Voisitko ystävällisesti selittää selkeästi hidasälyiselle insinöörille, että oletko näissä jutuissasi aivan tosissasi??
Jos olet, niin olisi kiva tietää mikä tapahtuma sinut herätti niin totaaliseen ja krikiitittömään uskoon?
En kysy tätä piruillakseni. Olen lähinnä kateellinen, koska minulta ainakin puuttuu kyky uskoa oikein mihinkään. En luota tieteeseen sen enempää kuin jumaliinkaan.( Jos olisi pakko valita kallistuisin kyllä jumalan puolelle ).
Jos olet, niin olisi kiva tietää mikä tapahtuma sinut herätti niin totaaliseen ja krikiitittömään uskoon?
En kysy tätä piruillakseni. Olen lähinnä kateellinen, koska minulta ainakin puuttuu kyky uskoa oikein mihinkään. En luota tieteeseen sen enempää kuin jumaliinkaan.( Jos olisi pakko valita kallistuisin kyllä jumalan puolelle ).
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa sanoa tarkkaa napsahduksen syytä ja siihen liittymiä tapauksia (joku varmasti sanoo nyt: "Tiesinpäs!!") mutta se vain naksahti kerran jonka jälkeen kyseenalaistaminen on ollut turhaa. Vaikka olin tavallaan kasvatettu tämänkaltaisessa tiedoissa, ja useampia uskonnollisia ja jopa voisin käyttää tätä klassikkotermiä "uskomattomia" tapauksia olen todistanut, mutta sydämmeni kääntyi hetkessä ilman minkäänlaista suurempaa tapahtumaa taikka "ihmettä" vastaanpanemisesta luottamukseen. Tosin luottamukseni Jumalaan on nykyäänkin vielä heikoilla silloin tällöin (ja vähän useammin), kiitos painavan harmaan arjen, mutta taidan toistaa itseäni sanomalla taas että kaikki epäilys on kadonnut sydämmestäni täysin joka asiassa. Tässä viestissä ei kyllä nyt ole sitä ponnekkuutta jollaista mielessäni sille kuvittelin. Houm! Mutta yritän parantaa tilannetta sanomalla, että kun tämä tapahtui, koko maailma tuli selväksi, elämäni tarkoitus selviintyi täysin, kaikki tekemiseni ja menneisyyteni ja tulevaisuuteni tuli oikeaan arvoonsa (eli turhaksi) ja se kun usein sanotaan että Jumala aukaisee silmät, ei ole todellakaan ollut mikään suurenteleva termi omassa tapauksessani.
....................
Mutta nyt mennään hlökohtaiseksi ja koska näytät olevan sellainen ihminen joka osaa olla todella puolueeton ja haluaa tosissaan löytää sen mikä on totuus ja se mikä on maailman tarkoitus. Itse näen sun tilantees Jumalalta tulleena koettelemuksena ja suurena armona, ja Raamatussahan sanotaan että niitä joita Jumala eniten rakastaa, niitä hän eniten koettelee (jossain taidettiin käyttää sanaa "piiskaa" :D). Ja sitten tuo termi usko, se kyllä muuttuu lähinnä samaksi asiaksi kuin tieto, ja silloin kun ihminen on heikoimmillaan se on "vain" usko. Mutta itselleni tämä uskossa pysyminen ei ole tuottanut minkäänlaisia ongelmia, vaikka usein on tullut vastaan kysymyksiä joihinka en ole löytänyt vastausta. Kuitenkin aina ja jokakerta on käynyt niin että vastaus on tullut sillä tavalla että tuntuisi kuin se olisi aina ollut tiedossa. Mutta turhapa tästä on jauhaa koska nää sanat kumisevat tyhjänä useimpien korvissa, enkä voi mielestäni paremmin koko asiaa kiteytttää kuin että "Se on koettava itse!" :D
Voi sinua raukkaa, uskontosi kahleissa. Olen itsekin ollut joskus uskossa, ihan kunnolla, mutta voin sanoa olevani vapaa. Kaiken avasi oman pään ja järjen käyttäminen.
Mutta senkun uskot kaikkivaltiaaseen jumalaasi ja kyseleset maailman tuskaa. Joko olet saanut AUKOTTOMAN vastauksen. Olemmeko vain muurahaisia Jumalan suuressa terraariossa?
varteenotettava mielipide tuokin. Varmasti se tulee muuttumaan niin että tunnustat sen mitä vastaan näin pahasti hangoittelet, ainoaksi ja oikeaksi totuudeksi.