Kahden veikeän, fiksun ja filmaattisen airedalenterrieriuroksen jälkeen harkinnassa olisi tällä hetkellä ikuisesti jollain tapaa sydämessä paikkaa pitänyt karkeakarvainen kettuterrieri. Kokemusta rodusta on lähinnä rotuoppaita lukien sekä lenkeillä runsaasti tavaten, muttei varsinaisesti lähipiirissä ole vaikuttanut tällaista karvakuonoa.
Pohdinkin, mitä pitää ottaa huomioon siirryttäessä ehkä hieman pehmeämmästä, huumorintajuisesta, hyvähermoisesta, aktiivisesta muttei aggressiivisesta ja tietysti fyysisesti suurikokoisesta airedalesta pienempään ja pippurisempaan, hieman ehkä varautuneempaan ja jostain lukiessa jopa huumorintajuttomaan (?) itsenäisyyden perikuvaan, kettuterrieriin ? Nämä ovat nyt tietysti omia kokemuksia ja mielikuvia, joita toivoisinkin teidän kettuterrieriexperttien kyseenalaistavan ja täydentävän tietojenne ja kokemustenne mukaan.
Oikeastaan muita terrierirotuja ei tällä hetkellä ole harkinnassa, sillä sydän sykkii niin suuresti joko airikselle tai kettuterrierille ja mikäli kettuterrieri ei ole se oikea yksilö, on ehkä palattava takaisin airedalen harkintaan suuresta koosta ja runsaammasta liikunnantarpeesta huolimatta. (*tähän sellainen lisäys että toki kettuterrierikin vaatii liikuntaa, mutta kompakti pakkaus vetoaisi tällä hetkellä elämäntilanteeseen paremmin kahden suurehkon koiran jälkeen.)
Ehdotuksia voi kuitenkin heitellä hyvin perusteluin, ottaen kuitenkin huomioon sen, että itsenäisiin terrieriluonteisiin täällä on totuttu ja sitä siltä koiralta nimenomaan odotetaan – itsenäistä toimimista eikä jatkuvaa miellyttämishalua, mutta silti suurta persoonaa ! Pehmoisempia terrierirotuja ei siis kannata turhaan luetella. :)
Airedalenterrieristä kk-kettuterrieriin ?
16
364
Vastaukset
- viiiiia34
Voi kun mukavaa..itse olen täysin terrieri-ihminen ja kiva kuulla että kettis on löytänyt sijan sydämmestäsi. Itselläni ollut nyt kaksi foksia ison koiran jälkeen ja voin sanoa etten ole katunut. Kettikset on hauskoja ja niillä on joka asiasta mielipide joten persoonallista koiraa hakevalle aivan mahtava valinta.
Kettiksessä harmittaa lähinnä se vakiintunut väärä mielipide joka rotua tuntemattomilla on. Eli vieläkin luullaan ärhäköiksi ja totisiksi riidan haastajiksi mikä ei todellakaan pidä paikkansa. Liekö sidostesukkamainos tehnyt tehtävänsä.
Kettuterrieri on tempperamenttinen muttei yliampuva siinä vaan sopiva sellainen.
Avoin mieluummin kuin pidättyvä. Ystävällinen.
Itsenäinen kyllä siinä mielessä että etsii puuhia jos isäntä ei niitä järjestä ;) Muuten hyvin osallistuva rotu eli mitä enemmän isäntä touhuaa sen enempi haluaa kettis olla siinä mukana. Utelias joka paikkaan nenänsä pistävä kuten sarjakuvan Miloukin. ;)
Terhakka rotu eikä missään nimessä ärhäkkä rotu ja hyvä koulutteinen kunhan säilyttää johdonmukaisen ja jämptin koulutuksen. Tapakoulutus oltava hyvä alusta pitäen eli se mikä sallitaan sallitaan ja mikä ei niin ei. Vanhat koulutusmetodit (alistamiset) voi unohtaa ja normaali tapakasvatus(hyvä johtajuus, hyvä sosiaalistaminen, vapaanoloharjoittelut, ajoitukset etc) riittää. Hyvä sosiaalistaminen muihin koiriin alusta pitäen ja saa tavata myös remmissä ettei tule remmirähisijää. Aina korjataan huono käytös. Eli varmasti samoin kuin airiksen kanssa olet tehnyt. :)
Kettisten kanssa myös tokoillaan ja on yksi tokovaliokin eli potentiaalia löytyy myös siihen.
Airikseen verrattuna tempperamentikkaampi ja joka paikan säheltäjä mitä tulee eroina kun kyselin toiselta sellaiselta ihmiseltä joka omisti sekä airiksia että fokseja.
Foksit on huumoritajuisia, leikkisiä, luotettavia ja vielä kerran uteliaita ja minusta hyvä koulutteisia, jotka sopii moneen touhuun. Itse en metsästä (rotu käy muuhunkin kunhan puuhaa kuitenkin on) ja olen harrastanut lähinnä tokoa, koirapuistoilua ja vaeltelua vapaasti metsissä.
kettikset sopii huumoritajuiselle suht kärsivälliselle ihmiselle joka osaa asettaa rajat ja haluaa persoonallisen hauskan rodun.
heh en osaa muuta kuin kehua sillä rotu on vaan sellainen joka on koettava itse. Siitä joko tykkää tai ei. Ehkä kettis ei ole omiaan sellaiselle joka haluaa maltillisen koiran ja joka tekee isännän mieleen joka hetki. Luulenpa että terrieriihmisenä(airis) kettis on omiaan sinulle. Suuri persoona pienessä paketissa :) - foxiboxi
Foxien huumorintaju on omalaatuista, ne on leikkisiä kun leikitään niitten säännöillä :) Usein eivät tule toimeen samaa sukupuolta olevien koirien kanssa, toki poikkeuksiakin on. Mutta se kannattaa ottaa huomioon, sillä vaikka kuinka pentuna sosiaalistaisi foxia, siitä ei silti välttämättä tule ns. koirapuistokoiraa joka iloisena kirmailee vieraitten koirien kanssa leikeistä nauttien. Ei välttämättä aloita tappelua, mutta ottaa herkästi haasteen vastaan.
Tervepäinen foxi on kotona mitä ihanin rauhallinen sohvalla kainaloinen mutta kun tapahtuu, aina valmis lähtemään ulos ja touhuilemaan.
Ihania koiria, mutta eivät sovi kaikille.- foksittaret
Tuosta sosiaalisuudesta olen eri mieltä; minulla on kaksi narttu foksia ollut samoin tutuillani uros sekä toisella narttu ja kaikki hyvin sosiaalisia tapauksia ja menevät upeasti muiden koirien kanssa. Tämä on yksi peruste valinnalleni rodun kuuluu mennä toisten koirienkin kanssa hyvin. Ja foksit voi siihen hyvin opettaa.
Eli aj ao on sosiaalistaminen ja koirien eleiden tunteminen. Koiran ei pidä antaa itse selvittää tilanteita vaan omistaja(johtaja) määrittelee miten käyttäydytään. Ei saa antaa provosoida eikä provosoitua muttei myöskään saa antaa liian paljon pitää puoliansa altavastaajana. Hyvä johtaja pitää laumastansa huolta. Oman tilan saa pitää ja komentaa silloin muita eli se ei ole vielä provosoimista eikä provosoitumiseen vastaamista. Komentaminen vain elein.
vain tasapainoisia koiria leikkikavereiksi ja sellaisia joiden kanssa ei joudu liikaa pitämään puoliansa eli ei päällepomppivia; tarkoitus on että viihdytään.
Foksit alistuu eri tavoin kuin noutajat ne perääntyy muttei mene alistusasentoon(todella harvinaista)..jos ne perääntymisestä tai muista alistuseleistä huolimatta "joutuu" tappeluun on se peräänantamaton. Koska niin se on jalostettu sitkeäksi ja peräänantamattomaksi eikä muuta enää osaa tehdä suojellakseen itseään silloin on koirat erotettava välittömästi ettei käy huonosti.
Minusta johtajuus on kanssakäymisessä se tärkein jos koira ei luota johtajaansa on sen tehtävä pitää huolta laumasta. Mutta kun johtaja on varma ja huolehtiva voi koira ottaa rennosti kaikki on hallinnassa. :)
Paljon harjoittelua niin remmissä kuin ilman. Ja aina ollaan jämpti miten käyttäydytään ja hyviä kokemuksia tasapainoisten koirien kera.
Minusta oli joskus hauska (ei ollut vaaratilanne) kun foksinarttuni suojeli tuttua arkaa collieta joka meni sen selän taakse kun hieman arka tanskandoggi päätti kerrankin elämässään uhoilla collielle. Oma foksi tiesi ettei doggi ollut niin rohkea kuin yritti näytellä ja haukkui doggille että mene pois. Foksini tiesi hyvin tarkkaan toiset koirat miten dominoivia tai arkoja ne oli ja kertoi sen äänellään jos kovin dominoiva niin kovempi ja tiukempi sävy jos toinen ylitti rajansa ja kevyt komennus jos arempi mutta hieman kokeileva yksilö.
Yksi piirre fokseissa saattaa olla että alkaa tempperamentti kiehua hieman yli (omillani ei näin )ja menee tappeluun mukaan jos sellainen ilmaantuu ja se on keskeytettävä heti ja aina tiukasti. Jos siis olisi rähinäpyllytyyppiä.Yksilöitä kun rodun sisällä voi olla monenlaisia mutta kaiken kaikkiaan hyvä mukavastti sosiaalinen rotu hieman kokeneemmalle omistajalle.
- foxiystävä
Hienoa, että foxisi ovat sosiaalisia. Näin ei kuitenkaan aina ole. Tiedän useita foxeja jotka nuorena tulleet hyvin toimeen laumassa ja toisten koirien kanssa mutta aikuisiällä eivät enää. Ja osa foxeista tappelee tappaakseen, ei vaan näyki ja rähise vaan käyvät kiinni kuin sika limppuun täydellä otteella. Mutta niinkuin tuossa edellinenkin sanoi, poikkeuksiakin on ja jämäkällä kasvatuksella ja tiedostaen, mitä foxi pahimmillaan voi olla, siitä saa ihanan kaverin. Väärissä käsissä taas se voi olla aikapommi. Koon ei saa antaa hämätä.
- foksittaret
En usko että rodussa olisi montakaan yksilöä jota ei saisi sosiaaliseksi. Muutama epäsosiaalinen on minua tullut vastaan mutta kyse on ollut enemmän siellä hihnan toisessa päässä. Eli ei ole osattu sosiaalistaa eikä ohjata hyvään jo pienestä pennusta asti. Eikä eleet olleet tiedossa. Näitä en rodussa katso koska ei ole sosiaalistettu/kasvatettu oikein. Foksit on hieman kokeneemman koiria kuten parsonitkin ja jackit. Foksit on yleisesti pehmeämpiä minusta kuin parsonit.
Monikaan ei ymmärrä eroa siinä tuleeko koira toimeen toisten kanssa vai ei. Terrieri näyttää tomeralta ja alkaa tiukemmin pitää puoliansa mikäli omistaja ei tilanteen herra ole ja se ei pärjääkään.. Ja seuraava kerta onkin jo ärhentelyä kun errieri on jäänyt altavastaajaksi. Eli hirmutärkeää on tuntea yksilönsä luonne, hyvä johtajuus/laumansa turvallisuus, jämptiys, hyvät tasapainoiset koirakaverit(ei päälle hyppivät), koirien eleet eikä anna provoilla tai provosoitua. (Eli pitkälti cesarin ohjeet..sekä anders hallgrenin)
ja jos rähinäpylly on sitä ojennettava oikeaan käytökseen jo pennusta eikä vasta sitten kun ongelmat ilmenee oikein näkyvästi. Mikään ei tule päivän mittaan vaan juontuu pidemmältä.
toki urokset on usein vaativampia(kuten monessa rodussa) kuin omistamani nartut jotka on jo todella helppoja sosiaalistaa. Minusta foksit kuuluu aina peruskouluttaa. Eikä se vaadi sen enempää kuin jämptiyttä se mikä sallitaan sallitaan ja mikä ei niin ei ja positiivista palkitsemista/motivointia lelulla tai makupaloilla eli ihan peruskasvatusta. Vanhan ajan kasvatustyylin voi unohtaa romukoppaan. Sillä saa enemmän hallaa kuin hyötyä.
- rotukuinrotu
Minusta KAIKKI rodut kuuluu aina peruskouluttaa.
- foksittaret
Niin minustakin :)
mutta ikävä kyllä näin ei ole. Kaduilla tulee paljon vastaan eri rotuja joiden omistaja ei ole hoitanut kasvattamista joko osaamattomuuttaan tai laiskuuttaan. Ja sitten koiruudet rähisee remmissä ja ihmetellään mikä moppea vaivaa tai onpa vaikea rotu/yksilö. :(
Ja varsinkin dominanssia ja aloitteelliset energiset välkyt omaavat rodut ei tyydy vain katselemaan sivusta rauhallisesti jos niille ei määrittele paikkaa laumassa ja ohjaa hyvään käytökseen. :)
Ja on rotuja jotka tyytyy kyllä vähempäänkin kouluttamiseen ja aktiviteettiin. Kuten vaikkapa mainiot tipsut, japanin chin, cavaljeerit jne.eli rotu kykyjen ja energian mukaan niin ongelmia ei synny ja kaikki voittaa. :)
- vuhkuvuh
Kiitoksia useista vastauksista, näistä on kyllä ollut paljon hyötyä ! :) kyllä se taitaa kk-kettis sitten olla meidän seuraava koira, sitten joskus kun sen vaan vielä saa aikaiseksi hankittua. Onko mitään mielipiteitä siihen, että kettuterriereiden kasvattajia löytyisi kahdesta linjasta; metsästyslinjaisten tms. 'kovempien' kettiksien kasvattajia ja sitten näitä näyttely-/seurakoiralinjaisten 'pehmoisempien' kettiksien kasvattajia ? Pystyykö kasvattajia jaottelemaan selkeästi jompaan kumpaan, ja jos voi, niin ottaisin mielelläni tähän vielä listaa kokemuksistanne näitä ns. pehmeämpiä kasvattavista. :)
- viiia34
Itselläni ollut karkkareita sekä käyttölinjainen että käyttö ja näyttelylinjaisen sekoitus..ja molemmat oli suht pehmeitä..kummallista kyllä käyttölinjaiseni oli pehmeämpi ja kuuliaisempi ja hivenen huonompi metsästysvietti..josta ei ollut haittaa koska en metsästä.
Mutta voi vaihdella kovinkin ja eri kasvattajilla erilaisia näkemyksiä mitä hakee. Kannattaa tutustua eri kasvattajiin ja heidän koiriinsa niin löytää sen itselle sopivan. :)
Mutta sanoisin että näyttelylinjainen on hyvä ellei metsästä mutta ei ne käyttölinjaisetkaan ihan suhteettomasti eroa luonteeltaan. Varsinkaan jos ei yllytetä/kouluteta luolille. Silti näkisin mielelläni että kettis saisi
nenätyöskentelyä haun tms.muodossa vaikkei metsästäkään(vaikka leikkimielisesti). Myös muillekin roduille se olisi hyväksi.
(Ps.Itse puhun siis pk-määritelmän mukaisesta pehmeydestä/kovuudesta.) - viiia34
viiia34 kirjoitti:
Itselläni ollut karkkareita sekä käyttölinjainen että käyttö ja näyttelylinjaisen sekoitus..ja molemmat oli suht pehmeitä..kummallista kyllä käyttölinjaiseni oli pehmeämpi ja kuuliaisempi ja hivenen huonompi metsästysvietti..josta ei ollut haittaa koska en metsästä.
Mutta voi vaihdella kovinkin ja eri kasvattajilla erilaisia näkemyksiä mitä hakee. Kannattaa tutustua eri kasvattajiin ja heidän koiriinsa niin löytää sen itselle sopivan. :)
Mutta sanoisin että näyttelylinjainen on hyvä ellei metsästä mutta ei ne käyttölinjaisetkaan ihan suhteettomasti eroa luonteeltaan. Varsinkaan jos ei yllytetä/kouluteta luolille. Silti näkisin mielelläni että kettis saisi
nenätyöskentelyä haun tms.muodossa vaikkei metsästäkään(vaikka leikkimielisesti). Myös muillekin roduille se olisi hyväksi.
(Ps.Itse puhun siis pk-määritelmän mukaisesta pehmeydestä/kovuudesta.)lisään vielä ehkä näyttelylinjaiset on hivenen rauhallisempia kuin käyttölinjaiset. :)
mututuntumaa..
- ihanarotu
Hei, kyllä löytyy kettiksistäkin selvä ero näyttely- ja käyttölinjaisissa. Toki jotku kasvattajat yrittävät pitää molempia - sekä käyttöä että ulkomuotoa - kasvatuksessaan yllä. Parhaiten näet eron itse, kun menet kennelliiton jalostustietokantaan ja katsot eri kasvattajien "tuloksia". Karkeasti sanottuna näyttelylinjaisilla on enemmän menestystä näyttelypuolelta ja käyttölinjaisilla taas tiestysti käyttöpuolelta. Ja mielestäni ihan rohkeasti voit soittaa / lähettää sähköpostia eri kasvattajille ja kysellä heidän koiristaan ja kasvatustyöstään. Varmasti suurin osa ihan mielellään kertovat :)
Ja usein esim. käyytöpuolen kasvattajat eivät myy pentujaan ns. kotikoiriksi, vaan nimenomaan haluavat ne metsästystä harrastaviin perheisiin. Ja näyttelypuolen kasvattajat halauavat ulkomuodollisesti lupaavimmat pentunsa näyttelyistä kiinnostuneisiin koteihin.
Karkkari kettis - niin näyttely kuin käyttölinjainenkin - on aivan mahtava rotu moneen harrastukseen ja menee myös kotikoirana kunhan sillä on tarpeeksi aktiviteettia ja tomera ja jämerä omistaja :)
"Pehmeämpiä" kasvattajia en lähde tähän listaamaan, koska ns. näyttelylinjan koiratkin usein omaavat aika hmm. kauniisti sanottuna tomeran luonteen, mutta tosiaan, soittele eri kasvattajille, kyllä he sulle rodusta varmasti enemmän mielellään kertovat! Ja tervetuloa aivan mahtavan rodun harrastajaksi! - m.pelander
moi meillä on ollut vuosi sileäkarvaisiakettuterrejä.tälläkin hetkellä 4 kpl
sopii hyvin seurakoiraksi.tarvitsee vähemmän liikuntaa kun airis.mutta enemmän
aivotyötä.meidän koirat ovat pääasiassa metsätyskäytössä.soveltuvat hyvin seurakoiran virkaan tyttö on käynyt junhandelirissa.ja muuten vaan harrastettu
lajeja jota voi kettarilla harrastaa esim lut,mejä ja verikoe.meidän kaikkia koiria voi pitää vapaana ja tulevat keskenään toimeen 4 narttua ja 1 uros
karkeakarvaisia on myytävänä suomenkettuterrieri ry pentulistalla
meilläkin on 2 narttu pentua vapaana.olaan käyty koulutuskentällä
opetelemassa silloin pienenä sosialistumis sääntöjä.samatkoirat on vieläkin
eivät rähise toisille uroksille eikä nartuille - Syrämmein vieny...
oma kokemukseni on peräisin käyttölinjaisen nartun kanssa yhteiselosta, tialnteet muuttuu ja me muutimme kaupunkiin ja kokonaan eri maahan, ja täytyy ylpeänä myöntää että rotumääritelmässä mainittu, itsenäisyys ja sopeutuvaisuus on ollut valttia
- viiia34
"Neiti on hyvin intohimoinen ihan minkäkanssa vaan vaikka varmasti intohimoinen kuuluu ihan minkä vaan terrierin perussettiin, niin selvästi tämä yksilö, nukkuu intohimoisesti piiiitkälle aamuun, tulistuu, rakastuu, ilostuu, suutahtaa, nauttii ja niin lsitaa voisi jatkaa ikuisuuksiin...ts. suosittelen lämpimästi. "
Nauratti tuo ..allekirjoitan myös..kettiksen hauskin piirre on juuri tuo kaikkeen suhtaudutaan hyvin antaumuksellisesti ja mitään ei tehdä puolivillaisesti ja kaikkeen on mielipide haluttiin sitä tai ei. ;)
Milou seikkailija täysin rinnoin hyvällä huumorilla varustettuna.
Ja yksi rotupiirre on hauska myös varsinkin pentuna koira on enemmän ilmassa kuin maassa. Pomppiva kumipallo. ;)
- Petexxx
Ota Airis...
Itselläni jo kolmas. Sen parempaa ei ole. Piste. - kkfoxi
Mä "vaihdoin" suursnautserista kk foxiin, vähän vahingossa nää energiset pomppupallot vei sydämmen. Enkä ole katunut! Nää karkeet ei mun sydämmen täysin. Kätevän kokoinen, ei ihan täysin samaa mielyttämisen halua ym. kun palveluskoiralla mutta omani 3kpl on kaikki peruskoulutettuja ja ehkä vähän enemmänkin. Peruskoulutus käsittää siis että hihnassa EI vedetä, luokse tullaan kun käsketään, istutaan tai maataan niin kauan kun lupa tulee liikkua, katsekontaktilla sekä vapautuksella ainoastaan kuljetaan ovista, aletaan syömään, tullaan autosta, päästään vapaaksi hihnasta, saa pannan kaulaan yms.
Kaikki voin päästää lenkillä vapaaksi ja jokainen tulee käskystä sivulle kulkemaan jos auto tai jotain tulee vastaan, ja muutenkin tulevat luokse. Näillä metsästetään mutta kuitenkin tulevat metästä pois vaikka nenä vähän veisikin. Nää on myös pihassa mulla vapaana kun olen kotona ja pysyvät eivät ole kertaakaan karanneet. *koputtaa puuta*
Me harrastetaan tokoilua, ehkei kisa mielessä mutta vanhimmalla on alokasluokan liikkeet hanskassa. Näyttelyitä, ja agilitya sekä kovasti osaavat temppuja sekä metästystä johon nämä on tarkoitettu!
Nää ei oo mitään sosiaalisia. Vanhin uros, tulee vieraiden narttujen kanssa toimeen vapaanakin muttei urosten, omassa laumassa eli vanhemman riiseni uroksen kanssa 3ekaa vuotta eikä ollut ongelmia ei sillonkaan sietänyt vieraita uroksia, koskaan ei ollut mitään ongelmaa tuon oman riisenin kanssa. Hihnassa ei rähjää eikä haasta riitaakaan, mutta alkaa kyttään jos joku räsähtää ensin sille. Narttu taas tulee vieraiden urosten kanssa toimeen, narttuja ei siedä! Hihnassa kuitenkaan ei rähjää eikä haasta riitaa. Ja meijä kuopus on vielä kakara joka tulee toimeen koiran kun koiran kanssa.
Energisiä, aivotyötävaativia, ihanan ilosia ja musta erittäin huumorintajusia! Musta hyvin pajon samaan kun suursnautserissa, ehkä siksi näihin ihastuinkin.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Voitasko leikkiä jotain tunnisteleikkiä?
Tietäisi ketä täällä käy kaipaamassa.. kerro jotain mikä liittyy sinuun ja häneen eikä muut tiedä. Vastaan itsekin kohta852278- 501974
Tietysti jokainen ansaitsee
Hän varmasti ansaitsee vain parasta ja sopivinta tietenkin, suon sen onnen hänelle enemmän kuin mielelläni. Aika on nyt231848Jotain puuttuu
Kun en sinua näe. Et ehkä arvaisi, mutta olen arka kuin alaston koivu lehtiä vailla, talven jäljiltä, kun ajattelen sinu87178350+ naiset kyl
Lemottaa sillille mut myös niitte kaka lemottaa pahlle ku kävin naiste veskis nuuhiin101618- 771532
hieman diabetes...
Kävin eilen kaverin kanssa keskusapteekissa kun on muutama kuukausi sitten tullut suomesta ja oli diabetes insuliinit lo241413Välitän sinusta mies
Kaikki mitä yritin kertoa tänään ei mennyt ihan putkeen..Joka jäi jälkeenpäin ajateltuna suoraan sanottuna harmittaa aiv61372Hei A, osaatko
sanoa, miksi olet ihan yhtäkkiä ilmestynyt kaveriehdotuksiini Facebookissa? Mitähän kaikkea Facebook tietää mitä minä en391359- 721341