Vai onko kuolema jopa siunausta? No mitä sitten on tuo kuolema, onko se seurausta kaikesta pahasta? Onko se kirousta, onnettomuutta, eli Jumalan vihan ilmausta, j,n,e.? Mutta emmekö päinvastoin näe, että se kuitenkin on vain saman "hyvän" lain, eli syntymisen vastakohta elitoinen puoli? Eihän siinä esiinny itsessään mitään vihaa eikä kostoa?
Mutta kylläkin ainoa onnettomuus tietysti olisi, jos paha saisi jäädä olemaan omaksi ja jopa muiden turmioksi. Mutta onneksemme on tuo armollinen kuolema hyväntekijänä joka vapauttaa maailmaamme siitä joka ahdistaa sen tasapainoa ja tuottaa sille epäsointua. Eli kuoleman laki on aivan yhtä suurta armoa kuin syntymän - elämän lakikin.
Kärsimyksillä ja rangaistuksilla ei sinäänsä ole mitään sijaa tämän kaikkeuden suuren lain piirissä. Eihän kuolema pitkitä kenenkään kärsimyksiä, vaan se lopettaa. Fyysillinen kuolema ei suinkaan ole rangaistus, vaan se sovittaa rangaistuksenkin. Jaakob sanoo kirjeessään Jaakob. 1:15."Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman". Hyvin viisas ajatus!
Tai Paavalin henkinen näkemys. Room.6:23.Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme". Tottakai paha luo aina kärsimystä sitä tehdessä jo, ja sitten myöskin jälkeen päin, mutta kuolema tulee ja sovitta sen kärsimyksen. Jollei paha uudistu on ihminen siitä vapautunut.
Mutta kylläkin ainoa onnettomuus tietysti olisi, jos paha saisi jäädä olemaan omaksi ja jopa muiden turmioksi. Mutta onneksemme on tuo armollinen kuolema hyväntekijänä joka vapauttaa maailmaamme siitä joka ahdistaa sen tasapainoa ja tuottaa sille epäsointua. Eli kuoleman laki on aivan yhtä suurta armoa kuin syntymän - elämän lakikin.
Kärsimyksillä ja rangaistuksilla ei sinäänsä ole mitään sijaa tämän kaikkeuden suuren lain piirissä. Eihän kuolema pitkitä kenenkään kärsimyksiä, vaan se lopettaa. Fyysillinen kuolema ei suinkaan ole rangaistus, vaan se sovittaa rangaistuksenkin. Jaakob sanoo kirjeessään Jaakob. 1:15."Kun sitten himo on tullut raskaaksi, synnyttää se synnin, mutta kun synti on täytetty, synnyttää se kuoleman". Hyvin viisas ajatus!
Tai Paavalin henkinen näkemys. Room.6:23.Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme". Tottakai paha luo aina kärsimystä sitä tehdessä jo, ja sitten myöskin jälkeen päin, mutta kuolema tulee ja sovitta sen kärsimyksen. Jollei paha uudistu on ihminen siitä vapautunut.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuolema on kirous ihmisen syntiinlankemuksesta:
Kun Jumala loi maailman ja ensimmäiset ihmiset, hän asetti heidät täydelliseen paratiisiin.
Siellä hän varoitti heitä puusta joka on keskellä paratiisia:
Saat vapaasti syödä kaikista muista puista, mutta hyvän ja pahantiedon puusta älä syö, sillä sinä päivänä jona siitä syöt, pitää sinun kuolemalla kuoleman.1 Moos.2:16,17.
Mutta Eeva ja sitten Aadam päätti olla välittämättä Jumalan varoituksesta. Eeva lähestyi kiellettyä puuta, jonka läheisyydessä paholainen oli naamioituna käärmeeksi.
Nyt paholainen päätti houkutella Eevan kääntymään Jumalaa vastaan.
Hyvän ja pahan tiedon puusta paholainen sanoi Eevalle: Onko Jumala todella sanonut. Älkää syökö kaikista paratiisin puista. Eeva vastasi käärmeelle. Me saamme syödä muiden puiden hedelmiä paratiisissa, mutta sen puun hedelmästä, joka on keskellä paratiisia, on Jumala sanonut. Älkää syökö siitä älkääkä koskeko siihen ettette kuolisi.
Silloin käärme sanoi Eevalle. Ei, ette kuole.Mutta Jumala tietää, että niin pian kuin syötte siitä, aukenevat teidän silmänne ja te tulette niinkuin Jumala tietämään hyvän ja pahan.
Ja vaimo näki että siitä puusta oli hyvä syödä ja että se oli ihana katsella ja suloinen antamaan ymmärrystä. ja hän otti sen hedelmästä ja söi ja antoi myös miehellensä, joka oli hänen kanssansa, ja hänkin söi.
Jumala sanoi:Te kuolette.Paholainen sanoi:Ette kuole.
Ensimmäinen valhe maailmassa koski siis kuolemaa. Samaa vakuuttavalta tuntuvaa valhetta toistavat nykyään kirjailijat, meediot ja vieläpä sananjulistajat.
Kuolemaa ei muka ole Tulee vain aika, jolloin kuolematon sielu jättää ruumiin ja siirtyy korkeammalle olemassaolon tasolle, sulautuu valoon.
Raamattu kuitenkin sanoo: Synnin palkka on kuolema.Room.6:23.Ja kuolemassa elämä lakkaa.
Raamattu opettaa kuolemattomuudesta: Jumala yksin on kuolematon.1.Tim.6:16.
>>täydellinen paratiisi>
Ei voi pöljempää mielipidettä esittää,mikä se sellainen täydellinen paratiisi on jossa on mukana kaikki kuorrutettu syntipaska piilotettuna ja missä kaikki haisee jo valmiiksi syyvyyden pimeältä pers´reijältä, täh?
kuolema on vapauttaja, joka vapauttaa ihmisen kärsimyksistä. Kuolama on vapauttaja. Meidän kohdallamme me olemme syntyneet kuolemaa varten. On paljon tietoa kaikesta. Nämä tiedot synnyttävät vain kiistelyä. Pitäköön jokainen oman mielipiteensä []
Nordlunden filosofiaa:
./7/7 Tottakai paha luo aina kärsimystä sitä tehdessä jo, ja sitten myöskin jälkeen päin, mutta kuolema tulee ja sovitta sen kärsimyksen. /7/7
Raamattuun uskovat eivät voi ajatella nordlunden tavalla. Että tappaminen olisi pienempi paha kuin kiduttaminen. Ja että kun tappaa lopulta kiduttamansa uhrin, tulee kaikki sovitetuksi, niin uhri kuin tappajakin. Tai että tappaja tulee sovitetuksi viimeistään silloin, kun hän itse kuolee, joko oman käden oikeuden kautta tahi kuolemantuomion saaneena tahi muutoin vain kuolee täältä pois.
Esimerkiksi holokaustin uhreja sekä syyllisiä on vielä elossa. En millään voi uskoa, että heidän kuolemisensa sovittaisi holokaustin niin, että se voitaisiin pyyhkiä pois syytelistoilta ja historiasta. Koulukiusaamiset ja kiduttamiset vanhenevat ajan myötä, mutta kuolemantuottamusrikos ei vanhene koskaan.
Valitettavasti Antti, et ymmärtänyt 'perimmäistä' kysymystäni, tai sitten et syventynyt sen sisimpään tarkoitukseen?
Se on totta, että ei todellakaan Hitlerin joukkomurhat voitaisiin "pyyhkiä pois" häntä koskevalta tuomio-listalta, sillä se ei riitä, että hän teki itsemurhan, kyllä hänen sielunsa kärsii, niin kauan aikaa, että hänen tulee maksettua julmat tekonsa. Tarkoitin, että kuolema on vapauttaja persoonallisuuden ja samalla sielullisen kärsimyksen tuskista, jonka on aiheuttanut vakava sairaus, tai onnettomuus. Mutta, meidän jokaisen inhimmillinen halu on luonnollisesti jatkaa persoonallista, eli fyysistä elämää, jotta saisimme kaiken aistien välityksellä irti ajallisesta elämästä, mutta niin äärettömän monet sairaudet, ja muut tekijät vievät meidät fytysisesti sille rajalle, josta emme enään palaa tähän elämään.
Oon
Kuolema on yhtä luonnollinen asia kuin syntyminenkin. Molemmat yllättävät positiivisesti.
Raamattu:"Kuolema hallitsi Moosekseen asti, Mooses hallitsi Kristukseen asti, Kristus hallitsee maailman loppuun asti, jolloin antaa kaiken Jumalalle ja Jumala hallitsee iankaikkisesti!"
"Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, haudoissa oleville elämän antoi! Kristus nousi kuolleista, kuolemalla kuoleman voitti, haudoissa oleville elämän antoi!"