Brest-Litovskin voitonparaati

tosiasioihin perustumatonta soopaa kirjoitat tuossa "1939 Hitler ehdotti länsimaille rauhaa ja olisi pitänyt vain pienen osan Puolaa. NL teki välittömästi suunnattomia väestönsiirtoja ja julmuuksia Puolassa. Saksa teki rakuuksia vasta kun puolalaiset perustivat vastarintaliikkeen."

Hitlerin koko uraa leimaavat suuret raakuudet. Niin aikaa ennen valtaanpääsyään kuin valtaanpääsynsä jälkeenkin tammikuussa -33 jolloin välittömästi kielsi muut poliittiset puolueet ja ammattiyhdistysliikkeen. Omassa puolueessaan (NSDAP) hän suoritti Himmlerin johtamien SS-joukkojen avulla verisen puhdistuksen ns.toisinajattelijoista, lähinnä SA-joukkojen johtajia murhattiin n.400 kesällä -34.

Kun Hitler oli saanut täydellisen yksinvallan käsiinsä murskattuaan muut puolueet, ammattiyhdistysliikkeen ja oman puolueensa toisinajattelijat suuntasi hän katseensa ulkomaille. Ensimmäisiä tekoja Versaillesin rauhansopimuksen Saksaa koskevien aserajoitusten hylkääminen. Länsivaltojen vastalauseilla ei ollut muuta merkitystä kuin se, että se vahvisti Hitlerin uskoa sihen, että länsivallat eivät ryhdy aseellisiin toimiin häntä vastaan.

Seuraavaksi hän käänsi katseensa Itävaltaan jonka valtasi häikäilemättömän propaganda-pommituksen jälkeen v.1936. Länsivaltojen vastalauseet olivat jälleen laimeat.

Ensimmäisen kerran Hitler koki vastustusta yrittäessään saada Tsekkoslovakiaa valtansa alle. Näennäisesti Hitler halusi turvata saksalaiset sudeetti-alueet mutta tosiasiallisesti hän halusi kahmaista valtansa alle koko valtion jota piti ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneenä sekasikiönä. Saatuaan varmuuden, että Tsekkoslovakia puolustautuu hyvin aseistetun armeijansa ja puolustuslinnoitustensa turvin Hitler päätti käyttää toista taktiikkaa. Tietäen Ranskan ja Englannin valmistautumattomuuden sotaan hän teki Tsekkoslovakian kysymyksestä suurvaltakysymyksen. Eräässä puheessaan hän mainitsi, että kun hän saa sudeettialueen liitettyä Saksaan ei Saksalla ole enää mitään aluevaatimuksia. Saatuaan tällä taktiikalla Englannin ja Ranskan suostuttelemaan Tsekkoslovakiaa sudeettialueiden luovuttamiseen hänen käsityksensä länsivaltojen heikkoudesta vain vahvistuivat.

Hitler yritti samaa taktiikkaa Puolan suhteen saadakseen ns.Danzigin ja Puolan käytävän valtaansa. Ranska ja Englanti olivat taanneet Puolan rajat. Tällä kertaa pelottelutaktiikkaa ei enää toiminutkaan. Puolan johto ei myöntynyt Saksan oikeudettomiin vaatimuksiin ja Englanti ei suostunut neuvottelemaan asiasta koska koki tulleensa petetyksi Tsekkoslovakia-kysymyksessä, valloittihan Hitler koko Tsekkoslovakian kesään-39 mennessä, vastoin lupauksiaan, eikä ollut tyytynyt sudeettialueiden miehittämiseen kuten oli luvannut.

Sota syttyi ja Saksan asemahdin teho oli häkellyttävän voimakas ja Puola tämän ylivoiman edessä joutui antautumaan viiden viikon taisteluiden jälkeen. Hitler uskalsi aloittaa sodan koska hänellä oli Neuvostoliiton kanssa tehdyn hyökkäämättömyyssopimuksen perusteella varmuus, että ei joudu kahden rintaman sotaan. Hänen taktiikkanaan oli voittaa ensin länsivaltojen, Ranskan sekä Englanin armeijat ja saada rauha näiden kanssa aikaan ennekuin kääntää aseensa N-liittoa vastaan. Vallattuaan puolan aloittivat taistelevan armeijan perässä tulevat einsatzkommandot työnsä. Nämä joukot erottivat muusta väestöstä juutalaissyntyiset ja heidät lähetettiin työ- ja tuhoamisleireille.

Otteita Hitlerin Puolaa koskevista puheista "Puolalaiset toisin kuin saksalaiset, syntyneet raskaaseen työhön...kenraalikuvermenttina Puolaa olisi käytettävä yksinomaan raskaan työvoiman lähteenä. Puolalaisten maanomistajien tulee hävitä. Miten julmalta tämä kuulostaakin, heidät on tuhottava heti missä heitä tavataan. Puolalaisilla tulee olla vain yksi herra. Saksalaiset. Tämäkin kuulostaa julmalta mutta sellaista on elämän laki. Myös muilta undermencheiltä on riistettavä kaikki valta ja heidät on eliminoitava."

Tämä Hitlerin määräys koski sittemmin kaikkia hänen valloittamiaan alueita.

Hitlerin johtaman saksan armeijan sodankäynti johti ensimmäisinä vuosina voitosta voittoon. Norjan valtaus keväällä -40 ja hämmästyttävä Mansteinin ja Guderianin taidonnäyte Ranskan valtaamisesta vain kuudessa viikossa touko- kesäkuussa -40. Tämä aikaansai Ranskan antautumisen ja Englannin siirtomaa-armeijan vetäytymisen Englantiin.

Tässä vaiheessa Hitler yritti tarjota rauhan kättä Englannille, mutta se, johtajanaan buldoggimaisen sisukas pääministeri Churchill torjui kaikki rauhanehdotukset. Saksan sotavoitot jatkuivat edelleen mm.kreikan ja pohjoisafrikan operaatioiden aikana. Suunnitelmat maihinnoususta Englantiin (seelöwe) eivät ikinä toteutuneet mutta Englantia pommitettiin rajusti syyskesästä -40 aina kesään -41 asti mutta tämäkään ei pehmittänyt urheaa kansaa antautumaan Hitlerille.

Hitler suuntasi siis katseensa itään. Syksyllä -40 hän teki päätöksen hyökkäyksestä N-liittoon. Perusteena hyökkäykselle hän käytti mm. bolshevismin tuhoamista ja n-liiton viljavien alueiden saannilla saatavaa elintarvikevarmuutta Saksalle. Näiden valloitettavien alueiden väestölle oli varattu se osa mikä Hitlerin valloitettujen alueiden väestölle oli muuallakin käynyt. Karkoitus, pakkotyöhön Saksaan lähettäminen ja suoranainen tuhoaminen.

Hyökkäys N-liittoon (barbarossa) alkoi kesällä -41 sen viivästyttyä puolellatoista kuukaudella Balkanin sotaoperaatioiden vuoksi. Alussa, ensimmäisten kuukausien aikana toistui sama kuin muuallakin, missä saksa oli hyökännyt. Saksan 180 divisioonan itä-armeijan hyökkäysvoima oli vastustamaton ja ensimmäisinä viikkoina se valloitti suunnattomia maa-alueita. Hyökkäyksen päätarkoitus, eli N-liiton asevoimien tuhoaminen ei sen sijaan onnistunut. Hyökkästaktiikkana oli kaksipuolisilla hyökkäyksillä saada aikaan suuria saarrostuksia joiden sisäpuolelle olisi N-liiton armeijan päävoimat jääneet mutta kerta toisensa jälkeen näiden onnistui vetäytyä itäänpäin ja Saksan armeijalla oli aina uudestaan vastassa vahvat N-liittolaisten linjat.

Näissä sodan alkuvaiheen saarrostustaisteluissa Saksa toki sai n.puolitoista miljoonaa venäläistä sotilasta sotavangeiksi ja tämä sai aikaan Hitlerissä luulon, että N-liiton sotavoimat olisivat jo tuhottu. Kaiken aikaa edetessään saksan armeija jutui yhä syvemmälle sisämaahan ja armeijan huoltoetäisyydet alkoivat vwenyä liian pitkiksi. Hitler ehti jo julistaa idän sotaretken voitetuksi. Sitten, aremijan edettyä aivan Moskovan porteille niin, että Moskovan valot jo näkyivät koitti 6.12 1941. Sata verestä siperialaisdivisioonaa kävi vastahyökkäykseen ja Saksan väsynyt armeija joutui perääntymään Moskovan porteilta. Muutaman päivän ajan saksalaisrintamassa vallitsi sekasortoinen ja paniikinomainen perääntymisen tilanne kunnes rintamalinjat saatiin vakautettua.

Nyt oltiin tultu tilanteeseen jossa Saksan armeijan suurten voittojen aika oli ohi. Vuoden -42 kuluessa aloite alkoi sirtyä liittoutuneiden, johin myös USA oli liittynyt Pearl Harborin kohdistuneen Japanin hyökkäyksen jälkeen.

Seurasi nopeassa tahdissa Englantilaisten voitto Saksalaisista Pohjoisafrikassa, Brittiläis- ja Amerikkalaisjoukkojen maihinnousu Marokoon ja Algeriaan ja kolmen venäläisen armeijakunnan hyökkäys stalingrdin etelä- ja pohjoispuolella. Nämä operaatiot merkitsivät käännekohtaa sodassa ja vaikka sotaa edelleen jatkui yli kaksi pitkää vuotta ei sodan lopputuloksesta enää ollut epäilystä. Kaikkialla mihin Saksa oli hyökännyt se joutuitästä eteenpäin vetäytymään. Ja toukokuussa -45 sota päättyi Saksan täydelliseen antautumiseen ja Hitlerin pelkurimaiseen itsemurhaan.