parlamentarismin henki ei kyllä toteudu siten kuin

Perustuslaki 61 pykälä ja pääministeri!

Mutta aniharva kansalainen on niin paljon kiinnostunut asioista että olisi selvillä perustuslaista. Vaikka olisi ollutkin ja joku olisi tehnyt tutkimuspyynnön perustuslain mahdollisesta rikkomisesta niin ei varmaankaan olisi tuottanut tulosta. Demareilla oli tuolloin vuosia jatkunut ylivalta joka sektorilla pressaa myöden. Tuskin olisi yksityinen henkilö saanut asiassa mitään aikaiseksi. Sitä suuremmalla syyllä näin voi epäillä kun vallan vahtikoiratkaan eli mediakaan ei tuosta numeroa tehnyt.

Kun Paavo Lipponen vuonna 2003 teki vaaleista pääministeri vaalit, toimiko hän perustuslain mukaisesti, sillä perustuslaki ( 61 pykälä) ei puhu mitään siitä, että vaalin voittaneen puolueen ja vaalien jälkeisen eduskunnan suurimman puolueen puheenjohtajan pitäisi olla pääministeri.

Ylipäätänsä pääministerin pitäisi olla parhain mahdollinen johtaja Suomelle, jolloin rekrytointipohjan pitäisi käsittää kaikki parhaimmat isänmaan voimat. Parlamentarismi, joka on rakennettu tuohon 61 pykälään antaa eduskunnalle oikeuden valita pääministeri, mutta sen paremmin sen teksti kuin ei myöskään henki rajaa mahdollisuuksia puolueiden puheenjohtajiin.

Ylipäätänsä sekin, että vaalin jälkeisen eduskunnan suurimman puolueen puheenjohtaja alkaa vetämään hallitusneuvottelu, ei ole perustuslain tekstin mukainen menettelytapa, vaan vallan pitäisi kuulua eduskuntaryhmille, jotka on ohitettu kaikkien viimeisten vaalien jälkeen. Onko lopulta niin, että suuri parlamentarismin puolestapuhuta Lipponen itse on suurin parlamentarismin periaatteiden rikkoja tässä kysymyksessä.

Tämän uusimman perustuslain jälkeen on jäänyt kokonaan pohtimatta se, kuka olisi paras pääministeri Suomen etua ajatellen. Näitä suuria valtiomiehiä ja -naisia olisi meillä riittävästi ja jotakuinkin kaikissa puolueissa, mutta nyt nämä kyvyt jäävät käyttämättä ja se on sääli.