Kirkko tienhaarassa

Seuraavassa ote Osmo Pöystin valaisusta kirkollisuudesta os:
www,wwnet.fi/users/veijone/kirkkoth.htm :

"Kahdeksansataa vuotta sitten suomalaiset joutuivat katolisen kirkon vallan alle ja pakkokastettiin. Väkivaltainen kastaminen ei tehnyt kenestäkään Jeesuksen opetuslasta. Kristinuskon perusteita alettiin Suomessa tehdä tunnetuksi vasta 1500-luvulla, vasta sen jälkeen kun Agricola oli ensin kääntänyt Uuden Testamentin suomeksi.

Uskonpuhdistuksen tärkein huomio oli, että kirkko ei ole sama kuin seurakunta. Kun sanaa kirkko ei ollenkaan esiinny Raamatussa, Martin Luther jätti Raamatunkäännöksestään pois sanan kirkko, ja käänsi kreikankielisen sanan "ekklesia" sanalla "seurakunta". Lutherin katoliseen oppiin tekemä korjaus on tehnyt mahdolliseksi uskovien osallistumisen luterilaisen kirkon toimintaan tähän saakka.

Pakkokastamiset eivät tehneet suomalaisia uskoviksi. Vain niitä, jotka vapaaehtoisesti ja vakaumuksestaan tunnustavat Jeesuksen Herruuden voidaan sanoa uskoviksi. Uskovia alkoi esiintyä vasta 1700-luvun herätysliikkeiden vaikutuksesta, eikä uskovien määrä Suomessa koskaan ole noussut pariakymmentä prosenttia korkeammaksi. Nykyisin vain kolmesta viiteen prosenttia suomalaisista tunnustaa Jeesuksen Herrakseen.

Tämä pieni lauma on kirkolle ongelma. Kun tulin Kuruun reilut kaksi vuotta sitten, menin kirkkoon nähdäkseni, onko tämä uskovien paikka vai ei. Saarnatuolista pappi julisti, että kirkko on hyvä, mutta ei mitään niin hyvää, ettei ongelmiakin olisi. Kurulaiset muistanevat tämän pappinsa, joka julisti kirkon ongelman olevan "uskovaiset, jotka luulevat olevansa parempia ihmisiä, kuin me muut kristityt".

Suomen Evankelis-luterilainen kirkko on hyvin perillä suomalaisista poliittisista realiteeteista. Sillä ei ole takanaan Suomen kansan tukea Jumalan sanan saarnaamiseksi ja siksi se puhuu pehmosia. Kansa uskoi joku aika sitten Venäjään ja nyt se uskoo rysseliin. Mutta kun kirkko ei saarnaa Jumalan sanaa, sillä ei ole myöskään Jumalan tukea. Se on tehnyt itsensä tarpeettomaksi. Mutta tämä ongelma, ne muutama harva uskova siellä täällä, ei ole häipynyt mihinkään. Nokialla kirkkoherrakin on uskova. Ja sehän on savustettava ulos, eikö niin?

Eurooppalaiseen kulttuuriin on kuulunut herätysliikkeiden ulosajo kirkosta. Paavi Innocentius III aloitti uskovien suurimittaiset vainot ja perusti inkvisition etsimään ja tuhoamaan uskovia. Bosnian kristikunta tuhottiin 1300-luvulla ja hussilaiset 1400-luvulla. Luterilaiset ja katoliset tuhosivat yhdessä baptistiliikkeen Euroopasta. Speyerin valtiopäivien 1529 päätöksellä uskovat piti tappaa ilman inkvisition esitutkintaa. Sillä Euroopalla, johon Suomi muutama vuosi liittyi, on helvetillinen historia.

Suomi on tähän asti ollut ainoa Euroopan maa, jossa uskovia ei ole järjestelmällisesti tuhottu. Vankilatuomioita kyllä uskomisesta on annettu, körttiläiset saivat sen kokea, pietistit myös. Mutta kun uskovat suostuivat tekemään aikuiskasteen salassa, eivätkä eronneet kirkosta, saavutettiin kompromissi.

Suomalainen uskovien kompromissi valtiovallan ja sen ohjaileman kirkon kanssa on perustunut siihen, että herätysliikkeet - körttiläiset, lestadiolaiset, heränneet, rukoilevaiset, viidesläiset ja muut eivät ole perustaneet omia seurakuntiaan. Historiallisen kompromissin takia Suomi on ollut Euroopan amerikkalaisin maa. Amerikan perustuslain kirjoittivat sellaiset uskovat, jotka Euroopassa olisivat joutuneet heti roviolle. Vähemmistön vainot ovat kompromissin takia jääneet minimaalisiksi.

Amerikkalainen malli osoittaa, että uskovien ja ei-uskovien rinnakkaiselo on mahdollista. Rinnakkaiselon ehtona lakien muuttamien siten, että yksilöihminen tulee tasa-arvoiseksi valtioon tai muuhun enemmistöön verrattuna. Kirkko ja valtio on erotettava toisistaan. Ideologiat on asetettava samalle lähtöviivalle - kirkot on rinnastettava puolueisiin. Koulupakko (oppivelvollisuus) on poistettava. Kaikkien omantunnonvapautta sitovat valtiolliset lait on kumottava. Mikäli rinnakkaiseloon pyritään, on valtiollinen televisio ja radio lakkautettava. Enemmistövaltaan perustuvien