Ongelmani on tämä että suuremmassa porukassa ei ole mitään ongelmaa mutta annas olla jos joudun olemaan jonkun kanssa kahdestaan esim kahvipöydässä....alle viiden minutin alkaa nousemaan alhaalta ylös paniikin omainen tunne,en muuten ahdistu mutta naama alkaa punoittamaan ja se on tosi kiusallista,varsinkin kun SE tunne alkaa niin punoitus pahenee kun ajattelen että vastapuoli ihmettelee että mikähän sille tuli.Se menee siitä ohi ja ei yleensä toistu,mutta se kyllä riittää.
Ja tämähän vaikuttaa niin että välttelen esim ystävän luo kahville menoa ja jos tiedän että se on pakko niin asia ei ainakaan helpotu.
Enkä ole mikään teini joten turha odottaa että kun ikää tulee ja ongelma häviää.Muuten olen sosiaalinen ja työssäni joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä mutta työtilanne on eriasia.......Olen miettinyt mistä tämä on peräisin ja lapsena oli tapana että ruokapöydässä otettiin ikävät asiat esiin,entiedä olisiko siitä.Onko muilla samoja juttuja ja millä niistä on selvinnyt,en mielelläni mitään lääkkeitä ottaisi.
Ja tämähän vaikuttaa niin että välttelen esim ystävän luo kahville menoa ja jos tiedän että se on pakko niin asia ei ainakaan helpotu.
Enkä ole mikään teini joten turha odottaa että kun ikää tulee ja ongelma häviää.Muuten olen sosiaalinen ja työssäni joudun olemaan ihmisten kanssa tekemisissä mutta työtilanne on eriasia.......Olen miettinyt mistä tämä on peräisin ja lapsena oli tapana että ruokapöydässä otettiin ikävät asiat esiin,entiedä olisiko siitä.Onko muilla samoja juttuja ja millä niistä on selvinnyt,en mielelläni mitään lääkkeitä ottaisi.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.