Keskusta on monasti onnistunut löytämääm puolueellensa keulakuvan, jonka ansiosta puolue on menestynyt odottamattoman hyvin vaaleissa. Esko Aho tästä malliesimerkki. Aho oli puoluejohtajana erittäin sanavalmis asiaosaaja, joka loi mielikuvia Keskustan politiikasta ja Keskustapuolueesta. Aho onnistui tehtävässään luoda valheellinen kuva puolueesta äänestäjille. Samassa tehtävässä myös Anneli Jäätteenmäki onnistui eikä ole syytä olettaa, etteikö myös Matti Vanhanen onnistuisi.
Aho tarjoili Keskustan politiikkana usein jotain vallan muuta kuin mitä Keskustan syvät rivit ajattelivat. EU-jäsenyyden tiukka ajaminen oli tietysti Ahon pahin synti perinnekepulaisten ajatuksissa. Maan etu se tietysti oli ja tässä Aho toimi isänmaallisesti. Ahon syvien keskustarivien vastainen työ kuitenkin rakensi vähitellen sen kuulun muurin hänen eteensä.
Ilman Ahon tapaista poliitikkoa Keskustan menestys maatalous-Suomen ulkopuolella olisi jäänyt paljon nähtyä vähäisemmäksi. Keskustan todelliset kasvot ovat kuitenkin Hannes Mannisia, Kyösti Karjuloita, Kyösti Virrankoskia, Sirkka-Liisa Anttiloita, Mauri Pekkarisia ja Seppo Kääriäisiä.
Keskusta pyrkii kovin tietoisesti rakentamaan imagoa, jossa nämä todelliset kasvot yritetään häivyttää. Paksuna meikkinä toimivat Tanja Karpelan, Riittä Väisäsen, Mikko Alatalon ja Matti Vanhasen tapaiset kiiltokuvapoliitikot. Matti Vanhanen ei tietysti näistä ole kiiltokuvapoliitikko samassa mielessä kuin muut mainitut. Jäätteenmäen valinta puheenjohtajaksi oli myös tällaisen kiiltokuvan luomista, jotta todellinen keskustaminä peittyisi.
Jatkoa ajatellen olen ajatellut, että naisista Mari Kiviniemi olisi seuraava todella kova sana Keskustan puheenjohtajana. Kiviniemi vaikuttaa kaiken lisäksi paljon paremmalta asiaosaajalta kuin Jäätteenmäki. Kiviniemi lienee poliitikko, jolla järki ei seuraa myöskään kaukana tekojen takana kuten Jäätteenmäellä. Mutta kiiltokuva Kiviniemikin olisi, sillä Kekustan pimeä ydin ei salli kiiltokuvien ottaa kuitenkaan siltä sen valtaa pois. Aho meni tässä vallankumouksessa pisimmälle ja sai sen vuoksi luvan lähteä.
Aho tarjoili Keskustan politiikkana usein jotain vallan muuta kuin mitä Keskustan syvät rivit ajattelivat. EU-jäsenyyden tiukka ajaminen oli tietysti Ahon pahin synti perinnekepulaisten ajatuksissa. Maan etu se tietysti oli ja tässä Aho toimi isänmaallisesti. Ahon syvien keskustarivien vastainen työ kuitenkin rakensi vähitellen sen kuulun muurin hänen eteensä.
Ilman Ahon tapaista poliitikkoa Keskustan menestys maatalous-Suomen ulkopuolella olisi jäänyt paljon nähtyä vähäisemmäksi. Keskustan todelliset kasvot ovat kuitenkin Hannes Mannisia, Kyösti Karjuloita, Kyösti Virrankoskia, Sirkka-Liisa Anttiloita, Mauri Pekkarisia ja Seppo Kääriäisiä.
Keskusta pyrkii kovin tietoisesti rakentamaan imagoa, jossa nämä todelliset kasvot yritetään häivyttää. Paksuna meikkinä toimivat Tanja Karpelan, Riittä Väisäsen, Mikko Alatalon ja Matti Vanhasen tapaiset kiiltokuvapoliitikot. Matti Vanhanen ei tietysti näistä ole kiiltokuvapoliitikko samassa mielessä kuin muut mainitut. Jäätteenmäen valinta puheenjohtajaksi oli myös tällaisen kiiltokuvan luomista, jotta todellinen keskustaminä peittyisi.
Jatkoa ajatellen olen ajatellut, että naisista Mari Kiviniemi olisi seuraava todella kova sana Keskustan puheenjohtajana. Kiviniemi vaikuttaa kaiken lisäksi paljon paremmalta asiaosaajalta kuin Jäätteenmäki. Kiviniemi lienee poliitikko, jolla järki ei seuraa myöskään kaukana tekojen takana kuten Jäätteenmäellä. Mutta kiiltokuva Kiviniemikin olisi, sillä Kekustan pimeä ydin ei salli kiiltokuvien ottaa kuitenkaan siltä sen valtaa pois. Aho meni tässä vallankumouksessa pisimmälle ja sai sen vuoksi luvan lähteä.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Keskustalaisten riveistä Kiviniemi on fiksuimmasta päästä. Hänelle soisi hyvän urakehityksen keskustan riveissä, sillä keskustalaisiin poliitikkoihin ei yleensä ajattelukykyä ole siunaantunut.
Valitettavasti Kiviniemenkin kohtaloksi tulee Aulan, Jäätteenmäen ja Kuuskoski-Vikatmaan kohtalo. Hän saattaa päästä ministeriksi, mutta ennemmin tai myöhemmin hänet nostetaan sivuun. Keskustan sisäisten arvojen mukaan omalla päällään ajatteleva nainen on kauhistus. Fiksu kepulaisnainen saa todellakin pekkariset, kääriäiset sun muut virrankosket näyttämään sontatunkioon survaistuilta talikoilta. On tunnettua, että keskusta on suomen konservatiivisin puolue, missä miehellä on miehen paikka ja naisella naisen. Naisten paikaksi kutsutaan "Keskustanaiset"-harrastuspiiriä. Miesten paikka on "keskusta" - "keskustamiehiä" ei ole tähän maahan siunaantunut.
Wiljami
Kaikki Benin tallissakin ovat rohkeita ja kauniita, kunnes osoittautuvat ylipainoisiksi ja kaunaisiksi demareiksi ja rikollisiksi.
Keskustalta on onnistunut kokoomuslainen imagopolitiikka paljon paremmin kuin kokoomukselta, joka on vain tunaroinut.
...
Aho oli suorastaan vaarallisen hyvä poliitikko. Hän nolasi (tahtomattaan) Paavo Lipposen julkisessa TV-väittelyssä. Myös hänen esittämänsä Keskustan työreformi oli vaarallisen hyvä esitys ja siksi se piti ampua alas. Ei kyse ollut mistään onnenkantamoisista, vaan kaunapuolueen ylivoimasta, jolla se on pystynyt jo kauan terrorisoimaan keskustalaisten lisäksi kaikkia suomalaisia.
Kyllä minä toki ymmärrän, että sossuja sapettaa kun vaalireki karahtaa kiville, vaikka sitä on kiskomassa massiivinen ulkoparlamentaarinen vetojuhta nimeltä SAK.
Kerro muuten lisää siitä Ahon "syrjäyttämisestä".
En minä voi tietää mitään sellaista mitä ei julkisuudessa ole ollut, koska en kuulu Keskustan sisäpiiriin. Olen siis siinä suhteessa synnitön ja omatuntoni on puhdas. Luojan kiitos.
Mauri Pekkarinenhan se oli, joka kertoili julkisesti näistä muureista. Sen jälkeen kun Pekkarinen avasi tällä tavoin suunsa, alkoi miehen oman alueen lehti Keskisuomalainen parjata Mauria. Olin ainakin aluksi täysin puulla päähyb lyöty, kunnes älysin, että Mauri virhe oli asettua Ahon puolustajaksi. Jokainen jolla älliä osaa laskea yksi ynnä yksi yhteen ja humps, löytää sylttytehtaan Seinäjoen ja Jyväskylän nurkilta. Ne kuulut maakuntiaan terrorisoivat satraapithan ne.
Voi hyvää päivää mitä palturia taas kerran.
Ja yllätys yllätys, konkreettiset esimerkit puuttuu taas kerran. Hohhoijaa.
Mitkä konkreettiset esimerkit puuttuvat? Eikö Mauri Pekkarisen puheet ole konkreettinen esimerkki. Hän lausui näitä ihan kaiken kansan kuulleen televisiolähetyksessä? Pekkaroiko Mauri taas vai puhuiko muuten vaan lämpimikseen paskaa?
Ota teistä kepuista nyt selvä. Ketä oikein pitäisi aina uskoa?
Pekkarinen käytti tuollaista retorista ilmaisua, johon ei nyt olisi kannattanut niin hanaksati tarttua.
Minä en nyt ainakaan tältä istumalta muista, että Aho olisi mitenkään erityisesti valitellut tulleensa syrjityksi. Aho ei pääministerikautensa jälkeen sopeutunut oppositiojohtajan rooliin.
Niin. Kyllähän se Aho toi kautensa loppupuolella nuo muurit (tarkempi ilmaisu taisi olla "seinä") esiin. Ainakin useamman sanomalehden poliittisissa pilapiirroksissa Aho juoksi päin tiilimuureja.
Ilkka-lehdessähän tällaista piirrosta ei tietenkään ollut... eipä muuten Keskisyöpäläisessäkään...
Wiljami
Ahohan ei edes noteerannut Jäätteenmäkeä millään lailla välillä. Aho tajusi, että Jäätteenmäki oli suostunut kapulaksi rattaisiin joko tietoisesti tai typeryyttään. Luultavasti typeryyttään ja vallanhimon sokaisemana. Aho alkoi vaarallinen Keskustan pimeälle ytimelle ja hänet piti ripustaa narulle silläkin uhalla, että Keskustan kannatus hiipuisi.
Yhtä viisasta kun noitten salaliittoteoreetikkojen höpinät tuolla maailman menoa-palstalla.
Et ole ensimmäinen joka kääntää vastaväittäjän argumentit sairaudeksi, jos ei kykene muuta sanomaan. Tämä sama "sairaus" vaivaa useita muitakin kuin minua. Aikoinaan näistä muureista ja seinistä kirjoiteltiin ja lausuttiin hyvin paljon samantapaisesti. Eivätkä lausujina olleet vain demarit, vaan enimmäkseen kommentteja tuli Keskustan omista riveistä. Kiertoilmaisua oli paljon kuten Pekkarisella, koska mitään puoluetta vahingoittavaa ilmiriitaa ei haluta aiheuttaa.
Kekustan eräät vastoinkäymiset saattavat tosin kääntyä puoleessa yhdistäviksi tekijöiksi. Jäätteenmäki-jupakalla voi hyvinkin olla tällaisia vaikutuksia. EU on silti asia, joka repi Keskustaa pahoin hajalle. Siitä kertoo edelleen se, että esim. Väyrysellä on ikioma vaihtoehto-ohjelma Kekustan ohjelmalle. Siitä kertoo myös se, että maatalousratkaisut herättivät puolueessa paljon närää omia kohtaan.
Näkisin asian mieluummin niin, että Aho kasvoi ulos kepusta, kuin että hänet olisi sieltä syrjäytetty. Keskustassa yhä enemmän jalansijaa saanut impivaaralaisuus ja pysähtyneisyys ei Ahoa kiinnostanut, hän ei tuntenut puoluetta enää samaksi kuin se oli ollut 90-luvun alussa. Kun Jäätteenmäki sitten valittiin Ahon sijaispuheenjohtajaksi, Aho ei edes yrittänyt peittää pettymystään, olihan hän nähnyt eduskunnassa vuosien aikana, ettei Jäätteenmäki pystynyt erottamaan isoja asioita pienistä, tärkeitä vähemmän tärkeistä. Hän tiesi, että kiville menee.
http://www3.ilkka.fi/servlet/page?_pageid=4028&_dad=portal30&_schema=PORTAL30&depa=12
Aho todella porvaristui toimiessaan porvarihallituksen pääministerinä. Mutta sitten presidentinvaalien alla hänellä meni pupu höksyihin - ei riittänyt rohkeus sanoa, että hän on porvariehdokas. Piti vääntää: ei-sosialistinen ehdokas. Siinä Aho menetti mahdollisuutensa tulla presidentiksi. Hävittyään presidentinvaalin hän ryhdistäyti jälleen ja lähti Amerikkaan porvaristumaan, mutta sinä aikana talonpoikais-sosialistinen kepukenttä ottikin häneltä vallan pois. Mitä tästä opimme. No, vain sen, että kepu on kepu.
Olen todella samaa mieltä. Jos nyt olisivat Aho ja Halonen vastakkain, äänestäisin Ahoa. Mutta eihän Aho enää Kepulle kelpaakan.
Esko Aho on aina ollut punamultamiehiä, mutta suututti Lipposen, mikä oli syy siihen, että hänet hyllytettiin kepusta ensin ameriikkaan ja sitten kokonaan sivuun.
1991 Aho yritti lirkutella demareita hallitukseen vielä senkin jälkeen, kun Paasio oli kylmästi kieltäytynyt, ja alkoi puuhata porvarihallitusta vasta sitten, kun ei muutakaan vaihtoehtoa ollut.
1995 Aho yritti niinikään mielistellä Lipposta, mutta ei se onnistunut.
1999 Aho käänsi Kääriäisen kanssa kaikki kivet saadakseen kokoomuksen syrjäytetyksi hallituksesta eikä tehnyt pienintäkään elettä porvarihallituksen suuntaan, vaikka eduskunnassa olisi ollut hyvin vahva porvarienemmistö.
2000 presidentinvaalissa Aho kävi niin porvarillisen kampanjan, että menetti vaalin 2. kierroksella ainakin 100 000 kahden vaiheilla ollutta änestäjää Haloselle, koska hänen porvarillisuutensa ei ollut uskottavaa. Halosella oli nimittäin alunperin enemmän vastustajia kuin Aholla, mutta Aho onnistui leimaamaan itsensä niin patamustaksi porvariksi, ettei hän enää saanut sitoutumattomien, liberaalien äänestäjien kannatusta.
Viimeisessäkin kappaleessa on käsittämätön ristiriita. Kirjoitat aluksi, että Ahon porvarius ei ollut uskottavaa ja heti perään kuinka Aho onnistui leimaamaan itsensä patamustaksi porvariksi. Onpahan tosi kepulaista meininkiä.
Kepuhan on talonpoikais-sosialistinen puolue ja niin Ahonkin oli laulettava niitä lauluja, joiden leipää söi. Rohkeni kuitenkin tekemään muutamia porvarillisia tekoja kuten: työreformi, EU-jäsenyys ja Ameriikkaan lähtö.
Eikä häntä hyllytetty Ameriikkaan. Lehtitietojen mukaan lähti omasta aloitteestaan.