Amerikan Psykoa kauheampaa?

...Amerikan Psyko ei ole pelkästään miesten perversioita käsittelevä (valaiseva?) teos, vaan kertomus tuskallisesta rakkauden kaipuusta ja ehkä myös halusta löytää Laotsen kuuluisa "veistämätön puu", totuus kaiken pinnan alta. Kirja on raakuudessaan jotenkin äärettömän kaunis, lukiessani sitä minun olisi tehnyt mieleni vain halata Patrick Batemania (ja ehkä kertoa, että rakkaus ja totuus VOIVAT tosiaan olla myös länsimaisen mässäilykulttuurin alla, sisällä, miten vain).

Minuakin jäi puolestani kiinnostamaan sinun (...) tulkintasi Amerikan Psykosta. Sinulla on kirjasta jokin syvällinen oivallus, eikö olekin?

iina kirjoitti:

...Amerikan Psyko ei ole pelkästään miesten perversioita käsittelevä (valaiseva?) teos, vaan kertomus tuskallisesta rakkauden kaipuusta ja ehkä myös halusta löytää Laotsen kuuluisa "veistämätön puu", totuus kaiken pinnan alta. Kirja on raakuudessaan jotenkin äärettömän kaunis, lukiessani sitä minun olisi tehnyt mieleni vain halata Patrick Batemania (ja ehkä kertoa, että rakkaus ja totuus VOIVAT tosiaan olla myös länsimaisen mässäilykulttuurin alla, sisällä, miten vain).

Minuakin jäi puolestani kiinnostamaan sinun (...) tulkintasi Amerikan Psykosta. Sinulla on kirjasta jokin syvällinen oivallus, eikö olekin?

Lue lisää

No, en tiedä syvällisyydestä.

Mutta, siis minusta kirjan yksi tulkinta voi olla se, että siinä kritisoidaan nykymiehelle asetettuja odotuksia sekä puretaan (dekonstruoidaan) nykymiehisyyden ja modernin maskuliinisuuden myyttiä ikään kuin sisältä käsin - itse asiassa Batemanin pään sisältä.

Siis Bateman yksinkertaisesti ei jaksa sitä pätemistä ja niitä vaatimuksia, joita yhteiskunta miehelle asettaa ja on siksi niin sekaisin. Myös se sinun mainitsemasi massakulutus ja 80-luvun kova ja "tyhjä" bisnesmaailma ovat (post)modernin kapitalistisen ja länsimaisen miehisen kulttuurin aikaan saannosta, ja ilman muuta suuressa osassa teoksessa. Ja siis Bateman on kertakaikkisen hukassa kaiken tämän keskellä - tosiaan eräänlaisessa tyhjyydessä.

Niin ja Batemanillähän on patologinen tarve erottua muista kaltaisistaan - kukaan ei vain oikein tahdo huomata häntä ja se rassaa.

Bateman siis tavoittelee tietynlaista asemaa ja miehisyyden ideaalia, joka kuitenkin jatkuvasti karkaa hänen käsistään. Toisaalta Batemanilla tuntuisi olevan myös halu palata eräänlaiseen lapsenomaiseen tilaan.

Tuon suuntaista. Kirja on ilman muuta paljon muutakin kuin vain pornoa ja naisten lahtaamista.

Kirjahan muuten tuomittiin feministien toimesta kun se julkaistiin - sitä kuvattiin mm. naisen tappamisen ohjekirjaksi. Toisaalta kirjaan perustuvan elokuvanhan on ohjannut nainen, Mary Harron, jonka hämärästi muistelisin olevan avoimesti feministi.

... kirjoitti:

No, en tiedä syvällisyydestä.

Mutta, siis minusta kirjan yksi tulkinta voi olla se, että siinä kritisoidaan nykymiehelle asetettuja odotuksia sekä puretaan (dekonstruoidaan) nykymiehisyyden ja modernin maskuliinisuuden myyttiä ikään kuin sisältä käsin - itse asiassa Batemanin pään sisältä.

Siis Bateman yksinkertaisesti ei jaksa sitä pätemistä ja niitä vaatimuksia, joita yhteiskunta miehelle asettaa ja on siksi niin sekaisin. Myös se sinun mainitsemasi massakulutus ja 80-luvun kova ja "tyhjä" bisnesmaailma ovat (post)modernin kapitalistisen ja länsimaisen miehisen kulttuurin aikaan saannosta, ja ilman muuta suuressa osassa teoksessa. Ja siis Bateman on kertakaikkisen hukassa kaiken tämän keskellä - tosiaan eräänlaisessa tyhjyydessä.

Niin ja Batemanillähän on patologinen tarve erottua muista kaltaisistaan - kukaan ei vain oikein tahdo huomata häntä ja se rassaa.

Bateman siis tavoittelee tietynlaista asemaa ja miehisyyden ideaalia, joka kuitenkin jatkuvasti karkaa hänen käsistään. Toisaalta Batemanilla tuntuisi olevan myös halu palata eräänlaiseen lapsenomaiseen tilaan.

Tuon suuntaista. Kirja on ilman muuta paljon muutakin kuin vain pornoa ja naisten lahtaamista.

Kirjahan muuten tuomittiin feministien toimesta kun se julkaistiin - sitä kuvattiin mm. naisen tappamisen ohjekirjaksi. Toisaalta kirjaan perustuvan elokuvanhan on ohjannut nainen, Mary Harron, jonka hämärästi muistelisin olevan avoimesti feministi.

Lue lisää

Amerikan Psyko on fallokraattisen kulttuurin kritiikkiä, mutta minusta siinä ei pureta "nykymiehelle asetettuja odotuksia" en ymmärrä mistä olet saanut tuon käsityksen. Kirjassa pyritään enemmän tuomaa esille statukseen liityviä yhteiskunnallisia paineita joita korostetaan ylitsevuotavasti. Ja siihen juuri liittyy ns. kauneuden tuntemus. Rajojen rikkomisen tuoma mielihyvä. Amerikan Psykon a.k.a Batemannin moraali-identiteettin sortuminen on allegoria koko länsimäisen kulttuurin hiljaiseen sortumiseen mielenvikaisuuteen. No, tuo oli vain hypoteesi. Kovasti korostamasi myytin purku modernin (postmodernin!) maskuliinisuuden yltä jää lukijan itsensä varaan. Lukija saa itse myös keksiä vastauksen em. ongelmaan.

Kirjassa hyvää oli juuri sen postmoderni esitys narsisteista, egoisteista; egosentrikoista ja urbaanin miljöön yhdistäminen nykyihmiseen. Kirjasta ei silti kannata ottaa vaikutteita!

Ja sinä joka hait jotain hemaisevan sairasta ja samalla kaunista kirjaa, niin kannattaa katsastaa Sodoman 120 päivää. Toivottavasti sietokykysi ei ylity.

Vergilius kirjoitti:

Amerikan Psyko on fallokraattisen kulttuurin kritiikkiä, mutta minusta siinä ei pureta "nykymiehelle asetettuja odotuksia" en ymmärrä mistä olet saanut tuon käsityksen. Kirjassa pyritään enemmän tuomaa esille statukseen liityviä yhteiskunnallisia paineita joita korostetaan ylitsevuotavasti. Ja siihen juuri liittyy ns. kauneuden tuntemus. Rajojen rikkomisen tuoma mielihyvä. Amerikan Psykon a.k.a Batemannin moraali-identiteettin sortuminen on allegoria koko länsimäisen kulttuurin hiljaiseen sortumiseen mielenvikaisuuteen. No, tuo oli vain hypoteesi. Kovasti korostamasi myytin purku modernin (postmodernin!) maskuliinisuuden yltä jää lukijan itsensä varaan. Lukija saa itse myös keksiä vastauksen em. ongelmaan.

Kirjassa hyvää oli juuri sen postmoderni esitys narsisteista, egoisteista; egosentrikoista ja urbaanin miljöön yhdistäminen nykyihmiseen. Kirjasta ei silti kannata ottaa vaikutteita!

Ja sinä joka hait jotain hemaisevan sairasta ja samalla kaunista kirjaa, niin kannattaa katsastaa Sodoman 120 päivää. Toivottavasti sietokykysi ei ylity.

Lue lisää

"Amerikan Psyko on fallokraattisen kulttuurin kritiikkiä, mutta minusta siinä ei pureta "nykymiehelle asetettuja odotuksia" en ymmärrä mistä olet saanut tuon käsityksen."

Hieman korjaan: siis puretaan maskuliinisuuden myyttiä - eräänlaista miesihannetta - ja kritisoidaan nykymiehelle asetettuja odotuksia.

Bateman TAVOITTELEE mielestäni kirjassa myyttistä ihannemiehen mallia/kuvaa: se on menestyvä, komea, lihaksikas, älykäs ja rikas, ja mikä tärkeintä, erottuu selvästi muista ja omaa vahvan persoonan ja oman identiteetin. Tähän liittyy sitten tuo mainitsemasi statussymbolien ym. tavoittelu - mm. niiden kautta nykymies pyrkii rakentaamaan itsestään tuota ihannemiehen mukaista olentoa, ikään kuin tekemään itsestään tuon ihannemiehen mukaisen (semiotiikan termein) merkin - tätä voidaan kutsua myös Fallokseksi Jacque Lacania mukaillen.

Koska kyseessä on myytti, ei tätä voi koskaan kuitenkaan todella saavuttaa. Kirjassahan on myös monta monta kohtaa, joissa Bateman sotketaan johonkin tyystin toiseen henkilöön - hänellä ei ole selkeää identiteettiä tai persoonalliisuutta, ja näitä hän sitten epätoivoisesti tavoittelee. Kuitenkin myös kaikki muut miehet hänen lähiympäristössään tavoittelevat samaa, joten erottuminen muista on vaikeaa - jopa mahdotonta. (Semiotiikan termein: merkki erottuu muista merkeistä juuri erilaisuutensa takia.)

Batemankaan ei tässä kovin hyvin onnistu ja esim. käyntikorttien vertailukohtaus on tästä eräs esimerkki - eroja ei oikeastaan ole. Minusta Bateman myös "määrittyy" teoksessa juuri naisten kautta. Esim. kohtaus jossa hän harhailee sekopäisenä kadulla ja soittaa sihteerilleen Jeanille saadakseen apua - tämä on miesihanteen vastaista, siis turvautuminen naisten apuun.

Eikä pidä myöskään unohtaa Batemanin homofobiaa. Kirjassahan on kuitenkin useita viitteitä siihen, että Batemanilla olisi myös homosuhteita. Tämä olisi kuitenkin taas tuon miesihanteen vastaista ja tästä siis mielestäni johtuu hänen homopelkonsa.

Tuo luenta, jonka esität (Am.Psyko = modernin kapitalistisen kulttuurin kritiikki) on ilman muuta teoksessa teemana, mutta se on mielestäni ikään kuin liian selvästi siinä läsnä.

Tietysti kenties kaikista "pinnallisin" luenta on esittää, että kirja kertoo vain sekopäisestä sarjamurhaajasta, joka vihaa naisia. Tällaisen tuomion kirja taisi aluksi saadakin.

Omassa luennassani pyrin tuomaan esiin jotakin pintaa syvemmällä olevaa. Tässä mielessä kirja onkin mielenkiintoinen, sillä sitähän on kritisoitu varsin pinnalliseksi (sinänsä osuvaa, koska kirja ilman muuta kertoo pinnallisesta kulutuskulttuurista) - eräs postmodernin merkki tämäkin. Mutta silti teoksessa on mielestäni huomattavasti syvempiä teemoja.

"Batemannin moraali-identiteettin sortuminen on allegoria koko länsimäisen kulttuurin hiljaiseen sortumiseen mielenvikaisuuteen."

Siis (Fredric Jamesonia mukaellen) kapitalistisen logiikan kritiikkiä, ilman muuta.

Mutta, sortuuko hänen moraalinsa todella? Siitä on pitkä aika kun olen lukenut kirjan, mutta muistelisin että lukiessani minulle jäi epäselväksi, olivatko Batemanin tekoset pelkkää harhakuvitelmaa. Batemanhan ei saa kirjassa huomiota (tai erotu muista) edes näiden oletettujen tekojensa kautta, kukaanhan ei usko että hän olisi tappanut esim. Halberstamin (toivottavasti muistin nimen oikein).

Kirjahan on kerrottu lähes kauttaaltaan ensimmäisessä persoonassa, joten tämä painottaa sitä, että kyse olisi nimen omaan Batemanin omasta, pään sisäisestä maailmasta. (Joskin yhdessä kohdassa kerronta hyppää yht'äkkiä kolmanteen persoonaan - edelleen kertojana kuitenkin ilmeisesti Bateman?)

Eräs ongelma kirjassa on mielestäni se, onko Bateman ns. luetettava kertoja vaiko ei. Koska tarina on ensimmäisessä persoonassa, voidaan ainakin turvallisesti päätellä, että kyse on erittäin subjektiivisesta näkökulmasta. Tässä mielessä hahmo erottuu muista kirjan hahmoista tietenkin vain lukijan tasolla.

Toivottavasti tämä nyt hieman selvensi tuota aiempaa viestiäni.

... kirjoitti:

"Amerikan Psyko on fallokraattisen kulttuurin kritiikkiä, mutta minusta siinä ei pureta "nykymiehelle asetettuja odotuksia" en ymmärrä mistä olet saanut tuon käsityksen."

Hieman korjaan: siis puretaan maskuliinisuuden myyttiä - eräänlaista miesihannetta - ja kritisoidaan nykymiehelle asetettuja odotuksia.

Bateman TAVOITTELEE mielestäni kirjassa myyttistä ihannemiehen mallia/kuvaa: se on menestyvä, komea, lihaksikas, älykäs ja rikas, ja mikä tärkeintä, erottuu selvästi muista ja omaa vahvan persoonan ja oman identiteetin. Tähän liittyy sitten tuo mainitsemasi statussymbolien ym. tavoittelu - mm. niiden kautta nykymies pyrkii rakentaamaan itsestään tuota ihannemiehen mukaista olentoa, ikään kuin tekemään itsestään tuon ihannemiehen mukaisen (semiotiikan termein) merkin - tätä voidaan kutsua myös Fallokseksi Jacque Lacania mukaillen.

Koska kyseessä on myytti, ei tätä voi koskaan kuitenkaan todella saavuttaa. Kirjassahan on myös monta monta kohtaa, joissa Bateman sotketaan johonkin tyystin toiseen henkilöön - hänellä ei ole selkeää identiteettiä tai persoonalliisuutta, ja näitä hän sitten epätoivoisesti tavoittelee. Kuitenkin myös kaikki muut miehet hänen lähiympäristössään tavoittelevat samaa, joten erottuminen muista on vaikeaa - jopa mahdotonta. (Semiotiikan termein: merkki erottuu muista merkeistä juuri erilaisuutensa takia.)

Batemankaan ei tässä kovin hyvin onnistu ja esim. käyntikorttien vertailukohtaus on tästä eräs esimerkki - eroja ei oikeastaan ole. Minusta Bateman myös "määrittyy" teoksessa juuri naisten kautta. Esim. kohtaus jossa hän harhailee sekopäisenä kadulla ja soittaa sihteerilleen Jeanille saadakseen apua - tämä on miesihanteen vastaista, siis turvautuminen naisten apuun.

Eikä pidä myöskään unohtaa Batemanin homofobiaa. Kirjassahan on kuitenkin useita viitteitä siihen, että Batemanilla olisi myös homosuhteita. Tämä olisi kuitenkin taas tuon miesihanteen vastaista ja tästä siis mielestäni johtuu hänen homopelkonsa.

Tuo luenta, jonka esität (Am.Psyko = modernin kapitalistisen kulttuurin kritiikki) on ilman muuta teoksessa teemana, mutta se on mielestäni ikään kuin liian selvästi siinä läsnä.

Tietysti kenties kaikista "pinnallisin" luenta on esittää, että kirja kertoo vain sekopäisestä sarjamurhaajasta, joka vihaa naisia. Tällaisen tuomion kirja taisi aluksi saadakin.

Omassa luennassani pyrin tuomaan esiin jotakin pintaa syvemmällä olevaa. Tässä mielessä kirja onkin mielenkiintoinen, sillä sitähän on kritisoitu varsin pinnalliseksi (sinänsä osuvaa, koska kirja ilman muuta kertoo pinnallisesta kulutuskulttuurista) - eräs postmodernin merkki tämäkin. Mutta silti teoksessa on mielestäni huomattavasti syvempiä teemoja.

"Batemannin moraali-identiteettin sortuminen on allegoria koko länsimäisen kulttuurin hiljaiseen sortumiseen mielenvikaisuuteen."

Siis (Fredric Jamesonia mukaellen) kapitalistisen logiikan kritiikkiä, ilman muuta.

Mutta, sortuuko hänen moraalinsa todella? Siitä on pitkä aika kun olen lukenut kirjan, mutta muistelisin että lukiessani minulle jäi epäselväksi, olivatko Batemanin tekoset pelkkää harhakuvitelmaa. Batemanhan ei saa kirjassa huomiota (tai erotu muista) edes näiden oletettujen tekojensa kautta, kukaanhan ei usko että hän olisi tappanut esim. Halberstamin (toivottavasti muistin nimen oikein).

Kirjahan on kerrottu lähes kauttaaltaan ensimmäisessä persoonassa, joten tämä painottaa sitä, että kyse olisi nimen omaan Batemanin omasta, pään sisäisestä maailmasta. (Joskin yhdessä kohdassa kerronta hyppää yht'äkkiä kolmanteen persoonaan - edelleen kertojana kuitenkin ilmeisesti Bateman?)

Eräs ongelma kirjassa on mielestäni se, onko Bateman ns. luetettava kertoja vaiko ei. Koska tarina on ensimmäisessä persoonassa, voidaan ainakin turvallisesti päätellä, että kyse on erittäin subjektiivisesta näkökulmasta. Tässä mielessä hahmo erottuu muista kirjan hahmoista tietenkin vain lukijan tasolla.

Toivottavasti tämä nyt hieman selvensi tuota aiempaa viestiäni.

Lue lisää

""Amerikan Psyko on fallokraattisen kulttuurin kritiikkiä, mutta minusta siinä ei pureta "nykymiehelle asetettuja odotuksia" en ymmärrä mistä olet saanut tuon käsityksen."

Hieman korjaan: siis puretaan maskuliinisuuden myyttiä - eräänlaista miesihannetta - ja kritisoidaan nykymiehelle asetettuja odotuksia."

En ole aivan varma "purkamisesta" voisitko vielä tarkentaa millä tavoin tämä purkaminen tapahtuu? Eikö ihminen juuri tiedosta "maskuliniisuuden myytin", kun se tuodaan hänen nokkansa eteen. Siihen toki liittyy homofobiat, ruumiinpalvonta, raha, menestys ja kaikki täälläinen ja siinä samalla tulee kritiikki mukaan, mutta kokonasivaltaista purkamista siinä ei ole.

"Bateman TAVOITTELEE mielestäni kirjassa myyttistä ihannemiehen mallia/kuvaa: se on menestyvä, komea, lihaksikas, älykäs ja rikas, ja mikä tärkeintä, erottuu selvästi muista ja omaa vahvan persoonan ja oman identiteetin."

Jos tämä ns. ideaalimies on kaikkien ideaali niin silloin hän ei erotu muista -ei psyykkisesti, eikä fyysisesti- tässä juuri on paradoksi.
Jos Bateman tavoittelee erillaisuutta, niin miksi hän pukeutuu kuin kaikki muut? Eikö olisi vapauttavaa vaihtaa välissä Armanin ja Bossin puvut vaikka tuulitakkiin? Ei, se ei käy, koska silloin hän erottuisi massasta ja yhteisö ei pitäisi häntä enään yhteiskunta kelpoisena. Bateman ei uskalla hypätä pois oravanpyörästä, koska hän voisi menettää ainoan realistisen asian elämässään, sosiaaliset suhteet, mutta hän alitajunnassaan tietää diskurssejen olevan pinnallisuuden ruumiillistuma, joten hän purkaa vihansa ja turhautuneisuutensa murhaamalla.

"Batemankaan ei tässä kovin hyvin onnistu ja esim. käyntikorttien vertailukohtaus on tästä eräs esimerkki - eroja ei oikeastaan ole. Minusta Bateman myös "määrittyy" teoksessa juuri naisten kautta. Esim. kohtaus jossa hän harhailee sekopäisenä kadulla ja soittaa sihteerilleen Jeanille saadakseen apua - tämä on miesihanteen vastaista, siis turvautuminen naisten apuun."

Kuten samanhenkiste yksilöiden ja käyntikorttien kanssa, voidaan sanoa eroja olevan hyvin pieniä. Voisit hieman detaljoida Batemanin määrittymistä naisten kautta? Mainitsemasi esimerkki ei niinkään selvennä Batemanin sielunelämää vaan tuo ilmi juuri mainitsemasi tabun; naisten apuun turvautuminen (paitsi siltä osin, että Bateman oli luhistumassa stressiin ja kaipasi jotakuta jolle puhua).

Teoksen kerronta todella oli suurelta osin subjektin maailmasta, mutta se saa helposti objektisuuden leiman, kun käsitellään materialismia ja kulutusyhteiskuntaa. Kirja oli enämmänkin (rattifioidusti sanottuna) ambivalenttisen dualistinen.

Pohdintosi kirjan raakuuksien tapahtumisesta on mietityttänyt myös minua. Elokuva antoi ymmärtää, että kaikki ei ehkä ollutkaan totta. Luulin kirjan selittävän asiaa, mutta se mystifio tilannetta lisää. On siis mahdollista, että Batemanin tajunta kehitti nuo sadistiset fantasiat henkisellä tasolla. Ja uskon aika pitkälti että näin onkin.

Kun mainitsin Batemanin moraali-identiteetin ja länsimaisen kulttuurin relaatiosta en mukaillut Fredric Jamesonia. Itseasiassa en ikinä kuullutkaan hänestä.

"Toivottavasti tämä nyt hieman selvensi tuota aiempaa viestiäni."

De Saden kirjat tuskin ovat sitä mitä haetaan, ehkä ennemminkin Thomas Harrisin Punainen Lohikäärme.

voit kokeilla myös teoksella Val Mc Dermid : Piinapenkki. " Keskiaikaisiin kidutusmenetelmiin viehtynyt sarjamurhaaja riehuu Englannissa. Rikollisten luonnekuvauksia laativa psykologi palkataan astumaan pedon nahkoihin."
Hyytävä lukukokemus...