Terapian jälkeen?

Kognitive analysis

Lopetin pitkän psykoterapiani (3 ja puoli vuotta) puolisen vuotta sitten ja aika paljon olen joutunut itsekseni pohtimaan, mitä terapiassani todella tapahtui. Onko kenelläkään samanlaisia mietteitä?

Ongelmaksi on ainakin minulle muodostunut sellainenkin asia, että lähipiirissäni ei ole montakaan, jolla olisi samanlainen tilanne: harva ymmärtää ihmisiä, asioita ja ihmisten käyttäytymistä samalla tavalla, kuin terapian läpikäynyt. Luin myös erään psykologian professorin kirjoitamasta kirjasta, että terapissa "tehdään" tavallaan korkeamman tiedostamisen tason ihmisiä. Vähän ehkä ylimielistä, mutta juuri siltä minusta monesti tuntuu.

Minusta olisi mielenkiintoista perustaa "kerho", jossa pitkän psykoterapian käyneet voisivat keskustella. Tavallaan se voisi olla esim. ryhmä, jossa ihmiset jatkaisivat "terapiaharrastajien" ryhmässä siitä, mihin jäivät. Löytyisiköhän tälle kiinnostusta?

5

225

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Biporiina

      En usko, että ryhmää saisi kokoon kovinkaan helposti. Traumaattisia kokemuksia ei haluta jakaa, noin yleisesti. Joillakin ahdistus vain lisääntyy, jos joutuu ottamaan osaa toisten vastoinkäymisiin. Esim masentunut sisareni on töykeä muita psyykkisesti vajaakuntoisia ihmisiä kohtaan, eikä hän kykene tuntemaan empatiaa, vaikka kyse olisi samoista oireista ja terapiahoidoista, mitä muilla.
      Avokuntoutuksessa psykiatrit ja ja hoitajat pyrkii lopettamaan potilaitten "kahvipöytä keskustelut", missä joku erehtyy kertomaan ikävistä kokemuksistaan muille. Erityisesti nuoria suojellaan, kuulemasta toistensa itsemurha-, viiltely- tai päihdekokemuksista. On yleistä, että nuoret tuntee angstia hoitohenkilökuntaa kohtaan, jolloin keskustelujakaan ei liiemmin voisi pitää rakentavina.

      Voisi ehdottamasi aikuisten ryhmä toimiakian, sillä periaatteella, että koetut vastoinkäymiset olisi yhteisiä - esim avioeron -tai tsunamin kokeneitten tapaamiset, josta saada vertaistukea.

      rellä ole kykykyä empatiaan. olla kuoluihmiä onosaa muitten harteilleen osaa jakuulemaan lisäisi lisäisi . Traumojen painolastia lisää muitten stka ovat kokenee Olen käsittänyt etteivät ihmiset halua kertoa asioistaan kerro asioistaan muille, Ainakin itselläni

    • Biporiina

      En usko, että ryhmää saisi kokoon kovinkaan helposti. Traumaattisia kokemuksia ei haluta jakaa, noin yleisesti. Joillakin ahdistus vain lisääntyy, jos joutuu ottamaan osaa toisten vastoinkäymisiin. Esim masentunut sisareni on töykeä muita psyykkisesti vajaakuntoisia ihmisiä kohtaan, eikä hän kykene tuntemaan empatiaa, vaikka kyse olisi samoista oireista ja terapiahoidoista, mitä muilla.
      Avokuntoutuksessa psykiatrit ja ja hoitajat pyrkii lopettamaan potilaitten "kahvipöytä keskustelut", missä joku erehtyy kertomaan ikävistä kokemuksistaan muille. Erityisesti nuoria suojellaan, kuulemasta toistensa itsemurha-, viiltely- tai päihdekokemuksista. On yleistä, että nuoret tuntee angstia hoitohenkilökuntaa kohtaan, jolloin keskustelujakaan ei liiemmin voisi pitää rakentavina.

      Voisi ehdottamasi aikuisten ryhmä toimiakian, sillä periaatteella, että koetut vastoinkäymiset olisi yhteisiä - esim avioeron -tai tsunamin kokeneitten tapaamiset, josta saada vertaistukea.

    • tosiaan...

      Itsellä oli vuoden kestävä psykoterapia, jossa käytiin lapsuudentraumoja läpi...Itse olen päässyt uudella tasolla elämässä. Tietoisuus kasvaa ja ei se ole ihmeellistä kuvitella olevansa jotenkin korkeammantason porukkaa.

      psykiatrisissasairauksissa on paljon eroja ja myös ihmiset ovat niiiin erilaisia käsittelemään asioita. Luulen että keskustelu voisi olla tarpeellista terapiean jälkeen. Joku ryhmä voisi olla hyvä ajatus.

      Itse kaipaan terapiaa jollain tavalla, koska sielä on ollut ihminen joka on tavallaan porautunut oman pään sisälle ja yrittänyt ymmärtää minua...

    • biporiina

      Omasta 2-3 vuoden monen kirjavasta terapiastani voisin sanoa, että tukitoimet onnistuivat, koska epätoivoni syyt tunnustettiin aiheellisiksi. Terapiaa tärkeämpää oli saada hyväksyntää kaltoin kohtelunsa vastapainoksi. Terapia olisi voinut olla mitä tahansa - keskustelua, kunhan hoidoista jäi tunne, että kärsivistä ihmisistä välitetään.
      Minulle aiheutuneen trauman seurauksena mm seksuaalisuuteni katosi täysin. Tätä puutetta paikkaamaan saimme lisäksi "pariterapiaa" . Pariterapiassa kaikki 30 vuodessa unohtuneetkin luurangot nostettiin pöydälle, mikä nyt ainakaan ei tervehdyttänyt minua millään lailla. Pariterapian seurauksena oli avioliittomme vaarassa päätyä avieroon. Ennen terapiaa emme olleet riidelleet juuri koskaan.
      Muistatteko surmatun nuoren Eveliina Lappalaisen vanhempien tarinan ja avioeron ? luulen, että taustalla oli samoja syitä hoidon epäonnistumiseen

    • aaleo

      Hyviä kokemuksia terapiahoidosta. Aikaa kulunut noin 15v. Luulen muuttuneeni aivan toiseksi ihmiseksi ja ainakin itse olen tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni. Kauan kesti tyytymättömyyteni ja tunsin itseni täysin rikkinäiseksi ja olin erittäin masentunut vuosikausia. Mutta nyt on ihan hyvin. Harmittaa vain se, että aikaa tuhraantui hukkaan, kun ei masentuneena saanut oikein mitään aikaseksi.

      Aluksi terapiahoito tuntui turhalta enkä oikein edes ymmärtänyt sen tarkoitusta. Luulin jopa jossain vaiheessa tulevani pahemmaksi, kun minua yritettiin hoitaa. Mutta pikkuhiljaa oma oivallukseni aukeni ja aukeni, enemmän ja enemmän. Se esimerkiksi oli aika suuri oivallus, kun vuosien jälkeen yht'äkkiä uskoin, että minusta välitetään oikeesti. Se oli ollut minulle aikasemmin täysin vierasta ja peruja lapsuudenkodistani. En ollut uskonut, että semmostakin on tässä maailmassa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ukrainan ulkoministeri: Moskova aistii tappion Ukrainassa

      Dmytro Kuleban mukaan Venäjä yrittää puheillaan pelotella länsimaita. Ukrainan ulkoministerin Dmytro Kuleban mukaan Venäjän esittämät varoitukset kol
      NATO
      257
      4147
    2. Stefu haikailee

      Julkaisi stooreissa kuvan vickestä. Sitten Martinasta treenaamassa Hangossa ulkona. Hmm.
      Kotimaiset julkkisjuorut
      264
      3387
    3. Harmi mies ettet arvostanut

      Minua tarpeeksi. Myöhemmin kaikki olisi palkittu ja olisin antanut sinulle aitoa rakkautta. Tämä sattuu mutta yritän ajatella, että ehkä se rakkaus ku
      Ikävä
      154
      1765
    4. Oi! Legandaarinen Vesa-Matti "Vesku" Loiri, 77, poseeraa kahdessa eri kuvassa - Some riemastui!

      Vesa-Matti "Vesku" Loiri on kyllä legenda jo eläessään. Hienoa nähdä, että virtaa piisaa. Voimia, iloa ja eloa, Vesku! https://www.suomi24.fi/viihde
      Suomalaiset julkkikset
      25
      1623
    5. Lavrov väläyttelee WW3:sta

      Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov varoittaa, että kolmannen maailmansodan uhka on todellinen. Lavrov sanoi venäläiselle uutistoimisto Interfaxille,
      Maailman menoa
      296
      1403
    6. Ketä Sofia fanit veikkaatte seuraavaksi lompakoksi?

      Kenestä Sofia höynäyttää itselleen seuraavan lompakon?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      131
      906
    7. Voiko hyvää omatuntoa ostaa?

      Olen tässä nyt muutaman päivän paininut erään rahaan liittyvän pulman kanssa. Kerron ensin vähän taustaa ... Eli erosin 15 vuoden parisuhteesta 9 vuo
      Sinkut
      235
      850
    8. en vaan saa häntä pois

      Mielestäni pyörimästä. Onko kellekään toiselle käynyt näin? Ihastuin pakkomielteisesti noin vuosi sitten erääseen naiseen. Ei vaan katoa mielestä va
      Ikävä
      115
      806
    9. anna hänen mennä

      Jos rakastat jotakuta, anna hänen mennä. Jos hän palaa, hän oli aina sinun. Jos ei, hän ei koskaan ollut. Tällaiseen rakkauteen tämä mies uskoo.
      Ikävä
      54
      769
    Aihe