Suomen, kuten useimpien muiden Euroopan maiden, taloudellinen kehitys on tällä hetkellä kohtalaista. Edessä on kuitenkin kaksi keskeistä ongelmaa, joihin olisi hallituksen olisi varauduttava ajoissa, koska on parempi aloittaa jarrutus ajoissa ennen kuin seinä on edessä.
1. Globalisoituvassa maailmassa Aasian tarjoama haaste taloudelle ja tuotannolle Suomessa (ja koko EU:ssa) on vasta alkamassa. Koska teollisuusinvestointeja tehdään pitkällä tähtäimellä, vaikutukset tullaan näkemään vasta viiveellä. Nyt alkanut teollisuustyöpaikkojen siirtyminen tulee iskemään voimalla muutaman vuoden päästä koko kansantalouteen.
Ainoa vaihtoehto on palkkojen jäädyttäminen ja jopa laskeminen kuten Japanissa. Tämä välttämättä tarkoittaa keskiverto elintason laskemista jossain muodossa.
2. Suomen demografinen kehitys on senkaltainen, että muutaman vuoden päästä koko kansantalous joutuu melkoiseen murrokseen, jonka vaikutuksia ei voi vielä täysin ennakoida. Koska suomalaiset eivät tuota lapsia, on ainoa vaihtoehto tuoda suunnitelmallisesti lapsiperheitä muista maista, lähinnä kehitysmaista. On selvää, että ilman radikaaleja toimenpiteitä 20 vuoden kuluttua Suomen demografinen rakenne on kestämätön.
1. Globalisoituvassa maailmassa Aasian tarjoama haaste taloudelle ja tuotannolle Suomessa (ja koko EU:ssa) on vasta alkamassa. Koska teollisuusinvestointeja tehdään pitkällä tähtäimellä, vaikutukset tullaan näkemään vasta viiveellä. Nyt alkanut teollisuustyöpaikkojen siirtyminen tulee iskemään voimalla muutaman vuoden päästä koko kansantalouteen.
Ainoa vaihtoehto on palkkojen jäädyttäminen ja jopa laskeminen kuten Japanissa. Tämä välttämättä tarkoittaa keskiverto elintason laskemista jossain muodossa.
2. Suomen demografinen kehitys on senkaltainen, että muutaman vuoden päästä koko kansantalous joutuu melkoiseen murrokseen, jonka vaikutuksia ei voi vielä täysin ennakoida. Koska suomalaiset eivät tuota lapsia, on ainoa vaihtoehto tuoda suunnitelmallisesti lapsiperheitä muista maista, lähinnä kehitysmaista. On selvää, että ilman radikaaleja toimenpiteitä 20 vuoden kuluttua Suomen demografinen rakenne on kestämätön.
Vastaukset 14
Vanhimmat
väkeä työttömiksi, kun työpaikat menevät niihin kehitysmaihin? Suomi alkaa olemaan siinä tilassa, että viimeinen sammuttaa valot, jos globalisaatio saa jatkua nykymallisesti vailla demokraattista ohjaamista, kyykyttäen hallituksia ympäri maailmaa.
On selvää, ettei siirtolaisia kannata tuoda työttömäksi, vaan asia pitää suunnitella kokonaisvaltaisesti. Eli samalla kun palkkoja lasketaan ja työmarkkinoiden joustavuutta lisätään, voidaan tuoda lapsiperheitä, niin että saadaan vähitellen demografinen pyramidi realistiseen kuntoon.
Globalisaatio ei sinänsä ole syy mihinkään. Eurooppa ja muut teollisuusmaat ovat pitkään saaneet nauttia maailmantalouden rakenteesta joka on suosinut heitä: halvat raaka-aineet ja halpa työvoima tietyillä aloilla kehitysmaista. Nyt edessä on näiden rakenteiden murros, jossa edunsaajia ovat erityisesti Aasian entiset kehitysmaat.
Valojen sammuttamisesta ei kuitenkaan ole kyse. Elämä jatkuu Suomessa joka tapauksessa, muodossa tai toisessa. Ilman muutoksia ja suunnitelmaa, todennäköisesti paljon kurjemmassa muodossa. Eli se ei auta yhtään, että lyödään hanskat tiskiin ja ei tehdä mitään (= sammutetaan valot).
jo antautumista>> Eli samalla kun palkkoja lasketaan ja työmarkkinoiden joustavuutta lisätään>> globalisaation aiheuttajille, joista tässä(ja seurauksista) kuvausta
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm
demokratia pitää saada takaisin mukaan pelin, muuten tämä linnkin kirjoitus on todellisuutta
http://w3.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/6.maaliskuu/GLOBE998.HTM
Kiitos linkeistä. Kritiikki globalisaatiota vastaan onkin jo tullut tutuksi. On totta, että globalisaatiolla on monia hyvin suuria vaikutuksia olemassaoleviin rakenteisiin. Pidän kuitenkin melko turhana sotia globalisaatiota vastaan. Se peli on jo menetetty.
Pienenä maana Suomen tulee tunnustaa tosiasiat ja tehdä siitä johtopäätökset. Tosiasiat on hyvä tunnustaa mielummin ennemmin kuin myöhemmin.
Vaikka en pidäkään globalisaatiota ideaalina kehityksenä, myös tällä hetkellä olevia rakenteita, jotka hyödyttävät lähinnä nykyisiä teollisuusmaita, voi kritisoida. Nykyiset rakenteet eivät tuo mitään suurta onnea merkittävälle osaa kehitysmaita. Esim. teollisuusmaiden maataloustuet estävät useiden kehitysmaiden kehittymistä.
mikä estää näitä maita kehittymästä on täysin suunnitellusti tehty teollisuusmailta, osallisina IMF, WTO, WB ja näiden takana olevat tahot, jotka pitäisi saada demokratian valvontaan, muuten edessä on paljas yhtiövalta, mikä on mahdollisimman kaukana demokratiasta.
"Tullit ovat neuvottelujen tuloksena pudonneet noin 40 prosentista keskimäärin viiteen. Viimeisissä GATT neuvotteluissa vuonna 1994 perustettiin maailmankauppaa hallinnoimaan kokonaan uusi järjestö, Maailman kauppajärjestö WTO (World Trade Organisation).
WTO:ssa valtaa käyttävät USA, EU ja Japani sekä ylikansalliset yhtiöt. Kaikkien tutkimusten mukaan WTO:n politiikka on johtanut maailmanlaajuisten tuloerojen kasvuun ja ympäristöongelmien pahenemiseen.
WTO:n perustamisella "kolme suurta" halusivat myös lopullisesti kuopata YK:n kauppajärjestön (UNCTAD), jolla vielä parikymmentä vuotta sitten oli (tullikysymyksiä lukuun ottamatta) aktiivinen rooli maailmankaupassa. UNCTAD pyrki mm. maailmankaupan rakennevääristymien korjaamiseen. Suurvallat onnistuivat myös lopettamaan ylikansallisten yritysten toimintaa valvovan YK-järjestön."
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Velkakriisi
David Korten on myös kirjoittanut aiheesta, melko osuvasti,
http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_1998/30.lokakuu/MARK4298.HTM
Niin siis, nyt en täysin ymmärrä kritiikkiäsi globalisaatiota vastaan: Jos teollisuusmaat, USA, EU jne. ovat järjestöjen takana, jotka ajavat globalisaatiota ja samalla kuitenkin näyttävät olevan suurimpia häviäjiä, niin eikö tässä nyt ole ristiriita.
Suurimpia hyötyjiä globalisaatiosta ovat tähän mennessä olleet Aasian entiset kehitysmaat, joilla ei ole ollut paljon mitään vaikutusvaltaa tähän kehitykseen.
Samalla työpaikkoja ja investointeja katoaa maista jotka ovat eniten pystyneet vaikuttamaan kehitykseen.
Maailmanlaajuiset tuloerot: Siinäkin on otettava huomioon se, että maailmanlaajuisesti tulot (kulutettujen kalorien määrä / hlö) ovat jatkuvasti kasvaneet koko maailmassa. Afrikassa on tosin alueita, missä näin ei ole tapahtunut, mutta näissä on muita ongelmia.
Kyse ei usein ole resurssien määrästä vaan organisaation ja infrastruktuurin puutteesta. Esim. Sudanin alue voisi ruokkia miljarin ihmistä, mutta nyt sillä on vaikeuksia ruokkia edes itseään.
On selvää, että maailmanlaajuiset resurssit loppuvat nopeasti mikään turha autoilu ja muunlainen kulutusyhteiskunnan toiminta laajenee koko maailmaan. Turhaa autoilua ja kuluttamista pitää varmasti säädellä koko maailmassa.
David Kortenin visiot ja ehdotukset ovat mahdottomia. Ne perustuvat koko maailmantelouden totaaliseen muuttamiseen. Idealismi on oma alueensa ja siitä pitää keskustella filosofisemmalla tasolla. Näkökulmani on pääosin pragmaattinen: miten Suomi pelaa oman pelinsä parhaiten tilanteessa, jossa maailma globalisoituu. Suomella tai Suomen kenelläkään politikolla ei ole mitään mahdollisuutta vaikuttaa tähän kehitykseen.
kuten niitä nimität, ovat vain paluuta muutaman vuosikymmenen takiseen asetelmaan, tässä et osannut yhdistää asioita, kyseessä olevat teollisuusmaat ja niiden työväestö häviävät, mutta niitä hallitseva eliitti ei häviä mitään,
>>Maailmankaupasta 70% hallitsee 500 suurinta yritystä ja kolmannes maailmankaupasta käydään saman ylikansallisen yrityksen eri tytäryhtiöiden välillä.>>
Entä kehitysmaiden hyöty?
"Nykyisin kaikkien raaka-aineiden hinta määräytyy teollisuusmaiden raaka-ainepörsseissä. Raaka-aineista on tullut suosittu keinottelukohde, mistä johtuen niiden hinnat heittelehtivät entistä rajummin ja sijoittajien saama osuus hinnasta saattaa nousta yhtä suureksi kuin viljelijän.
Miltei jokaiseen kehitysmaahan on perustettu ulkomaisille yrityksille erityisalue, missä kaupan "vapaus" on viety äärimmilleen: työntekijöillä ei ole minkäänlaisia oikeuksia, ympäristösäädöksiä ei tarvitse noudattaa, voitot saa kotiuttaa kokonaan . Näillä alueilla työskentelee noin 50 miljoonaa työntekijää, pääasiassa nuoria naisia ja lapsia."
"Miltei kaikki kaivannaisalan valtionyritykset kehitysmaissa on viime vuosina yksityistetty; eli käytännössä myyty ylikansallisille yrityksille. Maatalousraaka-aineiden ulkomaankauppaa hoitaneet valtion organisaatiot on purettu ja viljelijät myyvät tuotantonsa suoraan ylikansallisille."
"Teollisuusmaiden ylivalta WTO:ssa näkyy selvimmin siinä, että kehitysmaiden tuonnin esteet on poistettu, mutta viennin vahvojen alojen kaupan esteitä ei ole poistettu. Kehitysmaatuotteiden tullit nousevat jalostusasteen noustessa. Vaatteiden ja tekstiilien vientiä teollisuusmaihin säädellään tiukoilla kiintiöillä. Vain sellaisten maataloustuotteiden kauppa on tullitonta, joita tuotetaan myös teollisuusmaissa.
Teollisuusmaiden maataloustuotteiden hinnasta vähintään puolet on maataloustukea. Sen sijaan kehitysmaat on pakotettu lopettamaan maataloustukiaan, vaikka niillä on pyritty turvaamaan kotimaan markkinoiden tuotantoa (ne eivät koske vientituotteita) ja siten köyhimpien ruuansaantia. Lisäksi WTO-sopimus määrää kehitysmaat kotimaan tuotannosta riippumatta tuomaan osan elintarvikkeistaan."
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Velkakriisi
Chossudovsky sanoo saman
"Chossudovskyn mukaan siis IMF:n ja Maailmanpankin toimeenpanemat taloudelliset uudistukset lisäävät köyhyyttä ja velkaantuneisuutta sekä aiheuttavat jopa sotia. Miksi niitä sitten kaikesta huolimatta jatketaan? Mikä on niiden salattu järki?
"Näiden reformien järki on ensinnäkin luoda olosuhteet yksityiseen, usein ulkomaiseen, pääomaan perustuvan taloudellisen toiminnan laajenemiselle. Ensinnäkin kyseessä olevan maan rahan arvoa alentamalla ne laskevat palkkoja dramaattisesti ja pienentävät näin työvoimakuluja. Ne luovat myös olosuhteet, joissa ulkomainen pääoma voi ottaa haltuun omaisuutta ja varoja yksityistämisohjelmien kautta. Mineraalivaroja aletaan huutokaupata ja kaivosyhtiöt saavat suuria voittoja tuottavia sopimuksia. Reformit avaavat uusia markkinoita globaalitaloudessa, joka on laskusuhdanteessa. Ne sallivat myös rikkaiden maiden hyödykeylijäämien polkumyynnin. Esimerkiksi Saharan eteläpuolisessa Afrikassa nämä ohjelmat ovat johtaneet maiden oman maataloustuotannon syrjäyttämiseen ja korvaamiseen ulkomailta ostettavalla ylijäämäruoalla. En kuitenkaan näe tätä salaliittona vaan mekanismina, jonka sisäinen logiikka johtaa uusien maiden valloittamiseen taloudellista hyväksikäyttöä varten."
"Valaiseva esimerkki on Ukraina, joka on perinteisesti ollut varsinainen vilja-aitta. Vuonna 1994 IMF allekirjoitti sopimuksen Ukrainan hallituksen kanssa, ja polttoaineen hinnat nousivat yhtäkkiä yhdeksänkertaisiksi. Tämä merkitsi sitä, että viljelijöiden polttoainekustannukset olivat kolme kertaa suuremmat kuin USA:ssa vallitsevat. Tässä tilanteessa he olisivat tarvinneet luottoa, mutta jos sitä ylipäänsä sai, korkotaso saattoi olla kymmenen kertaa korkeampi kuin USA:ssa. Kun samaan aikaan poistettiin kaupan säätely, ulkomainen vehnä syrjäytti kotimaisen ja maatalous ajettiin konkurssiin yhdellä maailman tuottavimmista viljanviljelyalueista."
"Maailmanpankki on harjoittanut samanlaista polttoaineiden hintoja korottavaa politiikkaa Afrikassa. Niinpä monissa maissa tuottajat eivät kykene lähettämään tavaroitaan kaupunkimarkkinoille, jotka ovat 40-50 kilometrin päässä. Täten tuhansien kilometrien päästä tuleva tuonti valtaa kotimarkkinat kokonaan."
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm
Kaloritarpeen määrittelystä huomio löytyy
" Kuitenkin monet Intiassa haastattelemani tutkijat, aktivistit ja köyhät ihmiset kertoivat jotakin muuta: kurjuus ja ihmisten epätoivo ovat vain lisääntyneet. Miten näihin keskenään ristiriitaisiin näkemyksiin oikein olisi suhtauduttava? Yhden avaimen asian ymmärtämiseen tarjosi haastattelemani kansantaloustieteilijä Jaya Mehta, joka on monena vuonna osallistunut virallisia näkemyksiä kritisoivan “Alternative Economic Survey” -raportin tekemiseen. Hänen mukaansa Intiassa köyhyysraja on määritelty ihmisten välttämättä keskimäärin tarvitseman päivittäisen kalorimäärän perusteella. Tämä on järkeenkäypää, sillä ihminen, joka ei saa riittävästi ruokaa on lähes poikkeuksetta köyhä. Raja on maaseudulla se kulutustaso, jonka vallitessa ihminen saa päivittäin 2400 kaloria vastaavan ruokamäärän. Kaupunkialueilla raja on jonkin verran alhaisempi ja vastaa 2100 kaloria. Tämän määrittelyn Intian suunnittelukomissio teki 1970-luvulla. Vuosien 1973-74 kulutuskyselytutkimuksen perusteella se päätteli, että nämä rajat vastasivat 57 rupian ja 49 rupian henkeä kohden laskettu kuukausikulutusta. Kysymys ei siis ole siitä, että köyhyysrajalla oleva ihminen käyttäisi nuo summat kokonaisuudessaan ruokaan: summat vastaavat “kulutuskoria”, johon sisältyy muun ohessa ruokaa mainittuja kalorimääriä vastaavasti.
70-luvun jälkeen Intian yhteiskunta ja talous ovat tietenkin muuttunut suuresti, joten 57 ja 49 rupiaa eivät enää vastaa 2400 ja 2100 kaloria. Jostain syystä kuitenkin ainoa tarkistus joka rupiamääräiseen köyhyysrajaan on tehty, koskee hintamuutoksia: inflaatiotarkistetut rajat esimerkiksi vuosille 1993-94 olivat 281 ja 206 rupiaa. Kuitenkin Intian viralliset kulutuskyselyt paljastavat että paitsi hinnat myös köyhien kulutuksen rakenne on muuttunut paljon 20 vuodessa. "
"Kaikkien näiden muutosten seurauksena 281 ja 206 rupiaa vastasivat todellisuudessa enää 1890 ja 1970 kaloria. Toisin sanoen köyhyysrajan määritelmä olikin “huomaamatta” muuttunut ratkaisevasti 20 vuodessa! Jos määritelmä halutaan säilyttää, on rahamääräiset köyhyysrajat nostettava 381 ja 325 rupiaan. Tämä merkitsee äärimmäisen köyhien määrän nousua 324 miljoonasta 636 miljoonaan. Muutos on niin suuri, että sen huomioonottaminen vaikuttaisi olennaisesti myös maailmanlaajuisiin köyhyystilastoihin."
http://gamma.nic.fi/~otammile/rikkoy.htm
Tällä tavalla yhdistellen huomaa enemmän, ja jokaisen pitäisi pyriä vastustamaan näillä ehdoilla tapahtuvaa kehitystä, ns. eliitin demokratia irvailua,
http://www.utu.fi/agricola/nyt/arvos/tekstit/53.html
minkä tuloksena on juuri Kortenin hyvin kuvaama
http://www.helsinki.fi/jarj/rapi/korten.html
>kyseessä olevat teollisuusmaat ja niiden >työväestö häviävät, mutta niitä hallitseva >eliitti ei häviä mitään,
Kaikkien teollisuusmaiden työväestön vauraus on kasvanut koko 1900-luvun. 1900-luvun alun tilannetta ei voi verratakaan nykypäivän tilanteeseen.
On hyvin tyypillistä, että nykypäivään yritetään verrata 80-luvun loppupuoliskon tilanteeseen, jolloin koko maailmassa oli meneillään nopea nousukausi. Pitää ottaa laajempi perspektiivi, josta näkee laajemman kehityksen.
Pitää myös ottaa huomioon, että kehitysmaiden väestönkasvu on keskeisin rasite kehitysmaiden talouden kehitykselle. Tämä on yleisesti tiedossa ja tunnustettu. Sen rinnalla globalisaation väitetyt vaikutukset ovat pienet.
Sitaatit. Omat argumentit olisivat tärkeämpiä kuin sitaatit joiden taakse piiloudut. Joka tapauksessa sitaateissa on melkoisesti ongelmallista materiaalia ja ne nousevat tendenssimäisestä näkökulmasta. Luota mielummin YK:n tilastoihin kuin joidenkin yksityshenkilöiden intianmatkoihin ja niissä tehtyihin haastatteluihin.
Kaloritilanne. YK:n tilastojen mukaan kehitysmaiden kalorinkulutus/hlö on jatkuvasti noussut 60-luvulta asti:
http://www.fao.org/es/ess/chartroom/fbs.asp#
(vasemmalla kolmas taulukko ylhäältä)
Kehitysmaiden keskiarvo on jo 2600 cal / hlö / päivä ja tämänkin siitä huolimatta, että maailman väestö on kasvanut hyvin nopeasti.
Tulevaisuudessa väestönkasvu tulee edelleen olemaan suurin ongelma, ei globalisaatio.
Tässä vielä tarkemmat tiedot intiasta näiltä FAO:n sivuilta:
http://www.fao.org/es/ess/compendium_2003/pdf/ESS_IND.pdf
Intialaisten elintaso, kalorien määrä ja väestö kasvavat.
Samanlainen tilanne on nähtävissä lähes kaikissa kehitysmaissa, poikkeuksina ovat sodan tai muiden katastrofien runtelemat maat, esim. Angola, Kongo, Somalia jne.
tässä vuosien varrella muuttunut laiskaksi kirjoittajaksi, linkkien käyttö helppoa. Mutta linkkien kirjat olen lukenut ja mielipiteet yhteneväiset linkkien esittämien asioiden kanssa, linkeissä usein vielä mukana lähdeteokset.
Laitoit myös YK:sta, lainaan taas ja laitan kanssa,
"YK:n kehitysohjelman UNDP:n vuonna 1999 julkaisema inhimillisen kehityksen raportti totesi tylysti..."
http://metalli5.tripod.com/lehti420018.html
Linkin lopussa on osoite kirjan tiivistelmään PDF tiedostona.
Tilanne aivan tuoreen uutisen mukaan esim. Afrikassa,
ULKOMAAT YLE24
"Maailman talousfoorumin tuore raportti
kuvaa Afrikan pitkään kestänyttä
talouden alamäkeä viime vuosisadan
pahimmaksi talouskatastrofiksi.
Raportin mukaan vuonna 1970 Afrikassa
asui 10 prosenttia maailman köyhistä,
mutta vuonna 2000 jo lähes puolet
maailman köyhistä oli afrikkalaisia.
Viimeisen 25 vuoden aikana Saharan
eteläpuolisten maiden tulot asukasta
kohti ovat pudonneet 11 prosenttia, kun
muun maailman kasvuvauhti on ollut
keskimäärin kaksi prosenttia vuodessa."
Aivan kuten aiemmin linkin kirjoitus kertoi asiasta, länsimaiden ohjeiden mukaan toimiessa köyhyys on vain kasvanut kaupan vapautumisen myötä.
"Vielä 1960- ja 1970- luvuilla ajateltiin jopa, että kehitysmaat saavuttavat teollisuusmaat muutamassa vuosikymmenessä. Neljä pientä Kaakkois-Aasian maata saavuttikin himoitun rikkaiden maiden klubin jäsenyyden, mutta suurimmassa osassa kehitysmaita lupaavasti alkanut kehitys kääntyi laskuun. Syinä olivat ennen kaikkea velkakriisi ja sitä seuranneet rakennesopeutusohjelmat sekä maailmankaupan vapauttaminen."
"Lainojen takaisinmaksun varmistamisesta ovat rakennesopeutusohjelmien kautta vastanneet Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto (IMF). Molemmissa laitoksissa teollisuusmailla on ehdoton äänivalta.
Rakennesopeutusohjelmia on toteutettu miltei kaikissa kehitysmaissa 1980-luvun alusta lähtien. Ohjelmat edellyttävät, että velanhoitoon on hankittava rahaa ennen kaikkea lisäämällä vientiä ja leikkaamalla valtion menoja. Koska kehitysmaat vievät samoja tuotteita, seurauksena on ollut ylitarjonta ja hintojen voimakas lasku. Tuontia taas on helpotettu madaltamalla tulleja.
Valtion menojen leikkaaminen on tarkoittanut mm. maataloustukien lopettamista ja terveydenhuolto- ja koulutusmenojen rajuja leikkauksia (useimmissa maissa koulu- ja terveyskeskusmaksut on palautettu). Tähän on liittynyt myös laaja yksityistäminen.
Kehitysmaiden velka on kasvanut nopeimmin juuri rakennesopeutumisohjelmien aikana. Lisäksi ohjelmien toteutuksen sosiaalinen hinta on ollut epäinhimillisen korkea. Nälkäänäkevien määrä on noussut miljardiin, toinen miljardi kärsii laadullisesta nälästä (yksipuolinen ravinto). Suurin osa nälkäänäkevistä on naisia ja lapsia. Lapsikuolleisuus ja synnytyskuolleisuus ovat lähteneet uudelleen nousuun. UNICEF:n tutkimuksen mukaan rakennesopeutusohjelmat tappavat joka vuosi puoli miljoonaa lasta. Ympäristöongelmat ovat kärjistyneet, kun maat myyvät velkojen maksamiseksi kaiken minkä irti saavat."
http://www.sci.fi/~tumakaup/10_VELKA.HTM#Velkakriisi
Niin siis olisi mukava nähdä linkki itse siihen YK:n raporttiin, eikä kirjoitukseen, joka tulkitsee jotain osaa siitä raportista.
Samanlaista kritiikkiä on esitetty EU:ta vastaan, että siitä hyötyy helpoiten rikolliset ja yritykset.
Yritykset hyötyvät varmasti globalisaatiosta. Sitä ei kukaan kiistä.
Afrikassa on paljon ongelmia, mutta niillä ei ole välttämättä mitään tekemistä globalisaation kanssa. Afrikassa on rakenteellisia ongelmia, jotka tekevät sen kykenemättömäksi kohtaamaan monia haasteita. Syyt ovat moninaiset: siirtomaa-ajan perintö ("väärät rajat"), heimoajattelu, heimosodat, sairaudet, infrastruktuurin puute jne.
Nämä ongelmat ovat olemassa riippumatta globalisaatiosta.
Se, että v. 1970 10 % maailman köyhistä oli Afrikassa ja nyt jo 50 % ei kerro mitään muutakuin, että muu maailma on kehittynyt nopeammin kuin Afrikka. Siitä ei voi päätellä mitään muuta.
"länsimaiden ohjeiden mukaan toimiessa köyhyys vain kasvanut kaupan vapautumisen myötä"
Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkansa. Kuten niissä eilen viittaamissa FAO:n linkeistä näkee, koko maailman kalorien kulutus ja elinikä ovat jatkuvasti nousseet. Tottakai on poikkeuksia, niitä on aina, mutta keskiarvo on se joka ratkaisee.
"Kehitysmaiden velka"
Se on epäilemättä kasvanut, mutta niin on teollisuusmaidenkin. Kehitysmaiden velkoja annetaan silloin tällöin anteeksi, teollisuusmaiden ei. Itse pidän kaikkein suurimpana uhkana maailman kehitykselle juuri teollisuusmaiden velkaantumista, enkä kehitysmaiden velkaantumista.
mutta aiheesta jotain kertoo juuri tehty Korhosen väitöskirjakin, joka uutinen on tuossa Chossudovskyn alapuolella
>>länsimaiden ohjeiden mukaan toimiessa köyhyys vain kasvanut kaupan vapautumisen myötä>>
"Chossudovsky näkee valuuttarahaston ja Maailmanpankin köyhiin maihin pakottaman politiikan osana laajempaa uusliberalistista ohjelmaa. Tämän toteuttaminen aikaansaa köyhyyttä ja syrjäytymistä myös teollisuusmaissa. Esimerkiksi EU:ssa niin sanotut lähestymiskriteerit vastaavat osittain rakennesopeutusohjelmia."
http://gamma.nic.fi/~otammile/Chossudovsky.htm
Eikä suuresti pieleen mene, lainaus YLE teksti:tv
"Hyvinvointivaltio on hiipumassa
Toimeentuloerot ovat kasvaneet laman
jälkeen, koska silloiset leikkaukset
sosiaalimenoihin ovat jääneet voimaan,
vaikka bruttokansantuote on kasvanut,
kertoo tänään tarkastettu väitöskirja.
Tämä on johtanut köyhien reaalisen
tulotason laskuun, samalla kun rikkain
60 % väestöstä on päässyt osalliseksi
reaalitulotason kasvusta.
Tutkijan, yhteiskuntatieteiden
lisensiaatti Jukka Korhosen, mukaan
muutos näyttää peruuttamattomalta,
sillä julkisen talouden velkaantuminen,
talouden globaalistuminen ja suurten
ikäluokkien poistuminen työmarkkinoilta
estävät mahdollisuuden palata entiseen."