Miten tulkitsen jakeita ja kirjoituksia oikein? Onko se vaara, että ihminen joka ei paljon raamattua
ole lukenut, tekee vain omia johtopäätöksiä ja erkanee näin ollen
omien aivoitustensa perusteella tekstin alkuperäisestä tarkoituksesta.
Tietysti tämä mahdollisuus on olemassa, mutta onko oikeaa tapaa tulkita raamatun tekstiä ilman että
joutuisi enää hitustakaan epäilemään
tulkitsevansa sitä aina enemmän tai
vähemmän pieleen. Kertokaa miten
uudestisyntyminen tapahtuu, miten voin syntyä uudestaan?
Odotan hyvin raamattuun perehtyneiden
ja sen lukemisesta muuten kiinnostuneiden ihmisten kommentteja
ole lukenut, tekee vain omia johtopäätöksiä ja erkanee näin ollen
omien aivoitustensa perusteella tekstin alkuperäisestä tarkoituksesta.
Tietysti tämä mahdollisuus on olemassa, mutta onko oikeaa tapaa tulkita raamatun tekstiä ilman että
joutuisi enää hitustakaan epäilemään
tulkitsevansa sitä aina enemmän tai
vähemmän pieleen. Kertokaa miten
uudestisyntyminen tapahtuu, miten voin syntyä uudestaan?
Odotan hyvin raamattuun perehtyneiden
ja sen lukemisesta muuten kiinnostuneiden ihmisten kommentteja
Vastaukset 11
Vanhimmat
On vain lukea ja lukea niin paljon että sattuu silmiin ja päähän. Se aukeaa sitten kun se aukeaa, joskus kestää kauemmin, joskus ei sekunttiakaan. Älä pelkää tulkitsevasi sitä väärin, koska Raamatussakin sanotaan että Jumala avaa sitten kun on sen aika. Eli lue vaan, ei muuta siinä tarvita.
Uudestisyntyminen Jeesuksesta, tapahtuu vain niin että hyväksyy Jeesuksen täydellisesti (hyväksyy Jeesuksen niinkuin Jeesus itse sanoo Raamatussa).
Mutta neuvot ovat turhia, ainoa hyvä neuvo on lukea Raamattua eikä muuta. Raamattu on Jumalan sana, ja Raamatussa on voima ihmisen kuolemattomuuteen ja elämään täydellisessä rakkaudessa.Raamatussa on ihmiskunnan ja jokaisen ihmisen oma historia ja tulevaisuus kirjoitettu sanalleen. Raamattu voi alussa olla hieman ympäripyöreän kuulosta tekstiä jne, mutta odotas vain, niin rupeaa asiat selviämään! Lukeen siit jo, hus!
Mutta pääasia on se että kun jos sä tosiaan haluat oppia Jumalan ja Raamatun, oot jo Raamattuun tarttumalla tehnyt suurimman työn. Jumalan näkee se joka Jumalaa hakee. Jumala pitää kaikesta huolen.
Kiitos noista rohkaisevista sanoista, mutta esitän kysymyksen, joka koskee
alituisia epäilyksiäni.
Eli miten on mahdollista, että vaikka
uskon, rukoilen, luotan, että Jeesus
todella elää ja vaikuttaa tässä päivässäkin. Niin miksi olen niin tyhmä että epäilen aina pikkuisen sitä
mahdollisuutta ettei raamattu olekaan
totta, vaan ristiriitainen kirja johon on toisinaan vaikea uskoa, sekä samalla uskoa itse. Ja kun tätä epäilystä vielä vahvistavat sellaiset
henkilöt tässä arkisessa elämässä jotka väittävät ettei jumalaa ole ja ettei kuoleman jälkeen ole mitään, niin taas huomaan että alan horjua ja
alan tulla yhä epätoivoisemmaksi sen
suhteen että pelastuisin ja pääsisin
taivaaseen. Toisin sanoen, jo monta vuotta tämä uskomisen ja ei-uskomisen
välillä horjuminen on aiheuttanut tuskaisia ja valvottuja öitä, mielenterveydellisiäkin, tosin hyvin lieviä masentuneisuuksia yms. Ovatko
ne ihmiset niitä vastustajia jotka yrittävät tietoisesti erkaannuttaa minua uskomasta raamatun todenperäisyyteen?
Miten voin lopettaa epäilykseni, voiko rukouksillaan saada avun myös
tähän epäilyn ongelmaaan? Entä
voiko uskovainen luottaa, että se totuus joka raamatussa muka on, on se
kaikkein perille vievin, ja se taivaaseen lopulta vievin tie, kun vain uskoo? Joskus olen miettinyt- tämä on taas sitä epäilyä, jota mä vähän kammoan itsessäni, koska silloin en tunne itseäni aina uskovaiseksi; että jos kaikki uskovaiset ei pelastuisikaan, vaan kaikki he jotka elävät vain realistisesti maan päällä, miettimättä
mitä kuoleman jälkeen oikein on pelastuvatkin, sillä he ovat vain luottaneet siihen mahdollisuuteen että
jumala yhtä hyvin voi olla, tai sitten ei ole mitään jumalaa.
Näille ei-uskoville elämä on ollut jopa helpompaakin kuin heille jotka alati etsivät ja pelkäävät oman pelastumisensa puolesta.
Siis, en voi tietää, pääsekö kukaan
lopulta taivaaseen, voinko vain siis
uskoa sen, vain uskoa?
Entä miten äiti ja isä, jotka ovat rakkaita, kaikki läheiset jotka ovat
rakkaita, voinko luottaa että omalla
uskomisellani voin pelastaa myös heidät kun rukoilen esim. jumalaa että
hekin pääsisivät taivaaseen?
Onko elämä lopulta niin raakaa, että vain uskomalla pelastuu, vai niin helppoa?
Kirjoituksesi kammotti minua. Miten kukaan voi tehdä uskosta moisen ongelman. Moinen ajattelu on monien kiihkoilijoiden aikaansaamaa ja aiheuttaa kaltaisillesi herkille ihmisille ongelmia. Kerronpa oman totuuteni. Uskon johonkin elämää suurempaan voimaan tai varmaan niitä on kaksikin. Raamattu on historiallinen kirja joka on vielä dramatisoitua tekstiä. Se on aikansa kuvausta ja myös poliittisten ja aikansa voimasuhteiden näyttämö. Mielestäni sen tarkoitus on saada ihmiset ajattelemaan. Kolmanneksi mielestäni jokaisella ihmisellä on oma totuutensa eikä niitä voi laittaa paremmuusjärjestykseen. Raamattukin edustaa (tai sen tulkinnat HUOM!) vain yhtä tapaa uskoa. Ei ole olemassa temppurataa, jonka suorittamalla vasta jumala(t) rakastaisi(vat) minua. Olen varma että joku kantaa minua, olkoon se vaikka elämä itse nimeltään. Lue vastaukseni kysymykseesi oikeasta tulkinnasta.
Ihmisen järki ei voi käsittää Jumalan tekoja. Lisäksi synti asuu ihmisessä ja erottaa meidät Jumalasta. Sielunvihollinen eli Perkele kuiskuttelee korviimme jatkuvasti, että ajattele nyt järjelläs, ei tuo voi olla noin... Mutta kuten sanoin, emme me järjellämme voi Jumalaa ja hänen tahtoansa käsittää, vain uskon kautta. Elävän uskon. Siksi, jos luet Raamattua, älä anna järjen tulla mukaan siihen. Ja jos Jumala hyväksi näkee, Hän avaa Sanansa sinulle. Hän herättää tuntosi.
Rukouksella voit saada apua siinä mielessä, että voit rukoilla Jumalaa johdattamaan sinut ihmisen luokse, joka on elävässä uskossa. Tällainen ihminen voi saarnata syntisi anteeksi. Mutta näin tapahtuu vain, jos Jumala tahtoo. Vaikka se tuntuu pahalta, niin totuus on Raamatun mukaan se, että Jumala ei avaa sanaansa kaikille. Vaikka ihminen eläisi elävän uskon keskellä, ei hän välttämättä löydä sitä, paimensauva ei tavoita häntä. Jokaiselle ihmiselle on annettu etsikonaika, jolloin on mahdollisuus pelastua, mutta jos ihminen ei silloin ota vastaan elävää uskoa, ei hänellä välttämättä ole myöhemmin mahdollisuutta parannuksen tekoon. Jumala ei hylkää, mutta selkänsä hän voi kääntää, ja silloin on ihminen kadotukseen tuomittu. Raamatussa kerrotaan, kuinka Esau etsi kyynelillä parannuksen sijaa, muttei hän sitä löytänyt. Siksi on parasta ottaa parannus vastaan silloin, kun se on lähellä. Myöhemmin ei välttämättä ole enää tilaisuutta. Ja eilisen uskoa ei lasketa. Etkä tänään voi uskoa huomisen varalle. Vain tämän hetken usko auttaa. Iankaikkinen elämä tai kadotus on kiinni viimeisestä hetkestäsi: jos silloin ovat syntisi anteeksi, pääset taivaaseen, vaikka olisit koko elämäsi elänyt syntimaailmassa. Taas, jos olisit koko ikäsi ollut uskomassa, ja äsken uskosi kieltänyt niin, etteivät syntisi ole enää anteeksi, et pääse taivaaseen, vaan joudut ikuiseen vaivaan, Helvettiin.
Rukouksella et voi pelastaa lähimmäisiäsi, mutta voit toki pyytää Jumalaa ohjaamaan myös heidät Jumalan lapsilaumaan. Mutta vaikka eivät vanhempasi pääsisikään sisälle Taivaan Valtakuntaan, et sinä sitä ikuisuudessa muista. Et heitä muista, sillä silloin on entinen elämä kiusauksineen ja murheineen pois pyyhkäisty. Et murehdi siellä enää heidän kohtalostaan. Tuntuuhan se pahalta täällä ajassa, mutta älä anna sen tulla uskosi esteeksi.
"Etsikää ensin Jumalan valtakunta ja hänen vanhurskautensa, sen ohessa kaikki muu teille annetaan."
Tuskas on varmaan jokaisen kristityn päivittäinen vieras. Eipä varmaan kulu hetkeä jolloin ei olisi epäilys kalvamassa mieltä ja aina epäilemässä.
Mutta asia on tosi yksinkertainen. Tää hetki jossa sä nyt elät on epävarma, mutta jos sä jaksat uskoa, niin ehkä jo huomenna sä saat siitä palkkas. Ehkä sä menetät toivos uskoon ja hylkäät uskos, koska palkkaa ei vain kuulu. Sun elämäs on vain koetus sulle, jaksatko sä uskoa. Enkä nyt uskomisella tarkoita mitään "kaikkiepäilyksethetipois" hetimiten, vaan pelkkää sitä että jaksaa uskoa. Tulossa on varmaan vielä hetket jollon katoaa kaikki todistettavat faktat Raamatusta ja tuntuu että kaikki mitä Raamattu on sanonu on väärin, ja sillon ei o enää mistään muusta kun siitä että jaksaako uskoa vai ei.
Mutta kunhan vaan jaksat uskoa, niin saat palkkas siitä tosiaan vielä joku päivä (voi olla huomenna tai 10 vuoden päästä). Ja mitä tulee sun lähimmäisisiin, niin paras mitä voit tehdä on rukoilla ja jättää Jumalan hoidettavaks KAIKKI asiat. Jos tämän teet niin oot työs tehnyt.
En osa oikein vastata kovin kiteyttävästi ja hyvin, mutta muista että usko ei ole tietoa, vaan uskoa. Jos jaksat loppuun, saat siitä palkkas (joka on sitten paljon enemmän kuin mitä luulet nyt sen olevan).
Usko ja jätä asiat Jumalan haltuun.
Mielestäni raamattu on draaman muotoon kirjoitettu historian kirja siinä missä moni muukin. Sen ovat ihmiset kirjoittaneet ties miten monena vuonna ja missä oloissa. Se kuvastaa aikaa noin 2000 vuotta sitten eikä ole pudonnut jumalansanana kenenkään päähän taivaista. Ei kai kukaan täysjärkinen kuvittele että sitä luetaan sanatarkasti tai lause sieltä toinen täältä. Mielestäni sen merkitys on ajattelemaan oppiminen ja henkisyyden eräänlainen tulkinta. Yhtä tärkeitä ajattelua avartavia ovat esim Waltarin kirjat, Toora, erilaisten filosofien kirjat ja kaikki henkisyyttä edistävä kirjallisuus. Kukin tykönään tietää, mikä on totta jos itseään kuuntelee. Jokaisella on oma totuutensa eikä mikään näistä ole toista arvokkaampi. Verorahoja tai "kymmenyksiä" ei uskoon tarvita.
Älä helkkarissa ota sitä vakavammin, sekoot päästäs!!
Lotta tutki asiaa niin sun käsitykses Raamatusta muuttuu täysin. Raamattu on Jumalan sana ja siihen on kirjoitettu koko ihmiskunta.
Paras vaihtoehto on se ettet lue raamattua ollenkaan etkä muutenkaan mieti tuollaisia tyhjänpäiväisiä asioita.
Ota virsikirja ja lurita virsi.
Ei tarvi ajatella ja Jumalakin kuulee kun lujaa letkautat.
Helpompi vaihtoehto aloittaa näin pikkuhiljaa.
Kun sitten kannesta kanteen oot virret laulanu... siis VEISANNUT, niin voit miettiä siirrytkö raamattuun ja ikuiseen päänsärkyyn vai harjoitteletko virsikirjalla varmuuden vuoksi lisää.
Ton mun vastauksen piti olla tolle raamatusta kiinnostuneelle eikä sulle.
Sori...