Teidän tulisi oppia

Kyllä kouluissa paikoin opetetaan itsenäiseen ajatteluun ja kriittisyyteen. Kyse on kuitenkin paljon kunkin opettajan henkilökohtaisista ominaisuuksista.

Toivonlinnan koulun käyneenä opin sellaisen uuskielen, jossa itsenäiseksi ajatteluksi nimitettiin sitä, että tutkitaan itse Raamattua ja tarkistetaan adventistien tulkinnat sekä todetaan ne oikeiksi. Rehellisyydeksi kutsuttiin myös jotakin aivan muuta kuin todellista rehellisyyttä.

Kyllä itsenäisesti ajattelevat ihmisetkin voivat olla mukana uskontojen toiminnassa. Jotkut ihan oikeasti päätyvät uskomaan ne opit. Ja jotkut viis veisaavat hassuista oppirakenelmista, kunhan käytännön työ ihmisten auttamisessa on kunnioitettavaa.

Kyllä, olen vahvasti samaa mieltä aloittajan kanssa.

"Hyvä iloinen nauraja" ! Toivotaan ainakin, että tästä "PYHISTÄ" tulee ainakin itsenäisesti ajatteleva yrittäjä edes, ettei täällä räksytä kuin koiran pentu, kun sillä ei kuitenkaan toistaiseksi ole ollut mitään sanottavaa kunhan on räksyttänyt aikansa kuluksi typeryyksiä vain.

(Iloiselle naurajalle) Naurusi voi muuttua itkuksi. Muista silloin tämä: "Avuksesi huuda minua hädän päivänä ja minä tahdon auttaa sinua ja sinun tulee kunnioittaa minua."

ITSENÄISYYS KUNNIAAN !

Vai että meidän tulisi oppia ajattelemaan itsenäisesti. Miksei sama koske sinua? MinÄ uskoin 7 vuotta muiden pölötyksiä adventisteista. Sitten rohkaistuin menemään vakoilemaan adventisteja, ihan huippujohtajien silmien alle. Totesin että minulle on syötetty pajunkäyttä - ihan ok adventistitt ja adventismi sittenkin on! Uskallatko sinä kokeilla samaa, siis samalla lailla vilpittömästi?

Adventismilla kahdet kasvot.

Yhdet kasvot näyttäytyvät erehdyttävästi kristinuskoon ja Raamattuun perustuvalta, mutta joiden kasvojen takaa kuitenkin paistaa usko ihmiskäsityksiin ja harhaluulohin.

Toiset kasvot, jotka on yritetty kätkeä tavalliselta rivijäseneltä ovatkin sitten aivan jotain muuta, mitä kristillisyyden pitäisi olla.

On rahan -ja vallanahneutta.
-Pahan puhumista ja mustamaalaamista eli väärän tosituksen antamista toisista saman kirkkokunnan jäsenistä, jotta joidenkin oma etu ja päämäärä kirkon hierarkiassa saataisiin toteutumaan, keinoja kaihtamatta.
-Adventtikirkossa on suoranaista vihaa toisia uskovia kohtaan.
-Ylpeys on yksi adventismin perusta, jolle monet pyrkimykset on rakennettu.
-Rakkaudettomuus ja ulkokultaisuus ovat adventismissa hyvin esillä.
-Eriarvoistaminen ja jäsenten lokerointi on koko adventtiliikkeessä selvästi ja peittelemättömästi tehty hyveeksi ja käytösmalliksi työntekijöiden ja adventtikirkon johtajien keskuudessa ja sitä periaatetta on myös menestyksellisesti tartutettu jäsenistöön.

Sehän alkaa loistaa tai paremmikin paistaa Antti Kantolan esiintymisessä näissä hänen kommenteissaan, että adventismi on erittäin tarttuvaa lajia. Nyt näkee selväst, että Antti on omaksunut tuon adventismin hyökkäävän ja pilkallisen suhtautumisen toisin ajattelevien kommentteihin, hän selvästi loukkaantuu kun kommentti ylittää hänen "näkökenttänsä, eli ymmärryksensä. Anteeksi vaan Antti mutta näin on, olet omaksunut adventismi opin, mutta Kristus sinulta puuttuu.

Näetkö selvästi
Älä hyökkää veljesi heikkouksia vastaan,hyökkää omia heikkouksia vastaan. Kun alat selvittää omia heikkouksiasi,käsität paremmin,millä alueilla veljesi tarvitsee apua.Sinä pystyt auttamaan häntä.

kyllä tässä kaikki kristityt ajattelevat itsenäisesti.

Vapauteen Kristus meidät vapautti, mutta entäpä sinä?

Sinun on aina puhuttava sitä, mitä rienaaja sinut käskee, eli miltä tuntuu olla synnin orja.

Mutta orjana ei tarvitse olla, vaan parannuksen kautta pääsee Jumalan lapseksi ja pääsee vapaasti ajattelemaan ja itsenäisesti.

Synti ei enää hallitse.

Siinäpä se, että älä naura itseäsi orjana hautaasi asti.

Ei ihminen voi olla valitsematta jotain lähtökohtaa tai
kiintopistettä, jonka näkökulmasta maailmaa ja itseään
tarkastelee, yrittää ymmärtää ja selittää. Jotkut valitsevat
tieteen ja uskonnottomuuden. Toiset valitsevat jonkin
uskonnon ja sen perinteet. Sitten on ne, jotka mukavasti
hääräävät jossain tieteen ja alkuperäisen Jumalan sanan
etsimisen välimaastossa keskittyen siihen, mikä heitä
kiinnostaa, kuten minä. Haluan ensin tietää niin hyvin
kuin vain mahdollista, mitä Raamatun kirjoittajat oikeasti
ajattelivat ja halusivat teksteillään sanoa, ennen kuin
vedän lopullisia johtopäätöksiä mihinkään suuntaan.

Yksi naurettavimmista ja samalla ärsyttävimmistä
asioista, jonka olen huomannut, on se, että juuri kristinuskon
vastustajat, jotka tieteen nimissä uskontoja mollaavat,
usein välittävät tuosta rakkaasta tieteestään vielä
vähemmän kuin uskovat. Mitä tällä tarkoitan? Sitä,
että he ottavat esimerkiksi jonkun läntisessä kristikunnassa
valta-asemassa olevan opillisen käsityksen ja sitten
sen perusteella sanovat, että Raamattu on puhdasta
huuhaata, koska se noin opettaa, vaikka samanaikaisesti
heidän rakas tieteensä tieteellisen historian ja raamatuntutkimuksen
kautta sanoo, että tuolla opilla ei ole mitään tekemistä
sen kanssa, mitä niiden raamatuntekstien, joilla tuota
oppia perustellaan, kirjoittajat pyrkivät teksteilään
sanomaan. Jos asian ydin tieteeseen maailmankatsomuksensa
perustamisessa on juuri se, että se on ennen kaikkea järkevää,
niin miksi sitten heti kun "tarve" tulee tiede ja järki heitetään
epäjohdonmukaisesti roskikseen ja luotetaankin sen sijaan
johonkin aivan muuhun? Ymmärrän kyllä, miksi näin
ihmiset tekevät, mutta ei se noista argumenteista vähemmän
virheellisiä tee.

Siis olet kai huomioinut tieteellisen Raamatun- ja historiantutkimuksen
joka suhteessa ennen kuin luokittelet Raamatun eri osat saduiksi
ohittaen niiden oleellisimman sisällön?