Totuus on paljastettu!!

uskovaisten logiikkaa. Sitten tajusin, ettei uskonnossa mitään logikkaa olekaan.

Suuri sananjulistaja astui puhujakorokkeelle ja alkoi saarnata.
"Teillä ei ole omaa tahtoa. Jumala on ennaltamäärännyt osan teistä kadotukseen, osan pelastukseen."
Yleisö liikahtaa levottomana.
"Rakastava Isä tekee kaiken oman tahtonsa päättämän mukaan. Te ette voi millään tavalla vaikuttaa iankaikkiseen kohtaloonne."
Ihmetys valtaa yleisön.
"Toisille teistä Isä vaikuttaa uskon tämän ihanan elämän Sanan kuulemisen johdosta."
Kiinnostus herää yleisössä.
"Toisille taas ei."
Hämmästystä yleisössä.
"Näin Jumalan sana opettaa selkeästi ja ristiriidattomasti. Olemme sen Sanasta löytäneet. Sana on meidän puolellamme, kuka siis voi olla meitä vastaan?"
"Mutta onhan meillä vapaa tahto," sanoo joku yleisöstä.
"Aivan niin!" huudahtaa julistaja. "Teillä on vapaa tahto torjua tämä ihana elämän Sana, mutta teillä ei ole vapaata tahtoa ottaa sitä vastaan!"
"???" Yleisö on täynnä ihmetystä.
"Antakaapas kun minä sitä teille selitän," jatkaa herra Saarnaaja. "Katsokaas, Sana on saman Hengen kirjoittama, jonka oma minä olen: siksi tiedän mistä puhun, tunnenhan kirjoitukset kenties paremmin kuin yksikään teistä. Seuratkaa vain minun, viisaamman, oppia, niinkuin minä seuraan Jumalan Sanaa. Eihän tekijä voi sanoa tekijälleen, `Miksi minusta tällaisen teit?´ Eihän se ole Jumalan vika, että te torjutte luotanne Hänet, joka teidät kutsuu! Se on täysin teidän oma vikanne. Jumala ei ole väärämielinen tuomari!"
Hyväksyvää muminaa yleisössä.
"On aivan teidän oma vikanne, että olette kadotuksen lapsia ja sellaisina pysytte. Te olette läpikotaisin synnin turmelemia, jokainen teistä. Kukaan ei voi päättää omaa kohtaloaan. `Luonnollinen ihminen ei vastaanota sitä, mikä Jumalan Hengen on.´ Näettekö nyt? Jumala on oikeamielinen, Hän ei tee virhettä tuomitessaan. Itse te olette syypäitä syntiinne ja kadotukseen!"
"Mutta kuinka me sitten voimme pelastua?" rohkenee joku kysyä.
"Hyvä kysymys! Te kuulette täällä tänä päivänä tätä ihanaa elämän Sanaa. Osassa teistä Jumala vaikuttaa sen, että otatte vaarin tästä sanasta. Jumala tekee teissä tekonsa ja te otatte vastaan Jumalan tekona tämän ihmeellisen sanoman! Jumala vaikuttaa teissä tahtomista ja tekemistä, ei kuitenkaan kaikissa!"
"Mistä me sitten tiedämme, kuka meistä pelastuu ja kenessä Jumala vaikuttaa kaiken tämän?" kuuluu epäuskoinen ääni yleisöstä.
"Kas siitä te sen tiedätte, että ne jotka uskovat, ovat syntyneet Jumalan Hengestä ja se on täysin Jumalan teko. Ihmisellä ei ole osaa eikä arpaa siinä, kenessä Jumala tämän kaiken vaikuttaa. Raamattuun on selvästi kirjoitettu, että Jumala on ennaltamäärännyt osan teistä iankaikkiseen elämään, osan kadotukseen. Me emme tiedä, kenet hän on määrännyt vastaanottamaan tämän ihanan elämän sanat ja kenet hän paaduttaa, niin etteivät nämä tule elämää näkemään."
"Mitä meidän pitää siis tekemän, että me iankaikkisen elämän perisimme?" kuuluu yleisöstä. Kasvot ovat täynnään ihmetystä.
"Tähän minä vastaan mielelläni. Raamattu antaa lukemattomia kehotuksia parannuksen tekoon, kääntymykseen ja mielenmuutokseen, mutta ei se tarkoita sitä, että luonnollinen ihminen kykenisi mitään tekemään pelastuakseen! Katsokaas, mielenmuutoskin tulee Jumalalta, ei ihminen voi itse mieltään muuttaa! Käsitättekö?"
"Joo, mutta eikös se pelastus ole lahja? Eikö se lahja pidä vastaanottaa, että siitä olisi meille jotain hyötyä?" sanoo eräs tietävä ja toiveikas ilme kasvoillaan.
"Haa! Juuri näin! Sehän on kirjoitettu Sanassa eikä Sana voi erehtyä! Jumala vaikuttaa osassa teistä lahjan vastaanottamisen, osassa taas ei!" Julistaja alkaa päästä vauhtiin. Voitonriemuinen hymy karehtii hänen suupielillään.
"Mutta miksi Herra ei vaikuta tätä kaikkea kaikissa meissä?" kuuluu epäuskoinen ääni yleisössä. "Eikö hän ole väärämielinen tuomari, jos kerran osalla meistä ei ole mitään mahdollisuutta pelastua, vaan hän on määrännyt meidät jo ennalta kadotukseen?"
"Pois se! Ei Jumala ole väärämielinen, te olette! Kyykäärmeen sikiöitä ja kunnian varastajia olette kaikki tyynni, ja valehtelijoita ja panettelijoita ja jumalanpilkkaajia, kun koetatte tehdä ihmisjärjen mukaisen opin, että muka ihminen itse voisi itsensä pelastaa! Mutta Sana ei voi erehtyä. Te ette voi itseänne pelastaa, ei kukaan teistä. Siksi se on yksin Jumalasta kuten Jeesuskin sanoo: `Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle on kaikki mahdollista.´ Ettekö vieläkään näe, ettekö kuule?! Ihminen vaikuttaa oman kadotuksensa, mutta ei pelastustaan! Jumala on se, joka vaikuttaa pelastuksen, alusta loppuun asti. Mitä muka ihminen voisi tehdä autuutensa hyväksi? Ei mitään. Tuulen tavoittelua ovat ihmisyritykset kaikki! Uskokaa vain Jumalan sana, sillä `usko tulee kuulemisesta, mutta kuuleminen Kristuksen sanan kautta.´ Ja tämä on se sana, joka on teille ilosanomana julistettu ja enkelitkin halajavat siihen katsahtaa, sillä se on Pyhässä Hengessä teille kerrottu ja se on tullut teidän luoksenne suurella voimalla ja varmuudella! Ottakaa siis ilolla vastaan sana, joka on teille julistettu!"
"Mutta miten me voimme ottaa sen vastaan?" joku ihmettelee.
"Haa, ette te voikaan, siinäpä se salaisuus onkin! Emme voi suurta Jumalaa ymmärtää: `Tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä.´ Miksi siis soimaisimme häntä, kun hän toisen paaduttaa ja toisen armahtaa? Me voimme vain torjua Herran, mutta emme vastaanottaa. Jumala on se, joka vaikuttaa vastaanottamisen. Ihmisen tehtävä onkin vastaanhangoitella, Jumalan pelastaa."
"Entäpä jos minä lopetan vastaanhangoittelemisen: pelastunko sitten?" kysyy hätääntynyt ääni yleisöstä.
"No jaa, nyt kyllä heitit aika pahan kysymyksen! Eihän luonnollinen ihminen voi tehdä muuta kuin vastaanhangoitella, joten itse asiassa et voi lopettaa sitä! Kyllä sinun tehtäväsi on loppuun asti hangoitella vastaan ja Jumala pelastaa kenet tahtoo ja kadottaa kenet tahtoo. Et voi omalla tahtomisella tai tekemisellä lainkaan vaikuttaa omaan osaasi. Näin se on ja näin me olemme sen Raamatusta lukeneet. `Jumala vaikuttaa kaiken oman tahtonsa päättämän mukaan!´ Mitään emme voi siihen lisätä emmekä pois ottaa. Pelastus on tosiaan yksin armosta, täysin Jumalan teko."
Ensimmäiset ihmiset alkavat poistua salista. "Kyllä kai se sitten niin on kuin hän sanoo," ajattelee joku ja päättää olla enempää itseään vaivaamatta koko asialla. Hän jatkaa matkaansa kohti iankaikkista kadotusta, sillä eihän hänessä itsessään ole uskoa, ei rakkautta, ei hyvyyttä, vain syntiä. Ja koska kerran mitään ei voi vastaanottaa, niin miksi enempää vaivata itseään? "Minä olen ikuisesti kadotettu perkeleen lapsi. Olen pilkannut Pyhää Henkeä enkä voi enää anteeksisaada. Tiesin, että se on totta. Jumala ei vaikuta minussa yhtään uskoa, ei vastaanottamista. Olen kuollut kuin kivi, olematon, jota ei olevaiseksi tehdä. Taidanpa mennä nauttimaan tästä elämästä vielä niin kauan kuin sitä riittää. `Syökäämme ja juokaamme, sillä huomenna me kuolemme.´ Näin se on ja minä saan vain ansioni mukaan, kun joudun helvettiin. Hyvä, ettei Herra tuominnut minua vielä tänään..."
Herra Saarnaaja jatkaa: "Missä kohden Raamatussa muka kysytään ihmisen omaa tahtoa pelastuksen suhteen? Minä en löydä Raamatusta sellaista kohtaa. Oppimme on aukoton, sillä Sana on puolellamme!"
"Mutta sanotaanhan siellä, että `antakaa pelastaa itsenne tästä nurjasta sukukunnasta´ ja `antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa´ ja `joka avaa sydämensä oven, niin Jeesus käy sinne sisälle´ ja niin edelleen, monilla muillakin kehotuksen sanoilla meitä kehotetaan vastaanottamaan Jumalan armo, niin ettei se kävisi turhaksi ja ettemme tekisi tyhjäksi Jumalan aivoitusta meitä kohtaan!" Mies, joka nämä sanat lausui, nousi oikein ylös seisomaan. Hän ei ollut uskoa kuulemaansa ja näkemäänsä todeksi. "Miten kukaan voi tällaista julistusta kutsua evankeliumiksi?" hän ajatteli.
"Haa, sinä väärämielinen fariseus ja lainoppinut. Luuletko lain teon kautta pelastuvasi? Se on lain teko, jos valitset armon tai annat pelastaa itsesi. Todellinen Raamatun Jeesus ei alkuunkaan kysy sinun eikä minun tahtoa vaan tietää, ettemme voi tahdollamme emmekä ratkaisuillamme mitenkään vaikuttaa iankaikkiseen osaamme. `Niin se ei siis ole sen vallassa, joka tahtoo, eikä sen, joka juoksee, vaan Jumalan, joka on armollinen.´ Etkö näe, miten viisas ja oikeamielinen Jeesus on, kun ottaa koko pelastuksen vastuulleen, sataprosenttisesti? Ihmisen osuus on nolla prosenttia, siksi se on kokonaan Jumalan teko, yksin armoa! Yritätkö tehdä tyhjäksi Jumalan sanan?" Julistaja vallaan hikeentyy tätä sanoessaan.
"En minä yritä tehdä tyhjäksi Jumalan sanaa. Enhän siihen ihmisenä kykenisikään! Kuinka sitten itse opetat, että ihminen voi tehdä tyhjäksi Jumalan aivoituksen häntä kohtaan? Eikö Luuk.7:29-30 sano tämän selvästi? Ja monet muutkin Raamatun paikat. Esimerkiksi Snl.1:20-33; Jes.1; Matt.15:3-14; Joh.1:11-12; Apt.13:38-51; Hebr.2:3; 12:25. Mikä on tämä Jumalan aivoitus, minkä ihminen voi tehdä tyhjäksi häntä kohtaan?"
"Haa, jäit kiinni omaan näppäryyteesi! Ihminen voi tehdä tyhjäksi Jumalan aivoituksen torjumalla Jeesuksen ja armon! Näinhän me opetamme ja Sana on meidän puolellamme!"
"Mutta mikä on se Jumalan aivoitus, minkä me voimme tehdä tyhjäksi?"
"???"
"Eikö se juuri ole pelastus?"
"No joo, sehän se on."
"Jos me kerran voimme tehdä tyhjäksi pelastuksen, mikä on Jumalan tahto meihin nähden, niin eikö silloin Jumalan tahto ole pelastaa meidät? Miten sitten Jumala voisi tahtoa meidän pelastustamme ja kadotusta yhtä aikaa? Miten hän on voinut oikeamielisesti `yksin oman päättämänsä mukaan´ ennalta määrätä toisen kadotukseen ja toisen pelastukseen, ja kuitenkin Hän sanoo Sanassaan, että Hän tahtoo kaikki ihmiset pelastaa ja kaikkia armahtaa? Siis Jumala tahtoo toista, mutta tekee toista? Eikö Hän silloin tee itsensä ristiriitaiseksi eikä voi pysyä pystyssä? Jumalan sana raukeaa tyhjiin, niinkö?"
"Niin, juuri niin! Se raukeaa tyhjiin niiden osalta, jotka torjuvat Jeesuksen pois luotaan, kun hän kutsuu heitä. Mutta huomaa: `monet ovat kutsutut, mutta vain harvat valitut!´ Jumala ei valitse kaikkia, emmekä voi häntä siitä syyttää, että itse olemme itsemme tuominneet kadotukseen torjumalla Jeesuksen ja armon ja näin syyllistyneet iankaikkiseen syntiin!"
"Mutta mitä muutakaan voisimme tehdä, jos kerran olemme perisyntisiä kuten opetat? Emmehän voi `luonnollisina ihmisinä´ vastaanottaa sitä, mikä Jumalan Hengen on?"
"Aivan. Me voimme vapaalla tahdollamme torjua pelastuksen, mutta emme vastaanottaa sitä. Vai voitko sanoa Jumalalle, `Miksi minusta tällaisen teit?´"
"Mutta eihän Jumala ole tehnyt minusta tällaista, synnin orjaa. Sen minä olen itse saanut aikaan, omilla väärillä valinnoillani, kun aloin totella syntiä, tottelemattomuudeksi, silloin kun minä paadutin itseni."
"Miksi sitten syytät Jumalaa?"
"En minä syytäkään. Ihmettelen vain, miksei hän kaikissa vaikuta samalla tavalla, jos kerran kaikki ovat samalla viivalla pelastuksen suhteen, yhtä avuttomia?"
"En minä tiedä, miksi Jumala paaduttaa toisen, mutta toista armahtaa. `Tutkimattomat ovat hänen tuomionsa ja käsittämättömät hänen tiensä.´ Meidän on vain hyväksyttävä Raamattu sellaisena kuin se on kijoitettu. Jumala on täysin vanhurskas tuomitessaan. Emme saa siihen mitään lisätä emmekä mitään pois ottaa. Ota huomioon, että me opetamme koko Raamattua totuutena! Emme ota mitään pois emmekä mitään sinne lisää!"
"Mutta eivätkö kaikki ihmiset ota sieltä jotakin pois ja lisää sinne jotakin, kun tulkitsevat sitä? Eivätkö itse asiassa kaikki Raamatun kääntäjät syyllisty tähän? Missä on se yksi ja ainoa oikea alkuteksti, johon vetoatte? Jos teillä on sellainen, teidän tulisi pitäytyä siihen ja julistaa sanaa vain alkukielillä, ellette sitten halua itsekin syyllistyä samaan syntiin, josta muita syytätte?"
"Haa, sinä väärämielinen fariseus! Raamattua on lupa tulkita ja kääntää ja niin pitääkin tehdä, että voisi tulla todella viisaaksi! Eikä ainoastaan Raamattua vaan muutakin oheislukemistoa. Tiedätkö miten paljon minä olen opiskellut Raamatun kirjallisuutta? On tainnut itselläsi jäädä Sanan tutkiminen vähiin, kun et ymmärrä edes opin alkeita, `parannusta kuolleista töistä ja uskoa Jumalaan´. Näes, `se on kokonaan Jumalan teko, että uskomme Häneen, jonka Jumala on lähettänyt.´ Jeesus sanoo vieläpä näin, että joka ottaa tykönsä yhden teistä, se ottaa tykönsä minut, ja joka ottaa minut tykönsä, ottaa tykönsä Isän.´ Näin me opetamme ja tämä on kokonaan Jumalan teko. Vastaanottaminen, kääntyminen ja usko ovat samaa tarkoittavia. Se on uskoa, kun joku hädässä ja synnintunnossa huutaa Herraa avukseen. Ja Jumalan Pojan usko pelastaa. Näin yksinkertaista se on, emmekä me ota kunniaa pois Jumalalta vaan annamme sen kokonaan Hänelle, kenelle se kuuluu. Te taas otatte kunniaa toinen toisiltanne ja Jumalaltakin sen koetatte riistää. Ettekö edes pelkää Jumalaa, te väärät ´ratkaisukristilliset´?"
"Kyllä me pelkäämme Jumalaa, sillä olemme valinneet osaksemme Jumalan pelon aivan kuten Raamattu opettaa. Snl.1:29 Me olemme suostuneet Herran neuvoon ja löytäneet hänet, jota sielumme rakastaa. Kork.v.3:4 Olemme löytäneet Jeesuksen, iankaikkisen elämän ja saaneet Herran mielisuosion. Snl.8:35 Me olemme palanneet sielujemme paimenen ja kaitsijan tykö, rakastavan Isän syliin, aivan kuten Sana opettaa. 1Piet.2:25; Luuk.15:11-32 Me olemme tunnustaneet syntimme, menneet itseemme ja saaneet anteeksi rikoksemme, eron Jumalasta. Hengessämme ei ole vilppiä vaan me olemme hyljänneet jumalattomuuden. Ps.32; Jes.55:5-7 Vaikka emme etsineet Herraa, emmekä tunteneet Häntä ainoata näkymätöntä, jolla on kuolemattomuus, silti me löysimme Hänet, sillä Hän itse suostui meidän löydettäväksemme. Jes.65:1 Miksi on teistä niin vaikeata uskoa, että me olemme löytäneet Herran ja Herra on löytänyt meidät? Raamattuhan puhuu molempien asioiden puolesta. Hän on valinnut, mutta niin olemme mekin. Hän rakasti ensin ja nyt rakastamme myös me. 1Joh.4:7-10; Room.5:5 Kaikki on lahjaa rakkaani, vastaanotettua, ansiotonta. Vai onko siinä ansiota, että olemme vastaanottaneet sen, mitä emme voineet ottaa, ellei sitä meille ensin olisi annettu? Sitä paitsi oman kunnian pyyntö lienee vain osa siitä syntimerestä, mihin päivittäin syyllistymme. Eikä Herra muista yhtäkään synneistämme! Ihmeellistä? Meillä on alati puhdas omatunto, koska se on Karitsan verellä pesty."
"Sinä väärennät Jumalan Sanaa omaksi ja niiden kadotukseksi, jotka oppiasi seuraavat. Meillä on oikea oppi ja vain oikea oppimme voi pelastaa. Sinä riistät kunnian Jumalalta Hänen teostaan, me taas annamme kaiken kunnian Jumalalle! Päättäköön itse kukin omissatunnoissaan, mikä oppi on Jumalasta, mikä perkeleestä. Herra on puhunut!"
"Kehotatko siis kuulijoita päättämään? Mutta eiväthän he voi oppisi mukaan mitään päättää, eivät ratkaista? Kuka siis tekee Jumalan sanan tyhjäksi? Vai eikö itse Herra Jeesuskin sano, että "Jos joku TAHTOO TEHDÄ HÄNEN TAHTONSA, tulee hän tuntemaan onko tämä oppi Jumalasta, vai puhunko minä omiani?" Joh.7:17 Ei kai Jumala tuomitse sellaista helvettiin, joka toimii Jumalan sanan ohjeiden mukaan ja tahtoo tehdä niinkuin Herra itse sanoo? Ja mitä tämä tarkoittaa, kun Jeesus kehottaa juomaan Pyhää Henkeä: "Jos joku janoaa, niin TULKOON minun tyköni ja juokoon." Joh.7:37 Käskeepä vielä morsiantakin samoin sanoin: `Joka janoaa, tulkoon, ja joka TAHTOO, ottakoon elämän vettä lahjaksi." Ilm.22:17 Onko Jumala siis väärämielinen tuomari, kun antaa Pyhää Henkeä juotavaksi sille, joka tahtoo?"
Herra Saarnaaja lopettaa vastaanhangoittelemisen, `tällä haavaa´ ja päättää vetäytyä pois kirjoitusten pariin, `ajaksi´. "Kokous on päättynyt. Ihminen ei voi tahtoa hyvää, ainoastaan pahaa, ainakin mitä pelastukseen tulee. Herran suu on puhunut. Aamen."
Niin kokousväki hajaantuu, kukin omalle taholleen, ja jokainen menee omaan paikkaansa, siihen, mikä itse kullekin on ennalta määrätty. Ja kaikki heidät Jumala oli sulkenut tottelemattomuuteen, että Hän kaikkia armahtaisi. Room.11:32 Ja kaikille heille ilmestyi Jumalan armo, pelastukseksi, mutta vain ne pelastuivat, jotka ottivat armon vastaan. Tiit.2:11; 2Kor.6:1 Ja oli toisia, joiden puolesta jumala otti vastaan ja luikki sen jälkeen ruohikkoon, sillä siinä paikassa oli paljon kansaa.