Näistä roduista parhaiten sopiva

taisi jäädä laskelmista pois: Entä jos oma tai toisen muksu onkin allerginen? Tai herkistynyt siten että allergia puhkeaa teillä ollessa? Ja sitten, entäs jos tuleva koirasi onkin sellainen joka, vaikka rotukuvauksissa mitä mainitaan, on täysin toisenlainen? Arka ja agressinen esim.

Olethan selvittänyt vastuusuhteet tulevaan työnantajaasi ja asiakkaitasi kohtaan.

Perheen jäsenet, joihin tuleva koirakin lasketaaan, tulevat ensimmäisinä minulle. Jos joku hoitolapsista saisi allergian, hänen olisi vaihdettava hoitopaikkaa. Jo valmiiksi allergisia ei taas minulle hoitoon laitettaisikaan.

Tietenkin selvitän asiat etukäteen, mutta tiedän, että monella perhepäivähoitajalla on koiria. Ja mahdolliset käytösongelmat koitan ehkäistä peruskouluksella. Jos perhepäivähoitajalla ei kuitenkaan saisi olla eläimiä tai koiramme ei sopeutuisi lasten pariin, mitä epäilen koska omien kautta olisi lapsiin jo tottunut, etsisin uuden ammatin.

Ranskanbuldoggia en suosittele, koska rotu on sairaaksi jalostettu. Havannankoirasta taas ei ole kokemuksia. Kultsu on tietenkin hyvä ja entäpä joku spanieli, springerspanieli tai tolleri?

minullekin tuli mieleen tolleri tai cavalier kingcharlesinspanieli. Ranskanbulldoggi olisi luonteensa puolesta oiva rotu lasten kanssa, mutta itsekkään en suosi sairaiden rotujen jalostusta. Ranskisten kohdalla pieleen menneestä jalostuksesta kertoo hengitysvaikeuksien lisäksi se, ettei nämä koirat pysty edes synnyttämään isopäisiä lapsiaan normaalisti, vaan keisarinleikkaukseen on turvauduttava lähes aina. Luonto ei tee tällaisia virheitä. Ihminen tekee. Luonne näillä on kyllä maan mainioin.

Cockeri ei välttämättä ole varma valinta, ne saattavat olla hermostuneita ja arvaamattomia lasten käsissä. Sitten on gorgit tai göötit (länsigöötanmaan pystykorva)? Kelpo koiria ja näppärän kokoisia. Bokseri on legendaarinen lasten ystävä, mutta koulutus vie aikaa, on umpipöljä koheltaja ainakin ne ensimmäiset kolme vuotta ja mahdollisesti sen jälkeenkin, vaatii paljon aikaa, paljon tekemistä, paljon liikuntaa ja kunnon tapakasvatuksen. Kaiken tämän saatuaan on koirista parhain.

Kultaisissa noutajissakin on niitä hermostuneempia yksilöitä olemassa, tietysti oli rotu mikä hyvänsä, kannattaa etsiä hyvä kasvattaja ja ennenkaikkea kuunnella omaa intuitiotaan, koirat viestittävät meille asioita itsestään, jos osaamme "kuunnella". Tietysti rodun pitää olla sen näköinen ja oloinen, mistä itse myös tykkää, elävää olentoa ei kannata pelkkien järkisyiden perusteella valita. Onnea oman koiran löytämiseen!

Äidilläni oli aikoinaan perhepäivähoitola meillä kotona. Meillä aina oli koiria ja muita eläimiä, joten osaan auttaa asiaan jonkun verran.

Ensimmäisenä koirana meillä oli shetlanninlammaskoira. Kiltti ja sievä, mutta ei kuitenkaan sopinut perhepäivähoitolaan. Arka se oli, kiljuvat ja kirmaavat lapset pihalla sai sen todella pelkäämään. Purikin erästä tyttöä, jonka jälkeen koira kyllä vietiin piikille. Ruumiinavauksessa selvisi että koiralla oli myös kasvaimia, jotka todennäköisesti vaikutti koiran käytökseen myös. Mutta arkuutta shelteissä nykyäänkin on, että ei tällaista varautunutta koiraa perhepäivähoitolaan.

Sitten meille tuli kultanennoutaja, joka oli aivan paras koira! Pentuna se oli vilkas, mutta 1,5-vuoden iässä alkoi olemaan jo aikuinen. Söi kyllä meidän leluja, jos sai varastettua. Letissäkin roikkui, luullen sitä leluksi :) Pahan tahtoinen tai ilkeä se ei ollut, innokas vain. Siitä tuli hyvä kaveri meille lapsille, kun oli luotettava eikä tarvinnut pelätä, pureeko se jos menee halaamaan.
Suosittelen kyllä kultsua, kunhan löydät hyvän pentueen. Kultsujen suosio on noussut tosi kovaa, joka on aiheuttanut rodulle luonteeseen haittoja. Löytyy purema tapauksia ilman mitään näkyvää syytä (yleensä kasvaimet aiheuttaa nmänä). Huolellisella kasvattaja ja pentuevalinnalla varmasti löydät hyvän ystävän :)

Kultsut ei ole yhtä kakaroita koko elämääsä kuin sen lähiserkku labradorinnoutaja. Labbiskin on kiltti, mutta aktiivisempi ja vielä töhömi. Kultsu on puolestaan ns. perhekoira-mallia, joten mieti ihmeessä kultsua!
Itselläni on 8 kk labbis ja kaverillani 7 kk kultsu, luonne-eron huomaa jo tässä vaiheessa.

Paimenkoiria kannattaa myös miettiä, mutta esim. corgin ja heelerin kaltainen vahva paimenviettinen ei usein sovi juoksevien lasten joukkoon. Näillä on hyvin säilynyt aktiivisuus ja paimennus, vaikka lemmikkejä nykyään ovatkin. Alkavat nimittäin paimentamaan lapsia; näykkivät ja haukkuvat.
Paimenista voisisin ehdottaa pitkäkarvaista collieta. Nämä ei ole nykyään niin kauhean paimenmaisia luonteeltaan (joka on tietty sääli rotua kohtaan), ja ovat myös perhekoiramaisia. Tietty voi löytyä näistäkin yksilö, jolle on säilynyt paimenominaisuuksia, mutta tietenkään sellaista yksilöä ei sitten kannata valita.

Muita rotuja voisi olla tiibetinspanieli, amerikan cockerspanieli, cavalier ja fieldspanieli. Setterit ja samojedit on myös tosi kilttejä, mutta vilkkaita.

Itsellä on kultsi 1v. mutta on jo rauhoittunut. Vanhempi koira on labbis 5v. ja sitä luullaan kultaista nuoremmaksi kun on sellainen sählä. Valitse kultsi, mutta sieltä pentueen rauhallisimmasta päästä, pyydä kasvattajalta apua valitsemaan koska hän kuitenkin näkee pennut joka päivä ja tietää kenestä tulee rauhallinen. Oma kultsi oli pentueen vilkkain, mutta rauhoittui jo puoli vuotiaana.

Kiitos vinkeistä. Tekee kyllä pahaa tuo koirien sairaalloisiksi jalostus ja ranskiksen lisäksi cavalieritkin ovat siitä saaneet kärsiä sydänongelmien muodossa. Mieluiten ottaisin sekarotuisen, mutta en halua tukea pentutehtailijoita, enkä myöskään ostaa sikaa säkissä. Pitää kyllä valita kasvattaja ja pentukin huolella. Harmi vain, kun koiran luonteesta ei vielä pentuna niin paljon selviä tai ainakin se voi muuttua, kuten edellisen viestin laittajalle oli käynyt.. Myös lyhytkarvainen collie kiinnostaisi.. En kuitenkaan halua liian vaativaa rotua. Kultseja ainakin on paljon ongelmakoirina ihan koirasta riippumattomista syistä..

ota mieluummin rauhallinen staby, clumbersinspanieli, sussexinspanieli.
rauhallisia ja sietävät lasten peuhaamista paremmin kuin noi kolme vaihtoehtoasi.

Mulla on sellainen kokemus, että keskikokoinen tai kookkaampi rotu pärjää paremmin lasten kanssa. Joteskin rauhallisempia ja itsevarmempia, eivätkä pelkää lapsia.

Luulen kultaisennoutajan olevan kokonsa puolesta näistä paras valinta pienten, kasvavien lasten seuraan. Mitä isompi koira, sitä kärsivällisemmin ja rauhallisemmin se suhtautuu lapsiin. Toki luonne-eroja löytyy, mutta iso koira tuntee pikkulapsen rinnallaan heikommaksi ja vaivattomammaksi kuin pieni koira.

Ranskanbulldoggi on hengitys- ja synnytysvaikeuksellinen rotu. Yli 89 % ranskisten pentueista syntyi englantilaisessa/kanadalaisessa tutkimuksessa keisarinleikkauksilla, joten en suosittele näin sairaan rodun suosion kasvattamista. Vastaavasti esimerkiksi havannankoiran pentueista samassa tutkimuksissa keisarinleikkauksissa syntyi noin 8.5 prosenttia, eli alle 1/10.

Ymmärrän pointin isojen koirien sopimisesta paremmin.. Kultsissa edelleen kyllä mietityttää se pentuvaiheen ylivilkkaus, en tiedä miten pienet lapset ja nuori kultsi sopisivat yhteen. Aikuinen, lapsiin tottunut koira voisi olla hyvä vaihtoehto, mutta niitä on varmaan todella harvoin kotia vailla, varsinkaan peruskoulutettua ja ongelmatonta.. Allergiatapauksessa koirastaan luopuvat ovat asia erikseen, mutta silti haluaisin kuitenkin tuntea koiran alusta asti ja pystyä vaikuttamaan siihen millainen siitä tulisi. Noita harvinaisempia spanieleita voisi vielä tutkia.. Onkohan niillä kovat metsästysvaistot ja tarvitsisikohan niiden kanssa paljon harrastaa? Kun ajattelin sellaista koiraa, jolle riittäisi lenkit, pihalla ulkoilu, vapaana juoksu säännöllisesti, mahdollisesti joskus uiminen ja perheen kanssa oleskelu ja leikkiminen.

Mamiliini:

Kultsussa saattaa mietittyttää pentuvaiheen vilkkaus,
mutta minulla on ollut
tiibetinspanieleita,
kultsu,
ja nyt kaksi saksanpaimenkoiraa.

Voin kertoa että kultainen-noutaja on sieltä rauhallisimmasta päästä kuitenkin,
ja kaikki pennut ovat villejä rotuun katsomatta.
Silti jo yhden pentueen sisällä on suuria eroja pentujen välillä,
ja kasvattaja osaa auttaa oikean pennun valinnassa.

Colliet ovat minun kokemuksieni mukaan enimmäkseen arkoja,haukkuherkkiä jne.
Sheltit myös.
Isommat spanielit ovat mukavia perhe-koiria,mutta metsäviettisiä,
ja tosi aktiivisia.

Kultsu on perus-luonteeltaan kuitenkin rauhallinen,ja sympaattinen.

Pienissä koirissa lasten kanssa on yleensä juuri se ongelma,
että pelkäävät lapsia,ja kipukynnys todella alhainen.
Pienestä koirasta tulee helposti suuren kiljuvan lapsilauman keskellä ärtynyt,
ja pelokas.

Suosittelen sinulle tervettä,rauhallista,ja väh.keskikokoista koira rotua.
Jolla ei ole paimenviettiä,eikä metsästysviettiä.
Jonka turkki on helppo hoitonen :)
Noilla kriteereillä sinun kannattaa alkaa etsiä rotua itsellesi! :D

Terve, rauhallinen, keskikokoinen ja helppo turkki kuulostaa tosi hyvältä.. Kultsiin voisi sopia juuri nuo kriteerit ilmeisesti.. Ja ymmärrän kyllä liikunnan tärkeyden koiran terveydelle, niin fyysiselle kuin psyykkisellekin ja juuri siksi mietityttääkin keskikokoiset ja isot rodut, vaikka onhan se niinkin, että kaikki koirat rotuun tai kokoon katsomatta tarvitsevat aimo annoksen liikuntaa ja aktivointia päivittäin. Mutta varsinkin ne rodut, jotka on jalostettu työkoiriksi eikä seurakoiriksi. Alan kuitenkin näiden vinkkien ja neuvojen perusteella kallistua kultsiin, pitää vaan etsiä tosiaan se hyvä ja asiantunteva kasvattaja, joka auttaa pennun valinnassa. Ja pitää myös järjestellä elämä siihen malliin, että pystyy tarjoamaan koiralla päivittäin sitä fyysistä ja henkistä toimintaa. Riittikö aikuiselle kultsille kävelylenkit ja välillä vapaana juoksu arkiurheiluksi? En ole kova lenkkeilemään tai juoksemaan, mutta kävelemisestä pidän. Myös uimaan se voisi päästä kesäisin satunnaisesti ja voisimme myös harrastaa jotain, jos jokin laij miellyttäisi koiraa ja minua ja saisimme harjoitusajat sopimaan perheen aikatauluihin.

Kultaselle sopii hyvin kävelylenkit päivittäiseksi liikunnaksi sekä vapaana juoksentelut, kunhan ne "lenkit" ei olisi 10 min kusetuksia, vaan olisi ainakin yksi pidempi (45-60 min) lenkki. Uiminen ja rapakoissa läträäminen on noutajien intohimo, joten rantsulle vaan ;) Myöskin pyöräilylenkit voivat tuoda vaihtelua, jos siitä innostuu. Usein alkuun ajattelee, ettei innostu kävelylenkkejä kummemmista liikuntamuodoista, mutta kun seuraksi tulee innokas koira, niin pian löytää ittensä canicross-radalta.. ;D

Arkitottelevaisuuskurssilla kannattaa käydä, jos mahdollista. Jo ihan koiran tulevan "työnkuvan" vuoksi, että siedättyy ja sopeutuu erilaisiin tilanteisiin. Sieltä saa muutenkin paljon vinkkejä kotiongelmiin ja muihin asioihin sekä "vertaistukea" ja saman henkisiä tuttavia :)

Kiitos neuvoista! Taidan olla rotumme löytänyt, olen jo innoissani lukenut rotuyhdistyksen sivuja ja uskon, että jokin harrastuskärpänenkin puraisee.. Mielummin sitä koiran kanssa puuhaa ja liikkuu kuin rehkii jumpissa ja kuntosaleilla, niihin ei kyllä aikakaan riittäisi.. Olen ennekin voivotellut, että liikkua tahtoisi, mutta kuntokeskuksissa menee rahat ja kaikki vapaa-aika. Koiran kanssa saisi kasvatettua kuntoa, otettua ns. omaa aikaa perheeltä ja vielä koirakin nauttisi. Ja arkotottelevaisuus tuntuu siltä, että voisin itsekin saada sen opetettua, mutta taidanpa olla liian optimistinen.. Kursseille pitää kai osallistua ihan varmuuden vuoksi, saa ainakin vinkkejä ja uusia näkökulmia ja koiralle sosiaalisia kontakteja.

Kultainennoutaja on yksi sairaimmista roduista, joten enpä sinuna ainakaan sitä valitsisi. Kannattaa miettiä harvinaisempia rotuja; ne ovat yleensä niitä terveimpiä.
Parhaita koiria lasten kanssa ovat isokokoiset koirat, esim. Newfoundlandinkoira. Koiran isoa kokoa ei tarvitse pelätä, sillä siitä ei ole lapselle mitään vaaraa. Newfoundlandinkoirat osaavat olla äärimmäisen varovaisia lasten kanssa. Tuo oli kuitenkin vain yksi esimerkki.

tolleri ei todellakaan loista terveydellään tilastoissa, rakas noutaja yhä :DD kuten ei myöskään nöffit tai leot. ei monetkaan rodut tätä nykyä.

toki kannattaa harkita harvinaisempaa rotua, jos sellainen käy. cheekki on hyvin yhteen ihmiseen leimautuva noutaja, joten se ei sovi tuollaiseen ympäristöön missä on päivittäin vieraita ihmisiä. kikkura taas on hyvin vilkas, joka antaa omat esteensä lasten (etenkin vieraiden) parissa.

miettikää nyt hyvät ihmiset järjellä. jos haluaa terveen koiran, sen löytämisen eteen on tehtävä töitä - niin harmaanorjanhirvikoiran kuin bokserin kanssa. matador-urokset, sairaudet ja sisäsiittoisuus vallitsee joka rodussa. aloittajan kriteereihin nyt vaan sattuu sopimaan parhaiten kultanennoutaja, aloittaja ymmärtää rodun tämän hetkiset ongelmat ja on valmis tekemään töitä hyvän koiran löytämiseksi.

elämä on. koittakaa ymmärtää.

Hyvä pointti tuo kultsujen(kin) terveysongelmat. Mutta eikö miltei kaikilla roduilla ole joitakin terveysongelmia, varsinkin suosituilla ja yleisillä roduilla? Kaikilla asioilla on kääntöpuolensa.. Kun rodusta tulee suosittu seuraamukset tiedetään, mutta se, että rodusta tulee suosittu merkkaa myös jotain; monet ihmiset ovat mieltyneet rotuun ja syystä.. Sekarotuisista pidän eniten, mutta sellaista en uskalla ottaa, koska en voi tietää varmasti sen ominaisuuksista ja perimästä. Harvinaisemmat rodut taas ovat harvinaisia, koska ne ovat usein työkoiria ja käyttökoria, joille ei ole niin suurta kysyntää koti/perhekoirina, koska niiden on huomattu sopivan paremmin siihen mihin ne on jalostettu. Ja niin kuin edellisessä viestissä sanotaan, kasvattajat eivät useita harvinaisia rotuja edes luovuta muuhun kuin rodunomaiseen käyttöön.. Koitan etsiä luotettavan ja avuliaan kasvattajan ja terveen pennun, mutta varmuuden vuoksi otan vaikka vakuutuksen, ettei eläinlääkärimaksut yllätä, jos koira sairastuisi, siinä tapauksessa koiran vointi huolettaisi kuitenkin enemmän kuin raha.

Aivan ihana tuo broholminkoira.. Mutta tosiaan kasvattajia niin vähän, että pentua saisi odottaa vuosia. Eikä sekään ongelma olisi, mutta tuo vahtiviettisyys mietityttää.. Haluan kuitenkin koiran pitävän vieraista, eikä sen tarvitsisi erikoisemmin vahtia, mielummin toivottaa tervetulleeksi. Miten on, jos jollain on broholminkoira, tiedättekö miten varautunut tämä koira on vieraita kohtaan? Suojeleeko vain tarvittaessa vai onko heti murisemassa ja haukkumassa uusille ihmisille? Kultsin voisi luulla olevan "helpompi", mutta tosiaan luuloksi jää, koska broholminkoira on täysin uusi tuttavuus..

En anna periksi.. En vielä vain ole tehnyt päätöstä rodusta.. Pitää tutustua broholminkoiraan paremmin vielä. Monilla nettisivuilla sanotaan sen elävän vain noin 6-11 vuotiaaksi, onkohan täysin metsään menneitä arvioita vai miksi rotu olisi niin lyhytikäinen?

Rodun sopivuus riippuu myös paljolti sinun taidoistasi/kokemuksesta kasvattaa koiraa! Kultsit on aivan mahtavia oikealla koulutuksella ja osaavat rauhoittua, jos niille opetetaan. Tolleri on mielestäni ehkä liian energinen riippuen tietysti miten sitä jaksaa lenkittää...
Naapurilla on havanna ja hän on perhepäivähoitaja. Se on ihan kiltti, mutta rakensivat pihalleen aidan, jossa koira voi olla ja lapsilla oma alue pihalla, ja näin minäkin suosittelen tekemään

Ranskista en suosittele missään nimessä, ovat useasti kovin jääräpäisiä ja suojeluviettisiä, mutta toki poikkeuksia taas löytyy ja koulutuksella on paljon

Islannin lammaskoira on käsitääkseni aika terve rotu. On lapsiystävällinen ja yleensä rauhallinen , kestävä koira. Ja nätti vielä kaikenlisäksi.

Jo aikuistuneen tyttäreni hoitopaikassa, perhepäivähoitajalla, oli kultainen noutaja uros. Lapsia hoidossa taisi olla maksimissaan 5, voin olla kyllä väärässäkin.. muutama kuitenkin.

Hyvin pärjäsivät, allergisia lapsia ei tietenkään siihen hoitopaikkaan otettu, luulen että kaikkien hoitolasten perheissä oli omakin koira, joten lapset olivat jo koiriin tottuneita.

Itseäni huolettaisi eniten koiran jaksaminen. Useampi lapsi kerralla tuo aikamoista hälinää kotiin, miten koiran pentuaika mahtaa sellaisessa hulinassa sujua?

Jos rotujen terveystilanteet huolettavat/ mietityttävät, kannattaa tutustua rotuyhdistysten kotisivuilta löytyviin jalostustavoiteohjelmiin (JTO) ja erityisesti tsekata terveyskohdat sekä mahdollisesti eniten käytetyt urokset ja nartut. Löytyy realistista tietoa.

Jos vielä JTO:hon tutustumisen jälkeen on rodun kannalla, kannattaa vielä panostaa kasvattajan valintaan. Luettuasi JTO:n, kannattaa mennä KoiraNettiin ja tarkistaa ainakin seuraavia kohtia:

A) Missä kenneleissä näitä eniten käytettyjä koiria on käytetty (huom. jos urosta on alettu käyttämään viisi vuotta sitten, voi olla aika varma, etteivät ne ensimmäisten pentueiden narttujen omistajat tienneet uroksen tulevasta suosiosta - mutta jos viiden vuoden aikana sitä urosta on käytetty jo parikymmentä kertaa, niin pitäisi viimeisen parin vuoden aikana sitä urosta käyttäneisiin kenneleihin suhtautua hieman varauksella. Vaikka uros olisikin kuinka näyttelytähti, käyttövalio ja terve kuin pukki, jokaisella koiralla on jotain sairautta/ alttiutta perimässään ja "matador"jalostuksella se perimä leviää nopeasti hyvin yleiseksi. Tämä ongelma on ollut tiedossa jo vuosia, mutta kannattaa huomioida, että jotkut ottavat silti mielellään riskejä tämän suhteen.) Suositeltavaa olisi, että jokaisella koiralla, niin nartulla kuin uroksella, olisi maximissaan vain muutama pentue, ihannetilanteessa vain yksi tai kaksi.

B) Katsella vähän eri kasvattajien pentueita: Löytyykö vanhemmilta A/A-lonkkia (=terveet) vai B-E (=lievästä muutoksesta vakavaan), 0/0-kyynäriä (=terveet) vai 1-3 (=lievästä vakavaan muutokseen) ja muita terveystuloksia. Onko pentuja testattu? Onko vanhempien sisaruksia testattu? Näyttelytuloksia ei kannata paljoakaan katsoa: oli se tulos sitten T, H, EH, ERI, SERT tai MVA, niin jokainen näistä tuloksista tarkoittaa, että koira on rotunsa näköinen (nämä tulokset eivät kuitenkaan ole takeita siitä, etteikö koiran rakenteessa olisi jotain terveyden kannalta huonosti! Joissain roduissa jopa ontuva koira voi saada varsin hyvän laatuarvostelun). Ainoastaan HYL-tulos (hylätty) tarkoittaa, että koiran ulkomuodossa/ rakenteessa on jotain pahasti pielessä (väärä purenta, ontuu tmv)!

Tämän jälkeen sitten yhteyttä niihin kunnollisen oloisiin kasvattajiin. Kasvattajien luona kannattaa katsella hieman kriittisesti asioita: Voivatko koirat hyvin? Ovatko koirat tyytyväisiä? Onko siistiä? Kuinka hyvin kasvattaja tuntee koiran lajina, rodun ja omat koiransa yksilöinä? Kannattaa muistaa myös, että läheltä voi joskus olla vaikea nähdä asioita selkeästi: rodun erikoispiirre voi olla rohiseva hengitys, joka oikeasti johtuu hengitysvaikeuksista; itsepäisyys, jääräpäisyys tai oppimattomuus voi olla ihan oikeasti tyhmyyttä ja yksinkertaisuutta; rauhallisuus voi olla kivuliaan koiran apaattisuutta; "kovuus" ja rohkeus voikin olla epävarmaa, kovaa haukuntaa kaikkea kohtaan; omistajaan kiintyminen ja nojautuminen voikin olla arkuutta, epävarmuutta ja liiallista pehmeyttä. Eli sen sijaan, että kysyt "millaisia koirasi ovat" (= vastauksia tulee, kuten "kiltti", "älykäs", "helppo", "rauhallinen"), kannattaa kysyä "miten tämä koira käyttäytyy lenkillä, kun vastaan tulee vieras koira", "miten tämä koira suhtautuu pelottaviin tilanteisiin" tai esimerkiksi "tylsistyykö koira helposti" (= aktiivinen, fiksu, terve ja toiminnanhaluinen koira kyllä tylsistyy, jos ei saa pitkään aikaan mitään tekemistä). Näistä saa paljon realistisemman kuvan koiran luonteesta ja käyttäytymisestä.

Paljon puhutaan sairaista rotukoirista, huonoista kasvattajista ja surullisista tarinoista. Koiraa hankkiessa ei pidä ajatella hankkivansa laatuesinettä, vaan pikemminkin uutta ystävää: ystävyyssuhde ei voi olla hyvä, jos et ole itsekin valmis panostamaan. Jos haluat terveen ja iloisen koiran, kannattaa muistaa, mitä terve ja iloinen koira haluaa omistajaltaan: iloisuutta ja yhteistä aikaa. Ei terve ja iloinen koira haluaisi aina laiskaa, kärttyisää ja välinpitämätöntä omistajaa, vaikka tähän kiintyisikin.

Jos itse jalostamiseen ja genetiikkaan haluaa perehtyä enemmän, suosittelen sivustoa www.koiranjalostus.fi . Hyviä artikkeleita ja paljon tietoa.

Suosittelen amerikanpitbullterrieriä. Yksi lapsiystävällisimmistä roduista mitä tiedän. Joitakin saattaa kyllä nimi pelottaa, mutta tutustu tähän rotuun esim. youtuben ja rotuyhdistyksien kautta. Tottakai vaatii paljon aikaa pentuna ja kouluttaa pitää kunnolla, mutta eiköhän ne kaikki koirat pidä kouluttaa.

Tämä on lähes vuoden takainen ketju. Varmaankin rotu on jo päätetty.

Ihan pilallaan pitbullia ilmeisesti suositeltiin. Se nyt vähiten sopii lapsierheisiin. Koko rotua ei tarvitsisi olla ollenkaan.

http://koirauutiset.blogspot.com/search/label/pitbull

onko pakko olla rotukoira, miksei seropi, mulla bordercolli.suomenpystykorva mix. ei hauku, eikä paimenna. lapsista tykkää ihan sikana ja toisista koirista, antaa toisien koirien tehä meleki mitä vaa, omaa hyvät hermot, lapsetki vetäny karvoista ja hännästä, siskoni adhd lapsi jopa lyönyt tai oikeestaa hakannu koirani päätä ja lujaa korkokengän korolla, koira ei tehnyt mitään. niin ja tämä adhd lapsi ei saa enää tulla koirani lähelle, en anna sille lupaa, kunnes on kasvanu. että näin

olen perhepäivähoitaja pirkanmaalta ja meillä on neljä käyttölinjan saksanpaimenkoiraa.
tulevat oikein mahtavasti juttuun lasten kanssa.
mielestäni ovat helppo kouluttaa ja oikein lapsirakkaita, ainakin nämä minun koiruudet.
lapset saavat leikkivät koirien kanssa ja koirat lasten kanssa,koskaan ei ole ollut mitään vaikeuksia.

onnea koiran hankintaan, kannattaa harkita tarkkaan minkä rotuisen koiran ottaa että sopiiko se omaan perheeseen/elämän tyyliin.nykyään kun näkee niin paljon aktiivisia koiria todella laiskoilla ihmisillä ja lopputulos on kamala.