ekaa kertaa tullut mieleen ett erois kirkosta,koska..mistä maksan kirkollisveroa??kirkkoon voi mennä kuunteleen vaikkei maksaiskaan veroo, nuori menee viikon rippileirille ja siittä peritään 60e.!!se on joillekkin iso raha.hävytöntä rahastustaa.periaate siinä ett seurakunta perii joka asiasta rahaa..vaikka maksaakin veroa,mutta en kauaa!!!!
seurakunnasta..............
ikololll
17142
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Nyt puhut asiaa.
MInä taas ajattelin pysyä kirkossa. Tuo rippikoulu on hyvä esimerkkki, noin 8 päivän leiri 60 eurolla, menee reilusti voiton puolelle, kun sinne osallistuu. Tietysti kirkkoon voi mennä ilman jäsenmaksuakin, mutta reilua se ei ole, miksi maksattaa toisilla sitä, mihin itsekin voi osallistua? Kirkkoon kuuluminen on helpoin tapa auttaa lähimmäistä tietäen, että rahat menevät tosiaan hyvään tarkoitukseen. Kirkko on uranuurtaja yhteisvastuullisuuden ríntamalla. Tärkein syy kuulumiselle on se, että kirkko on uskon, toivon ja rakkauden yhteisö ja sellaisia ei todellakaan ole liikaa!
Jos joku käy joskus kirkossa niin pitääkö maksaa 350 e jäsenmaksu?
Käyn minä välillä taidenäyttelyissäkin, eikä galleristi pakota taulua ostamaan. Ja galleristi ei edes saa yhteisöveroa vaan maksaa sitä. Eikä taiteilija roikota haavia nokan alla ja kerjää siihen rahaa kesken kaiken.
Ihan hullua koko kirkon tuouhu.
Rippikoulumaksusta voi hakea vapautusta taloudellisista syistä. Ja itse asiassa rippikoulusta perittävänä maksuna 60 € on hävyttömän pieni summa ja sillä katetaan oikeastaan vain syömiset viikon leirin ja päiväkoulujakson ajalta, jos sitäkään. Eli 60 € täysihoidosta paikan päällä viikosta on siinä suhteessa todella halpa.
Rippikoulut kustannetaan kirkollisverovaroin ja sen maksavat seurakuntalaiset, ja se on heidän lahjansa rippikoululaiselle. Jos kokonaisuudessaan rippikoulumaksu perittäisiin riparilaiselta itseltään, niin silloin joutuisi pulittamaan seuraavia asioita:
- Raamattu,
- Rippikoulukirja,
- Vihko,
- Työntekijöitten palkat (ohjaajat, keittiö, siivous, talonhuolto),
- Isosten palkkiot,
- Isosten koulutus,
- Tilavuokrat,
- Siivous,
- Lämmitys,
- Majoitus,
- Ruoka,
- Vesi,
- Vakuutukset,
- Sähkö,
- Usein kuljetus,
- Terveydenhuolto vakuutuksen kautta,
- Yövalvonta,
- Mahdolliset retket.
Jos rippikouluryhmässä on 25 oppilasta ja maksu 60 €, niin luuletko, että tämä kaikki maksaa vain 1500 €??
Kehotan, että otat hiukan rauhallisemmin ja mietit, mitä menoja rippikouluissa on. Ei kannata kiihkoilla etukäteen tai katsoa asioita esim. kirkkovastaisuuden suunnalta ensin, ja tehdä päätöksiä mututiedon varassa. Ota selvää asioista!
Mukavaa päivää!
”Kehotan, että otat hiukan rauhallisemmin ja mietit, mitä menoja rippikouluissa on. Ei kannata kiihkoilla etukäteen tai katsoa asioita esim. kirkkovastaisuuden suunnalta ensin, ja tehdä päätöksiä mututiedon varassa.”
Itse luulen, ettei aloittaja kiihkoile vaan miettii näin:
”Miksi maksan monta sataa euroa vuodessa kirkollisveroja, kun sen kerran kun jotain palvelua tarvitsen, siitä kuitenkin veloitetaan?” Ja eihän hän edes saa sen enempää ilmaisia palveluja kuin ne, jotka eivät maksa (esim rippileiri nuorelle on kaikille samanhintainen).
Aloittajakin maksaa verollaan montaa asiaa, joita ei ehkä pidä tärkeinä: piispojen palkat, työntekijöiden virkistäytymisretket, kirkon tutkimuskeskuksen tutkimukset siitä miksi kirkosta erotaan (ja kuinka sitouttaa nuoret maksamaan jäsenmaksu, jotta rahaa riittää työntekijöiden eläkkeisiin) ja monta muuta asiaa.
Tai ehkä hän pitää noita tärkeinä, en voi tietää. Kirkko ainakin pitää, kun niihin rahoja käyttää.
Rahaa kirkolle tulee verotuloina vuodessa noin miljardi.
Kirkko tuhlasi Helsingissä yli 900 000 euroa (lähes miljoonan!) nuorille suunnattuun mainostoimiston kampanjaan!
Mihin kirkon keräämät rahat käytetään? Tästä lisätietoa www.evl.fi sivustolla.
Seurakunnat käyttävät voimavaroistaan lähes kolmasosan lapsi- ja nuorisotyöhön. Seurakuntatyö: jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset, aikuistyö, seurakuntatilaisuudet, yhteiskunnallinen työ, sielunhoito
Palvelu: diakonia, perheneuvonta, sairaalasielunhoito, Palveleva puhelin.
Perhe- ja lapsityö: perhekerhot, päiväkerhot, iltapäiväkerhot, pyhäkoulut, harrastekerhot, nuorisotyö ....
Itse funtsin, että viikkolehden ja suklaatia osataessa en mieti, tuliko vastinetta tai mitä hyötyä..
Lapseni on käyneet päiväkerhossa, nyt käyvät leireillä, isostoiminnassa ym.
Minä kävin hoitovapaan aikaan perhekerhossa, nyt käyn konserteissa ja naisten kahveilla. Diakoniatyötekijälle voisin purkaa murheita tarpeen tullen..
Hautauspalveluja ja virkatodistuksia olen tarvinnut myös. Jonkunhan ne systeemit tarvii rahoittaa. Minä koen saavani vastinetta, vaikka olen pienituloinen monen lapsen huoltaja.
Mutta aika moni maksaa veroa, mutta ei oikeastaan koskaan käytä palveluja.
Se on kirkolle hyvä asia. Jos kaikki käyttäisivät palveluja niin kirkko olisi k*usessa.
Kirkko tarvitsee näkymättömiä maksajia.
Seurakunta ei ole kauppa tai palveluntarjoaja, josta rahalla saa itselleen tarvitsemansa tuotteen tai palvelun. "Rahalle vastinetta!" toimii yritysten kanssa, mutta ei oikein uskonnollisen yhdyskunnan kohdalla, jonka ajattelussa kirkollisvero on ihmisen uhrilahja Jumalan työlle. Ei niinkään että Jumala sitä tarvitsee, vaan että ihmiset Jumalan työtovereina tarvitsevat, jotta homma toimisi.
En minäkään käytä seurakunnan kaikkia palveluita enkä saa rahoilleni niiden satojen eurojen hyötyä. Se on lahjani uskonyhteisölleni, jonka annan mielelläni.
”Kirkollisvero on ihmisen uhrilahja Jumalan työlle. Ei niinkään että Jumala sitä tarvitsee, vaan että ihmiset Jumalan työtovereina tarvitsevat, jotta homma toimisi.”
Kuulostaa aika romantisoidulta.
Seurakunta tarjoaa palveluja ja on työpaikka siinä missä muutkin työpaikat. Palkat maksetaan kirkollisverolla.
Yleensä kirkot ja seurakunnat eivät ole näin virkavaltaisia vaan Suomen luterilaisen kirkon tilanne on epäterve. Tilanne onneksi muuttuu kun ihmiset eroavat kirkosta ja kirkko muuttuu vapaaehtoisvetoisemmaksi. Silloin rahaakin toiminnan pyörittämiseen tarvitaan vähemmän ja jäsenet sitoutuvat kirkkoon paremmin, kun ovat enemmän osa sitä.
Kirkko on hyväntekijä erityisesti omille työntekijöilleen, joille se on pystynyt tarjoamaan pysyvät työpaikat ja edulliset asunnot. Tai oikeastaan hyväntekijöitä ovat kirkollisveronmaksajat.
Se maksaa, joka näkee toiminnan tärkeänä ja haluaa sitä tukea.
Hyvät työpaikat? Palkkojen suuruuden perusteellako? No, seurakuntapapiston osalta tyypit ovat yliopistokoulutuksen saaneita, suurin osa maistereita. Koulutukseensa nähden he ovat palkkansa perusteella alipalkattuja, eikä muillakaan aloilla palkat ole niin älyttömän korkeita kuin oletetaan. Työajaton työaika etu? Ei viikonloppulisiä yms., vaan könttäsumma kuukausipalkkana. Työajattomana on koko ajan töissä ja päivät voivat olla helkkarin pitkiä... Että se niistä "ihanteista"...
Työpaikat ovat olleet hyviä ja varmoja, ei YT-neuvotteluja, kuten muilla, ja mukava asuntoetu.
”Työajattomana on koko ajan töissä ja päivät voivat olla helkkarin pitkiä”
Tai sitten ihan helkkarin lyhyitä, kyllä tätä osataan toisinkin päin käyttää.
Kyllä kirkonkin työntekijöillä on ihan lakisääteiset vapaapäivät, ei siellä mitään 24/7 työtä tehdä, tällaista kuvaa on turha antaa.
Työajattomuus voi olla etu tai riesa, riippuu myös työntekijästä ja hänen suhtautumisestaan.
Mutta hyvä, että kirkollisveron maksajat häipyvät niin työpaikat vähenevät ja ”riisto” loppuu :)
Kirkon työntekijät ovat tutkimuksen mukaan työpaikkoihinsa tyytyväisiä. Ja Kotimaa24:kin blogistit välillä kauhistelevat, että hui sentään, kuinka raskasta työtä monet muut joutuvat tekemään, kyllä me päästään vähällä...
Vaikkapa siivoojalla on muuten taatusti pieni palkka, eikä työstäkään noin vain lintsailla. Etuihin kuuluu vain harvoin halpa työsuhdeasunto. Tekemätön tai huonosti tehty työ näkyy heti, eikä pälkähästä selviäkään pelkällä puhumisella.
Hengellisen työn tekijät kirkossa ovat käytännössä virassaan myös vapaa-ajallaan, sillä se tehtävä ei heistä katoa. Pappi on pappi eikä sitä saa kytkettyä päältä, diakoni on diakoni, nuorisotyöntekijä on koko ajan nuorisotyöntekijä, ja tarvittaessa he ovat puhelimen tavoitettavissa (enimmäkseen papit ja diakonit), jos tarve tulee. Vapaapäivät ovat viikkolepopäivien nimikkeellä, vapaina kyllä, mutta jos tarvitaan, työläinen lähtee hommiinsa ja tuuraa ynnä tekee, eikä tuplaliksaa tule "ylitöistä", koska sellaisia ei työajattomilla ole.
Työntekeminen on sitten toinen asia ja päivän pituudet myös, mutta ei epäsäännöllisyys ole välttämättä mikään autuus ja se voi todella olla rasite. On sekä pitkiä työpäiviä että lyhyitä. Säännöllisyys tuo oman rytminsä, säännöttömyys jatkuvan muuttumisen. Työmäärät osin kasvavat ja työntekijämäärät vähenevät...
Asuntoetu on enää harvinainen, joten sitä ei kannata käytellä. YT-neuvotteluja ei kylläkään käydä, ei ole tarvetta, koska kirkko EI ole yritys. Ammattiliitot huolehtivat palkkaneuvotteluista, mutta palkat ovat koulutukseen nähden alhaisempia kuin muilla yhtä korkeankoulutuksen omaavilla.
Riisto? Ja jos sillä tarkoitetaan kirkollisveroa tai kirkon tekemää julistustyötä, niin kylläpä menee pieleen että männikkö rytisee. Ihmettelen vain, että miten tällaiset väitteet vielä elävät nykypäivässä. Ne osin pitivät paikkansa 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa, mutta marxilainen retoriikka saisi olla jo aikansa elänyttä ja samoin sieltä periytyvät väitteet.
Ja Nokian johtaja edustaa myös vapaa-ajallaan, ja sairaanhoitaja on sairaanhoitaja jos tilanne päälle tulee. Rautakaupan myyjältäkin saattavat kalakaverit vapaalla kysellä neuvoja.
Kirkko toimii täsmälleen kuten liikeyritys markkinoidessaan itseään kalliiden mainoskampanjoiden avulla ja yrittäessään saada ”ostajia” tuotteelleen. Se myös pyrkii (henkisesti) sitouttamaan maksajat tuotteeseensa.
Kirkko tottui siihen, että lähes 100% väestöstä maksaa ”tuotteesta” tavan ja perinteen vuoksi, vaikkei edes palveluja käytä. Nyt kirkko on muutoksesta ihmeissään. Pian kaatuvat päälle valtavat eläkevastuut, joten rahaa kirkossa mietitään tällä hetkellä enemmän kuin montaa muuta asiaa, usko pois.
Kirkon kulut kasvavat monella tapaa. Esimerkiksi moni on oppinut hakemaan diakonia-apua. Köyhyys ei enää ole samalla tavalla häpeä kuin ennen.
Kirkko itse päättää, millaista koulutusta se papeilta vaatii. Se voi siis ihan itse näitä vaatimuksia muuttaa. Halvemmaksi yhteiskunnallekin tulee, jos sen ei tarvitse teologisessa kirkolle pappeja kouluttaa.
Riistosta: Kun kirkollisveronmaksajat loppuvat niin loppuu myös kirkon työntekijöiden ”riisto”. Kun ei nimittäin ole enää rahaa millä työntekijöitä palkata. Hoitoalalla on työntekijöistä pulaa ja ylitöistä maksetaan, sinne vaan? Enpä kyllä usko, että on sen kevyempää ja helpompaa kuin pappina toimiminen.
Retoriikasta viis, kirkon erikoisasema on pian mennyttä.
Mutta kuten sanottu: se, joka kannattaa, maksaa niin kauan kuin haluaa.
Palkkapappeja. Myös uskova on uskova 24/7, ei sitä päältä kytketä ja katsota että ”nyt olin niin ja niin monta tuntia uskova, paljonko tuli rahaa”.
Erisn kirkosta ja annan hyväntekeväisyyteen saman summan. Ei mene kirkon hallintoon tai uskonnolliseen höpinään.
Niitä on monta.
http://teemumyllarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/73938-kirkon-haasteet-vuosille-2011-2014