Eikö odotusajassa ole mtn positiivista?

Nooh, sen odotusajan positiivisuutta ei oikein voi etukäteen tietää. Mutta itsellä on käynyt tuuri... ei pahoinvointia, ei suonikohjuja, ei liitoskipuja, ei mielialaongelmia, ei mitään. Paino nyt 31. viikolla sama kuin raskauden alkaessa, iho ja hiukset paremmassa kunnossa kuin koskaan, mieliala seesteisempi ja onnellisempi kuin ikinä, ei raskausarvista vihjettäkään, rinnat mukavan täyteläiset, voin syödä paljon vapaammin ilman että paino nousee, suhde omaan kroppaan on parempi kuin ennen. Mihinkään ei koske tai kolota, nukun erinomaisesti ja NAUTIN ELÄMÄSTÄ. Tämä kaikki sen lisäksi, että olen tietysti järjettömän onnellinen masussa kasvavasta aarteestamme ja tunnen suurta lämpöä ja rakkautta pikkuista kohtaan. Parisuhteellekin raskaus on tehnyt vain hyvää. Noh, ummetusta mulla on ollut, jos nyt joku ongelma pitää kaivaa :)

Niin, sitä ei voi etukäteen tietää miten helppo tai vaikea raskausaika on, mutta harvoille se kai on pääasiassa inhottava ja masentava kärsimys. Jonkin verran voi vaikuttaa myös omalla asenteellaan, vaikka ei se tietysti vaivoja poista jos sellaisia tulee. Synnytyksestä ei vielä omakohtaista kokemusta ole, mutta eihän se pelkkää herkkua ole. Useimmille kuitenkin kokonaisuutena positiivinen kokemus - hyvät puolet voittaa ne huonot!

En kirjoita tätä vähätelläkseni ajatuksiasi tai tunteitasi, toivottavasti tänne kirjoittelee myös joku joka jakaa näkemyksesi. Mut halusin vain muistuttaa, että ei se välttämättä ole niin kurjaa kuin suomi24:n keskustelupalsta antaa ymmärtää :D

Minulla ainakin odotusaika on ollut parasta aikaa elämässäni. :)

Viikkoja kasassa kohta 30 ja nyt vasta alkaa tulla vaivoja, kuten selkäkipua ja kipua nivusissa, maha kasvaa kauheaa vauhtia ja raskausarpiakin tulee jne. Mutta koko raskausajan olen tuntenut itseni kauniiksi ja seksi on ollut parempaa kuin koskaan. Olen ollut ihan mielettömän hyvällä tuulella ja jotenkin huomioin toiset ihmiset paremmin. Suorastaan tunnen säteileväni. Alkuraskaudessa oli pahoinvointia, mutta ei kovin paljon. Noin rv12 eteenpäin olen voinut todella hyvin.

Eihän sitä voi etukäteen varmaan tietää, millainen odotusaika tulee kenellekin. Minä luulin, että makaisin sängyn pohjalla oksennusastia vierellä, mutta toisin kävi ja olen tosi iloinen, että meni näin. Ja vaikka olisi käynyt toisinkin, olisin kestänyt kaiken kunnialla. Sen verran kauan tätä lasta "tehtiin" ja sen verran iloinen asia on meidän elämässä. Oma asenne ratkaisee aika paljon. :)

Ymmärrän.

Minulla on ollut takana useita keskenmenoja, ja raskaudet ovat olleet vaikeita minun kohdallani.
Minä olen kärsinyt kaikista mahdollisista vaivoista ja tuon viimeisen kanssa olin osastolla taistelemassa, supistuksia vastaan, koko kevään kesään asti. Sairaala oli toinen kotini jonkun aikaa.
Ja synnytyksenikin käynnistettiin , viimeisessä sain kaiken mahdollisen avun mitä lääketiede osasi tarjota minulle, sain epiduraalin, sain pahoinvointilääkityksen koska en halunnut oksentaa, pitää vain osata pyytää ja suunnitella sitä synnytystä jos on mahdollista.
Itse synnytys oli minulle helpottava kokemus, sain taas oman kroppani "hallintaan"
Ei kaikille tule raskausarpia, jos ei anna painon nousta äkillisesti eli ei anna sijaa herkutteluun, ei tule liikakiloja.
Monet käyvät tehokauneushoidot juuri ennen synnytystä.

Ps. en saanut raskausarpia nimeksikään ja olisin valmis vielä kerran samaan vaikka olen riskiäiti.

Vielä sellanen juttu tuohon edelliseen kirjoitukseen, että se painonnousu ei ole aina syömisestä kiinni. Itsellä viikot 39 5 menossa ja pelkästä nesteen kerääntymisestä kehoon on tullut painonnousua viikon aikana 2kiloa. Raskausmyrkytystä epäiltiin, mutta mitään ei löytynyt, seurannassa olen toki edelleen.

Olen vain kuulemma sitä ihmistyyppiä, jotka kärsivät turvotuksesta enemmän kuin toiset. Itse en moisesta jaksa stressata, koska en turvotukselle voi yhtään mitään. Kiloja tullut nyt yhteensä 23 alkutilanteesta, vaikka olen liikkunut säännöllisesti ja syönyt terveellisesti (paitsi ne kaksi pizzaa:)). Harmittaahan se että niitä tulee, mutta ainakin pääsen kiloista nopeasti eroon kunhan turvotus laskee synnytyksen jälkeen :) Niin ja lisättäköön tähän vielä se että itselläni ei ole tullut yhtään raskausarpia vaikka kiloja on tullut sitäkin enemmän.

Raskaus on ihmeellistä aikaa, etukäteen ei voi tietää mistään mitään :D
Tsemppiä kaikille odottajille!

ps. tuohon synnytyspelkoon vielä. Itse kärsin myös siitä, mutta olen käyttänyt apuna hypnoosia sekä sairaalan pelkopolia ja vaikka se onkin ikuinen klisee niin aika tekee tehtävänsä. Odottamiseen vaan kyllästyy ja tahtoo nähdä vauvan ja silloin pelko väistyy. Apua kivun hallintaan ja sen käsittelemiseen etukäteen löytyy eri tahoilta, älä siitä huoli. Itse olen päättänyt selvitä synnytyksestä ja kestää kivun näkemällä sen positiivisena asiana. Katotaan mikä se todellisuus sitten on kun sen hetki tulee ;)

Ihanaa kesä odotusta kaikille! :)

Minun kohdallani raskausaika on ollut miellyttävää ja ihanaa, vaikkakaan ei missään nimessä täysin harmitonta :) Mielialat ovat vaihdelleet, alkuraskaudessa oli pahoinvointia ja paino on noussut jonkin verran (neuvolan mukaan täysin keskiarvojen puitteissa). Hyvä fyysinen kunto on ollut suuri apu, sillä olen toistaiseksi välttynyt selkäkivuilta tai jalkojen väsymiseltä. Henkisellä puolella taas on ehtinyt tapahtua paljon elämäni aikana, ja koin heti raskauden alusta alkaen olevani valmis tähän elämäntehtävään juuri nyt, juuri tässä tilanteessa. Olen ollut läpi elämäni ulkonäkökriittinen (välillä jopa -keskeinen), mutta ne ajat ovat liittyneet eniten elämänvaiheisiin, jolloin itsetuntoni on ollut hauras ja rakentunut ulkoisten asioiden varaan. Mitä enemmän olen avannut sydäntäni itselleni ja muille, avautunut elämälle ja ennen kaikkea avannut silmiäni laajemmalle kokonaisuudelle kuin vain peilikuvalleni tai ihanneminälleni, sitä enemmän itsetuntoni, sisäinen rauhani ja onnellisuuteni on vahvistunut. Siksipä tunnen nyt suurta levollisuutta raskaudesta ja vauvan hyvinvointi menee kaiken edelle :) Esimerkiksi liitoskivut jotka kiukuttavat (ja silloin saakin kiukutella :D) pystyn ajattelemaan siten, että vauva tarvitsee tilaa polskiakseen sisälläni ja minun kärsimykseni kuuluu nyt vain asiaan. Mitä tulee kehon muutoksiin (rintojen suureneminen/roikkuvampi muoto, vatsan kasvu jne) on miehen roolilla iso merkitys. Oma mieheni suhtautuu muutoksiin kannustaen, kanssani ihmetellen ja vartaloani silti ihaillen. Siitä on suuri tuki!

Minä toivotan puolestani myös paljon iloa ja onnea kaikille kanssaodottajille! Armoa ja itsen hyväksymistä myös :)

Kiitos teille kaikille ihanille, jotka vastasitte kysymykseeni

Minulla myös painoa on tullut runsaasti. Lähtötilanteesta 20 kiloa. Raskausarpia ei ole ainakaan vielä tullut. Mielestäni olen syönyt ihan samalla tavalla kuin ennenkin. Tosin ehkä hieman enemmän on tullut herkuteltua, mutta en mielestäni 20 kg painon nousun edestä. Turvotusta siis varmaankin ainakin osittain. Minäkään en ole kärsinyt mistään erityisestä koko raskausaikana. Nyt tosin askel alkaa olla jo aika raskas, mielummin käytän hissiä kuin että kävelisin portaat :D Tällä hetkellä siis viikkoja 30 6. Ainut asia mistä itse olen koko raskausajan stressannut on ollut se, että kaikki varmasti menee hyvin raskausaikana. Alkuun pelkäsin keskenmenoa, sitten kun liikkeet alkoivat tuntua ja jos joku päivä oli hiljaisempaa niin hirveä stressi siitäkin. Ja välillä aina pelkään, että mitä jos jotain pahaa tapahtuu. Pitää vaan kuitenkin yrittää ajatella positiivisesti ja uskoa siihen, että kaikki menee hyvin.