Ystävä, jolla vaikeuksia tulla raskaaksi

pyöristyjä

Lähimmät ystäväni järjestivät minulle ihanat vauvakutsut viikko sitten. Odotan esikoistani, ja olen asiasta tietysti kovin innoissani ja onnellinen.

Kirjoitankin siksi, että yksi näistä lähimmistä ystävistäni, joka oli mukana järjestämässä vauvakutsuja, on yrittänyt miehensä kanssa lasta jo lähes kaksi vuotta, tuloksetta. Asiasta hän ei enää puhu, ja on ollut iloinen puolestani ja juhlissakin käyttäytyi kuin tuota murhetta ei olisi olemassakaan. Mutta tiedän, että häneen sattuu. Asian johdosta olemme aikanaan yhdessä itkut itkeneet, ystäväni on kuin syntynyt äidiksi. Minusta on niin julmaa, ettei hänen ole onnistunut tulla raskaaksi!

Nyt minulla on jotenkin hankala olla aina kun näemme. Vatsani on huomattavan suuri, että sitä on varsin vaikea sivuuttaa, vaikka kuinka yrittäisi puhua asioista jotka eivät raskauteen ja vauvaan liity. Minusta on epämukavaa puhua raskaudestani, jos joku siitä kysyy ja tämä ystäväni on paikalla. Minusta tuntuu, että loukkaan häntä.

En osaa aloittaa enää keskustelua hänen lapsettomuuteensa liittyen. Tuntuu, ettei minulla ole enää oikeutta yrittää rohkaista häntä vielä jaksamaan, koska "minun on niin helppo sanoa": olenhan itse raskaana.

Ystäväni on alkanut viettää aikaa vähemmän kanssani. Omien sanojensa mukaan hän on ollut vain kiireinen. Voi toki olla, että hän puhuu tottakin, mutta osa minusta ajattelee kuitenkin, että hänen tekee liian kipeää katsoa pyöristyvää vatsaani. En haluaisi menettää ystävääni, mutten myöskään lisätä hänen tuskaansa.

Olisiko täällä ihmisiä, jotka ovat olleet samassa tilanteessa? Olisiko parasta antaa nyt ystävälle suosiolla tilaa, vai ajatteleeko hän tuolloin, että hylkään hänet? Kaikki neuvot ovat tarpeen, tahdon pysyä kaikesta huolimatta ystäväni tukena.

16

1041

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Lapseton ystävä

      Olen itse ollut samassa tilanteessa kuin ystäväsi. Mieheni kanssa aloimme "tekemään" lasta jo paljon ennen ystäviäni, mutta kaikille muille vaan tuli lapsia ja meille ei. Myös keskenmeno tuli koettua.

      Olihan se todella vaikeaa katsella vierestä, kun muille tuli lapsia niin helposti - ainakin sille se tuntui -ja itselle ei. Tietysti olin onnellinen ystävieni puolesta, mutta otin vähän etäisyyttä. Keskityin muihin asioihin ja muihin ihmisiin. Voihan ystäväsikin oikeasti olla kiireinen. Jos hänkin keskittyy kaikkeen muuhun unohtaakseen asian, joka tuottaa hänelle pahaa mieltä?

      Minä ainakin tarvitsin tuossa tilanteessa aikaa ja sitä etäisyyden ottoa. En sanonut ystävilleni mitään syytä, mutta luulen, että esimerkiksi paras ystäväni ymmärsi, miksi en käynyt enää niin usein heillä. Se ei ollut ilkeyttä, en halunnut mitenkään väheksyä ja olla huomioimatta häntä, ja luulen, että hän ymmärsi sen, vaikkei asiasta ole puhuttu. En vain kyennyt näkemään häntä tilanteessa, jossa minun olisi pitänyt olla: hoitamassa omaa lasta.

      Nyt olen itse raskaana ja synnytys lähestyy hyvää vauhtia, mutta en hirveästi ole raskauttani juhlinut ja mainostanut, vaikka se ihana asia onkin. Koska tiedän, että lähipiirissäni on ihmisiä, jotka ehkä haluaisivat lapsia, mutta eivät yrityksistä huolimatta niitä ainakaan vielä ole saaneet. Tiedän, miltä heistä tuntuu, koska olen itse ollut samassa tilanteessa. Juttelen heidän kanssaan kyllä kaikesta muusta, mutta vauva-asiaa en ota puheeksi, elleivät he itse niin halua. He ovat olleet kohteliaan kiinnostuneita raskaudestani, mutta itse olen yrittänyt olla intoilematta siitä liikaa heidän seurassaan.

      Eli sanoisin, että aikaa kannattaa antaa tälle ystävälle. En usko, että hän sinua kokonaan hylkää, jos teillä kaikin puolin hyvät välit on aina ennenkin olleet. Ja hän tuntee varmasti itse syyllisyyttä siitä, ettei osaa olla parempi ystävä ja ei ehkä ole niin iloinen raskaudestasi kuin pitäisi. Hän kyllä varmasti tiedostaa oman käytöksensä, mutta ei vain tiedä muuta tapaa suhtautua asioihin. Eli ei tilanne ole hänellekään helppo.

      Ja ystävällesi lohdutuksen sananen: meillä "yritettiin" lasta yhteensä yli viisi vuotta, keskenmeno mukaan lukien. Kaksi vuotta raskautumatta ei vielä tarkoita mitään. Jotkut vaan tulee helpommin raskaaksi kuin toiset. Toivoa on aina. :)

    • Ennen lapseton

      Täällä sama juttu... olen ollut ystäväsi tilanteessa, ja niin onnellinen kuin olinkin raskaana olevan kaverini puolesta, ja niin paljon kuin hänen ystävyyttään arvostinkin, välillä kaipasin hieman etäisyyttä. Ja onneksi hän ymmärsi, ja välimme olivat kunnossa kun sain aikanaan "koottua itseni". Pidimme toki yhteyttä siinäkin välissä, mutta loppuraskaudesta ja heti vauvan synnyttyä harvemmin kuin tavallisesti.

    • ennen lapseton

      No 2 vuotta yritystä on aika lyhyt aika. Meillä yritettiin seitsemän (5 vuotta aktiivi lapsettomuushoitoja) ja sitten tultiin tulokseen, että olkoon. 11 aviovuosi alkoi ja tulin raskaaksi.. 12 aviovuosi ja syntyi toinen...

      Joka tapauksessa tuona aikana luonnollisesti monet ystävistämme saivat lapsia. Ei se minusta tuntunut pahalta millään tavalla. Päinvastoin olin onnellinen heidän puolestaan. Minusta on aika itsekästä kadehtia jonkun onnea. -On meidän naapurillammekin parempi auto kuin meidän.........

    • ei niin lyhyt

      2 vuotta yritystä EI ole lyhyt aika, vaikka teillä onkin mennyt kauemmin. Aina löytyy kuitenkin joku, joka on yrittänyt pidempään. Minä tiedän yhden pariskunnan, joka yritti 19 vuotta ennen kuin sai lapsen. Voisiko hän sitten sanoa teille, että "lyhyen aikaa yrititte". N. 90 prosenttia lasta yrittävistä raskautuu vuoden sisällä ja vuoden jälkeen kannattaa jo mennä tutkimuksiin. Kaksi vuotta on pitkä aika ihmiselämässä silloin, kun lapsenkaipuu on raastava. Ei pidä vähätellä muiden kokemuksia sillä perusteella, mitä itse on kokenut.

      • ,.,mn,.,m.m,.

        Yritystä 11 v oli takana, että kyllä voi sanoa, että jos raskautta on yritetty 2v, niin se on lyhyt aika. Vasta vuoden jälkeen saa siunauksen viralliselle diagnoosille "tahaton raskaus". -Ja eri hoitojen käynti on pitkä rupeama josta oletan ettei ystäväpariskuntasi vielä ole tietoinen. Eli jopa 3 vuotta on lyhyt aika.

        Hieman suhteellisuuden tajua kehiin.


      • ei niin lyhyt
        ,.,mn,.,m.m,. kirjoitti:

        Yritystä 11 v oli takana, että kyllä voi sanoa, että jos raskautta on yritetty 2v, niin se on lyhyt aika. Vasta vuoden jälkeen saa siunauksen viralliselle diagnoosille "tahaton raskaus". -Ja eri hoitojen käynti on pitkä rupeama josta oletan ettei ystäväpariskuntasi vielä ole tietoinen. Eli jopa 3 vuotta on lyhyt aika.

        Hieman suhteellisuuden tajua kehiin.

        Et ymmärtänyt mitä kirjoitin. Et voi verrata kaikkien muiden kokemuksia vain omiisi ja pitää omia kokemuksiasi automaattisesti kaikkien muiden mittarina. Sinä olet yrittänyt 11 vuotta, kyllä, se on pitkä aika. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että kaksi tai kolmekin vuotta on pitkä aika ihmiselämässä. Jollekin puoli vuottakin voi tuntua pitkältä ajalta kun mieltä kalvaa epävarmuus siitä, onko raskautuminen mahdollista omalla kohdalla. On ylimielistä ja loukkaavaa mitätöidä toisten tunteet ja kokemukset vain sillä perusteella, että itsellä on ollut "rankempaa". Joten toivottaisin sinulle juuri sitä, mitä toivotit minulle: suhteellisuudentajua.


      • ei 2 vuotta ole...
        ei niin lyhyt kirjoitti:

        Et ymmärtänyt mitä kirjoitin. Et voi verrata kaikkien muiden kokemuksia vain omiisi ja pitää omia kokemuksiasi automaattisesti kaikkien muiden mittarina. Sinä olet yrittänyt 11 vuotta, kyllä, se on pitkä aika. Ei se silti poista sitä tosiasiaa, että kaksi tai kolmekin vuotta on pitkä aika ihmiselämässä. Jollekin puoli vuottakin voi tuntua pitkältä ajalta kun mieltä kalvaa epävarmuus siitä, onko raskautuminen mahdollista omalla kohdalla. On ylimielistä ja loukkaavaa mitätöidä toisten tunteet ja kokemukset vain sillä perusteella, että itsellä on ollut "rankempaa". Joten toivottaisin sinulle juuri sitä, mitä toivotit minulle: suhteellisuudentajua.

        Onhan se 2 vuotta pitkä aika, jos esimerkiksi ikä lähenee neljääkymmentä. Mutta en sanoisi että on pitkä aika esim parikymppiselle. Silloin on vielä paljon aikaa saada lapsia... kaikkea ei voi aina saada juuri silloin, kun haluaa. Että todellakin sitä suhteellisuudentajua....


      • Joku raja
        ei 2 vuotta ole... kirjoitti:

        Onhan se 2 vuotta pitkä aika, jos esimerkiksi ikä lähenee neljääkymmentä. Mutta en sanoisi että on pitkä aika esim parikymppiselle. Silloin on vielä paljon aikaa saada lapsia... kaikkea ei voi aina saada juuri silloin, kun haluaa. Että todellakin sitä suhteellisuudentajua....

        Voi hyvänen aika... Pitihän se arvata, että joku tulee tänne sanomaan, että "kaikkea ei voi aina saada juuri silloin, kun haluaa". Joo, ei voi, ja minusta on törkeää sanoa parikymppiselle vauvankaipuussa tuskittelevalle, että hänellä ei ole oikeutta olla asiasta suruissaan, koska aikaa on vielä paljon. Jos vauvatoive on ajatuksissa koko ajan, niin tuskallista se on, oli ikä mikä tahansa. Sitä paitsi, varmasti suurin osa olisi ihan valmis heti odottamaan sen kaksi vuotta tai pidempäänkin, jos saisi varmuuden siitä, että sitten se lapsi kyllä tulee. Ei se odottelu muuten aiheuta ahdistusta, vaan se, että ei voi tietää tuleeko sitä lasta KOSKAAN. Parikymppinen siitä huolestuu vielä helpommin, kun pitäisi olla parhaassa hedelmällisessä iässä. Olisi toivottavaa, että annettaisiin kaikille oikeus omiin tunteisiin, vaikka juuri SINUN mielestäsi ne eivät olisikaan oikeutettuja tunteita.


    • ~Sooda~

      Täysin samaa mieltä kuin ei niin lyhyt, 2vuotta ON pitkä aika kun sitä omaa lasta niin kovasti toivoo ja kaipaa..
      Ihmiset on erinlaisia ja jotkut vaan kokee pahaa mieltä siitä että lähipiiristä kaikki lisääntyy ja itsellä on tyhjä syli, se ei tarkoita etteikö olisi myös onnellinen heidän puolestaan vaikka ei sitä pystyisi näyttämään. Mielestäni on typerää verrata lasta _mihinkään_ maalliseen omaisuuteen, se ei todella ole sama asia kuin ennen lapsettoman kommentti naapurin autosta, oli sitten kuinka vertauskuvallinen tahansa.

      Meillä haikara lenteli ohi 2v ennen kuin sitten alettiin avustamaan sitä perille, nyt onnellisena viimeisellä kolmanneksella. Ainut asia mistä muita kadehdin oli se että heille suodaan lapsia, lottovoitot ja naapurin upouudet mersut olivat täysin yhdentekeviä.

      Aloittajalle vinkki: Ota asia reippaasti puheeksi vaikka se hankalaa olisi, mutta näin säästytte väärinkäsityksiltä. :)

    • vesimies79

      Itse olen myös lapsettomana saanut sivusta katsella kun ystäväpiirini muut naiset alkoivat liikkumaan maha pyöristyneinä. Meillä yritystä oli takana jo useampia vuosia ja hoidoissakin oltiin käyty jo muutama vuosi ilman tulosta. Meillä hoitoina olivat ainoastaan ICSI-hoidot ja passit joten näihin liittyvien hormoonien aikana en juurikaan jaksanut enkä halunnut olla tekemisissä ystävieni kanssa jotka lapsi / vauva aikaa elivät.
      Tiedän että olin itsekäs, mutta en vain jaksanut esittää että olisin ollut onnellinen heidän puolesta, koska olin itse niin surullinen ja varmaan myöskin kateellinen. Hoitojen tauko aikana minun oli helpompaa olla tekemissä lapsellisten ystävien kanssa :)
      Itse tulin lopulta viime talvena raskaaksi ja olen nyt jo äitiyslomalla odottelemassa milloin vauva syntyy. Lapsettomuus on itselleni ollut niin kipeä asia että se on jättänyt jälkensä ystävyyssuhteisiini. Ystävät kokivat että hylkäsin heidät, kun en pystynyt jakamaan heidän onneaan. Nyt väljeä on hiljalleen paikkailtu ja katsotaan miten asiat alkavat sujumaan. Lapsettomuus on muuttanut minua paljon, ja mielenkiinnolla seuraan miten lapsen syntymä tulee minua seuraavaksi muuttamaan.

    • Nyt lapsia

      Itse en lapsettomanakaan kokenut katkeruutta siitä, että ystäväni tulivat raskaaksi ja itse en. Osallistuin heidän raskauksiinsa täysin rinnoin. Iloitisin ja itkin heidän kanssaan. Ja ystäväni tukivat minua lapsettomuushoidoissa jotka tuntuivat minusta raskailta. Epäonnistumisia epäonnistumisien perään.

      5 ensimmäistä yritysvuotta meni äkkiä, mutta sitten tuli olo, että onko tosiaan minut tarkoitettu pysyvästi lapsettomaksi. 3 niistä yritettiin "normaalein keinoin". 2 vuotta oli täynä hoitoja. Sen jälkeen pinna katkesi.

      Lapsia tulikin sitten ilman hoitoja 7, 8, ja 10 "yritysvuotena" -Sitten jo pitikin laittaa stoppia asialle : )

      Minä en halua väheksyä sitä tuskaa, mikä lapsettomalla ystäväparilla on. Tiedän sen tunteen, mutta nämä asiat usein vaativat sitkeyttä eikä 2 vuotta tämän asian parissa ole kovin pitkä aika.

      He varmaan ovat jo hoidoissa, jos lasten kaipuu on kova? Ole sinä ap heille tukena siinä -Se on aika rankkaa.

    • vanha äidiksi?

      minulla on myös sellainen tilanne,että ystäväni ei ole saanut toista lasta, yrityksistä huolimatta. Pelksin puhua raskaudesta,koska pelkäsin hänen reaktiotaan. Pakostakin tuli julki. Hän on todella reipas ja iloinen puolestani, en tiedä sitten onko pintaa vaan. En ole puhunut vauvasta mitään, olen antanut hänen puhua hänen adoptiotoiveistaan jne. Muutama muu ikäneitonen taasen touhottaa koiriensa kanssa ihan kuin olisivat sama asia kun lapsi ja toitottavat helppoa elmäänsä lapsettomana, se loukkaa minun mieltäni. Mutta eiväthän he voi lapsellisen perhe-elämää ymmärtääkään.

    • muuten vaan kirjoitt

      vanhempani yrittivät lasta 7 vuotta ennenkuin äiti pamahti paksuksi T:nuorukainen 20v=)

    • tiputii

      Mulla kanssa sellainen tilanne, että hyvä ystävä on raskaana. Raskaus tuli kaikille yllätyksenä, koska hänen miehensä oli aina puhunut ettei ikinä halua lasta. Otin asian hyvin raskaasti, koska olin itse halunnut lasta jo monta vuotta, mutta oma mieheni ei ollut asiasta innostunut. Totta hemmetissä olin kateellinen! Miksi muuta edes väittäisin?!
      Jokin muutti pian mieheni mielen, ja aloimme yrittää lasta. Tulin heti raskaaksi, mutta se meni myös tosi pian kesken. Kyllä tuntui pahalta silloin olla tämän ystävän seurassa. Hän tiesi yrityksestämme, mutta ei tärppäämisestä.
      Sitten oli yksi normaali kierto välissä, jonka jälkeen olin taas raskaana. Tästä kerroin jo ystävälleni. Raskaus todettiin kuitenkin ultrassa keskenmenneeksi. Tämän jälkeen ystäväni on pitänyt minuun vähemmän yhteyttä. Ehkä hän yrittää ymmärtää minua ja antaa aikaa. Tahtoisin kuitenkin itse olla se, joka määrittää haluanko olla hänen kanssaan tekemisissä. Ei se kuitenkaan tarkoita, että hajoan jokaisesta vauvoihin liittyvästä asiasta, vaikka olenkin kokenut keskenmenoja.
      Nyt olen taas raskaana (, rv 6 0 menossa). Kolmatta kertaa puolen vuoden sisällä. Ei olla vielä kerrottu kenellekään.

      Vaikka me ollaan yritetty vasta puoli vuotta, niin tää ei oo tuntunut mitenkään helpolta. Aika on toki mennyt nopeasti ja paljon on tapahtunut. Kaikki on suhteellista. Kyllä munkin mielestä 2 vuotta on pitkä aika, vaikka tietenkin joillakin kestää vielä paljon pidempään. Jokainen kuitenkin kokee asiat omalla tavallaan.

    • 6d7t8g9uhjoåk

      Ei voi ku sanoa, että näemmä aika itsekästä porukkaa kun muille ei suotaisi onnea lapsesta! Mulle mulle -lapsi heti tänne.

      • tiputii

        Kysymys ei ole aina siitä, ettei olisi toisten puolesta onnellinen, vaan siitä, että totta hitossa se surettaa jos ei itse saa lasta, vaikka sitä kuinka yrittäisi saada.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Ootko nainen noin mustis musta

      Onhan se toki imartelevaa kun olet kaunis ja kaikkea muutakin, mutta ehkä vähän kummallista, kun ei varsinaisesti olla t
      Ikävä
      89
      7259
    2. Sen kerran kun siellä käyn

      Voisit olla paikalla💚💛☘️
      Ikävä
      35
      3841
    3. Kumpa tietäisin. Miehelle.

      Vieläkö toivot jotain viestiä, vai suutuitko taas...kun...🤔
      Ikävä
      45
      3440
    4. Kauan säkin jaksoit

      Minun perässä juosta. Kunnes pahoitit mielen. Kuinka monta anteeksipyyntöä olet vailla? 🧐
      Ikävä
      40
      2572
    5. Joel Harkimo ja Janni Hussi eroavat

      Tämä on ilon päivä 😊
      Kotimaiset julkkisjuorut
      209
      2433
    6. rakastan sinua!

      Tule ja ota, kasvetaan yhdessä paremmiksi ❤️❤️❤️❤️ kaikki anteeksi ❤️❤️❤️
      Ikävä
      41
      2372
    7. Sä olet nainen kuuluisa..

      ..etkä mitenkään hyvällä tavalla.
      Suhteet
      123
      2266
    8. Miksi kaipaat

      Ja olet elämässäni vielä kaiken tämän jälkeen? Eikö kaikki ole jo selvää välillämme?
      Ikävä
      29
      2179
    9. Mietin tässä T....

      Oletko jo kesälomalla.?Keli on ihanaa, ja sinä nautit veneilystä.... Edelleen käyt mielessä.... En ole unohtanut sinua..
      Suhteet
      24
      1888
    10. Siis hetkonen

      Rakastetaankohan me kummatkin toisiamme, ja aletaan tajuamaan se pikkuhiljaa 🤯
      Ikävä
      41
      1846
    Aihe