Kertokaa te minulle, jotka uskotte karman lakiin ja/tai olette kokenut sen toteutumisen. (kerro vaikka ihan kansanomaisessa mielessä, ei uskontoriippuvaisesti) Miten se toimii tässä tapauksessa: Oletetaan, että henkilö on tehnyt väärin, ja tietää sen tietysti. Tietää myös sen, että joutuu siitä maksamaan, siis tässä elämässä tai tulevassa. MUTTA jos hän katuu ja pyrkii elämään paremmin, joutuuko hän joka tapauksessa kärsimään? Vaikka hän kärsisi jo siitä tuottamastaan pahasta omatunnollisesti? Kiitoksia..
Karman laista kysymys teille
Pike
6312
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
on asia, jota karman laki ei tunne!
Ei myöskään anteeksiantamusta!
Sääli on myös kiellettyjen listalla, ettet vain saastuta itseäsi toisen huonolla karmalla.
..yllättäviä kysymyksiä täällä....
Teoriassa sinä "lola" olet oikeassa, buddhalaisessa karman lain käsityksessä ei todella puhuta katumisesta yhtikäs mitään. Karman laki vain sanoo yksinkertaistettuna, että teon takan olevasta tarkoituksesta (intentiosta) syntyy "karma". Karma on se voima, joka sitoo meidät jälleensyntymän kiertoon eli kärsimykseen. Jos toteuttaa karman lakia, ei tee mitään, mitä joutuisi katumaan. Anteeksianto ei kuulu karman lain piiriin suoranaisesti mutta buddhalaiseen filosofiaan kylläkin, ja en tiedä mistä sinä olet tuon säälijuttusi repinyt. Esimerkiksi korealaisen buddhismin koko ajatus on, että eletään muita eikä itseään varten. Ja eihän sääli voi tuolla tavalla tarttua ainakaan tuntemieni karman lain muotojen mukaan, vaan se syntyy nimenomaan aina omien aikeiden kautta.
Selvällä suomella ilmaistuna karman laki siis tarkoittaa sitä, että jokainen maksaa pahoista teoistaan ennemmin tai myöhemmin, tavalla tai toisella.
Mutta oi kun viitsisitte te kiihkomieliset idiootit tutkia tai miettiä asioita ennen parjaamista ja vähättelyä. Yleensä olen varsin avoin ja suvaitsevainen, mutta juuri tämänkaltaisissa tapauksissa keittää pahasti yli (ihminen minäkin vain olen). Eikö teidän pieniin päihinne mahdu, että muillakin on asioita, joihin he uskovat yhtä paljon kuin te omiinne. En nyt viittaa itseeni, sillä en täysin allekirjoita karman lakia, mutta ymmärtänette kaikki mihin pyrin. Suvaitsevaisuus ei tarkoita, että pitää uskoa mitä muutkin uskovat, vaan toisten uskontojen ja ajattelutapojen kunnioittamista, ja sen hyväksymistä, että jotkut pitävät niitä yhtä tosina kuin itse omaansa. Henoteismiä.
Vai että yllättäviä kysymyksiä... sinun mielestäsi uskontoon siis kuuluu vain sinun itse hyväksymäsi alueet? Tee meille kaikille palvelus ja painu kirkkoon miettimään lähimmäisenrakkautta, rakkauden kaksoiskäskyä ja kultaista sääntöä.
Vielä tähän päätteeksi nämä:
Anguttara-Nikâya III 33. Ja missä tahansa olennot ilmenevät olemassaoloon, siellä heidän tekonsa kypsyvät, ja missä tahansa heidän tekonsa kypsyvät, siellä he saavat palkaksi näiden tekojen hedelmät, tapahtukoon se sitten tässä elämässä, seuraavassa elämässä tai missä muussa tulevassa elämässä tahansa. Ja teko, joka on tehty ahneudessa, vihassa ja harhaluulossa, joka ilmenee näistä, jolla on perustansa ja alkuperänsä näissä; tämä teko kypsyy missä tahansa yksilö jälleensyntyy; ja missä tämä teko kypsyy missä, siellä hän kokee tämän teon hedelmät, olkoon se sitten tässä elämässä, seuraavassa elämässä, tai jossakin muussa tulevassa elämässä.
Anguttara-Nikâya VIII 12. Tässä tapauksessa voi hän, joka puhuu totta minusta sanoa, että opetan tyhjäksi tulemisen oppia, että esitän oppini opettaakseni tyhjäksi tulemista, ja että harjoitan tähän opetuslapsiani, sillä todella opetan tyhjäksi tulemista - ahdenuden, vihan ja harhaluulojen sekä moninaisten pahojen ja vahingollisten asioiden tyhjäksi tulemista.
Anguttara-Nikâya X 205. Sillä tekojensa omistajia ovat olennot, tekojensa perijöitä, heidän tekonsa on se äidin kohtu, josta he ilmenivät, tekoihinsa he ovat sidottuja, heidän tekonsa ovat heidän turvansa. Mitä tekoja tahansa he tekevätkin - hyviä tai pahoja - **sen mukaisia tulee heidän perintönsä olemaan**.
("Buddhan sana", koonnut/kääntänyt englannin kieleen munkki Nyanatiloka ja suomentanut Leo Hildén, 1951)
ole sen mystisempää kuin luonnonlaki.
Se ilmenee "energiassa" ja on hyvin johdonmukainen ja väistämätön.
Se toimii vain erilaisella "nopeudella" ja erilaisella "tiheydellä", riippuen ihmisen omasta tietoisuuden tasosta.
Ns. karmanlaki ei missään nimessä pois sulje katumusta ja myötätuntoa ja anteeksiantoa, vaan nimenomaan se toimii niiden kautta. Ne ovat sen toimntamuotodot.
Jokainen ihminen tuntee myötätuntoa ja katumusta.
On aivan eriasia kykenekö hän käsitttelemään kyseisiä tuntemuksia syvällisellä tasolla.
Kuitenkin silloinkin "karmanlaki toimii". Sellaisia ihmisiä varten on keksitty lait ihmisen ulkopuollelle.
Tosin ne sekoittaa luonnollista "karmanlakia" ja syntyy paljon vakaviakin tunnepurkauksia ja katastrofeja sen myötä.
Ihmisen suunnaton rangaistuksen hakusisuus (suomeksi; anteeksiantamattomuuden ja myötätunnon kokemisen kyvyn puuttuminen syvällä sisäisellä tasolla) saa aikaan lähes "sairaalloisen" vääristymän siitä mikä on pahaa ja mikä hyvää.
Ihminen joka kokee syvällä sisäisellä tasolla, eli on kohdannut itsensä kaikessa "hyvässä ja pahassa" tukee luonnon omaa ns. "karmanlakia".
Tällöin siis anteeksianto tapahtuu ihmisen sismmissä syvänä kokemuksena olemuksen tasolla, joten ulkopuolista rangaistusjärjestelmää ei tarvita tuottamaan näennäistä rikos-rangaistus draamaa.
Sen minkä teet läheisellesi teet itsellesi, on ns."karmanlain" perusta.
Tämän kaiken voi selittää uskonnollisesti tai tieteellisesti tai psykologisesti mm.ssa.
Energian lait tuntee moni. (?) tieteissä.
Ymmärrys, että nenrgia ulottuu myös kaikkeen näkymättömään, ajatuksiinkin, saattaa avata todella näkemään miten vähän loppujen lopuksi on ns."karman laissa" mystiikkaa tai uskontoa.
Niin, karmanlakihan toimii niin, että jos olet ja kun olet tehnyt jotain, se kostautuu seuraavassa elämässä... mutta jos eisitä tiedä, että on syntynyt uudelleen seuraavaan elämään, kaatuu koko ajatus karmasta. Esim. monet uskovat, että voi syntyä eläimenä synnistä riippuen...
Mutta tietääkö kissa olevansa meidän edesmennyt naapuri? Tuskin! Mitä järkeä siinä sitten on, jos minä en tiedä olevani nyt synnin palkaksi syntynyt koira????
Ei mitään...
Eihän se ole rangaistus eikä mikään, jos ei tiedä olevansa rangaistu!
Toisaalta onhan se lohdullista ajatella, että elämä jatkuu... vai jatkuuko?
Mä luulen, että toi on vähän niinku kesetusta.
Järkevältä kuulostaa se, että teon takana oleva tarkoitus on se merkittävin, eikä itse teko ja myös se, että ulkopuolista rangaistusjärjestelmää ei tarvita välttämättä. Anteeksianto sisimmässähän liittyy juuri siihen, että koko luomakunta on yhtä, samaa henkeä ja minkä ihminen tekee yhdelle, sen se tekee kaikille ja näin myös itselleen. Buddhalaisuudessa on asioita, joita en koe "omikseni", ja haluaisin tietoa monenlaisista henkisistä käsityksistä. En haluaisi tiukkaa kommenttia karman laista buddhalaisittain, (ehkä ei tässä yhteydessä kannattaisikaan käyttää käsitettä karman laki), esim. kommentteja spiritualisteilta ja muilta henkisestä kehityksestä kiinnostuneilta. Kiitoksia vastauksista. Olivat hyviä ja herättivät ajatuksia.
Jos olet tehnyt pahaa jollekulle henkilölle ja sitten pyydät häneltä anteeksi ja myös saat häneltä anteeksi, ei sinulla enää ole mitään syntivelkaa tekosi johdosta, sillä Raamattukin sanoo, että minkä te päästätte maan päällä, on oleva päästetty taivaassa ja minkä te pidätätte maan päällä, on oleva pidätetty taivaassa.
Tosi-kristitty on sellainen, joka aina antaa anteeksi vihamiehelleen. Muussa tapauksessa hänestä on tullut luopio ja hän on menettänyt kristityn statuksensa.
On sitten sellaisia syntejä, jotka kohdistuvat Pyhän Hengen temppeliä eli ruumista vastaan (huumaavat aineet, haureus yms.). Niitä ei voi saada anteeksi, koska emmehän voi omalta ruumiiltamme anteeksi pyytää, jos olemme sen turmelleet. Näistä synneistä Jeesuskin käyttää nimitystä "Pyhän Hengen herjaaminen" ja sanoo, ettei niitä voi saada anteeksi, vaan että niiden seuraukset on kärsittävä joko tässä elämässä tai seuraavassa.