Okei, oletetaan että meillä on sielu. Semmoinen jännä persoona joka tekee meistä yksilöitä ja on jollain tavalla erilainen kuin muut sielut, muutoinhan olisi järjetöntä käydä keskustelua miksi sieluja pitäisi validoita pois taivaasta ja tämä koko maapallo ja maailmankaikkeus olisivat täysin turhia testiympäristöjä joiden tarkoitus olisi vain saada sieluista epätäydellisiä.
Jos et usko että sielu ohjaa ihmisen ajattelua skippaa kappaleeseen B:
A)
Oletetaan että ihmisen ajattelua ohjaa sielu. Syy miksi ihminen saa yhteyden Jumalaan on ihmisen ruumiista täysin irrallinen, koska sielu ohjaa ajattelua. Jos sielu ei ole luontihetkellä luotu tietynlaiseksi joka hyväksyy Jumalan olemassa olon, on se ulkoisista ärsykkeistä riippumattomana tuomittu ikuiseen kidutukseen jo luomisvaiheessa. On siis Jumalan syy että syntyy sieluja jotka eivät ole niinsanotusti Jumalalle alttiita. Vai eikö se ole Jumalan ongelma? Mistä sieluja sitten tulee?
Eikö Jumala luonutkaan ihmistä ja istuttanut siihen sielua? Näin ainakin raamatussa kerrotaan tapahtuneen. Miksi ihmisen ruumista asetettaisiin puntarille jos sielu on viallinen? Sielujen siis täytyy olla puhtaita kun Jumala ne luo, muuten Jumala on paha ja epäoikeudenmukainen.
Jos sielujen paikkaa vaihdetaan kahden ruumiin välillä, niin tästä seuraa että ajattelu toimii täysin eritavalla näiden elämässä, koska joudutaan tekemään erilaisia valintoja. Mutta Jumala tuomitsee sielun eikä ruumiin, joten mitä tahansa fyysistä ärsykettä vastaan tulee, niin sielu pysyy samanlaisena.
On siis aivan sama kasvaako johonkin intiaanikylään 30 JKR tai Suomeen 2011 JKR. Miksi kuitenkin Jumala/Jeesus ei ole käännyttänyt sielujen kautta näitä ihmisiä intiaanikylissä Jeesuksen kuoltua? Täytyyhän näiden sielujen olla kyvykkäät Jumalan yhteyteen, muutenhan Jumala olisi luonut sieluja jotka eivät voi päästä taivaaseen ja Jumala on paha. Kaikesta huolimatta ketään ei ole raportoitu kääntyneen kristinuskoon ja alkaneen valistaa tätä uskontoa kansalle, ennen ristiretkeläisten tuloa.
Joko:
Jotkin sielut ovat luotuna kykenemättömiä ottamaan yhteyttä, Jumala on epäoikeudenmukainen.
Jumala ei kutsu sieluja, Jumala on epäoikeudenmukainen jakaessaan tuomioita uskon mukaan.
B)
Sielu ei ajattele ihmisen puolesta on siis ainoa ratkaisu. Ihmisen ajattelu saa aikaan sen että aletaan uskomaan ja saadaan sitä kautta yhteys sieluun, jonka kautta taas Jumalaan. Näin siis on Jumalan oikeudenmukaisuuden ja Jeesuksen hyväntahtoisuuden vuoksi tarjottava jokaiselle ihmiselle maailmassa samat mahdollisuudet päästä uskoon. Ilman uskoa sielu on tuomittu helvettiin. Miten siis on. Jos kaksi kuukautinen vauva kuolee, miten häntä kohdellaan Jumalan tuomioistuimella? Kaksi vuotinen vauva ei todennäköisesti uskoisi ja hänet tuomittaisi helvettiin kitumaan ikuisiksi ajoiksi mutta kaikki uskovat tietysti tekisivät itse poikkeuksen. Kuvitellaan aikuinen ihminen, intiaani joka on elänyt elämänsä Amerikassa 1400 luvulla ennen kolumbuksen tuloa, ei ole kuullut Jeesuksesta. Miten siis hänelle on tarjottu samaa mahdollisuutta päästä taivaaseen? Eikö Jumala tiedä että suurin osa maapallosta ei ole vielä kuullutkaan Jeesuksesta? Ei kuulosta minulta Jumalalta. Joten oletamme että Jumala tietää että ihmiset eivät pääse uskoon moneen sataan vuoteen.
Tämä oletettu Jumala siis tahallaan panttaa tietoa olemassa olostaan. Tästä voi päätellä vain sen että kristinuskon kuvailemaa oikeudenmukaista Jumalaa ei ole olemassa.
Odotan innolla ensimmäistä joka löytää virheen logiikastani.
Jos et usko että sielu ohjaa ihmisen ajattelua skippaa kappaleeseen B:
A)
Oletetaan että ihmisen ajattelua ohjaa sielu. Syy miksi ihminen saa yhteyden Jumalaan on ihmisen ruumiista täysin irrallinen, koska sielu ohjaa ajattelua. Jos sielu ei ole luontihetkellä luotu tietynlaiseksi joka hyväksyy Jumalan olemassa olon, on se ulkoisista ärsykkeistä riippumattomana tuomittu ikuiseen kidutukseen jo luomisvaiheessa. On siis Jumalan syy että syntyy sieluja jotka eivät ole niinsanotusti Jumalalle alttiita. Vai eikö se ole Jumalan ongelma? Mistä sieluja sitten tulee?
Eikö Jumala luonutkaan ihmistä ja istuttanut siihen sielua? Näin ainakin raamatussa kerrotaan tapahtuneen. Miksi ihmisen ruumista asetettaisiin puntarille jos sielu on viallinen? Sielujen siis täytyy olla puhtaita kun Jumala ne luo, muuten Jumala on paha ja epäoikeudenmukainen.
Jos sielujen paikkaa vaihdetaan kahden ruumiin välillä, niin tästä seuraa että ajattelu toimii täysin eritavalla näiden elämässä, koska joudutaan tekemään erilaisia valintoja. Mutta Jumala tuomitsee sielun eikä ruumiin, joten mitä tahansa fyysistä ärsykettä vastaan tulee, niin sielu pysyy samanlaisena.
On siis aivan sama kasvaako johonkin intiaanikylään 30 JKR tai Suomeen 2011 JKR. Miksi kuitenkin Jumala/Jeesus ei ole käännyttänyt sielujen kautta näitä ihmisiä intiaanikylissä Jeesuksen kuoltua? Täytyyhän näiden sielujen olla kyvykkäät Jumalan yhteyteen, muutenhan Jumala olisi luonut sieluja jotka eivät voi päästä taivaaseen ja Jumala on paha. Kaikesta huolimatta ketään ei ole raportoitu kääntyneen kristinuskoon ja alkaneen valistaa tätä uskontoa kansalle, ennen ristiretkeläisten tuloa.
Joko:
Jotkin sielut ovat luotuna kykenemättömiä ottamaan yhteyttä, Jumala on epäoikeudenmukainen.
Jumala ei kutsu sieluja, Jumala on epäoikeudenmukainen jakaessaan tuomioita uskon mukaan.
B)
Sielu ei ajattele ihmisen puolesta on siis ainoa ratkaisu. Ihmisen ajattelu saa aikaan sen että aletaan uskomaan ja saadaan sitä kautta yhteys sieluun, jonka kautta taas Jumalaan. Näin siis on Jumalan oikeudenmukaisuuden ja Jeesuksen hyväntahtoisuuden vuoksi tarjottava jokaiselle ihmiselle maailmassa samat mahdollisuudet päästä uskoon. Ilman uskoa sielu on tuomittu helvettiin. Miten siis on. Jos kaksi kuukautinen vauva kuolee, miten häntä kohdellaan Jumalan tuomioistuimella? Kaksi vuotinen vauva ei todennäköisesti uskoisi ja hänet tuomittaisi helvettiin kitumaan ikuisiksi ajoiksi mutta kaikki uskovat tietysti tekisivät itse poikkeuksen. Kuvitellaan aikuinen ihminen, intiaani joka on elänyt elämänsä Amerikassa 1400 luvulla ennen kolumbuksen tuloa, ei ole kuullut Jeesuksesta. Miten siis hänelle on tarjottu samaa mahdollisuutta päästä taivaaseen? Eikö Jumala tiedä että suurin osa maapallosta ei ole vielä kuullutkaan Jeesuksesta? Ei kuulosta minulta Jumalalta. Joten oletamme että Jumala tietää että ihmiset eivät pääse uskoon moneen sataan vuoteen.
Tämä oletettu Jumala siis tahallaan panttaa tietoa olemassa olostaan. Tästä voi päätellä vain sen että kristinuskon kuvailemaa oikeudenmukaista Jumalaa ei ole olemassa.
Odotan innolla ensimmäistä joka löytää virheen logiikastani.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Kyllä siitä löytyy virheitä
Ensinäkin sielu ei ole jumalan luomus, vaan kehityksen kautta materiasta syntyisin, ja se elää loisena ihmisen kautta elämässä, ja sen takia ei ole enään paratiisitilassa
vaan kärsimysten pyörässä elämästä toiseen jo aatamin ajoista alkaen.
Sielu kyllä hallitsee ja ohjaa ajattulua koska se on ajatuksen tietämättään synnyttämä keskus, ja ajatus on joutunut sen orjaksi
Ajatus laakkaamattomalla ajatuksellaa pitää tuota keskusta sielua yllä, ja jos jostain syystä ajatus lakkaisi esim. meditaatiossa niin tuo keskus hajoaisi, ja ajatus vapautuisi sen orjuudesta, ja tuon vapautumisen seurauksena päättyisi kaikki kärsimykset ja tuska, sillä se olisi paluu paratiisitilaan , joka on korkein henkinen tila joka on olemassa
SIELU ei voi ottaa yhteyttä kaiken lähteeseen, vaan lähde tulee luoksemme kun valheellinen keskus on hajonnut
Kaiken lähde ei jaa tuomioita koska me olemme osa sitä, mutta tuon keskusen joka hallitsee meitä ja on syyn ja seurauksen lain alainen sillä me tuomitsemme itse itsemme
Toiseksi
Sielu nimenomaan on se joka ajattelee ihmisen puolesta, mutta jouduttuaan kärsimään niin sillä syntyy kaipuu takaisin paratiisitilaan, ja niinpä se on keksinyt omat persoonalliset jumalat joiden avulla se toivoo pääsevän sinne takaisin
Paluu paratiisiilaan ei kuitenkaan ole uskon asia vaan ymmärryksen asia, että
mitä me todellisuudessa olemme ja miten tuo sielu on syntynyt meihin ja miksi se seuraa meitä psykologisena perimänä perisyntinä elämästä toiseen
Eikä se ole uskon asia
New-age-hapuilua on sinunkin näkemyksesi!
Se on totuus.
Lukijan tulee oivaltaa mihin kullakin sanalla missäkin yhteydessä viitataan, sillä sanat voivat vaihtua, mutta kohde mihin ne viittaavat voi olla sama. Mitään ei voi jähmettää, ja jos koetetaan jähmettää niin siitä tulee uusi keskus. Totuuskaan ei ole loputtomasti sama - käsitteellisessä muodossa - vaan se muuttuu koko ajan.
Jos koetetaan tarttua hyvään, se alkaa jähmettyä ja siitä tulee paha. Jos tartutaan sieluun, ajattelijaan, siitä tulee keskus ja se kerää ajatukset. Näin siitä tulee takertuma. Kun tarkkailemme sielua, se alkaa hajota ja ajatukset liudentuvat siitä hyötykäyttöön. Ne eivät silloin ole enää sielun vankilassa kasaumana.
Sielu josta tässä puhutaan on kivettynyttä aikaa.
Tuossa toisessa aloituksessa on pyritty selventämään Jumalakäsitystä, nyt pitäisi ottaa sielu tähän keskusteluun mukaan.
Mikä on sielu ja jos se on persoonaton, miten se ohjaa fyysistä ajattelua?
Sielu on aikaa ja ainetta joten se kuolee. Kausaalikehokin varastotajuntana on kuolevainen, sillä tietyssä (vihkimys)vaiheessa se kuolee lopullisesti kaikkine kerroksineen.
Se kerää altruistiset vaikutelmat ja itsensä kannalta kaiken hyödyllisen, myönteisyyden, ja sen kautta ihminen täydellistyy sielun tasolla, joka on kuitenkin katoavaista. Sielu kehittyy kunnes osataan irrottaa ote siitä, jolloin se kuolee. Tällöin loppuu kiertokulku koska valheen juuretkin katoavat. Me olemme itse tuo sielu kunnes tajuamme ettemme tarvitse sen ohuimpiakaan kerroksia. Sielu ohjaa ihmistä niin kauan kuin se on olemassa ja niinkauan kuin sitä tarvitaan.
Persoonattomuudesta / persoonallisuudesta sen verran, että onko avaruus persoonallinen? Senkaltainen on sielu korkeimmillaan. Onhan se tavallaan persoonallinen, avaruudenkaltaisen persoonattoman persoonallinen. Universaalipersoona, säihkyvä valo. Ihminen on kyllä tällainen sielu nykyisessä kehitysvaiheessa keskimäärin ottaen.
Jos ajatellaan kuolematonta "sielua", niin sellainen on Jumala. Jumala ei puutu ihmisten tekoihin eikä astu ihmisten maailmaan eikä ohjaa ihmisen ajatuksia, ihmisen tulee mennä Jumalan luo. Ihminen tarvitsee jonkinlaisen Jumalan kaikesta huolimatta, sillä Jumala on. Vain Jumala todella on, siksi ihminen tarvitsee Jumalan, koska muuta ei oikeasti ole.
Nämä atmiset tasot, parinirvanat, siis kuolemattomat "sielut" ovat käsitteitä joita ei missään tapauksessa kannata materilisoida objekteiksi, sillä ne ovat erillisyyden ulkopuolella. Ne ovat tavallaan ihmissieluista kehittyneitä täydellistymiä, joiden kautta voidaan tiedostaa Jumalaa. Sieltä käsin jaloimmat virikkeet ohjautuvat ihmiskuntaan sielun tasolle, josta ne ohjautuvat edelleen sille tasolle minkä ihminen ymmärtää. Vaikka ne ovat ykseyden alueita, kuolevaisen sielun "yläpuolella", niin siltikään ne eivät vielä ole täysin yhtä kuin Jumala.
Tässä ei nyt kaikki natsaa kohdalleen, sanoit mm. että kuolematon sielu on Jumala.
Jeesuksen kerrotaan sanoneen joskus 'te olette jumalia' ja itse käsitän tarkoituksen näin.... Jokainen yksilösielu on ja kuuluu kokonaisuuteen,
kunnes tämä persoonaton osa on kartuttanut kokemuksiensa saldon. Tämän jölkeen sielu vapautuu ja sulautuu iankaikkisuuteen.
Tämä iankaikkisuus ollaan me kaikki yhdessä.
Olennainen tekijä joka ratkaisee natsaamattomuudet on siinä että vain Jumala on. Muuta ei ole eikä ole ollut olemassakaan muuta kuin haihtuvaisena unena. Te olette jumalia tarkoittaa että teillä on jumaluuden kipinä sisässänne joka on jo Jumalassa. Muu sen ympäriltä on unta, jota ei ole. Materiaalinen ajatuksesta muodostunut kasauma, sielu, ei vapaudu vaan kuolee loppupeleissä, jolloin kipinä huomaa olevansa Jumalassa niinkuin se on ollut koko ajan.
On olemassa kuolevainen sielu ja kuolematon sielu. Tätä kuolevaista sielua ei edes ole todellisuuden maailmassa, sillä se nähdään unena, jota ei ole.
Mitään eroamista mistään ei ole koskaan tapahtunut. Kaikki on jo täydellistä ja ristiriidatonta. Unessa unihahmot voivat toki kokea palaavansa, syntyvänsä, kuolevansa ja valaistuivansa, mutta se on unta joka on ei-olemassaolevaa. Ei-olemassaolevaa siinä mielessä että se haihtuu niinkuin uni, josta heräät aamulla. Ihan samalla lailla koko tämä maailma katoaa, ihmisineen ja kaikkine muotoineen.
Tarkoitusd on vain herätä sopivan lempeästi, ettäse todella tapahtuu, että todellisuus ei säikytä heräävää niin, että hän nukahtaa uudelleen. Tarkoitus on herätä vakaasti asteittain. Heräämistä on vain unimaailman kannalta katsottuna, joka on aikaan sidottu. Todellisuuden kannalta kaikki ovat jo heränneitä, koska aika on jo kulunut loppuun, päättynyt. Aikaa ei ole.
No, jos näin on, on yhdellä jos toisellakin oppimista?
Tässä just tulee tämä sielunprobleema esille, josta Gautama oli tietoinen. Ei viitsinyt lähteä metafysiikan puolelle kun tiesi, että miten paljon vaivaa tarvitaan jos tehdään ristiriidaton kokonaisuus sielun käsitteen avulla.
Sielu on mystikoille todellinen päänvaiva, siksi sitä ovat vain jotkut teosofit lähteneet selvittämään.
Ihmisen persoonaan vaikuttavat seuraavat sielut:
- sielu, joka on kuolevainen varastotajunta, jonka anti siirtyy aikanaan sielun sielun käyttöön
- sielun sielu (kuolematon sielu)
- sielun sielun sielu, joka on kuolematon seitsemäs prinsiippi, ja muodostaa "Jumalan fyysisen kehon ulkoreunan, ihon ---> tämä on Kristuksen ruumis esoteerisesti nähtynä" (puhdas oleminen puhtaassa ykseydessä)
Jumala ei vaikuta suoraan maailmaan itsenään, mutta välillisesti muunninsielujen kautta. Tällöin sanotaan, että Jumala ei vaikuta maailmaan, vaan on sen ulkopuolella. Alemmat ilmennykset tuovat muunnettua tietoa Jumalalta.
Todellisuudesa kaikki mikä on alempana kuin Jumala - sitä on vain unena. niinkuin tiedämme, unet haihtuvat. Toki jatkuva tietoisuus on mahdollista saavuttaa, vaikka kuuluisikin osin unimaailmaan, sillä tuon jatkuvan tietoisuuden vaikuttaa kipinä (ei materiaalinen kipinä), joka on Jumalassa.
Varmasti. Kun ajatellaan niitä jotka ovat tällaisia tutkineet, niin aivan häikäistyvät tuosta näkymästä. Ihastusta, ihmetystä. Ehkä oppijalle tämän tarkoitus on aikaansaada kunnioitusta kokonaisuutta kohtaan. Oppiminen on kyllä ikuista ja koskee kaikkia. Varmaan Jumalaakin jossain mielessä (ehkä), mutta en tiedä mitä Jumala voisi oppia.
Mistä lienet asiasi oivaltanut, onko kysymyksessä ihan itsestä lähtenyt, vai onko kysymyksessä jonkinsuuntainen uskomusjulistus?(joku tietolähde ym.)
Käsitän kyllä, että syvällisen tiettoisuuden kohottaminen ei onnistu, kuin kääntymällä sisääspäin syvälle itseen.
Tämäkin vaatii onnistuakseen määrätynlaiset olosuhteet ja tasapainoisen mielen.
Minä olen sillä kehitystasolla, että en purematta nielaise 'sielu' käsitettä esittämälläsi tavalla.
Koen asian niin, että sielu on 'persoonaton' ja fyysinen ruumis on todellakin 'fyysinen' ajatuksia myöten.
Tämä 'persoonaton' kommunikoi toisen suuremman ja muitten fyysisten elävien 'persoonattomien' kanssa, eli vuorovaikutus on saumaton.
Pesoonatonta jumalaa ei tarvitse edes eritellä, koska kaikki sielut ovat lopultakin samaa kokonaisuutta tietoisuustasojen vaihdellessa.
Ps. esim. Jeesuksen lausahdus ' se minkä teette yhdelle pienemmistä, sen teette minulle' osoitta kaikkiin sieluihin liittyvän ykseyden.
Niinkauan, kuin ihmisen pitää syntyä fyysisiin olosuhteisiin, seuraa sielu mukana kirjaamassa kokemuksia ja tietenkin silloin, kuin kehitystaso edellyttää syntymisien määrän tarve vähenee ja ns. välitilojen aika pitenee kunnes lopulta syntymisen tarvetta ei ole ja sielu vapautuu täydellisesti.
Se, että merkitseekö ikuinen elämä sitä, että kaikki alkaa 'alusta' on täysin varteenotettava asia, koska 'luominen' ei lopu koskaan.
Hyvä ettei purematta niele. Jos ei ole skeptikko ja tutkli itse asiaa, niin tulee jymäyttäjä ja jymähdys. Tätähän sitä on toitotettu muillakin palstoilla ettei pidä uskoa ennekuin näkee.
On samantekevää onko sielua olemassa tam onko se persoonallinen vai persoonaton. On myös samantekevää, onko dualismia vai ei tai mitä ihmiset kirjoittavat.
Tärkeää on vain eri näkökulmat, joita voidaan vaihtaa. Nekään eivät oikeasti ole tärkeitä, sillä se on harhan pyöritystä. Tahallista harhan pyöritystä.
Katsottuani ajatuksesi olen samaa mieltä mitä ajattelet. Olemme vain purkaneet ajatuksemme eri sanoiksi.
Jumalaa ei ole olemassa joten jeesus voi nuoleskella mun perseenreikää
- olet pihalla kuin lumiukko niin A- kuin B-kohdassa
hyvä, kun edes yrität pohdiskella kristinuskon järkeenkäymättömiä näkemyksiä
Johdonmukainen ajatus sielusta olisi, että se nimenomaan on 'persoonaton' osa ihmisessä ja omaa yhteyden 'persoonattomaan' Jumalaan.
Toisekseen sielu ei ohjaa ihmisyksilön ajattelua, tämänsuuntainen on minun käsitykseni.
Fyysinen ruumis syntyy tänne yhä uudelleen ja pyrkii jalostumaan, sielu on näkymättömänä tavallaan tarkkailuasemassa.
Jos voitaisiin näyttää "sielun" olevan olemassa, se ei kuitenkaan millään lailla taianomaisesti näytä toista paranormaalia ilmiötä olevan olemassa; Jumalaa.
En näe yhteyttä sielun ja Jumalan välillä kuin uskovaisten perusteettomat väitteet ja se ei valitettavasti riitä kun yritetään ottaa tieteen avulla selvää mitä on olemassa ja mitä ei.
Muutenkaan en näe että kovin absoluuttisesti voidaan sanoa että "Jumalaa ei varmasti ole olemassa", mutta jos tarkoitat "ei ole olemassa" niinkuin vaikka keijuja "ei ole olemassa", niin eihän siinä mitään. Kunhan ei vaan absoluuttista varmuutta edusteta ni voisin olla samaa mieltä.
oma kokemus....
Room 2:12 Pakanakansatkin, joilla ei ole lakia, saattavat luonnostaan tehdä, mitä laki vaatii. Silloin pakanat, vaikkei heillä lakia olekaan, ovat itse itselleen laki. 15 Näin he osoittavat, että lain vaatimus on kirjoitettu heidän sydämeensä. Siitä todistaa heidän omatuntonsakin, kun heidän ajatuksensa syyttävät tai myös puolustavat heitä. - Olen löytänyt tuon raamatunkohdan vastaukseksi kysymykseesi miten Jeesuksesta kuulemattomat (kuten ne mainitsemasi intiaanit) käy Jumalan eteen. Sielu muistaakseni sisältää järjen, tahdon ja tunteen. Uskon itse Jumalaan siksi, että en voi millään käsittää, että ihminen jonka kemiallinen koostumus on hiiliä ja vettä, sekä ajatustoiminta kemiallisia reaktioita ja sähköä, olisi sattumalta syntynyt kuten koko maailmankaikkeus ja elävät olennot. Todennäköisyys tälle on häviämättömän pieni. Ainakin tulee heti mieleen joku korkeampi persoonallinen voima mistä kaikki on lähtöisin. Siten minä uskon Jumalaan joka loi ihmisen kuvakseen. Syntiinlankeemuksessa ihmisen ja Jumalan välinen yhteys katkesi ja siksi tarvittiin Jeesusta eli Jumalan tuleminen ihmisen muotoon. Jumala on kuin kuluttava tuli, jonka läheisyydessä kaikki saasta tuhoutuu. Jeesus on siis silta Jumalan luo. Ei pienet vauvat tarvitse evankeliumia eikä varsinkaan luterilaisen kirkon opettamaa kastetta. Itse en kuulu edes kirkkoon, kuitenkin olen mainitsemieni asioiden tähden uskossa Jumalaan.
Jos sielu olisi persoonaton niin ihmisellä ei olisi mitään ongelmia vaa se eläisi paratiisitilassa edelleen
Sielu ego luo kaikki ihmisen ongelmat, eikä ihmistä korkeampaa persioonaa ole
sillä persoona on kehityksen kautta materiasta syntyisin sillä ajatus synnytti sen tietämättään ja joutui sen vangiksi
Sielun tarkoitus on paratiisista saamansa lähtöpassin takia ymmärtämään tämä tapahtuma ja tulemaan puhdistautumisen kautta peroonattomaksi, osaksi kaiken lähdettä
Ajaton elämä on kaiken lähde ja jos asetamme jumala sanan tilalle elämä josta kaikki on saanut alkunsa niin tuo peroonalline jumala kuolee, koska se ei ole ihmistä kummempi
Tämän kaiken pitää tapahtua täällä maan päällä ollessa sillä tuonpuoleisessa se on mahdotonta
" Sielu ego luo kaikki ihmisen ongelmat"
Ongelma on siinä että ihminen on materialisoinut sielun kasaamalla siihen ajatukset klimpiksi ja pitämällä sitä todellisena objektina, joka on jossain muualla.
Todellisuudessa on vain Jumala.
1. Jos Jumalaa pidetään ulkopuolisena, niin jäädään oivaltamatta.
2. Jos sitä pidetään itsenä luulemalla olevansa Jumala kasaamalla siihen taas ajatukset klimpiksi ja varustamalla sen nimilapulla "Jumala", jäädään oivaltamatta.
Teki kumman tahansa Jumalankin suhteen, jää oivallus tulematta. Sama sielun kanssa.
Juuri tästä syystä termit Jumala ja sielu muodostavat ongelmakohdan, vaikka ne olisivat mitä suurimmassa määrin olemassa.
Ihminen on henkinen materialisti. Myös teosofit, jos ottavat kirjansa kirjaimellisesti kirjaimeen tuijottamalla ja kirjaimet materialisoimalla.
Kirjaakaan kun ei ole kuin unena, se ei ole totta muuta kuin unena.
Edit: freudilainen typo korjattu.
'Jos sielu olisi persoonaton niin ihmisellä ei olisi mitään ongelmia vaa se eläisi paratiisitilassa edelleen'
Jumala on persoonaton, sielu on tavallaan fyysisessä kehossa jumaluuden 'edustaja', jolloin voimme sanoa olevamme yhtä ja samaa kokonaisuutta.
Sanoisin että nämä jäävät ikuisuuskysymyksiksi kunnes asia koetaan:
- onko Jumalaa olemassa vai ei?
- onko Jumala persoonaton vai persoonallinen?
- onko todellisuus moninaisuus vai ykseys (dualistinen vai ei-dualistinen)?
Hauskoja kysymyksiä, myös naurettavia :) Näitä ei nimittäin kysytä kun asia koetaan. Asia on naurettavan yksinkertainen. Naurettavuudella tarkoitan huumoriluonteista iloista helpotusta.
Tällä haavaa olen siinä tietoisuudessa, että viljelemällä sekä-että -ajattelua voitaisiin päästä tämänkaltaisissa jaaritteluissa askeleen pitemmälle :)