Pehmeät menetelmät

“He olivat julistaneet Herralle kuuluvaksi uhriksi kaiken, mitä kaupungissa oli, ja niin he surmasivat miehet ja naiset, nuoret ja vanhat, härät, lampaat, vuohet ja aasit.” [Joos. 6:21] “Mutta itse kaupungin ja kaiken, mitä siellä oli, israelilaiset polttivat poroksi. Vain hopean ja kullan sekä pronssi- ja rautaesineet he antoivat Herran pyhäkön omaisuudeksi.”

No olipas tosi pehmeetä. Tapetaan miehet ja naiset, vanhat ja nuoret, siis koko kaupungin väestö viimeiseen ihmiseen. Sellaista kutsutaan kansanmurhaksi.

Jerikon tarina on siis tarina karmeasta ja verisestä kansanmurhasta, sekä tietysti myös sumeilemattomasta ryöstöretkestä, sillä kelpasihan näille säälimättömille kansanmurhaajille toki jerikolaisten kulta ja hopea. Samalla se on erittäin kuvaava tarina raamatun ja kristinuskon moraalista.

Miten erinomaisen hienoa moraalia - juuri sitä samaa kansamurha- ja ryöstömoraalia, jota kristityt ovat aina sumeilematta harjoittaneet kautta historian kaikilla mantereilla, kuten kaikkien mantereiden alkuasukas- ja intiaaniheimot voisivat meille kertoa. Siis voisivat, elleivät kristityt kolonialistit ja siirtomaaherrat olisi tappaneet kaikkia heidän kansojaan sukupuuttoon, kaikilla mantereilla.