"Etelä-Pohjanmaan poliisi tutkii tapausta, mutta esittänee syyttäjälle tutkinnan rajoittamista epäillyn pahoinpitelijän ikään vedoten".
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/IL 89-vuotias pahoinpiteli 92-vuotiaan terveyskeskuksessa/1135266433908?ref=rss
johtava ylilääkäri luonnehtii pahoinpitelyä erittäin valitettavaksi yksittäistapaukseksi. Henkilöstön toiminnassa tai resursoinnissa hän ei kuitenkaan näe puutteita.
Uhrin tytär on puolestaan sitä mieltä, että ylilääkäri teki virheen ottaessaan osastolle harhakuvitelmista kärsineen vanhuksen.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/IL 89-vuotias pahoinpiteli 92-vuotiaan terveyskeskuksessa/1135266433908?ref=rss
johtava ylilääkäri luonnehtii pahoinpitelyä erittäin valitettavaksi yksittäistapaukseksi. Henkilöstön toiminnassa tai resursoinnissa hän ei kuitenkaan näe puutteita.
Uhrin tytär on puolestaan sitä mieltä, että ylilääkäri teki virheen ottaessaan osastolle harhakuvitelmista kärsineen vanhuksen.
Vastaukset 34
Vanhimmat
Ikävää pahoinpitelyn kohteelle mutta pahoinpitelijä on sairas ja tapausta ei voi yleistää koskemaan "terveitä" vanhuksia. Esim. alzheimerintauti tekee joistakin potilaista jossain vaiheessa väkivaltaisia.
Nuorissa ja keski-ikäisissä on väkivaltaisia ilman sairauttakin, eihän sekään tarkoita että kaikki saman ikäryhmän ihmiset on väkivaltaisia.
"johtava ylilääkäri luonnehtii pahoinpitelyä erittäin valitettavaksi yksittäistapaukseksi."
Näitä tapahtuu vanhusten laitoksissa päivittäin. Toiset tapaukset lievempiä, toiset vakavempia.
Varmaan vanhoja painijoita molemmat kun Pohjanmaalla ollaan.
Ja Ilmajoella on aina ollut Suomen parhaat painijat:)
Älä anna ulkonäön pettää
Joskus aikuisetkin aiheuttavat suuria ongelmia yhtä paljon kuin lapset ja nuoretkin. Emme saisi elää yleistyksen mukaan, vaikka sitä tapahtuukin. Älä siis anna ulkonäön pettää!
"Henkilöstön toiminnassa tai resursoinnissa hän ei kuitenkaan näe puutteita."
Kuinka ollakaan, eihän syytä koskaan oteta henkilökunnan niskoille. Voi hyvä sylvi mitä touhua. Kyllä se henkilökunta on siellä olemassa sitä varten ettei tuollaista satu. Edes yksittäistapauksessa. Tehkööt työnsä.
Mitäpä luulet kustantavan, jos jokaista potilasta varten on hoitaja vieressä 24/7? Näitä nyt vaan tapahtuu, oli hoito kuinka hyvää tai huonoa tahansa. Maailma ei ole täydellinen. Harhoista kärsivä, väkivaltainen vanhus voi olla todella arvaamaton. Sairaus voi olla piilossa pitkiä jaksoja ja napsahtaa päälle hetkessä. Ihmisistä on tullut ihmeellisen suvaitsemattomia, pikkusieluisia joka asiasta niuhottajia. MItään ei enää suostuta ymmärtämään eikä mitään anneta anteeksi, vaan korvauksia ollaan vaatimassa joka asiasta. Mitään vastoinkäymistä ei haluta kestää, vaan "minulla on oikeus" - asenne hallitsee monen ihmisen elämää ja arvomaailmaa. Kauhistellaan, päivitellään ja paheksutaan mitättömiä asioita. Usein kaikista tärkein asia tuntuu olevan syyttäminen ja syyllisen löytäminen. Rangaistusta ratkaisujen sijaan. Vihaa rakkauden tilalle. Lehteen painetaan heti, jos joltain vähän hiuskarva katkeaa. Oikea pikku jenkkilä tullut Suomestakin 2000-luvun aikana. Tällaiset negaatiota pursuvat keskustelut saavat minut surulliseksi. On ollut yllätys, että ihminen on näin itsekäs.
Onko sulla silmät niskassa ? Ja sitä henkilöstöä on nykyisin niin vähän, että ne ei helwetilläkään ehdi jakautumaan kaikkiin huoneisiin ja paikkoihin kerralla.
Notta ei kun sinne vaan tutkimaan tilannetta ja tekemään sen hyväksi jotain. Sen jälkeen sitten auot päätäs jos aukomista on, kun selvität tilanteet juurta jaksain.
Niinhän se on, että ihmiset ovat kuin viinejä: hyvät muuttuvat paremmiksi vuosien kuluessa ja huonot kitkeriksi.
Turha kuvitella, että jos ihminen on koko ikänsä ollut harvinaisen itsekäs, manipuloiva, harhainen, itseään korostava, toisia alistava jne, niin mihinkä sellaiset ominaisuudet muka haihtuisivat itsestään? Se, että ihminen pääsee eläkkeelle, ei ylevöitä häntä automaattisesti henkisten ominaisuuksien osalta.
Nykyään vanhempien ihmisten rooli ei ole helppo. Nuoremmat syyttävät, että kun vanhuksista aiheutuu kuluja ja eivät tajua kuolla ajoissa pois. Omat lapsetkin saattavat käydä vierailemassa todella harvoin. Ystävät ehkä jo kuolleet pois. Kotihoitoon on liian huonokuntoinen; laitoshoitoon liian hyväkuntoinen. Inflaatio laukkaa ja oma eläke jää jalkoihin.
Suomeen tulleet romaanit Romaniasta ryöstelevät keskellä kirkasta päivää vanhuksia niin kaupoissa kuin kaduillakin. Törkeää!
en ymmärrä miksi tästä pitää tehä näin suuri haloo. oon vanhustyössä itse ja kovimpa harvakseltaan on kohdalle sattunu ns väkivaltanen vanhus. enemmä noita tapauksii tuntuu löytyvän nuorison parista ja nuoriso ei ees tarvii harhoja väkivaltaseen käytökseensä. tuskimpa tämäkään tapaus on kaiken aikaa toisii siel takomas kepillää.
dementoivat sairaudet ja niiden ymmärtäminen on ilmeisesti sellanen asia jota kaikki ei ymmärrä. varsinkaa ne joiden lähipiirissä ei ole tätä sairautta.
mut oli tapaus mikä tahansa niin heillekki kuuluu sama oikeus hoitoo kuin kaikille muillekki.
ilmeisesti tämän pahoinpitelyn uhsin omaisella on sellanen käsitys että nämä harhaiset, dementoituneet pitäisi laittaa lukkojen taakse.
kaikilla on oikeus vapauteen ja hoitoon.
mut minkäs sille voi jos ei ymmärrys kaikkeen riitä. tässä ollaa taasen luomassa massa hysteriaa siitä kuinka kaikki dementikot ja ikä ihmiset on jotenki väkivaltasii tai huutelevat kaduilla tytöille ehdotuksii.
se että on pakko olla jokinlainen provo on näköjää edellee in.
Meilläpäin oli ennen sellainen pieni apteekki, jossa oli aina ihan hirveen tunku. Minua, keski-ikäistä naisihmistä, ihan oikeasti pelotti joskus mennä sinne asioimaan.
Siellä kun oli aina asiakkaina niin ärhäköitä mummuja, ettei mitään rajaa! Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa, kun joku mummu vetäisi jonossa ohi sellaisella kyynärpäätaktiikalla keppinsä kanssa, että lensin peräseinään! Hyvä, ettei imupaperilla joutunut jäännöksiäni keräilemään apteekin seinästä.
Onneksi tuli uusi, väljä apteekki, jossa on jonotusnumerot ja tilaa väistellä näitä mummeleita. Miksihän muuten ne on aina naispuolisia, jotka kärhämöivät kassajonoissakin?
Olin sittemmin hoitajana vanhainkodissa. Kyllä sielläkin sai kuulla uhkailuja: "Minä vedän sua turpaan niin, että soppakulho lentää" - tämä tilanteessa, jossa olin ojentamassa ruokalautasta tämän mummelin vieruskaverille. Hän kun olisi halunnut olla eka!
"Mää lyön sua", sanoi yksi mummo väittäessään huonomuistisena, ettei ole saanut omaa aamupalaansa ja kahviaan, vaikka istui vielä omien ruokailuvälineidensä ääressä.
Omalle kohdalle ei lyöntejä sentään sattunut, mutta työtovereilleni kylläkin. Yhtä hoitajaa mummu potkaisi niin, että tältä meni polvi hajalle ja löi vielä päänsäkin seinään. Hoitaja oli ollut kumartuneena potilaan edessä laittamassa tälle sukkia.
Toista hoitajaa samainen mummu löi ohimoon. Syy: hoitaja oli nuori ihminen, eikä mummeli luottanut siihen, että hoitaja osaisi rasvata hänen jalkansa.
Kotipalveluaikana viuhui välillä soppakauhat ilmassa ja kiisselit lensivät kuppeineen seinään.
Kaiken ikäisissä on hankalia ja ilkeitä ihmisiä, kuin myös hauskoja ja rakastettavia, ja kunkin omimmat piirteet korostuvat iän myötä, kun roolit rapistuvat.
Omasta isästäni huomasin, että dementoituessaan hänestä tuli epäluuloinen. Hän piti kaikkia tuntemattomia ihmisiä huijareina. Esimerkiksi pölynimurimyyjien hän epäili kartoittavan maalla asuvien vanhusten varastettavaa omaisuutta. Kontrollifriikkinä ihmisenä häntä ahdisti olla vanha ja avuton. Äitini sisar sen sijaan vietti viimeiset elinpäivänsä lauleskellen ja naureskellen, eikä tiennyt maailman menosta yhtään mitään.
Vanhusten ympärille on rakennettu romanttinen myytti kilteistä ja viisaista vanhuksista. Monia ennen sotia syntyneitä lapsia hakattiin surutta kotona ja koulussakin, ja varsinkin vanhimmat ovat nähneet ja kokeneet kurjuutta ja pahaa liian nuorella iällä. Joskus 1960-70-luvuilla oli paljon pelottavia vanhoja muoreja, ja vieläkin vanhuksissa löytyy häijyjä koviksia.
kaikilla ihmisillä mieliala vaihtelee joskun on huonojakin päiviä, siksi ei pidä luulla, että mummot on kilttejä koko ajan.
Mummolla voi olla kipuja ja väsyttää, silloin haluaa levätä eikä jaksa olla kaikkien mieliksi.
Sairaus on eri asia, eli ei pidä kaikkia leimata.
Tottakai, ainahan omaiset on oikeassa. Mutta ei tuota pappaakaan voida kadulle heittää. Tuon ikäisen mummon lapset ovat itsekin jos eläkkeellä, että aikaa olisi hoitaa äitinsä itse, helpompi niin kuin mennä sanelemaan ketä sinne osastolle saa ottaa ja ketä ei.
Vanheneminen ei olekaan helppoa, olen huomannut. Ennen luulin pöljä, että se on jotenkin automaattisesti osattavissa. Ei sinne päinkään: pitää esim. selviytyä siitä vihan ja kiukun tunteesta, että nuo toiset ympärillä ovat nuoria ja toimivia, ja minä en enää ole. On varmasti kostoa mukana näissä häijyilyissä. Siinä riittää tekemistä, että osaa luopua vähitellen niin, ettei laita sitä muitten syyksi!
Lisäksi: elämätön elämä, kun huomaa, että nyt se on myöhäistä korjata, on taatusti kamala asia ja katkeroittaa.
" pitää esim. selviytyä siitä vihan ja kiukun tunteesta, että nuo toiset ympärillä ovat nuoria ja toimivia, ja minä en enää ole. On varmasti kostoa mukana näissä häijyilyissä. Siinä riittää tekemistä, että osaa luopua vähitellen niin, ettei laita sitä muitten syyksi!
Lisäksi: elämätön elämä, kun huomaa, että nyt se on myöhäistä korjata, on taatusti kamala asia ja katkeroittaa. "
Ja kateuskortti kaivettu esiin! HÖPÖN HÖPÖÄ! jutuillesi.
Vanhuksilla on usein dementian eri asteita ja se lisää agresiivisuutta , samoin kuin monet eri lääkkeiden yhteensopimattomat kombot.
Vaikka tässäkin tapauksessa on laitoksen johdon taholta syyllistetty ko vanhus, on oikea syyllinen hoitopaikka jossa valvonnassa ja hoidossa ilmi selviä puutteita.
Näin se on niinkuin jo edellä on tullut mainituksi. Ei ilkeästä ihmisestä saa kilttiä millään. Ei vanheneminen millään tavalla jalosta ihmistä. Jos ei ole järkeä ja empaattisuutta nuorena ei sitä mistään siunaannu vanhanakaan. Myös ed. kirjoittajan toteama katkeruus elämättä jääneestä elämästä voi olla syynä ilkeyteen.
Itse olen jo eläkkeellä mutta en vielä aivan iän vuoksi vaan tökyvyttömyyden. Sanoin tuossa tyttärelleni kerran että onneksi on nuorempana saanut mennä ja tehdä kaikkea mahdollista. Nyt ei pysty eikä jaksa mutta ei silti tarvitse olla katkera että kaikki on jäänyt kokematta.
Voin vain kuvitella vanhemman naisihmisen joka on hampaat irvessä pinnistellyt huonossa avioliitossa vuosikymmeniä, on kantanut kortensa kekoon talon, kesämökin, auton, veneen ym. hankinnassa. On työssä kuunnellut pomojen kettuilut ja niellyt katkeruutensa.
Yhtenä aamuna peiliin katsoessaan hän huomaa että katkeruus on uurtunut kasvoihin syvin juontein, ukko höpsähti nuoremman matkaan, lapset ovat maailmalla ja elävät omaa elämäänsä.........tai tulee vakava sairastuminen.
Kaikkea elämä tuo tullessaan. Mikään ei ole pysyvää, ei se toinen ihminen siinä rinnalla, ei lapset, ei yksikään päivä. Kaikki menee menojaan ja muuttuu. Kuolema on joka päivä lähempänä eikä sitä pääse karkuun vaikka kuinka juoksisi, sauvoilla tai ilman.
Pitää vain nauttia jokaisesta elämänsä hetkestä, silloin ei mikään asia kiukuta aivan mahdottomasti eikä tarvitse narista eikä vittuilla kenellekään.
Siis hoidossa on ollut puutteita..?
Levoton potilas voidaan sitoa sänkyyn lepoliiveillä. Hänelle voidaan antaa rauhoittavia lääkkeitä riittävästi, hänellä voi olla vierihoitaja.... Vierihoitaja ei voi olla pysyvä ratkaisu kustannusten takia. Vaikka vierihoitaja olisi niin silti voidaan joutua käyttämään lepoliivejä paikallaan pysymisen takia.
Muutenkin kaikki nuo vaihtoehdot ovat vain tilapäisiä ratkaisuja. Eli missä on "vaarallisten" vanhusten oikea paikka?
Ei minulla mitään korttia ole, on ihan vaan se kateus.
mun isoäiti on nyt hiukan alle 70 ja ei ole koskaan ollut meille lapsille oikea mummo.Hän on pelkkä töitä tekevä tunteeton kone.Ahneuttaan ei irtoa työelämästä vaikka nuorille tarvittaisiin työpaikkoja.Olin noin 10v kun hän aikoi lyödä minua käsilaukullaan,muttei sitten uskaltanutkaan.Hautaan saisi jo painua minunkin "mummoni ".Ilkeä paska koko akka.
Mitä isot edellä, sitä pienet perässä.
Hip hei!
Heippa
Mun lapsenlapset sanoo, että kyllä sä mummu aika raju tapaus oot, mutta me oomma päättäneet että sä et ikinä saa kuolla. Jos me vaan saadaan tietää että joku sut arkkuun pistää ja hautaa maahan, niin me varmaan kaivetaan sut ylös.
Naapurin Pete voi auttaa meitä kaivinkoneen kanssa.
Liikutti ja hellytti pienten poikien kiintymys. Puhuttiin kuolemasta pitempääkin.
Nykyisin naurattaa, kun kuvittelen itseni haudasta ylöskaivettuna muinaismuistona keinutuolissa kiikkumassa luurankona.....
mun lapsenlapset jne..... IHANA KIRJOITUS :o))))))))))
Joku jo tuolla ymmärsikin: ei ihminen muutu hyväksi, mukavaksi ja leppoisaksi vanhana, jos ei ole ollut sitä koskaan aiemminkaan. Päinvastoin, ikä, sairaudet, vaivat ja säryt koettelevat heidänkin kärsivällisyyttään, jotka ovat olleet luonteeltaan tasaisempia aikaisemmin elämässään.
Tuolla toisaalla, vanhuksia käsittelevällä palstalla, morkataan paljon laitoksessa olevien ikäihmisten lääkkeillä rauhoittamista ja vöillä sitomista. Tässä on nyt esimerkkitapaus siitä, miten käy, kun levotonta riehujaa ei panna jollakin tavalla aisoihin. Vaikka lääketokkura ei ole oikein eikä tunnu oikeudenmukaiselta tavalta ja toimenpiteeltä, niin onko se, että sekopäinen ja ymmärtämätön tekee pahaa itselleen tai toisille.
Mielenkiintoisin kysymys tässä aiheessa on se, mitä hoito-, hoiva-, terveydenhuolto-, sairaalalaitoksissa pitää tapahtua, että päättävät tahot heräävät huomaamaan, mitä säästötoimilla on saatu aikaan. Säästöjen takia jäljelle jääneet työntekijät alkavat olla voimavarojensa rajoilla, alalla on paljon sijaisia ja keikkalaisia, jotka eivät välttämättä tunne eivätkä tiedä jokaisen sairaan ja / tai vanhuksen tapoja, taustoja ja luonteen pikku lipsahduksia. - Ylilääkäri ei ole ajan tasalla, jos hänen mielestään "resurssoinnissa" ei ole puutteita.
Hoitajat eivät nykyään ehdi aina edes välttämättömintä, puhumattakaan, että olisi aikaa joskus pysähtyä ja olla vierellä, puhua, jutella, seurustella, antaa aikaa, sitä kaikista parasta lääkettä. Sitä vanhukset kaipaavat ja tarvitsevat kaikista eniten, eikä kiireisillä omaisillakaan ole sitä läheisilleen tarjota. Mutta tietämättömään arvosteluun on aina hetki ja se käytetään takuuvarmasti hyväksi, jotta oma erinomaisuus tulisi julki. Miksi nämä 'viisaat' ihmiset eivät tee asioille jotakin - oikeasti ?
Johtuu vaan vapaasta kasvatuksesta ja ei saa kurittaa lasta. Vitsaa ei saa säästää. Ennen oli toisin, remmillä perseelle jos ei uskonut.
Kuullostaapa hurjalta,että tästäkin nyt syytetään hoitoalan väkeä. Tahtoisin nähdä sen ihmisen, joka yövuorossa pystyy vahtimaan joka ikistä huonetta koko yön niin, ettei mitään vahinkoja sattuisi.
Tk:ssa, jossa olen työskennellyt oli huoneita 18 ja potilaspaikkoja 39,huoneet jaoteltu kahdelle käytävälle. Jos nyt vähänkään ajatus kulkee, niin täytyy ymmärtää, ettei yksi tai kaksikaan ihmistä voi revetä joka huoneeseen vahtimaan kaiken aikaa.
Lepoliiveihin, magneettivöihin yms. tarvitaan lääkärin lupa, saatikka sitten vahvoihin lääkityksiin jne. Psykogeriatriselle osastolle on turha toivoa vanhusta saavansa, ei ole paikkoja. Ja sitten tähän samaan soppaan laitetaan vielä omaiset, jotka sanoo, että vanhusta ei saa siirtää mielenterveyspuolelle pitkän matkan taakse koska eivät pääse sitten katsomaan.
Hoitajat ovat tässä tilanteessa aika voimattomia, koska väkeä ei saa lisää palkata, nyt säästetään ja revitään selkänahasta irti se säästö.
Kummastuttaa tämäkin ihminen, joka tuolla keskustelussa sanoi, että hoitakoot työnsä. Ei taida olla ihan tietoinen hoitoalan nykyisestä tilanteesta.....
Joo mutta ennen kaikkea hoitsujen täytyisi ymmärtää että ammattitaito ei ole sitä kovalla äänellä samojen asioiden molotusta ja asiallisten hommien hoitamista, vaan ennen kaikkea ihmisen hoitamista ja empatian ja todellisen hyvinvointityön harjoittamista. Hoitoala on aivan eri juttu kuin muut alat, joilla riittää että työnsä tekee. Hoitoalalla välttävä hoitotulos on hyvin kohdeltu ihminen eli potilas, jonkun äiti, isä tai lapsi.
Vasta sitten kun potilaan näkökulmasta hoitoa on saatu säädyllisesti, voidaan alkaa miettiä että jaksetaanko työehtoja tai muuta mikä omassa ammatinvalinnassa rassaa!
Nyt ei kuule tyhmä ymmärrä, selittäisitkö ihan rautalangasta vääntämällä tarkoitusperäsi. Viimeinen kappale on niin utopistinen, että ei aukea laisinkaan. Joo-o, olen oikein tavannut.
Entisenä hoitajana ja nyt omien vanhempien hoitajana tiedän yhtä sun toista.
On niin raskasta yrittää saada omaisia käsittämään että kaikki heidän turvakseen järjestetyt asiat ovat heidän huolehtimistaan.
Äitini on varsinainen räksyttäjä,mikään ei ole hyvin,milloinkaan kenelläkään.
On aikoinaan muka ollut isän tossun alla,isä ei ole kertaakaan sanonut vinoa sanaa äidistä vaikka on joutunut jatkuvasti kuullemaan hänen kaklatustaan.
Elämä on silloin lähes sata vuotta sitten ollut hyvin toisenlaista.
Näen äidissäni agressioita,purkautumatonta vihaa,joka kohdistuu minuun joka ainoana välittävänä lapsena heidän katraastaan (3) huolehtii heistä.
Haluaisin elää omaakin elämää,vailla jokapäiväistä rähinää ja tiedän meitä aikuisia tyttäeitä,samassa tilanteessa olevia olevan paljon.
Hoitoalalle en enää menisi jos saisin uuelleen valita.Se on raskasta,niin raskasta.
Tässä on taas mennyt asiat sekaisin. Ensinnäkin toisen ihmisen pahoinpitely on aina rikos, teki sen kuka tahansa. Toisekseen on olemassa vahingonkorvausvelvollisuus, tahallisesta tai tuottamuksellisesta vahingosta.
Poliisit taas leikkivät tuomioistuinta. Kyllä se on tuomioistuimen asia päättää, kuka rikollinen on syyntakeeton ja kuka ei. Jos vedät jotakuta turpaan piripäissäsi tai pahoinpitelet alzheimerissa sairaalassa, niin tuomioistuin sen ratkaisee, mikä on rangaistusasteikko ja onko mahdollisesti syyllisyyttä alentavia tekijöitä. Jos poliisi päättää rajata tutkintaa, niin eihän tuomioistuin saa edes kaikkia syytetyn puolesta puhuvia seikkoja huomioitavakseen. Tässä nähdään miten vaarallista on, kun poliisit alkavat johtaa asioita.
Toinen asia on, että sairaalan kuuluu järjestää sellaiset olot, että potilaat eivät hyökkäile toistensa kimppuun. Tämä väkivaltainen ukkokin varmasti tarvitsi hoitoa, mutta sairaalan kuuluu järjestää valvonta. Eli uhrin voi vaatia sairaalalta vahingonkorvausta. Sairaalan tulee näyttää toteen valvotut olot. Jälleen kerran, tuomioistuin ratkaisee riita-asiat, ei sairaalan johto.
Neuvoni uhrin omaisille: hankkikaa pätevä juristi, joka hoitaa saman jutun yhteydessä rikosasian ja vahingonkorvauksen. Tuomioistuimen sen kyllä pitäisi itsenäisesti huolehtia, mutta jos jo alkuun poliisia annetaan pimittää juttu, niin eihän sille tuomioistuimelle mitään käsiteltävää jää.
Ns. terveitäkin rikollisia todetaan syyntakeettomiksi. Piripää ja alzheimer on ihan eri asioita, toinen on itseaiheutettu ja toinen sairaus.
Sairaala voi järjestää turvalliset olot kaikille sitomalla vaikeat potilaat kiinni sänkyyn. Miten moni omainen hyväksyy sen, meillä jokaisella voi olla sairas ja levoton omainen joka on vaaraksi toisille.
Jokaisella ei voi olla omaa henkilökohtaista hoitajaa.
En lähtisi yleistämään sitä että vahukset ovat väkivaltaisia tmv.
Tuollainen aggressiivinen käytös voi selittyä niin monella tavalla, kuten sairauden tietyllä vaiheella, lääkityksellä, oudolla paikalla jne jne.
Yleensä kuitenkin jokin syy moiseen on.
Ja tuollaisen käyttäytymisen voi myös saada kuntoon.
Vanhukset ovat ihania ihmisiä, vaikka olisivatkin välillä kiukkuisia, väkivaltaisia, eripuraisia ja jopa erittäin pahasuisia.
Olen minäkin köniin saanut ammatissani, mutta esim. dementoituva vanhus voi olla sairauden jossakin vaiheessa kovinkin kovakourainen.
Kunnioitetaan kuitenkin ihmisiä, joilla elämän iltapuoli alkaa olla käsillä.
Oon itte eläkeiässä pian. Vaan vanhukista ym pysyn visusti erossa. Eipä oo tylsempää ja tyhmempää väkee kuin vanhat kääkät! kokemusta on
Niin varmasti, uskon, sinä itse kuulostat siltä "kokemukselta", tiedät, mistä puhut.
joo ollaan sitä vanhoja tai nuoria,VÄLILLÄ VOIMME HARMISTUA,
kiinni ei kyllä tarvitse käydä
Luulen ,että henkinen väkivalta rehoittaa.
Aina joku haluaa olla pomona...? ....
suvaitsevaisuus KOVA SANA
hyvää kevättä !