Kun teillä joillakin näyttää olevan aivan hirvittävä viha kirkkoja vastaan, niin mistä
se johtuu. Minkälaisia eroja helluntailaisuusopissa ja ev-Lut opissa on.
Tiedän vain tuon kasteopin. Onko jotain muutakin.
se johtuu. Minkälaisia eroja helluntailaisuusopissa ja ev-Lut opissa on.
Tiedän vain tuon kasteopin. Onko jotain muutakin.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Helluntailainen oppinäkemys lähtee siitä, että uskon tulee täyttää tietyt kriteerit jotta se on riittävä. Ns. "uudestisyntyminen" on se minkä kautta tullaan uskoon. Tämä on taivaspaikan edellytys. Uudestisyntymiseen katsotaan usein liittyvän ulkoisia tunnusmerkkejä kuten kielilläpuhuminen tai muiden armolahjojen saaminen. Kaste on vain seuraus uudestisyntymisestä mutta sillä on hyvin korostunut asema helluntailaisessa oppirakennelmassa.
Kirkossa ei yleensä juuri katsota "uudestisyntyneitä" olevan. Porttokirkko on yleinen nimitys Ev.Lut kirkostamme. Viha näyttää kohdistuvan voimakkaasti esimerkiksi kirkon työntekijöihin.
Vihan kumpuaminen konkreettisesti näkyy Kirkko Kuulolla palstalla, jossa ovat eräät "uudestisyntyneet" ottaneet tosissaan nais-papit hampaisiinsa. Kielenkäyttö, pilkka ja nimittely on törkeää. Kyseiset kirjoittajat edustavat hyvin fundamentalistista Raamatun tulkintaa ja ylpeästi ilmoittavat olevansa "uudestisyntyneitä". Näin se meneekin, mitä fundamentalistisempi "uudestisyntynyt" sen suurempi on viha kirkkoa kohtaan.
Suuri osa helluntailaisista kuitenkin suhtautuu kirkkoon aivan asiallisesti ja on sen jäseniäkin, viha kirkkoa kohtaan on lähinnä heidän "asiansa", jotka näyttävät vihaavan muutoinkin lähes kaikkea nykymaailmassa.
Porttokirkko on ekumeeninen kirkko ja sen huomamme kuin lässyttävästi he suhtautuu syntiin ja vääryyden !! Sinne kuuluu myös vapakirkko helluntaikirkko metodistikirkko ja baptistikirkko. Pelastusarmeijankirkko on muuten sinne myös liittömässä eikö ole ovela miten kaikki menee yhteen samaan katton alle ??
Kirkko on maallinen ja tarpeeton instituutio. Siksipä mielenilmaukset sitä kohtaan ovat aiheellisia.
Savonarola kun ei ole Helluntalainen niin ei saa vastata Helluntalaisten puolesta.
Minusta se suurin ero helluntailaisten ja ev-lutlaisten kesken on se että ev-ltlaiset ei hihhuloi ihmeitten ja kielillä puhumisten kanssa, joita sivumennen sanottuna ei ole helluntailaisillakaan, vaikka niin kovasti niitä merkkejä ja merkityksiä vonkaavat. Lutilaisilla on rauhallinen lapsenomainen usko ja helluntailaisilla taas sekametelisoppa josta jokainen yrittää noukkia jotain olematonta. Jeesuskin nuhteli ankarasti kun ihmiset halusivat merkkejä ja merkityksiä eivätkä uskoneet ja luottaneet Jeesuksen omiin sanoihin.
Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten!
Ninhän ne taitaivat nuo luterilaiset kolista ja hihhuloida niiden viinakassiensa kanssa.
Ne harvat luterilaiset, jotka ovat tulleet uskoon, tietävät mikä pimeys kirkossa vallitsee tänä päivänä. Heidät savustetaan sieltä ulos.
Kirkko on yhtä kuin maailma!!!
astaan yhtä asiaa kysyvälle "tietämättömälle".
Lainaan nimimerkin *^^* vastausta:
"Suuri osa helluntailaisista kuitenkin suhtautuu kirkkoon aivan asiallisesti ja on sen jäseniäkin, viha kirkkoa kohtaan on lähinnä heidän "asiansa", jotka näyttävät vihaavan muutoinkin lähes kaikkea nykymaailmassa. "
Niin. Yleisesti ottaen helluntailaiset eivät vihaa ketään, ja siksi sanon, että SUURIN osa helluntailaisista suhtautuu kirkkoon ja kirkon edustajiin asiallisesti. Emme voita mitään parjaamalla toisia.
Totuuden nimessä on sanottava, että antipatioita on ollut puolin ja toisin.
Ne johtuvat ihmisten "lihallisesta" mielestä. Helluntailaiset ovat saaneet aikoinaan paljon pahaa luterilaisten taholta monissa muodoissa eivätkä jotkut ole jaksaneet kestää sitä. Lihallisuus on voittanut hengellisyyden molemmilla puolilla. Nykyisin vain erittäin harvat poikkeusyksilöt kummallakaan taholla osoittavat avointa vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan. Yleensä nämä yksilöt löytyvät internetin keskuspalstoilta. Normaalissa kanssakäymisessä ihmiset eivät vihaa toisiaan eivätkä käyttäydy herjaavasti.
Seurakunnat tekevät paljonkin yhteistyötä asukkaiden hyväksi eri paikkakunnilla kadottamatta omaa identiteettiään.
Opillisesti helluntailaisuus poikkeaa luterilaisuudesta kastekäsityksen, seurakuntanäkemyksen, Pyhän Hengen ja armolahjojen merkityksen ja joidenkin käytäntöjen osalta. Jumalanpalveluselämä helluntaiseurakunnissa ei ole yhtä kaavamaista kuin luterilaisessa kirkossa.
Helluntaiseurakunnat ovat maallikkoseurakuntia eivätkä pappis- ja keskusjohtoisia kuten luterilaisen kirkon seurakunnat. Toimiva johto helluntaiseurakunnissakin silti on. Seurakuntia johtavat vanhimmistot, joiden jäsenet valitaan raamatullisin perustein. Virkapappeutta ei tunneta, vaan käytäntönä on yleinen pappeus. Tästä on joissakin seurakunnissa jonkin verran lipsuttu.
Helluntaiseurakuntaan ei tulla lapsikasteen kautta automaattisesti, vaan kastettavalta edellytettään henkilökohtaista uskoa ja sen tunnustamista. Tunnustaminen tapahtuu kertomalla uskoontulosta seurakunnan johdolle ennen kastetta tai ilmaisemalla se omin sanoin kasteen yhteydessä koko seurakuntaväelle. Minkäänlaiseen "pakkopaitaan" ei kastettavaa haluta sitoa.
Ujoja tai muulla tavoin julkisiin esiintymisiin tottumattomia ja haluttomia ei kiusata todistuspakolla, vaan heihin suhtaudutaan suopeasti ja lempeän ymmärtävästi ottaen huomioon henkilön oma tahto.
Tärkeimmät opilliset erot taitavat olla siinä. Toimintatavoissa voi olla joitakin eroja, mutta periaatteessa helluntaiseurakuntien toiminta eri työmuotoineen noudattaa yleistä yhteisöllistä linjaa samoin kuin luterilaisessa kirkossakin.
Helluntaiseurakunnissa julistetaan Jeesusta Kristusta ja Hänessä saatavaa syntien anteeksisaamista ja iankaikkista elämää.
Helluntaiseurakunnat ovat yleensä jäsenmäärältään paljon pienempiä kuin luterilaiset seurakunnat, joten monissa h-seurakunnissa jäsenet tuntevat melko hyvin toisiaan. Poikkeuksen tekevät suuret kaupunkiseurakunnat, joissa tutustuminen on vaikeampaa.
Minulla ei ole henkilökohtaista vihaa ketään ihmistä eikä mitään kirkkokuntaa kohtaan. Toivon, ettei siltä näytäkään.
Mitä pahaa helluntailaiset on saaneet luterilaisen kirkon taholta?
Osaako kukaan vastata tuohon kysymykseen, eli mitä pahaa luterilainen
kirkko on tehnyt helluntailaisille. Nimimerkki "reilutapa" mainitsi sen, mutta jätti
kirjoittamatta itse asian.
nimimerkit "mita tarkoitat" ja "onko tietoa"
Luterilainen kirkko kirkkona ei liene tehnyt suoranaisesti suurtakaan pahaa helluntaiherätykselle, mutta monien kirkon edustajien (papisto ja muut työntekijät) asenteet ovat olleet alkuaikoina ja pitkälle viime vuosisadan puolelle hyvinkin jyrkkiä ja tuomitsevia. Kovimmin sen ovat saaneet kokea helluntailaiset yksilöuskovat. Siksi olenkin kirjoittanut, että helluntailaiset ovat saaneet kokea paljon pahaa luterilaisten taholta. Jokainen ymmärtänee, mistä tavallisten luterilaisten asenteiden muokkausta on johdettu - saarnapöntöistäpä tietenkin. Organisoitua vastustus ei varmaankaan ole ollut.
Kun helluntaiherätys saapui Suomeen sata vuotta sitten, sen sanomaa ei hyväksytty, vaan helluntailaisia alettiin nimitellä lahkolaisiksi ja toimintaa pyrittiin rajoittamaan monin tavoin. Tosin luterilainen kirkko ei ollut tähän suoranaisesti syypää, mutta valtionkirkkona sillä oli mahdollisuus vaikuttaa jo tuolloin valtiolliseenkin päätöksentekoon. Säätyvaltiopäivien lakkauttamisesta ja siirtymisestä yksikamariseen eduskuntaan oli kulunut vasta viitisen vuotta. Papisto oli ollut suurena ryhmänä säätyvaltiopäivillä eikä se ole voinut olla vaikuttamatta myös uuden vuonna 1907 valitun eduskunnan kokoonpanoon. Suomi oli silloin vielä autonominen osa Venäjän keisarikuntaa, mutta hallinnollisesti melko vapaa päättämään omista kirkollisista ja valtiollisista asioistaan. Tiettyjä sortoaikoja lukuun ottamatta tilanne oli ollut tällainen koko autonomian ajan.
Ensimmäinen maailmansota ja sisällissota vaikeuttivat helluntailaisten toimintaa huomattavasti. Vuosina 1915 - 16 aikana helluntailaisten kokoontuminen kiellettiin. Samaan aikaan rajoitettiin kyllä muidenkin evankeelisten toimintaa. Kielto purettiin vuonna 1917.
Asenteet eivät itsenäistymisen myötä muuttuneet suopeammiksi. Kun olen lukenut helluntaiherätyksen historiaa Suomessa ja asiaan liittyvää aineistoa eri lähteistä ja tuntenutkin monia alkuaikojen "apostolien" jälkeläisistä ja kuunnellut heidän kertomuksiaan, olen saanut käsityksen, että aikamoista kamppailua helluntailaisten on pitänyt käydä elintilasta Suomen hengellisessä kentässä.
Viime vuosisadan puolivälikään, jolloin helluntaiherätys Suomessa eli suurta nousukautta, ei vielä tuonut juuri minkäänlaista arvostusta kirkon edustajien taholta. Papisto varoitteli varsinkin kirkon omien suurten herätysliikkeiden vaikutusalueilla "lahkolaisista". Kun useimmilla paikakunnilla ei vielä ollut omia rukoushuoneita, oli kotikokousten järjestäminen joskus hyvinkin vaikeaa, koska ihmiset pelkäsivät joutuvansa jonkinlaiseen "kirkonkiroukseen", jos majoitivat helluntailaisia. Asia on fakta.
Herätys eteni kuitenkin ja seurakuntien muodostumisen myötä lisääntynyt omien rukoushuoneiden rakentaminen toi helpotusta.
Keskusteluyhteys helluntailaisten vaikuttajien ja kirkon edustajien kanssa rajoittui henkilökohtaisiin sunteisiin. Vasta vuonna 1964, jolloin Suomessa oli helluntailaisten Maailmankonferenssi, oli luterileinen kirkko tuomassa tervehdystä arkkipiispa Martti Simojoen johdolla. Jotkut kirkolliset piirit kritisoivat sitäkin.
Helluntaiherätyksen suhde luterilaiseen kirkkoon on siis ollut ajoittain aika tuulinen ja karikkoinenkin. Tämän vuosisadan puolella asenteet ovat selkeästi pehmenneet ja monialainen yhteistyö on saanut vauhtia.
Mutta uudet haasteet ovat jo läsnä. Kirkon liberalisoituminen on herättänyt helluntailaisissa kriittisiä ajatuksia. Alussa kritiikkiä tuli lähinnä kirkon omista piireitä. Niistä voi lukea vaikka viime syksynä ilmestyneestä Kotimaa-lehden artikkelista.
http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/441-ekumeeninen-takatalvi-edessa
Tuli kirjoitettua hieman enemmän kuin aioin, mutta kaikella on historiassa merkityksensä. Uusi historia pohjautuu aina entiseen, vaikka tapahtumat voivat saada entisestä poikeavan luonteen. Toivottavasti luterilaisen kirkon ja helluntaiherätyksen takatalvi ei muodostu kovin pitkäksi.
Elämässä kaikki tarvitsevat toistensa ymmärtämistä ja hyväksyntää ihmisinä, vaikka ei aina samaa mieltä oltaisikaan. Ymmärtäminen ja hyväksyntä syntyvät toistensa tuntemisesta. Ennakkoluulot voivat sumentaa oivallisimmankin älyn.
helluntaiseurakuntia, eikö kaikki helluntailaiset mennä voi luterilaiseen kirkkoon, siellä toimii sakramentit. Miksi riita ja eri sopu ?
On vain yksi totuus, se mikä löytyy Raamatusta. Tästä voidaan sitten päätellä, että kirkot ja kaikki uskonsuuntaukset ovat paholaisesta, koska totuus halutaan selittää eri tavoilla, tämä ei ole mahdollista, vaan totuudesta tulee valhe. On vain yksi kristillinen seurakunta ja seurakuntakäsite on hengellinen. Paholainen haluaa eksyttää tuomalla totuuden sekaan valhetta ja on sitä tyytyväisempi mitä enemmän kirkkoja on.
Olen täysin Raamatun sanan kannalla. Kol.1:24. Nyt minä iloisten kärsiessäni teidän tähtenne, ja mikä viellä puuttuu Kristuksen ahdistuksista, sen minä täytän lihassani hänen ruumiinsa hyväksi, joka on seurakunta. Suomi on täynä näitä pirattiseurakuntia. Perustetaan talläinen seurakunta . Ja valitaa sinne perhejäsenet sitä johtamaan.