"Joka huutaa avuksi Jumalan nimeä, pelastuu!"

Sellainen epätoivo kuitenkin, joka aikaansaa Jumalan avuksihuutamisen on ihmiselle hyväksi ja saa siten Jumalan myötävaikutuksesta uudestisyntymän ja Totuuden tunnon. Synnintunto > anteeksisaaminen ja kiitollisuus > Uusi elämä Kristuksessa ja Totuudentunto.

Tulee siis aika sille huutamiselle ja toivottavasti on niitä rohkeita jotka sitten apua pyytävät. Jumala myötävaikuttaa kauniisti siihen huutamisen syntyyn ottamatta pois ihmiselle lahjoitettua vapaata tahtoa.

Tuossa opetuksessa on syytä olla tarkkana, koska sillä saatetaan johdatella kuulijaa siihen, että olkaa pyytämättä ja että "jokainen pelastuu" vaikka varsinaisen sanoman painopiste on siinä vilpittömässä sydämen huudossa Jumalan puoleen. "Harra, jos olet olemassa, tule elämääni. En jaksa ja/tai osaa selviytyä näistä vaikeuksista. Kerro missä olen tehnyt väärin jotta voisin muuttua"

Se on eräänlainen Jumalallinen dilemma, että monen on jouduttava käymään alhaalla saadakseen Jumalan tuntemisen.

Totta! Herra sanoo: Minä pelastan hänet,
koska hän turvaa minuun. Hän tunnustaa
minun nimeäni, siksi suokelen häntä.
Kun hän huutaa minua, minä vastaan.
Minä olen hänen tukenaan ahdingossa,
pelastan hänet ja nostan taas kunniaan.
Minä annan hänelle kyllälti elinpäiviä ja
hän saa nähdä että minä autan häntä.
Psalmi 91:14-16

Hyvää opetusta, ystävät!
Huomautan vielä, että Israelin kansaa Jumala opetti huutamalla, huutamaan avukseen. Tuolloin puhuttiin nimenomaan Herran avuksi huutamisesta. Tämähän kuuluu juutalaisen kansan osaksi, koska he hylkäsivät Jeesuksen. He siis joutuvat huutamaan Herraa.

Sitten taas uuden testamentin opetuksissa varoitetaan huutamasta "herra, herra", koska moni niin tekee, ymmärtämättä sen syvyyttä.
Jolla on poika, hänellä on myös isä ja poika - ikuinen elämä.
Jolla ei ole poikaa, hänellä ei ole isääkään, Jumalaa - ei elämääkään

Kuten jo sanoittekin, ensin synninn tunto, sitten katumus, joka johtaa ristin juurelle, pojan luo.