Uskoako vai eikö uskoa?

Itsekin pohdin näitä asioita, mutta kallistun kuitenkin siihen että kannattaa uskoa. Olen kokenut johdatusta elämässäni ja muidenkin ihmisten kokemukset todistavat jo jotakin.
Ajatus siitä, ettei Jumalaa ja Jeesusta olisikaan, saa minut paniikkiin. Kuka meitä sitten auttaisi ja johdattaisi?
Täytyy vain yrittää uskoa, sillä eihän uskoa mihinkään enää tarvittaisi, jos Jumala ilmeistyisikin maan päälle todistamaan itsestään?
Tällaisia ajatuksia itselläni...

Minä myös vahvasti epäilen, että koko touhu on ihmisen keksimää - satua!

Mutta monissa uskonnoissa on kuitenkin myönteisiä asioita, jotka auttavat ihmistä tällä, usein vaikealla, elämänpolulla. Mutta myös pimeitä puolia uskontoihin liittyy - aivan liikaakin.

Minulla on oma pieni Jumalani, joka ei hallitse maailmankaikkeutta, hallitsee vain minua, kertoo minulle mikä on oikein, mikä väärin, häntä kiitän, mitä elämässäni saanut olen. Minun Jumalani ei tarvitse kirkkoja, pappeja, seurakuntia, eikä muitakaan organisaatioita.

Siitä en pidä, että monet uskonnot ovat "se yksi ja ainoa oikea", kaikki ovat yhtä oikeita tai yhtä vääriä. Enkä pidä siitä, että vääräuskoiset tulee tappaa, se on uskonnon väärinkäyttöä pahimmillaan.

Minä kasvoin ateistisessa kodissa, mutta tulin aikuisena uskoon siitäkin huolimatta. Uskoa joko on tai sitä ei ole, ja sitä olisi viisainta rukoilla Jeesukseen vedoten itselleen. Jos uskoa on ei kysele muilta että kannattaako uskoa, tapauskoinen ei ole uskossa oleva ihminen vaikka kirkossa käykin, ja ehkä jokaisessa muussakin tilaisuudessa. Uskovainen haluaa rukoilla Jumalalle, ja käydä seurakunnassa kuulemassa saarnoja oppiakseen lisää, ja Raamattua lukemalla löytyy aina jotain pientä uutta, on se vain niin ihmeellisen viisas kirja.

Suosittelen sinulle kirjaa "Epäilijän Kirjeet." Kirjoittajina Tri Gregory A. Boyd ja Edward K. Boyd. Kustantaja: Aikamedia Oy, 2005. Kirjassa on 352 sivua.

Kirjassa agnostikko isä, Edward ja hänen uskovan poikansa, Gregory, teologian apulaisprofessori Minnesotassa, käyvät kirjeenvaihtoa uskonasioista.
Kussakin kirjeessä isä esittää yhden haasteellisen kysymyksen uskonasioista ja poika vastaa omassa kirjeessään. 30 kirjeen jälkeen isä tulee uskoon.

Kirjassa käsitellään mm. sellaisia kysymyksiä kuin:
- Miksi yleensä on uskottava Jumalaan?
- Eikö kaiken voisi selittää sattumalla?
- Voiko evankeliumeihin luottaa?
- Eivätkö evankeliumit olekin täynnä ristiriitoja?
- Miksi Jumala on tehnyt uskomisen niin vaikeaksi?
- Miksi on olemassa niin monia erilaisia raamatuntulkintoja?
- Eikö kristillisyyttä olekin mahdotonta toteuttaa käytännössä? jne jne.

ehkä sinun kann attaisi tutustua Jeesuksen käskyihin, toinen tutustumisenaihe on karman laki ja jälleensyntymisoppi.
Pekka Ervastin esoteeriset tulkinnat raamatusta ovat myös mielenkiintoisia.