vai eikö"? "Edustamamme Adventtiseurakunta" on hajoamassa, onhan se ollut hiljalleen "sortumassa" hyvin useiden vuosienajan, olisi kai tehtävä jotakin sen pelastamiseksi ja hajoamisen pysäytettyä? Yleensähän on niin, että laitokse tuhoaminen on helppoa, mutta sen uudelleen luominen ja ylläpito on erittäin vaikeata.
Monet kriisit jotka on koettu ja niistä jollakin tavalla selvittyämme "hengissä", vaikkakin vammoja saaneena, mutta kuitenkin jollakin tavalla toimintakykyisinä. Olemmeko kuitenkin nyt joutuneet sellaiseen tilanteeseen, että olisi jokin ratkaiseva ja voimakas toimenpide aivan välttämätön, mutta kysymme; 'mikä? tallainenko on ongelmamme?
Sanotaan, että tarpeelliset toimenpiteet ovat riippuvaisia "potilaan tilasta" oireista, että niistä ihmisistä, jotka ovat vastuussa "potilaasta". No tämä vertaus lääkärin piiriin tottakai, mutta sopinee kuvamaan tämän kristityn hengellistä tilaa, kuin myöskin koko adventtiyhdyskunnan hengellistä vammautuneisuutta. Ne jotka ovat vastuussa eivät ilmeisestikään tunne oireita ja siten eivät pysty määrittelemään syitä, siksi että ovat itse "sairauden kantajia.
He ovat tuntevinaan "sairauden oireet eli hajoamisen oireet", koska ne ovat aivan ilmeiset, näinhän monet ovat vakuuttaneet heille. Vaikka yhteisö saa joiltakin tahoilta ulkonaista uskonnollista tunnustusta, ja vaikka se kukoistaisi jollakin muotoa ulkoapäin, niin se on sisästäpäin lahoamassa. Työntekijämme ovat sellaisia kuin - ovat', kaikkihan me olemme kyllä erilaisia, siitä huolimatta, mutta kuitenkin olemme pystyneet vetämään yhtä köyttä useampia vuosija jo, joita emme edes jaksa muistaa.
Mutta! Jos tyytyisimme pelkkään kauniilta näyttävään ulkokuoreen, olisi kaikki tietysti hyvin: mutta kun olemme todella tietoisia rappeutumisesta ja sitä koskevasta asiasta huolissamme. Sekä te, että me, ja monet muut jotka olemme luoneet ja ylläpitäneet adventtikirkkoa - yhdyskuntaa, joka on rappeutumassa. Me olemme vastuussa orkanisaatiostamme, nimenomaan sen henkellisestä tilasta. Me olemme tehneet sen siksi, mikä se nyt on, me olemme tuo seurakunta.
Onko tuo rappeutuminen, nyt sitten tunnettava myötäsyntyisenä ilmiönä, joka nyt sitten johtaisi uskonelämä'n uudelleen arviointiin, jokaisen yksilön omalta kannalta, on kuitenkin asia erikseen. Seurakunta on omaa luomustamme - seurakunta sen muodostamme me, koska sanotaanhan, että me olemme seurakunta ja Kristus meidän päämme?
Voidaksemme nuuttaa ja kasvattaa esimerkillämme ihmisiä ikuisuutta varten, pitäisi sen olla valomajakka elävällä merellä, siis elämää johtavana toimintana, joka jatkuvasti tulisi voimistua ja kasvaa, kirkastua mitä lähemmäksi sitä saavumme. Tottakai tämä valomajakka on Kristus, mutta onko hän se jonka luokse me ohjaamme ihmissieluja?
Vai onko tämä "yhdyskunta" adventismi yhtä osaa sisäisesti maailman kanssa?. Onhan selvää, että ulkonaisella ei ole mitään arvoa, sillä mitä me olemme sisäisesti, niin sitä me olemme myös ulkonaisesti, ja toimintamme on sen mukaista mitä olemme ulkonaisesti.
Jos olemme rappeutuneet sisäisesti, niin on ulkonaiset jäsenemme toimintakelvottomat, siksi uudistuminen on alettava ihmisen sisäisessä elämässä ja se ottaa mukaan ulkonaisen ihmisen. jatkuu
Monet kriisit jotka on koettu ja niistä jollakin tavalla selvittyämme "hengissä", vaikkakin vammoja saaneena, mutta kuitenkin jollakin tavalla toimintakykyisinä. Olemmeko kuitenkin nyt joutuneet sellaiseen tilanteeseen, että olisi jokin ratkaiseva ja voimakas toimenpide aivan välttämätön, mutta kysymme; 'mikä? tallainenko on ongelmamme?
Sanotaan, että tarpeelliset toimenpiteet ovat riippuvaisia "potilaan tilasta" oireista, että niistä ihmisistä, jotka ovat vastuussa "potilaasta". No tämä vertaus lääkärin piiriin tottakai, mutta sopinee kuvamaan tämän kristityn hengellistä tilaa, kuin myöskin koko adventtiyhdyskunnan hengellistä vammautuneisuutta. Ne jotka ovat vastuussa eivät ilmeisestikään tunne oireita ja siten eivät pysty määrittelemään syitä, siksi että ovat itse "sairauden kantajia.
He ovat tuntevinaan "sairauden oireet eli hajoamisen oireet", koska ne ovat aivan ilmeiset, näinhän monet ovat vakuuttaneet heille. Vaikka yhteisö saa joiltakin tahoilta ulkonaista uskonnollista tunnustusta, ja vaikka se kukoistaisi jollakin muotoa ulkoapäin, niin se on sisästäpäin lahoamassa. Työntekijämme ovat sellaisia kuin - ovat', kaikkihan me olemme kyllä erilaisia, siitä huolimatta, mutta kuitenkin olemme pystyneet vetämään yhtä köyttä useampia vuosija jo, joita emme edes jaksa muistaa.
Mutta! Jos tyytyisimme pelkkään kauniilta näyttävään ulkokuoreen, olisi kaikki tietysti hyvin: mutta kun olemme todella tietoisia rappeutumisesta ja sitä koskevasta asiasta huolissamme. Sekä te, että me, ja monet muut jotka olemme luoneet ja ylläpitäneet adventtikirkkoa - yhdyskuntaa, joka on rappeutumassa. Me olemme vastuussa orkanisaatiostamme, nimenomaan sen henkellisestä tilasta. Me olemme tehneet sen siksi, mikä se nyt on, me olemme tuo seurakunta.
Onko tuo rappeutuminen, nyt sitten tunnettava myötäsyntyisenä ilmiönä, joka nyt sitten johtaisi uskonelämä'n uudelleen arviointiin, jokaisen yksilön omalta kannalta, on kuitenkin asia erikseen. Seurakunta on omaa luomustamme - seurakunta sen muodostamme me, koska sanotaanhan, että me olemme seurakunta ja Kristus meidän päämme?
Voidaksemme nuuttaa ja kasvattaa esimerkillämme ihmisiä ikuisuutta varten, pitäisi sen olla valomajakka elävällä merellä, siis elämää johtavana toimintana, joka jatkuvasti tulisi voimistua ja kasvaa, kirkastua mitä lähemmäksi sitä saavumme. Tottakai tämä valomajakka on Kristus, mutta onko hän se jonka luokse me ohjaamme ihmissieluja?
Vai onko tämä "yhdyskunta" adventismi yhtä osaa sisäisesti maailman kanssa?. Onhan selvää, että ulkonaisella ei ole mitään arvoa, sillä mitä me olemme sisäisesti, niin sitä me olemme myös ulkonaisesti, ja toimintamme on sen mukaista mitä olemme ulkonaisesti.
Jos olemme rappeutuneet sisäisesti, niin on ulkonaiset jäsenemme toimintakelvottomat, siksi uudistuminen on alettava ihmisen sisäisessä elämässä ja se ottaa mukaan ulkonaisen ihmisen. jatkuu
Vastaukset 24
Vanhimmat
Suurin vaikeus piilee siinä, että me emme koe uskonelämää itse kokonaisprosessina: hajoitamme itseämme eritasoille ja nämä kaikki yhdessä johtaa meidät ristiriitaiseen jakautumiseen sisäisesti. Sen tähden yhteisö toimii vain nimellisesti laitoksena ja jäsenet ovat vain erillisiä osia siinä, ne ovat kuin kaksi eriasiaa. Olemme johtajia, pastoreita, saarnaajia, sihteereitä, päävirkailijoita ja ties mitä, jotka pitävät vain "liiketoimintaa" yllä.
No, miten eremith on asiaan paneutunut, näet ongelman, kuinka olet toiminut?
Sanoja on maailma täysi, vai mitä?
Sepä siinä onkin, kun vain on sanoja, mutta ei tekoja, koska ei ole hengen elämää itsessä, niin ei silloin voi olla elämää käytännössä, joka todistaisi Kristuksesta, on vain pelkkää muotomenoa.
Eli ymmärsinkö, että kerroit omasta tilastasi, hengellisen elämän muotomenosta?
Kyllä se tuntuu olevan aivan yleistä myöskin kirkollisissa yhteisöjen työntekijöissä aivan ilmeistä, ja siksipä ei hengellistä menestystä ilmene.....Sisäinen ihminen on alistettu ajallisen elämän nautintoja tyydyttämään.
Eli sisäinen valo on sammunut, jos sitä sitten lieneen ollutkaan. Henkinen ihminen jota raamatun sanassa kutsutaan eläväksi ihmiseksi, niin se on kuollut ja siksi ei kirkollisissa yhteisöissä on kuollut hengen elämä, hengen virta on katkaistu kirkkoyhteisöissä, mikäli sitä on joskus ollut. Kirkoissa ei ajatella suinkaan henkisesti, - vain aineellisesti halutaan menestyä, halutaan menestyä aineellisessa maailmassa.
Totuudet tulee nähdä sen omassa valossa, rakastamalla vain hyvyyttä, eli tajuta hyvät asiat omakohtaisesti aineesta erillään, jolloin hän seuraa vain Jeesuksen Kristuksen valoittamaa elämänymmärerystä, muutoin hän ei edes pääse "V-k...nan portille, eli ehdotonta vilpittömyyttä vaaditaan jotta "uskon totuus voisi pysyä puhtaana.
Hetkinen, mitä sinä näet uudestisyntymisenä, siis omallakohdallasi?
Liikun niin paljon eri seurakuntien keskellä ja "hengenliikenteessä", jossa olen nähnyt ja kokenut yhtä sun toista, joista nyt en ala kirjoittamaan,
... mutta tuo sanasi "henkinen ihminen", täsmennäpä, että mitä sillä tarkoitat!
Onko se uudestisyntynyt, jonka Pyhä Henki on täyttänyt, vai jotain muuta!?
Jotenkin nousi tuosta käyttämästäsi sanasta ajatukseeni Jehovantodistajien kohta, kun he käyttävät sanaa "jäljitellä".
ts. ymmärtääkseni he eivät ole sisällä itse elämässä, Hengen elämässä, vaan tuon sanan perusteella he jäljittelevät sitä kohdetta.
Kohde ei pääsekään tekemään heistä niitä astioita, jotka tyhjentyvät itsestä, (toteaisivat olevansa kykenemättömiä, vanhassa astiassa] ja heidät täytetään Hengellä, Henki kuljettaisi heitä.
Jumala puhaltaa elämän Hengen ihmiseen uudestisyntymisen kautta.
Henki kuljettaa, Henki tekee olemisen, menemisen, tulemisen jne. elämässä.
Niin, jätit minut nyt hieman odottelevalle kannalle.
.
Ei kannata jutella eremithin kanssa. Se on gnostilainen ja uskoo jälleensyntymiseen. Ei se ole adventisti ollenkaan.
Kehut väärällä asialla.Adventistina ololla.Kun olen lukenut juttujasi,et tajua mitään.Täys ääliö.
Onhan näitä yksittäisiä Toivo markkasia ja ylifariseuksia joita ei mitkään tuulet ja muotivirtaukset heittele vaan vaellus on vakaata.
Kerrotaan: kuinka Kesarean Filippissä "Jeesus kysyi oppilailtaan, mitä ihmiset hänestä arvelevivat, ja silloin annettiin erilaisia vastauksia, mutta Pietari tunnusti: Sinä olet Kristus elävän Jumalan Poika". Silloin Jeesus ankarasti kielsi tätä kenellekään. Tämä kertomus ei anna mitään sijaa epäilyksille, senhän kertovat kaikki historialliset evankeliumit lähes samoilla sanoilla.
Niin ettei se suinkaan ole keksitty, siksi, että se ei ole yleisen hengen mukainen. Mutta kuitenkin se todistaa hyvin paljon. Se näyttää, ettei jeesus edes omille oppilailleen; saatikka kansalle ollut kertonut olevansa Kristus Jumalan Poika, sisäisesti, - joka oli syntynyt Jeesuksen lihalliseen muotoon: Toisin sanoen (Jumala oli ottanut lihallisen ihmismuodon). Tätä Jeesus ei sallinut kovin laveasti kuulutettavan.
Ja tämä kaikki siitä huolimatta, että hän tunnusti näiden sanojen merkitsevän jotakin hyvin tärkeää tosiasiaa. Mutta miksi ei tästä saanut puhua? Syy näkyy hänen vastauksessaan Pietarille: "Autuas olet sinä, sillä ei liha eikä veri sitä ilmoittanut, - vaan Isäni joka on taivaissa". Siis tässä me näemme kaiken sen, että uudestisyntymätön ihminen ei voi käsittää uskon totuuden merkitystä? Eli Pietari oli uudesti syntynyt Kristuksessa, sillä Jumalan henki hänessä todisti Jeesuksen Kristuksen Jumaluudesta.
Ei siis lihan ja veren, tai huulten äänen todistukseen voi luottaa, eikä saanut edes luottaa Jeesus nimenomaan kielsi sellaisen, vaan "Isän Hengen" todistukseen. Kun tämä ymmärrys uudestisyntymisestä ihmiselle avautuu, niin hänellä ei ole silloin muuta tietä kuin antautua elämään tämän hengen mukaan. Ja Jeesus vakuuttaa, että tallainen mahdollisuus on jokaisella ihmisellä.
Kristuksen Hengestä uudestisyntyminen on tarjolla kaikille ihmisille, ja sen seurauksena häneen astuu täydellinen palvelun halu epäitsekkääseen työhön, eli auttaa lähimmäistään hänen elämänsä vaikeissa ja apua tarvitsevissa tilanteissa, unohtaen itsensä "uhrautuen hätää kärsivien, kuten puutteen alaisten ja kaikissa henkisissä ahdistuksissa olevien auttamiseen ja palvelemiseen, sillä Jumala tuli palvelemaan ei palveltavaksi, sillä Jeesus Kristus esimerkillään sen näytti, että Kristus on palveleva *Rakkauden henki.
Jos emme ole Kristuksen Hengessä uudestisyntyneitä; niin silloin olemme vain vihan lapsia jotka palvelevat syysuhteen 'tasapainon' salaperäistä lakia, joka on aineellista itsekeskeistä hyvinvointia omalle kohdalleen etsivää toimintaa. Ja tallainen toiminta perustuu vain lakiin joka hakee kostoa lähimmäiselle joka on häntä vahinkoittanut, eili rangaistusta kärsimästään vääryydestä, hän ei usko anteeksiantoon, ei rakkauteen vaan rangaistukseen.
Jospa tästä olisi sinulle jotakin apua? Mutta kiitos luottamuksen osoituksestasi.
No näin me olemme edenneet, että uudestisyntymisen kautta Elämän Henki, on Kristuksen Henki ja tämä Henki johdattaa kristittyä.
ts. silloin tekomme on Kristuksen tekoja meissä, näinhän se oli, jos ymmärsin snaojasi.
Mutta, tuossa PYH, nimimerkki on päässyt sellaiseen ymmärrykseen, että uskoisit jälleensyntymiseen.
Onko näin ja miten siihen päätelmään olet päässyt?
Sanahan käsittelee elämämme olevan ainutkertainen ja valintojemme mukaan ratkaisemme iankaikkisuusosamme.
Eli oikea ratkaisu on se siunattu ratkaisu, vai mitä?
Autuas osa on ensimmäisessä ylösnousemuksessa, jolloin toisen kuoleman osa ei ole tämän ylösnousemuksen siunatuilla.
He kuulevat pasunan soiton, Ylienkelin äänen ja tämän tapahtuman nopeus, kuin salama- idästä - länteen.
Johanneksen evankeliumin 5:25 ja 6 luku : 19,40,47-54 sanoittaa Jeesuksen suulla, että meidät herätetään haudan levosta, kuten 1 Tess. kirje kertoo, luku 4:13-17 joiden sanojen mukaan meidän tehtävänämme on lohduttaa ja rohkaista toisiamme.
Lk 21:25-28,34-36 kertoo ajankohdasta, jossa voidaan ajatella, olisiko se nyt?
Näin ymmärrän, että sielunvaellus on poissuljettu käsite.
Olemmeko samaa mieltä?
"Qlen tässä kysellyt"! En nyt ehdi tällä hetkellä kysymykseesi vastata, koska se vaatii hieman pitemmän ajan selvittä kysymystäsi. Mutta sielun vaelluksella ja jälleen syntymisellä ei ole keskenään mitään yhteyttä, ja tuo juälleen syntyminen vaatii jonkin verran asiaan syventymistä, sillä siitä annan sinulle myöhemmin mietittävää. Ihminen joka ei tajua sitä, että kuinka paljon uudestisyntyminen ja jälleen syntyminen tukevat toisiaan, eli joka on lähes samaasia, kuin sielun kuolemattomuus.
No jään odottelemaan, tosin huomenna olen pois maisemista, laitan vain linkin kirjamerkkeihin.
Uudestisymisen näen, että tämä Sana antaa ymmärtää pelastuksemme tarpeen.
On käännyttävä, ts. täyskäännös on parannus.
Parannus koko mieleltä ja olemukselta suuntautua Kristukseen, että Hän uudestisynnyttää tämän Taivaallisen Hengen elämään.
Uuden Aadamin alamaisuuteen. Hän minussa kirkkauden toivo.
Me emme persoonina häviä mihinkään, mutta Hänen Henkensä on tämän vanhan johtaja ja perille viejä. Siksi hän lähetti Pyhän Hengen, että tämä Kristus tulisi kirkastetuksi aikaan, maanääristä, sen toiseen ääreen.
Ja näin uudestisyntymisen kautta, jonka Jumalan Henki saa aikaiseksi, olemme Hengen kuljetettavina, emmekä enää ole vanhan alaisuudessa.
tts. synnin orja, vaan Uuden Isännän alaisuudessa.
Tämä Henki antaa meille sen kuolemattomuuden. Herättää kerran tietoisuuden ylösnousemuksessa uudessa ruumiissa, ylösnousemusruumiissa, joka on se puhtauden ja kirkkauden puku. Vanhurskauden puku, ilman tahraa, Kristuksessa.
Siinä yhtyvät taivas ja maa, minuuteni hänessä ja hän minussa.
Ylkä ja morsian.
tässä eremithille, nm. kysyn, kysyn vielä, kysäseisin. olen tässä kysellyt.
eremith32... Palstalla ei saa mitään selvää kuka kenellekin vastaa, ellei laita alkuun henkilön nimimerkkiä.
Joten en saanut selvää kenelle vastasit. Tämä palsta on huonontunut uudistuksen jälkeen
Huomio! Vastaus oli tarkoitettu nimimerkki "Henkinen ihminen" ! Toivottavasti olet lukenut vastaukseni? eremith32.
Näin oli, vastaan myös kyselijälle, ja nyt vastasin eremith.
=
olen tässä kysellyt.
27.5.2011 19:23
tällä tekstillä...
että pysytään näin linjalla.
"Kyselijän näkemys"). Laitan esimerkin erään tuunetun sielutieteilijän erään merkittävän lausunnon, jonka hän esitelmässään toi esiin. (Tohtori Descartes) Hänen mielestään sielu ei ollut ruumiillinen ilmiö, vaan aivan riippumaton aisti elimien, hermojen ja aivojen toiminnasta.
Ennenkuin myöhemmin tulen asian varsinaiseen järjelliseen ymmärtämiseen, niin laitan tähän vielä, niin lainaan tähän Rooman (Klubin jäsenen professori Pentti Malaskan lausunnon), hänen katsomuksensa jälleensyntymisestä, eli sielun kuolemattomuudesta.
Hän sanoo seuraavasti! "Onko minuuden jatkuminen läpi kuoleman ehkä - myö luotavissa? Materialismi "uskovaisen" kanta tähän on, että koska ei ole olemassa mitään muuta kuin materia; silloin kuoleman hetkellä siinä on läsnä kaikki se, mikä ihmisessä on. Ja kuoleman jälkeenkin ruumis ja sen materia on yhä olemassa. Mutta periaatteessa tiedetään miten kalman materialle käy kuoleman jälkeen.
"Näin ollen materialistiseen uskoon uskontoon ei tietenkään voi sisältyä mitään muuta ajatusta? Materialismin mukaan pitäisi sanoa oikeastaan, että ihmisen tietoisuus on vain hetken kestävä häiriö materiassa, so meidän olemisemme ruumiissamme - fysiikassamme, joka sitten palautuu palautuu takaisin häiriintymättömään olemattomuuteensa, ihmisen kuoltua?
Minä en pidä tallaista ajatusta kovinkaan inspiroivana. Mielestäni asetan itselleni mieluummin pohdittavaksi kysymyksen, että jatkuuko tietoisuuteni ja tuo suuri tiedostomattomaksi jäävä minuuteni ruumiini kuoleman jälkeenkin. Se mahdollisuus, että ne jatkavat, vaikka eivät enään ole muille tiedostettavissa - miellyttää minua enemmän, kuin pelkän pelkän tietoisuudesta köyhtyneen aineen jatkuminen" Näin Professori Pentti Malaska.
No mitä sinä itse ajattelet, nyt lainasit ihmisten omia ajatuksia.
Raamatussa on selvät sävelet, kelpaisiko sieltä näköalat?
Sielu, minuus, jolle annetaan Kristuksessa iankaikkinen elämä, uudessa ruumiissa ja sen toteutumisen ajankohta on h- hetkenä Kristuksen paluu.
Tämän vanhan ihmisen kohta on kuoleman jälkeen uni ja paikka hauta.
Haudasta herätetään, koska herätä täytyy unesta.
Mikä on herätyksen hetken paluun merkit, on Ylienkelin ääni pasuna, nopeus, kuin salama idästä länteen.
Miltäs tuntuisi jos tuollaiset sanat annettaisiin Sanasta sinua lohduttamaan.
Kelpaisiko?
Onkohan jokin ilmiö liikkeellä näin 10 vuoden sektoria katsoen.
Vilkuilen tuossa ison helluntaiherätyksen ongelmia, kirkko/ry.
Pian käy tämänpäivän keskustelujen pohjalta, että vanhapolvi perustaa uudelleen tämän herätysliikkeen, mitä kirkoksi muuttunut porukka on hajottamassa.
Omaisuudet siirretään kirkonpiikkiin, ry.t lakkautetaan jne.
Sanan valta poistetaan vanhoilta jne.
Sitäkö se uudistus on tänäpäivänä, jota ajetaan jokapaikassa?
Kun isossa tapahtuu jakaantuminen, uhraamiset vähenee, mutta kirkkokiinteistöjen kulut painavat velkojen kanssa päälle, alkaa siinäkin kirkon johtajien hymy hyytyä. Saa nähdä, mikä tämä aika on, huudetaan uudistuksia.
Entäpä valtiokirkko, siellä on suuret ongelmat ja se uudistus.
Tätäkö uudistusta haetaan, eli onko Henki menetetty ja eletään lihan käsivarrella jokapaikassa?
Hämmästyttää ja hämmästys on monessa kodissa.
Maailma on sitten kovin risanen, siellä nuoret on erittäin rikkinäisiä, perheet hajoavat, on uusion uusioperheitä, sekö olisi tavoiteltava vapaus ihmisillä?
Tämä rapautuminen, joka huutaa kirkkoihin uudistusta ajaa koko yhteiskunnan tuhon tielle, joka ei ainakaan tuo hyvyyttä nautittavaksi kenenkään kotiin.
Sitä ne kättemme hedelmät kantavat sadoksi.
ja kuka kärsii? Se ihminen, se nuori, se puoliso, avioliitot, vanhukset, kaikki.
.. Kenellä olisi vastaus, se ei ainakaan ole ihmisen inhimillisen vapauden kaipuussa, koska synti orjuuttaa ja laivan kapteenit eivät tiedä mihin mennä.
Minua ei todellakaan tyydytä materialistinen tai kirjaimellinen katsanto kanta, sillä kirjaimen sisään aina kätkeytyy sisäinen henkinen eli sielullinen näkökenttä.
Jälleen syntymisessä on ihmisen olemusta käsittelevä varsinainen ratkaisu. Jos me lähdemme siitä, että oikeus pitäisi olla elämässä se varsinainen kaikessa toiminnassamme ja tehtävissämme se oikeuden mukainen tuloksen tekijä elämässä, niin onko se sitä? Ei vaan vaan sellaisten kirkollisten uskontojen, kuin adventismin opin mukaan ihmiset ovat vastuu vapaan luojan mielivallan, tai sitten sieluttoman luonnon, sokeiiten voimien pelkkiä leikkikaluja.
Otamme esimerkin! Lapsi syntyy maailmaan tietysti varustettuna aivoilla, jotka soveltuvat hyvin olemaan kaikkien eläimellisten viettien ja muutenkin rikollisuuteen taipuvaisen halujen työkaluina eli siis rikos aivoilla, jotka soveltuvat pahojen himojen ja raakojen vaistojen käyttövälineiksi. Kun hän on esim; varkaan ja irstailuun vajonneen naisen lapsi, ja lapsen elin-veri on virrannut epäpuhtaasta ja "myrkytetystä" lähteestä.
Ja nyt hänen ympäristönsä jossa hän kasvaa suosii häntä ja kasvatta hänet paheelliseen elämään ja oikein harjoittaa hänet paheelliseen toimintaan ympäristössään, koska ympäristö on suosiollinen hänen kaltaiselleen.
Toinen lapsi syntyy päinvastaisilla aivoilla jaloiksi muovatuilla aivoilla: aivoilla jotka suveltuvat ilmaisemaan mitä loistavinta ajattelua/järkeä, eläimellisten viettien ollessa hyvin pienessä määrin kehittyneitä, siksi että hän on puhdasten ja ajattelevien vanhempien lapsi. Hänen ympäristönsä on hänen kaltaiselleen sopiva, koska ihmiset jotka asuttavat sitä, ovat sivistyneitä ja hienotunteisia ja siksi johtaa tämän lapsen hyville ja oikeille teille, kasvattaen häntä hyvään ja oikeaan toimintaan.
eli toisen ylempänä mainitun ovat jo elimistö ja ympäristö tuominneet edeltäpäin rikolliseen toimintaan elämään, tai sitten parhaassa tapauksessa, jos Jumalallinen voima ja se kipinä Kristus rakkautta tuntuvana hänessä tulee esiin, niin joutuu hän pelottavaan taisteluun, jonka se, vaikka se päätyisikin voittoon, - täytyy uuvuttaa, runnella ja murtaa voittaja:
Jota vastoin toisen lapsen ovat elimistö ja ympäristö edeltäpäin määränneet hyvään tekevään toimintaan, eikä hänen taistelunsa koske sitä pahaa, joka vetäisi häntä alaspäin, vaan hyvään kohti korkeampaa..Mistä johtuu tallaiset erilaiset kohtalot, jos nämä ihmiset tulevat ensikertaa elämän näyttämölle?
Sanommeko vain, että joku itsetietoinen, ylivaltias kaitselemus luo näin kaksi elämää, tuomiten toisen mitä parhaimmilla mahdollisuuksilla, ja toisen äärimmäiseen vastakohtaan rikolliseen toimintaan joka vaatii ääretötä tuskallista elämää rikoksen tiellä? Jos näin laita, niin ei voi valittava ja avuton ihmiskunta pohjattoman vääryyden käsissä muuta kuin kauhistua ja alistua, mutta sen täytyy lakata puhumasta, että oikeus tai Jumalallinen rakkausovat sen palvelevan Jumaluusen ominaisuuksia.
Jos tallainen tulos on sokean luonnon vopimien aiheuttama, niin tottakai ihminen on silloinkin niitten syiden vallassa joita hän ei pysty tutkimaan ja hallitsemaan. Mutta jos jälleen syntyminen on tosi, niin oikeus hallitsee maailmaa ja ihmisen kohtalo on omissa käsissään. Antautuminen pahoihin ajatuksiinkin ja tekoihin eli pahan tekeminen muille ja häikäilemätön itsekkäiden pyyteiden tavoitteleminen rakentavat jälleen syntyvälle ihmiselle aivot jotka ovat näiden pyrkimysten lisääntyvään ilmaisuun sopiva väline; aivot, joista kaikki pahat taipumukset löytyvät ovat valmiiksi kynnetyt vaot joita myöten niitä taipumuksia helposti kehitetään, joista ei siementä löydy hyvään". Jatkuu seuraavalla
jJatkoa edelliseen!). Turhaan hyvien taipumusten voimat edes hakevat ihmisen fyysillisiä elimiä ilmentääkseen hyvän taipumuksia, vaan se luonto vetäytyy sinne missä sillä on parhaat mahdollisuutet vääryyden tekoon, eli sellaiseen ympäristöön, jossa pahantekotilaisuuksia tarjoutuu joka taholta. Sieltä löytyvät ne sopivat fyysilliset myrkytetyt ruumiin ainekset jotka sopivat parhaiten toteuttamaan semmoisen ilmaisemiseen, kauhistuttavaa tietysti, mutta juuri yhtä kauhistuttavaa, kuin se tosiasia, että jatkuva juopottelu aiheuttaa ruumiin ja aivosolujen pikkuhiljaisen häviön/tuhoutumisen.
Mutta missä oikeus toimii, niin siellä on lahjomaton laki, ja silloin on myöskin toivo! Siellä emme enään ole tuulen häälyttämää ruokoa, vaan oman kohtalomme määrääjät, koska me tiedon avulla osaamme käyttää näitä lakeja, jotka eivät kerralla hyväksy lopullista kohtaloa. Monissa raamatun paikoissa ja sen ajatuksista saamme tukea jälleen syntymälle.
Jäålleensyntymisen valossa ihminen on arvokas kuolematon olento, joka on kehittymässä todelliseen tarkoitusperäänsä Jumalallista kirkkautta kohden: Ilman jälleensyntymistä, ihminen on vain oljenkorsi joka ajelehtii satunnaisuuksien tuntemattomassa virrassa edesvastuuttomana luonteestaan, teoistaan ja kohtalostaan. Mutta jälleensyntyvänä yksilönä hän voi katsella eteenpäin pelottomalla toivolla, miten alhaalla hän sitten lieneekin kehityksen asteikossa tällä hetkellä
Mutta hän on kuitenkin kulkemassa Jumalisuuden portaikkoja ylöspäin. Ilman tätä lakia hänellä ei olisi mitään perusteita jotka olisi järkeviä, siitä, että tulevaisuutta olisi ensinkään olemassa edes.Sillä miksientisyyden henkilö aiheetta tähyilisi tulevaisuuteen? Eihän siinä ole mitään järkevää syytä. Hänhän olisi vain olemato kupla ajan valtameressä, heitettynä maailmaan olemattomuudesta ominaisuuksilla hyvillä tai pahoilla, jotka on liitetty häneen ilman järkevää syytä ja siksi olisi aivan turhaa yrittää tehdä parasta.
Päästäessään jälleensyntymisen häviämään uskostaan, on nykymaailma riistänyt Jumalalta Hänen vanhurskautensa ja ihmisiltä heidä turvansa." Oletko hyvä, ja et hyökkää ikävillä lauseilla ja ankaralla arvostelulla minua, jos näet sopimattomaksi tämän m,inun kommenttini näkemyksen ja uskon joka antaa itselleni uskon kysymykseen tyydyttävän ja totuuden mukaisen vastauksen. En toivoisi "Pyhhin" kommenttia lainkaan, koska se on raakaa kielen käyttöä jatkuvasti, ja panettelua, jolla hän häpäisee Jumalaa.
eremith.
Ilman jälleensyntymistä, ihminen on vain oljenkorsi joka ajelehtii satunnaisuuksien tuntemattomassa virrassa edesvastuuttomana luonteestaan, teoistaan ja kohtalostaan. Mutta jälleensyntyvänä yksilönä hän voi katsella eteenpäin pelottomalla toivolla, miten alhaalla hän sitten lieneekin kehityksen asteikossa tällä hetkellä...
Et voi luvata enempää, mitä on kirjoitettu.
Sana Mal.3:18-4:2
Ja te näette jälleen, mikä on ero vanhurskaan ja jumalattoman välillä, sen välillä, joka palvelee Jumalaa, ja sen, joka ei häntä palvele.
1. Sillä katso: se päivä on tuleva, joka palaa kuin pätsi. Ja kaikki julkeat ja kaikki, jotka tekevät sitä, mikä jumalatonta on, ovat oljenkorsia; ja heidät polttaa se päivä, joka tuleva on, sanoo Herra Sebaot, niin ettei se jätä heistä juurta eikä oksaa.
2. Mutta teille, jotka minun nimeäni pelkäätte, on koittava vanhurskauden aurinko ja parantuminen sen siipien alla, ja te käytte ulos ja hypitte kuin syöttövasikat
3. ja tallaatte jumalattomat; sillä he tulevat tomuksi teidän jalkapohjienne alle sinä päivänä, jonka minä teen, sanoo Herra Sebaot.
ts. jälleensyntymistä ei sanan mukaan tule. Joka ei rakenna Herran kanssa
ON oljenkorsi, joka tulee palamaan.
33. Puu ja hedelmät
"Jos puu on hyvä, sen hedelmäkin on hyvä, mutta jos puu on huono, sen hedelmäkin on huono. Hedelmästään puu tunnetaan. 34. Te käärmeen sikiöt, kuinka teidän puheenne voisi olla hyvää, kun itse olette pahoja! Mitä sydän on täynnä, sitä suu puhuu. 35. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esiin hyvää, paha ihminen pahuutensa varastosta pahaa. 36. Minä sanon teille: jokaisesta turhasta sanasta, jonka ihmiset lausuvat, heidän on tuomiopäivänä tehtävä tili. 37. Sanojesi perusteella sinut julistetaan syyttömäksi, ja sanojesi perusteella sinut tuomitaan syylliseksi."
Eipä tuossa Malakian kirjassa ollut mitään jälleensyntymiseen kielteisä päin vastoin. Lue. Mal.4:5-6. Matt.11:14.17:11-13. Mark.9:11-13. Jotai luulisi sinulle selviävän jos vähänkin omakohtaisesti haluat selvbittää itsellesi.