Kaikki ihmiset uskovat Jumalaan!
Toiset tunnustavat sen, toiset kieltävät.
Ne jotka sen kieltävät myös vastustavat eniten niitä joille usko Jumalaan on itsestään selvyys.
Toisaalta uskoimmepa tai emme, niin Jumala joko on olemassa tai sitten ei, usko tai epäusko ei sitä totuutta muuta miksikään.
Toiset tunnustavat sen, toiset kieltävät.
Ne jotka sen kieltävät myös vastustavat eniten niitä joille usko Jumalaan on itsestään selvyys.
Toisaalta uskoimmepa tai emme, niin Jumala joko on olemassa tai sitten ei, usko tai epäusko ei sitä totuutta muuta miksikään.
Vastaukset 23
Vanhimmat
Usko on henkilökohtainen asia eikä uuta tosiasioita, vaikka niin moni mäin toivookin.
Ei sitä jumala-hypoteesia tosiasiassa mihinkään tarvitse.
Jos tarvitsee, niin omapa on asiansa. Ei se minua haittaa, kunhan eivät tule julkisesti hörhöideoitaan esittelemään.
niinpä
Aivan mutta täytynee otta huomioon myös muut uskonnot (hindut yms). Heillähän on enemmän jumalia kuin meillä, joten täytyy ajatella niin että on vain yksi jumla jolla on on monta ilmenemismuotoa.
Itse uskon jumlaan mutta en täydellisesti niin kuin Raamatussa sanotaan.
tuo on yksi niitä virheellisyyksiä, joita raamatussa on. Siellähän sanotaan, että jos et ole puolellamme, olet meitä vastaan. Kuinka triviaalisti epätosi väite! On nimittäin kolmaskin vaihtoehto.
Siinä olet kyllä harvinaisen oikeassa, että pelkkä usko ei riitä tekemään mitään todeksi. Kyllä totuus on uskosta riippumatonta.
Joopa joo, enpä ookaan pitkiin aikoihin kuullu mitään ton sekavampaa! Mieti ny itekin, mistä sä puhut ja mitä sä tahdot sanoo! Ensimmäinen virke (Kaikki ihmiset uskovat Jumalaan!) on täyttä soopaa. Jos sä oot vähäkään lukenu tätä palstaa, täälläki on paljo, jotka on ateisteja ja jotka aivan varmasti eivät usko Jumalan olemassaoloon. Jos sä taas tahdot sanoo, et Jumala on olemassa siitä riippumatta uskooko ihmiset siihen vai ei se on tietty ihan eri juttu se. Viimeinen virkkees sit vesittää täysin sen mitä sä (ehkä) yritit sanoo, koska sähän otat mahdollisuudex myös sen ett Jumalaa ei sittenkään olis. Totta on ainoostaan se, et Jumala on tai ei oo eikä ihmisen usko SITÄ tosiasiaa mixkään muuta.
Niin, uskoa on ainakin kahdenlaista:
1. Pään uskoa, asioiden totena pitämistä.
2.Sydämen uskoa, sitä minkä Pyhä Henki saa aikaan.
Raamattu sanoo että riivajatkin uskovat ja vapisevat Herramme edessä. He eivät kuitenkaan pelastu.
Raamatun mukaiseen uskoon sisältyy kaksi asiaa. Se on
1. Luja luottamus siihen mitä toivotaan
2. Ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy.
Edelleen Raamatun mukaan uudestisyntynyt uskova on uusi luomus.
2.Kor 5:17. Siis, jos joku on Kristuksessa, niin hän on uusi luomus; se, mikä on vanhaa, on kadonnut, katso, uusi on sijaan tullut.
Jeesus sanoi että Hän on ainoa tie Isän luo. Mikään uskonto maailmassa ei voi siis pelastaa. Ainoastaan usko Jeesukseen. Uskon että Jeesus ei valehdellut, joten Hän on ainoa tie taivaaseen.
Etsivä löytää! Siunauksia!
Ai jaa ja ku mä oon aina kuvitellu et sydän on vaan pumppu, mikä pitää veren liikkeell. Se, et joku sanoo et tuntee ja uskoo sydämellään mun mielest tarkottaa sitä, et ihmiselle on syntyny SYVÄ JA LÄMMIN TUNNE ASIASSA. Mut kyl mä aina oon kuvitelly, et sama prosessori se o (aivot) joka sitä dataa kelaa. Tietty ihminen on myös tunteil varustettu ja siin suhtees poikkeaa tavallisesta kompuutterist. Tunneasiat on siinä mieles kivoja, hassuja, joskus jopa vaarallisii et ne aika usein sekottaa sen kompuutterin ihan totaalisesti (vrt. rakastuminen esim.). Siit Pyhäst hengest sit. Mä oon aina kuvitellu (etten sanois USKONU) et niin kauan ku henki pihisee, sitä vaan ny dallataan tääll pallon pääll ja yritetään olla toiset enemmän toiset vähemmän inhimillisii toisillemme, yritetään auttaa muksui leivänsyrjään kii ja oleen ihmisix, autetaan toinen toisiamme selviytymään täs ankees ilmastos ja sit ku lähdön hetki on ovella vähä niinku valmistautuneit, ettei kuvittelis oleen Metusalemix (II painos) luotu. Mitä sit tapahtuu, se on kunkin henkilökohtanen juttu, mut AINA ERI JUTTU SE. Nyt kyl päästiin jo sit uskonki puolelle.
Joo, sydämen täytyy olla jotain muutakin kuin fyysinen pumppu. Raamattu sanoo esim.
Matt. 6:21. Sillä missä sinun aarteesi on, siellä on myös sinun sydämesi.
Kirjoitit, "joka uskoo sydämellään ...ihmiselle on syntyny SYVÄ JA LÄMMIN TUNNE ASIASSA".
Mä olen kokenut uskon Jeesukseen juuri noin. Olen kuullut joskus jonkun sanovan että jos on hyvä ihminen niin pääsee taivaaseen. Tämähän ei pidä paikkaansa Raamatun mukaan, vaan sinne menee ainoastaan Jeesukseen uskovat. Tämä on aika rajua tekstiä, mutta se on totuus.
"...ihmiselle on syntyny ..." Olet löytänyt juuri jotain todella syvällistä. Uskoontullaan todellakin syntymällä. Ihan niin kuin lapsi syntyy maiilmaan, hänestä tulee ihminen. Vastaavasti kun ihminen syntyy Pyhästä Hengestä Jumalan sanan kautta hän uudestisyntyy uskovaksi. Sentähden Raamattu sanoo uskomattomia kuolleiksi ja uskovia eläviksi. Uskova on siis siirtynyt (hengellisestä)kuolemasta elämään, pimeydestä valkeuteen.
Viestisi oli aika kakkelin makuinen.
Aika naurettavaa potaskaa
Kaikki eivät usko Jumalaan. Ainakaan ne jotka eivät ole koskaan kuulleet Jumalasta.
Yliluonnollisiin asioihin kyllä uskovat kaikki alkuasukkaita myöten, mutta ei Jumalaan.
Mitä TUNNUSTAMISTA siinä on että uskoo Jumalaan? Niinkuin olisi tehnyt jotain kiellettyä joka pitää tunnustaa.
*Ne jotka kieltävät myös vastustavat eniten niitä joille usko Jumalaan on itsestäänselvyys*
Tai sitten ne, jotka uskovat, vastustavat eniten niitä, jotka eivät usko, ts. vastustavat epäuskoa. Riippuu mistä näkökulmasta katselee.
Se on totta, ettei sitä suurta totuutta, jota kukaan ei tiedä, muuta miksikään kenenkään usko eikä epäusko.
:)
Voihan sitä uskoa että Jumala on olemassa, mutta muuttuminen uskovaiseksi onkin sitten jo toinen juttu.
Osuit asian ytimeen.
Kenellä on oikeus kutsua itseään uskovaksi?
Mitä se loppujenlopuksi tarkoittaa että "muuttuu" uskovaksi?
Että yrittää elää mahdollisimman hyvin raamatun mukaan? (Haluaisinpa nähdä ihmisen joka sen on pystynyt toteuttamaan käytännössä)
On olemassa paljon ihmisiä jotka eivät sano itseään uskoviksi, mutta elävät silti pitkälti raamatun oppien mukaan, omaatuntoaan kuunnellen, vähintäänkin yhtä hyveelistä elämää kuin uskoviksi itseään kutsuvat.
Mikä uskoviksi itseään tituleeraavista tekee niin paljon parempia kuin nämä ei-niin-uskovat, että he pääsevät mielestään paratiisiin mutta nämä toiset ei?
Ja vielä yksi juttu; pitääkö uskovaisten aina olla suurinpiirtein jotain evankelistoja, että todistaisivat olevansa uskossa tarpeeksi? Pitääkö sitä uskoa toitottaa jokapuolelle vain siksi että todistaisi olevansa tosiuskova?
Usko on lahja. Sen voi vastaanottaa silloin kun Jumala sitä tarjoaa. Itselleni tämä tapahtui kun Jumala tuli minua lähelle ja kutsui. Kiinnostuin hengellisistä asioista, aloin tutkia Raamattua ja lukea hengellisiä kirjoja.
Ymmärsin Raamatusta että olin syntinen enkä elänyt Jumalan tahdon mukaan. Pyhä Henki puhui selkeästi sisimpääni. Rukoilin Jumalaa ja Hän antoi sisäisen voimakkaan varmuuden ja ilon sisimpääni. Ilo ja Rauha ovat pysyneet siitä lähtien vaikeuksista huolimatta. Koin uudestisyntymisen mistä kirjoitinkin tässä keskustelussa vastauksena QWERTYlle
Mahtavaa tässä on se että minun ei ole tarvinnut muuttaa itse itseäni, vaan sen on tehnyt Pyhä Henki. Hän muutti myös tahtomaailmani niin että minun ei tarvitse enää elää itselleni ja lähimmäisilleni vahingollisessa syntielämässä. Tämä ei tarkoita sitä ettenkö lankeaisi syntiin, vaan sitä että Hän antaa uudelleen ja uudelleen voiman elää uskossa. Se on aivan ihmeellistä. Olen saanut myös mm. kielilläpuhumisen lahjan joka rikastuttaa valtavasti uskonelämääni. Kaikkein parasta on kuitenkin rakkaus ja turvallisuus mikä Jeesuksen läheisyydessä on.
Siunausta sulle!
Jos usko on lahja niin miksi Jumala antaa sen vain joillekin mutta monet muut kuolevat tietämättä koko asiasta, tai eivät "saa" sitä lahjaa?
Miksi Pyhä Henki puhuu vain joillekin, mutta ei kaikille?
Kuuletko oikeasti ääniä kun Hän puhuu sinulle, vai miltä se kuulostaa? Kuulostaako se samalta kuin joku ihminen oikeasti puhuisi sinulle samassa huoneessa? Kuuletko sen korvillasi vai oliko se vain joku tunnetila?
Mikä sinusta tekee sellaisen että voit sanoa itseäsi uskovaiseksi?
Mikä siinä kielillä puhumisessa on sellaista joka erityisesti rikastuttaa uskonelämääsi? Saatko kielillä puhuessasi jonkinlaisen tunnemyrskyn?
"Hän antaa uudelleen ja uudelleen voiman elää uskossa"
Mitä se uskossa eläminen on?
"Jos usko on lahja niin miksi Jumala antaa sen vain joillekin mutta monet muut kuolevat tietämättä koko asiasta, tai eivät "saa" sitä lahjaa? "
Uskon lahja, jonka voi vastaanottaa evankeliumin kuullessaan on tarjolla kaikille. Jeesus antoi lähetyskäskyn viedä sanoma kaikkialle maailmaan. Joka uskoo ja kastetaan se pelastuu. Joka ei usko se tuomitaan kadotukseen. Pyhä Henki toimii sanan välityksellä. Joka ottaa sanoman vastaan sille Jumala antaa voiman tulla Jumalan lapseksi. Ne jotka eivät ole kuulleet evankeliumia tuomitaan elämänvaelluksensa mukaan. Kts. Room. 2:12-16
Luukas 24:46-48
Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista, ja että parannusta syntien anteeksisaamiseksi on saarnattava hänen nimessänsä kaikille kansoille, alkaen Jerusalemista. Te olette tämän todistajat.
"Miksi Pyhä Henki puhuu vain joillekin, mutta ei kaikille?
Kuuletko oikeasti ääniä kun Hän puhuu sinulle, vai miltä se kuulostaa? Kuulostaako se samalta kuin joku ihminen oikeasti puhuisi sinulle samassa huoneessa? Kuuletko sen korvillasi vai oliko se vain joku tunnetila?"
Pyhä Henki käyttää ensisijaisesti Jumalan sanaa. Sen kautta Hän puhuu kaikille. Joskus Jumala johdattaa olosuhteiden kautta tietämättäni, joskus rukouksiin vastataan nopeasti. Ääniä en ole kuullut. Raamattu kertoo useista henkilöistä joille P.H on puhunut selkeästi.
"Mikä sinusta tekee sellaisen että voit sanoa itseäsi uskovaiseksi? "
Minussa tapahtui sisäinen muutos uskoontullessani. Ennen sitä en tunnustautunut uskovaksi, eivätkä uskonasiat edes kiinnostaneet. Nykyään käyn mielelläni uskovien kokoontumisissa. On hienoa rukoilla ja laulaa yhdessä sisarien ja veljien kanssa. Myös Raamatun aikaiset uskovat tekivät niin. Koemme uskovien yhteyttä, sisäistä iloa. Henki on sama silloin ja nyt. Olen mukana myös joissakin käytännön projekteissa joissa autetaan ihmisiä.
"Mikä siinä kielillä puhumisessa on sellaista joka erityisesti rikastuttaa uskonelämääsi? Saatko kielillä puhuessasi jonkinlaisen tunnemyrskyn?"
Ainoastaan lahjan saadessani koin yliluonnollista iloa. Nykyään rukoilen usein kielillä varsinkin kun joku asia joka painaa mieltä. Kieleni on aika selkeä. En ole tunnistanut vielä mitä kieltä se on. Ehkä joku espanjansukuinen muinainen kieli?
"Hän antaa uudelleen ja uudelleen voiman elää uskossa"
Mitä se uskossa eläminen on?
Uskossa eläminen on luottamuksessa elämistä. Se sisältää toivon valoisasta tulevaisuudesta, kävipä täällä maanpäällä miten tahansa.
Room. 8:38-39
Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat, ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme.
Kiitos Pakana hyvistä ja asiallisista kysymyksistä.
t. topman
No ei se kyllä ihan silleen mene että se "usko" vain vastaanotetaan!
Minä esim.henk.koht. olen kyllä ollut näiden asioiden kanssa tekemisissä koko elämäni, mutta en pysty uskomaan koska kristittyjen Jumala, Jeesus ja Pyhä Henki on minulle ihan yhtä todellisia kuin Allah, Shiwa, Wishnu, ja Aku Ankka. En näy ei kuulu ei TOIMI.
Kyllähän minä voin "alkaa uskomaan" vaikka keijuihin ja menninkäisiin jos huvittaa, mutta ei nekään ole todellisia. En käsitä mitä hyötyä siitä olisi.
"Ne jotka eivät ole kuulleet evankeliumia tuomitaan elämänvaelluksensa mukaan"
No mutta kun minä esim. olen kyllä kuullut liikaakin tuota "evankeliumia", mutta en siihen usko, koska olen rehellinen itselleni, joudun siis helvettiin?
Jos Pyhä Henki puhuu vain sanansa kautta, niin mitä järkeä on kielillä puhumisessa? Mitä ihmeen hyötyä on höpöttää hysteerisesti jollain vieraalla kielellä jota kukaan ei ymmärrä??
*Joskus Jumala johdattaa olosuhteiden kautta tietämättäni, joskus rukouksiin vastataan nopeasti*
Mistä tiedät ettei se "johdatus" ole vain sattumaa? Ihmiset kyllä saavat itsekin aikaiseksi asioita ilman Jumalaakin.
Kuten esim. tuon "sisäisen muutoksen" voi saada aikaiseksi itsekin, kun vain haluaa ja olosuhteet sallivat.
Yhteydentunnetta ja iloa voi tuntea ilman mitään "henkiäkin."
Onko järkeä luottaa sellaiseen minkä olemassaolosta ei voi olla varma?
1991 jäin töistä kesälomalle ja kaikki oli inhimillisesti hyvin. Meni ensimmäinen viikko, otin olutta ja vietin aikaa perheeni kanssa rentoutuen. Kaikki oli niinkuin ennenkin, mutta sitten tapahtui jotain. Minua alkoi kiinnostaa hengelliset asiat. Mitään ulkonaista ärsykettä tälle asialle ei ollut. Vain sisäinen ajatus ja tahto. Tiesin näistä asioista ennestään koska olin ollut lapsena uskossa. Aloin lukea Raamattua ja uskoni vahvistui. Rukoilin Jumalaa ja Hän vastasi. Ketään uskovaa ihmistä ei ollut lähimaillakaan, enkä ollut aikoihin keskustellut uskonasioista kenenkään kanssa. Minun kohdallani tapahtui niin että Jumala tuli lähelle, Hän kutsui ja minä vastasin myöntävästi.
En voi muuta kuin rukoilla puolestasi. Tiedän että Jumala vastaa rukouksiin. Et voi alkaa uskomaan jos Jumala ei sinulle uskoa anna, samoin minä en voi lopettaa uskomistani, koska en voi valehdella sydämelleni. Sehän olisi teatteria.
Kielet jotenkin rakentavat sisäistä maailmaani. En tiedä miten, mutta rukoileminen rauhoittaa mieltäni. Rukoilen kielillä usein mm. saunassa. Vaimollani on myös rukouskieli. Se on kaunis ehkä Italialais-sukuinen kieli.
Uskon että Jumala on luonut maailman ja ihmiskunnan. Hänellä on suunnitelma sitä varten ja se toteutuu tahdoimmepa tai emme. En usko sattumaan.
kirjoitit:
"esim. tuon "sisäisen muutoksen" voi saada aikaiseksi itsekin, kun vain haluaa ja olosuhteet sallivat.
Yhteydentunnetta ja iloa voi tuntea ilman mitään "henkiäkin." "
En usko itse aikaansaatuun sisäiseen muutokseen näissä asioissa. Kirjoituksesi muistuttaa minulle että usko on todellakin lahja, sen aikaansaamiseksi ihminen ei voi tehdä mitään. Ainoastaan vastaanottaa silloin kun sitä tarjotaan.
Tällaista yhteyttä ja iloa en tuntenut koskaan uskomattomana ollessani vaikka minulla oli silloinkin hyviä ystäviä, sekä naisia että miehiä.
"Onko järkeä luottaa sellaiseen minkä olemassaolosta ei voi olla varma?"
Usko on sydämessäni, johon järjen päätelmät eivät yllä.
Mistä sinä olet varma? Oletko rukoillut Jumalaa että voisit tulla uskoon?
*Mistä sinä olet varma?*
Minä olen varma vain siitä ettei kukaan tiedä totuutta Jumalasta, maailman synnystä, tai muista ikuisuuskysymyksistä.
Olen myös varma niiden asioiden olemassaolosta, jotka näen ja tunnen ja pystyn aistimaan. Esim. siitä että itse olen olemassa ja että maailma on olemassa ym.
Olen varma ainakin kuolemaa edeltävästä elämstä, enkä tajua miksi pitäisi tuhlata tämä elämä keskittymällä kuolemanjäkeiseen elämään, josta ei tiedetä mitään, uskotaan ja luullaan vain.
*Oletko rukoillut Jumalaa että voisit tulla uskoon?*
Olen rukoillut lapsena monia kertoja että varmistaisin olevani oikeasti uskossa, kun se uskossa oleminen ei tuntunut miltään, eikä Jumala toiminut millään tavalla.
"Tulla uskoon" kuulostaa edelleenkin oudolta koska en näe siinä paljoakaan eroa nykyiseen olotilaani.
Paitsi että tunnen olevani vapaampi nyt kuin silloin kun elin "uskovaista" elämää.
*Onko järkeä luottaa sellaiseen jonka olemassaolosta ei voi olla varma?->
Usko on sydämessäni johon järjen päätelmät eivät yllä*
Kuitenkin uskominen ja luottaminen on kaksi eri asiaa.
Kyllä voi uskoa mihin vain, niinkuin sanottu, mutta kannattaako siihen LUOTTAA? Voi käydä köpelösti jos luottaa tiukassa paikassa liikaa.
Hebr. 11:1. Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy.
Uskohan sisältää juuri nämä kaksi asiaa:
1. Luja luottamus
2. Ojentautuminen
Jeesus sanoi hänelle: "Minä olen ylösnousemus ja elämä; joka uskoo minuun, se elää, vaikka olisi kuollut. Eikä yksikään, joka elää ja uskoo minuun, ikinä kuole. Uskotko sen?" Joh. 11:25-26
Kirjoitit että olet varma ainakin kuolemaa edeltävästä elämästä. Mitä se tarkoittaa? Mitä se elämä on?
Tuo Hebr.11:1. on hyvin sanottu :"Usko on luja luottamus siihen mitä TOIVOTAAN..."
Mutta toi jatko on vähän vaikeaselkoinen:" ...ja ojentautuminen sen mukaan mikä ei näy"
Mitä se tarkoittaa?
Raamatussa sanotaan myös että usko on mielenmuutos. Eli ajattelutavan muuttuminen.
Tarkoitin että olen varma kuolemaa edeltävän elämän olemassaolosta, koska elän sitä koko ajan.Pystyn näkemään ja kokemaan ja aistimaan sen.
Etkö sinä tiedä mitä on kuolemaa edeltävä elämä? Se on tämä mitä koko ajan eletään.
Mutta mitä se kuoleman jälkeinen elämä on? Mitä se tarkoittaa?
Sori, sekoitin kuolemaa edeltävän elämän edelliseen elämään. Sellaistahan meillä ei ole.
Ojentautuminen tarkoittaa mielestäni kuuliaisuutta Jumalan Sanalle ja Pyhän Hengen äänelle. Se on parannuksen teko uskoon tultaessa ja valvominen uskonvaelluksen aikana. Sana sanoo että armo kasvattaa meitä. Ojentautumista tarvitaan koko uskonvaelluksen aikana kun uusia tilanteita tulee eteen.
Ymmärtäisin uskoontulon kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavasti:
1. Jumalan sanan kuuleminen (tai lukeminen Raamatusta)
2. Pyhä Henki suosittelee kuultua sanomaa omalletunnolle oman aikataulunsa mukaisesti.
3. Ihminen päättää hyväksyä tai hyljätä sanoman
4. Myonteisessä tapauksessa P.H uudestisynnyttää ihmisen ja vahvistaa mielenmuutoksen
5 Sitä seuraa Usko = Luja luottamus & ojentautuminen
6. Ojentautuminen fyysisesti = P.H antama voima tehdä parannus
7. Saada P.H. täyteys = voima todistaa Jeesuksesta, toteuttaa lähetyskäskyä.
Raamattu sanoo myös,
Room. 10:10. sillä sydämen uskolla tullaan vanhurskaaksi ja suun tunnustuksella pelastutaan.
Tämä sopii myös hyvin luottamukseen ja ojentautumiseen.
Eräs esimerkki kuolemanjälkeisestä elämästä on kertomus rikkaasta miehestä ja Lasaruksesta. He ovat tässä tilassa tänäkin päivänä. En ota näitä Raamatunpaikkoja tähän, mutta voit lukea itse omasta Raamatustasi.
Luukas 16:19-31
Sitten kun tulee lopullinen tuomio tapahtuu Raamatun mukaan seuraavasti:
Ilm. 20:12. Ja minä näin kuolleet, suuret ja pienet, seisomassa valtaistuimen edessä, ja kirjat avattiin; ja avattiin toinen kirja, joka on elämän kirja; ja kuolleet tuomittiin sen perusteella, mitä kirjoihin oli kirjoitettu, tekojensa mukaan.
Johanneksen ilmestyksen luvut 21 ja 22 kertovat uskovien lopullisesta taivaallisesta kodista.
Jeesus puhui paljon vertauksia ja myös raamatussa muutenkin puhutaan pajon niitä.
Mistä sen tietää mitkä noista ilmestyksistä pitäisi ottaa kirjaimellisesti ja mitkä pelkkinä vertauksina jostain, mikä ehkä onkin vain kuvausta joistain jo olemassa olevista luonnollisesti tapahtuvista asioista?
Kuolemanjälkeisestä elämästä vielä että kyllähän esim. Mozartin voi sanoa "elävän" vielä. Musiikissaan. Mutta ei se tarkoita että hän ihmisenä tai sieluna eläisi.
Ja missä meidän sielut oli ennen syntymää?
Olisiko kuoleman jäkeen sama kuin ennen syntymää? Ei mitään.
Vaikka vertaukset olisivatkin jotain luonnollisesti tapahtuvia asioita, ne eivät ole itse pääasia. Vertauksilla Jeesus toi julki Jumalan valtakunnan salaisuuksia, jotka jäivät monille salaisuuksiksi. Monet vertaukset eivät myöskään avaudu muuten kuin sydämen uskon- ja hengellisen ymmärryksen kautta.
Jeesuksen sovitustyö ei ollut kuitenkaan kuvaannollinen vertaus vaan fakta. Samoin tapahtumat jotka ovat todettu historiallisiksi tosiasioiksi ovat faktaa.
Jumalalla on oma aikataulunsa joka toteutuu. Maailman ja ihmiskunnan luominen – Israel ja sen historia – Jeesus - Pyhän Hengen aika maailmassa seurakunnan keskellä. Elämme tätä aikaa. Seuraava suuri tapahtuma raamatuntulkintani mukaan on uskovien ylösotto jonka jälkeen tulee pedonmerkin- vihan aika.
En voi uskoa että ihmisen henki voisi haihtua olemattomiin. Mozartin henki odottelee omassa paikassaan lopullista tuomiota samoin kuin rikkaan miehen ja Lasaruksenkin. Kyllä hekin varmaan tekivät asioita, joista heidät muistettiin, mutta heidän henkipersoonansa ei jäänyt niihin asioihin tai esineisiin.
En usko että Adamista oli mitään olemassa ennekuin Jumala loi hänet ja puhalsi elämän hengen hänen sisimpäänsä. Samoin oli Eevan suhteen. Tämän jälkeen Jumalallinen järjestys on ollut niin että hedelmöittymisen tapahtuessa Jumala antaa elämän sille ihmisen alkiolle joka alkaa kehittyä sikiössä. Hän saa oman persoonansa ja iankaikkisen hengen Jumalan lahjana.
Nämä on todellakin uskon asioita :)