Ei narsismia, nauttii sun kiduttamisesta. Olet hänelle pelkkää paskaa
0Äänestä
51
Ai jaa, sitäkö se sitten onkin, hieno juttu että satuin lukemaan tämän. Mun mies on just tollanen, kaikille muille kohtelias ja puhuu rauhallisella äänellä, ainakin naisille ja on erittäin kohtelias, mutta minulle äyskii, kiroilee, haistattelee ja minä hullu rakastan häntä. Välillä oikein halveksii mun tekemisiä vaikka olen ihan kunnollinen ihminen. Miten pääsisin hänestä eroon, antaisitteko vihjeitä? Mä vain pelkään yksin jäämistä, ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta, on välillä ollut hyviäkin aikoja mutta nykysin on veemäinen äijä?! Taidan olla liian kiltti ja ainakin TYHMÄ. Niin hän mua nimittelee ja taitaa pitää paikkansa...
0Äänestä
tällaisiakin on
Ehkäpä ap on itse narsisti, joka ei kestä että muille ollaan ollenkaan kohteliaita.
0Äänestä
Monoa
No kaikkea sinäkin kuuntelet. Minua ei sentään haukuttu vaikka muuten olin itsestäänselvyys, näkymätön, jolle ei nyt kannattanut antaa pahemmin huomiota. Pelkohan se suurin este on asialle kuin asialle. Pelko on haihtunut ja suunta on selvä. Meille ehti tulla kaikenkaikkiaan 20 vuotta täyteen. En kadu eroa enkä yksin jäämistä. Vastaan kävelee uusi ihminen taikka sitten ei. Haluaisin olla merkityksellinen jollekulle enkä mikään kodinhoitaja.
0Äänestä
51
monoa joo pitäis antaa. Jostain syystä en vain osaa erota, mun sisaruksetkin sanoo että lähe kävelemään sen äijän läheltä mutta mikähän se syy on etten pysty? Kuitenkin sisimmässäni haluaisin erota! En itsekään ymmärrä itseäni? Olen vanhustenhoitaja ammatiltani ja töissä menee hyvin, vanhukset pitää minusta, joten järkikin on minulla hallussa, heh, siis siinä mielessä että en sentään mikään tumpelo ole kaikissa asioissa. Tämä liitto on vain aika omituinen loppujen lopuksi kun ajattelee sitä järjellä...
0Äänestä
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ei narsismia, nauttii sun kiduttamisesta. Olet hänelle pelkkää paskaa
Ai jaa, sitäkö se sitten onkin, hieno juttu että satuin lukemaan tämän. Mun mies on just tollanen, kaikille muille kohtelias ja puhuu rauhallisella äänellä, ainakin naisille ja on erittäin kohtelias, mutta minulle äyskii, kiroilee, haistattelee ja minä hullu rakastan häntä. Välillä oikein halveksii mun tekemisiä vaikka olen ihan kunnollinen ihminen. Miten pääsisin hänestä eroon, antaisitteko vihjeitä? Mä vain pelkään yksin jäämistä, ollaan oltu yhdessä kohta 30 vuotta, on välillä ollut hyviäkin aikoja mutta nykysin on veemäinen äijä?! Taidan olla liian kiltti ja ainakin TYHMÄ. Niin hän mua nimittelee ja taitaa pitää paikkansa...
Ehkäpä ap on itse narsisti, joka ei kestä että muille ollaan ollenkaan kohteliaita.
No kaikkea sinäkin kuuntelet. Minua ei sentään haukuttu vaikka muuten olin itsestäänselvyys, näkymätön, jolle ei nyt kannattanut antaa pahemmin huomiota. Pelkohan se suurin este on asialle kuin asialle. Pelko on haihtunut ja suunta on selvä. Meille ehti tulla kaikenkaikkiaan 20 vuotta täyteen. En kadu eroa enkä yksin jäämistä. Vastaan kävelee uusi ihminen taikka sitten ei. Haluaisin olla merkityksellinen jollekulle enkä mikään kodinhoitaja.
monoa joo pitäis antaa. Jostain syystä en vain osaa erota, mun sisaruksetkin sanoo että lähe kävelemään sen äijän läheltä mutta mikähän se syy on etten pysty? Kuitenkin sisimmässäni haluaisin erota! En itsekään ymmärrä itseäni? Olen vanhustenhoitaja ammatiltani ja töissä menee hyvin, vanhukset pitää minusta, joten järkikin on minulla hallussa, heh, siis siinä mielessä että en sentään mikään tumpelo ole kaikissa asioissa. Tämä liitto on vain aika omituinen loppujen lopuksi kun ajattelee sitä järjellä...