Huumorintaju, minne se on kadonnut?

Täällä hampaita kiristelevässä yhteiskunnassa on arjesta suoriutuminen ja kilpajuoksu töiden perässä niin suuressa roolissa että sen myötä on kadonnut muutakin kuin huumorintaju.

Ei se minnekkään ole kadonnut, kyllä löytyy kunhan vaan halua on, ilman sitä ei tässä maailmassa pärjää.

Niinpä, se on nykyään harvassa.

Kun lukee palstojen keskusteluja ei voi muuta kuin ihmetellä, kuinka jotkut ottaa heti herneen nenuunsa, jos joku kirjoittaa hauskasti tai tärkeästi.

Ehkä minä olen vain liian huumorinen henkilö, etten oikein ymmärrä kaikkia.

Pikku herkkiksiä liikenteessä näköjään tällä palstalla tänään.... Tosiaan, minne on huumorintaju kadonnut.

Samaa olen pitkään ihmetellyt, mitä hittoa ihmisille on tapahtunut että elämästä on tullut kuolemanvakavaa.

Kun on niin kiire, ettei edes ehdi morjestaa... Kyllä se on tämä oravanpyörämeininki vienyt pilkkeen silmäkulmasta. Elämästä on tullut kilpajuoksua, siitä on leppoisuus kaukana. Pitää saavuttaa tietty varallisuustaso, ni sit kato oltas onnellisempia ja hymyiltäs.

Hetkessä eläminen ja pienistä asioista nauttiminen ovat harvojen herkkuja. Se on valitettavan köyhää. Todellista köyhyyttä siis edelleen on mielestäni henkinen köyhyys, kapeakatseisuus.