Eihän Lestaadiolaiset pääse tänne keskustelemaa/puolustautumaan, vai saako niillä olla tietokoneita?
Tasa-arvo
Mika
27612
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Internet ja tietokoneet eivät ole kielletyllä listalla.
Siis saako ne käyttää... ohhoh
sitten ne saa varmaan kuunnella musiikkiakin.
Kommentista en nyt ole ihan 100% varma, mutta jostain sen kuulin.
Meillä ei kyllä ole minkäänlaista "kiellettyjen aineiden" listaa. Omatunto se on, joka sanoo, mikä on oikein ja mikä väärin. Saa olla tietokoneet ja internetti, saa kuunnella musiikkia, saa syödä lenkkimakkaraa ja banaania, saa omistaa edestäavattavan pesukoneen... Näitä kummallisia mielikuvia olen joskus koettanut karsia. Ja sitten se, että me SAAMME tehdä ihan mitä haluamme. Kysymys on siitä, TAHDOMMEKO tehdä tiettyjä asioita. Jos jostakin tulee paha olo ja omatunto alkaa soimata, tiedämme, että olemme tehneet väärin, tahdomme saada sen anteeksi ja kun asia on sovittu, se unohdetaan, eikä jälkeen päin tee mieli tehdä sitä. Siinä se on se viisaus.
Miksi jostain sitten tulee paha mieli? Siksikö, että se on kiellettyä?
IJEEESSS!! Olin oikeessa, Lissu on laestadiolainen! Vaikka en usko muuhun kuin pakasteessa oleviin kalapuikkoihin, rukoilen puolestasi! Toivottavasti se jumala sitten on olemassa, jotta rukouksiini vastattaisiin... etkai vaan asu Oulunsalossa?
Sitäpaitsi, Oulussapäin on ainakin sattunut sellasta, että vanhoillis-laestadiolaiset ovat hajoittaneet vähän liberaalimpien televisioita.
Se on väärin lapsia ja vaimoja kohtaan
siitä, että lähes jokaisessa lestaadiolaisessa perheessä on ainakin yksi kehitysvammainen lapsi.
Ja syy on selvä..Ei kai se äidin kroppa jaksa millään pukata kersaa kerran vuodessa!!!!!
Kas helvetissä kumit palaa...
Siksi, että omatunto kertoo, että se on syntiä. Ja tiiätkös, mikä on omatunto? Se on Jumalan ääni meidän kaikkien sisällä.
...on juoruja. On meistä paljon pahempiakin juttuja liikkeellä, ja niistä yleensä ei ole totta minkään vertaa. Mut ne juorut sitten muokkaa ihmisten ajatusmaailmaa ja levittää täysin omituisia stereotypioita.
Oletko kysynyt vaimojen mielipidettä asiaan? Minä ainakin HALUAN suurperheen. Vähintään sen kakstoista lasta. Mutta tietty asia on kiinni siit, miten Jumala tahtoo.
Eikä suurimman osan mun kavereitten perheistä. Toki tunnen niitäkin, joilla heitä on, mutta EI TODKAAN KAIKISSA!!!
Me uskomme, että lapset ovat Jumalan lahja. Otamme vastaan kaikki lapset, jotka meille annetaan. Mutta jos äidin ja lapsen henki vaarantuisi, voidaan asialle toki jotain tehdä.
Äidit ovat väsyneitä, ja se on täysin ymmärrettävää. Silloin on tärkeää, että heillä on aviomies tukena ja läheisiä ystäviä ja tuttavia, jotka hoitavat välillä lapsia ja antavat vanhemmille vapaapäiviä. Itse olen juuri huomenna menossa antamaan vapaapäivän veljelleni ja hänen vaimolleen, joilla on hiukan vajaan kolmenkymmenen ikäisenä nyt kuusi lasta, ikähaarukka 0,5-8 vuotta. Lasten äiti on usein väsynyt, mutta sanoo monesti, ettei ainuttakaan päivää elämästään antaisi pois, eikä ainuttakaan lasta.
Jumala antaa lapsia niin monta kuin hyväksi näkee. Hän tietää kyllä, kuinka kauan vanhempien voimat riittävät. Meillä on lapsia yksitoista, vanhin on nyt 31 ja nuorin 10. Ikäerot ovat kohtuullisia siis. En tahtoisi elää pienemmässä perheessä. Sisarukset ovat rikkaus, joista on paljon turvaa ja tukea maailman myrskyissä. Monet lastenhoitajat päiväkodeissa yms. hoitopaikoissa sanovat, että suurperheiden lapset ovat yleensä aina kilttejä ja hyvinkasvatettuja. Totuus on se, ettei heitä juuri tarvitse kasvattaa, koska he kasvattavat toinen toisiansa. He oppivat ottamaan toiset huomioon alusta asti ja oppivat, että joskus täytyy antaa periksi. He oppivat, että täytyy odottaa välillä, ettei aina voi juosta ensimmäiseksi ja rääkäistä heti, jos ei ehditä auttamaan kymmenen sekunnin sisällä.
Kehitysvammaiset lapset ovat yleensä perheille todella rakkaita. Heitä ei koeta rasitteeksi vaan pikemminkin auringonpaisteeksi. Hekin ovat lahjoja Jumalalta ja opettavat ympärillä olevia lähimmäisiään mm. hyväksymään erilaisuutta yms.
Siinä hiukan lestadiolaisperheiden lapsipolitiikkaa.
Olen kanssa isosta perheestä, uskovaisesta siis ja uskon itsekin. Emme ole lestadiolaisia ja perhen kaikki lapsetkaan eivät ole biologisia sisaruksiani, vaan adoptoituja. He ovat minulle todella rakkaita, siis aivan oikeita sisaruksia käytännössä. (yhtä paljon tapellaan...) Sitä vain haluaisin kysyä, että miksi ehkäisyn käyttäminen olisi väärin? Siis millä perusteilla ja mitä Raamattu aiheesta sanoo?
Ehkäistessään uuden elämän syntymän ihminen monesti estää Jumalan tahdon toteutumisen. Siksi se on väärin.
...että mitähän herätysliikettä/uskontokuntaa edustat? Ihan uteliaisuudesta kysyn. On mielenkiintoista tutustua uusiin ihmisiin.
Olen luterilainen enkä kuulu mihinkään herätysliikkeeseen. Arvostan kyllä monien herätysliikkeiden perustajien ajatuksia, mutta mikään niitä ei ole ylitse muiden. Kaippa se johtuu siitä, että olen löytänyt hengellisen kodin ihan vaan kirkon piiristä.
Uskon, että Jumala on luonut seksin ja tahtoo ihmisten myös nauttivan siitä. En siis ajattele, että se on pelkästään lasten hankkimista varten vaan myös avioparille nautinnoksi. Ja uskon, että siitä on paljon helpompi nauttia, kun ei tarvitse pelätä raskautta. Abortti on ehdottoman väärin, mutta eihän raskauden säätely voi olla. Samanlaista säätelyä on sekin, että kieltäytyy koko seksistä. Tämä asia ei ehkä käytännössä ole vielä minulle niin ajankohtainen, seurustelen vasta, mutta pohdinpa vain. En edes tiedä haluanko milloinkaan lapsia. Todennäköisesti joskus, mutta tuskin mitään suurperhettä kuitenkaan. Enkä silti usko, että en saisi nauttia seksistä.
Vaan lähes kaikista.
sen jutut lestadiolaisuudesta ovat vain tekopyhää kaunistelua. Vika on vain siinä, ettei joukossa mukana oleva kykene näkemään valhetta.
Paha sanoa kumpi sitten näkee paremmin, joukon ulkopuolinen vai mukana oleva. En kyllä ymmärrä miksi sinua pitäisi uskoa paremmin kuin Lissua.. Hän sentään tietää mistä puhuu, sen me muut voimme uskoa tai olla uskomatta, mutta valinta on oma. Niin kuin kaikessa.
Olen uhrannut 17 vuotta elämästäni lestahelvettiin, joten tiedän mistä puhun.
"Jokaisessa lestadiolaisperheessä..."
Jokainen = kaikki. Vai mitä??
Vai niin. Ja sinä ilmeisesti tunnet meitä lestadiolaisia joukoittain, vai mitä?? No, on tietty hyvä muistaa, että lestadiolaisiakin on montaa eri haaraa. Vanhoillislestadiolaisuus on suurin ja tunnetuin niistä haaroista, ja nimensä(kin) vuoksi siihen yhdistetään todella paljon huhuja jne. Kuitenkin toivoisin, että ottaisitte asioista selvää ennen kuin levitätte stereotypioitanne ympäristöönne.
...että sä koit sen helvetiksi. Mä olen ainakin onnellinen. No, ihmiset on erilaisia... Asiaan vaikuttaa paljon mm. vanhemmat, ystävät ja muu kasvuympäristö. Ymmärrän sinua, itsekin koin joskus suurtakin epävarmuutta. Nyt ne ajat ovat onneksi takana.
mitä olet kokenut, mutta olen todella pahoillani. Olen lukenut uskontojen uhreista, mutta itse en ole sellaista koskaan joutunut kokemaan. Varmasti tiedät mistä puhut, asioilla on monta puolta. Uskonnolla voi satuttaa, mutta lähtisin kyllä siitä ajatuksesta, että se joka satuttaa on ihminen, ei uskonto tai Jumala.
Anteeksi jos utelen, mutta haluaisin tietää mihin uskontoryhmään kuulut/kuuluit, sillä puhuit lestahelvetistä, mitä tarkoitat tuolla määritteellä...?
Tällä hetkellä en kuulu yhtään mihinkään. Eikä
ole tarvetta kuuluakaan.
Olen elänyt elämäni ensimmäiset 17 vuotta
vanhoillislestadiolaisessa perheessä ja se oli
enimmäkseen yhtä helvettiä. Ai että mitäkö
tarkoitan lestahelvetillä? Kaikkea sitä p...aa,
mitä tänä aikana tapahtui - en rupea kaikkia
niitä tässä kertomaan, sillä niistä syntyisi
kokonainen romaani.
Ensinnäkin meidän perheessämme sattui ihan liikaa
kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Elämämme ei ollut
mitään ruusuilla tanssimista. Eipä siinä vielä
mitään, mutta tietäisitpä, miten muut uskovaiset
meitä kohtelivat... Voi sitä julmuuden määrää
toista uskovaista kohtaan... ja sitten kehtaavat
valittaa itku kurkussa, jos joku sanoo vaikka
lestaksi!
Toiseksi olen nähnyt omin silmin, kuinka paljon
uskon varjolla voidaan tehdä pahaa, esim. yksi
paikkakuntamme kunnoitettu ja arvovaltainen
saarnamies, joka kutsuttiin puhumaan meille
uskonasioista, lääppi salaa meitä uskovaisen
perheen murkkuikäisiä tyttäriä... yäk. Ja tämä on
vasta pintaraapaisua...
Olen sitä mieltä, että suurin osa perheemme
ongelmista johtui juuri tästä uskopaskasta. Olen
sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä,
eikä kenenkään pitäisi liikaa luottaa johonkin
jumalan johdatukseen... silloin voi kaikki mennä
päin helvettiä.