Kuulin uskoon tuloni jälkeen kertomuksen. Se jäi minulle mieleeni ja se on kaunis kertomus. Minä en muista miten, missä, mistä ja kenen kautta olen sen kuullut/lukenut mutta se on kertomisen arvoinen kertomus. Minä kerron sen nyt teille palstalaisille.
Jumala taivaassa kutsui kerran yhden enkelinsä luokseen.
Jumala pyysi enkeliä menemään maan päälle noutamaan sieltä jotakin sellaista minkä on Jumalalle erittäin arvokasta. Enkeli joutuisi itse etsimään ja arvioimaan mikä maan päällä voisi olla Jumalalle taivaassa arvokasta.
Enkeli "matkusti" maan päälle. Hän alkoi innokkaasti etsimään arvokasta esinettä maan päältä. Enkeli löysi kultaa. Hän ajatteli että tätä kaikki ihmiset tahtovat omistaa ja tämä on todella arvokasta. Enkeli otti mukaansa niin paljon kultaa kuin hän jaksoi kantaa. Sitten hän aloitti kotimatkan Jumalan luokse. Mutta heti kun hän oli päässyt maan ilmakehästä ulos, hän huomasi että Jumalan kaupungissa kadutkin ovat puhtaasta kullasta. "Ei, en voi viedä "asfalttia" pyhän Jumalan eteen enkeli ajatteli. Ei tämä ole minkään arvoista Jumalalle. Miten minä olen voinut erehtyä näin pahasti." Enkeli palautti kullan maan päälle.
Sitten enkeli alkoi uudestaan etsimään arvokkaita esineitä.
Enkeli löysi kalliita jalokiviä ja ajatteli että nämä ovat varmasti arvokkaita Jumalalle. Hän otti jalokiviä ja lähti paluumatkalle. Päästyään vain vähän matkaa, hän tuli ajatelleeksi että taivaassa Jumalan kaupungin uuden Jerusalemin portitkin ovat jalokivistä. Hän päätteli että ei nämäkään ole kyllin arvokkaita Jumalalle. Enkeli palasi takaisin maan päälle. Enkeli jatkoi etsimistään mutta mikään en tuntunut olevan tarpeeksi arvokasta jotta sitä olisi voinut viedä Jumalalle. Enkeli oli nyt ihan toivoton. Mitä tehdä kun mikään ei näytä täyttävän vaatimusta?
Sitten enkeli meni maaseudulle ja istahti metsässä erään kannon päälle miettimään. Enkeli painoi masentuneena päänsä alas. Hän sanoi itselleen: "Mitä ihmettä minä veisin Jumalalle kun mikään täällä maan päällä ihmisille arvokas ei ole taivaassa Jumalalle minkään arvoista." Enkeli ei tiennyt mitä tehdä. Hän istui kannon päällä masentuneena syvissä ajatuksissaan.
Yht`äkkiä enkeli oli kuulevinaan kummallista ääntä. "Mitä tämä on?" enkeli ajatteli ja kysyi itseltään. Ääni toistui ja tuntui voimistuvan. Enkeli nosti päätään ja alkoi tähystelemään ympärilleen mistä ääni tulee. Silloin enkeli näki nuoren miehen polvillaan ison kiven päällä. Mies itki nyt kovaan ääneen. Enkeli kiinnostui tuosta miehestä ja päätti mennä lähemmäksi katsomaan mitä miehelle tapahtuu ja miksi hän itkee. Kun enkeli oli päässyt miehen viereen, hän näki että tuo nuori mies itki syntejään Jumalan edessä. Hän itkien rukoillen katui syntejään ja teki parannusta Jumalan edessä.
Katumuksen kyyneleet virtasivat puron lailla miehen silmistä poskipäitä pitkin ja putosivat kivelle miehen anoessa Jumalalta anteeksiantoa ja armahdusta.
Silloin enkeli huomasi jotakin. Hän huomasi että nyt viimein olen löytänyt Jumalalle todella arvokasta. Enkeli meni aivan miehen viereen ja ojensi pienen astian miehen leuan alle. Miehen leuan alta putosi katumuksen kyyneleitä enkelin astiaan. "Nyt olen saanut sellaista mitä varmasti Jumala arvostaa ja mikä on Hänelle todella arvokasta" enkeli ajatteli. "Nyt voin matkustaa rohkeasti taivaaseen Jumalan eteen ja luovuttaa hänelle nämä arvokkaat kyyneleet."
Niin enkeli matkusti Jumalan eteen ja luovutti Jumalalle kyyneleet.
Jumala ilahtui enkelin onnistuneesta matkasta ja hänen tuomistaan arvokkaista kyyneleistä. Hän sanoi enkelille: "Sinä ole todellakin onnistunut tehtävässäsi. Sinä olet löytänyt minulle rakkaan syntisen ihmisen vuodattamia arvokkaita kyyneleitä. Tämä arvokkaampaa ei maan päällä ole muuta kuin luomani ihminen itse. Hyvin tehty. Kiitos sinulle!
http://www.youtube.com/watch?v=UHcbIvLT-v4
http://www.youtube.com/watch?v=svlSL7rWVFk&feature=related
Jumala taivaassa kutsui kerran yhden enkelinsä luokseen.
Jumala pyysi enkeliä menemään maan päälle noutamaan sieltä jotakin sellaista minkä on Jumalalle erittäin arvokasta. Enkeli joutuisi itse etsimään ja arvioimaan mikä maan päällä voisi olla Jumalalle taivaassa arvokasta.
Enkeli "matkusti" maan päälle. Hän alkoi innokkaasti etsimään arvokasta esinettä maan päältä. Enkeli löysi kultaa. Hän ajatteli että tätä kaikki ihmiset tahtovat omistaa ja tämä on todella arvokasta. Enkeli otti mukaansa niin paljon kultaa kuin hän jaksoi kantaa. Sitten hän aloitti kotimatkan Jumalan luokse. Mutta heti kun hän oli päässyt maan ilmakehästä ulos, hän huomasi että Jumalan kaupungissa kadutkin ovat puhtaasta kullasta. "Ei, en voi viedä "asfalttia" pyhän Jumalan eteen enkeli ajatteli. Ei tämä ole minkään arvoista Jumalalle. Miten minä olen voinut erehtyä näin pahasti." Enkeli palautti kullan maan päälle.
Sitten enkeli alkoi uudestaan etsimään arvokkaita esineitä.
Enkeli löysi kalliita jalokiviä ja ajatteli että nämä ovat varmasti arvokkaita Jumalalle. Hän otti jalokiviä ja lähti paluumatkalle. Päästyään vain vähän matkaa, hän tuli ajatelleeksi että taivaassa Jumalan kaupungin uuden Jerusalemin portitkin ovat jalokivistä. Hän päätteli että ei nämäkään ole kyllin arvokkaita Jumalalle. Enkeli palasi takaisin maan päälle. Enkeli jatkoi etsimistään mutta mikään en tuntunut olevan tarpeeksi arvokasta jotta sitä olisi voinut viedä Jumalalle. Enkeli oli nyt ihan toivoton. Mitä tehdä kun mikään ei näytä täyttävän vaatimusta?
Sitten enkeli meni maaseudulle ja istahti metsässä erään kannon päälle miettimään. Enkeli painoi masentuneena päänsä alas. Hän sanoi itselleen: "Mitä ihmettä minä veisin Jumalalle kun mikään täällä maan päällä ihmisille arvokas ei ole taivaassa Jumalalle minkään arvoista." Enkeli ei tiennyt mitä tehdä. Hän istui kannon päällä masentuneena syvissä ajatuksissaan.
Yht`äkkiä enkeli oli kuulevinaan kummallista ääntä. "Mitä tämä on?" enkeli ajatteli ja kysyi itseltään. Ääni toistui ja tuntui voimistuvan. Enkeli nosti päätään ja alkoi tähystelemään ympärilleen mistä ääni tulee. Silloin enkeli näki nuoren miehen polvillaan ison kiven päällä. Mies itki nyt kovaan ääneen. Enkeli kiinnostui tuosta miehestä ja päätti mennä lähemmäksi katsomaan mitä miehelle tapahtuu ja miksi hän itkee. Kun enkeli oli päässyt miehen viereen, hän näki että tuo nuori mies itki syntejään Jumalan edessä. Hän itkien rukoillen katui syntejään ja teki parannusta Jumalan edessä.
Katumuksen kyyneleet virtasivat puron lailla miehen silmistä poskipäitä pitkin ja putosivat kivelle miehen anoessa Jumalalta anteeksiantoa ja armahdusta.
Silloin enkeli huomasi jotakin. Hän huomasi että nyt viimein olen löytänyt Jumalalle todella arvokasta. Enkeli meni aivan miehen viereen ja ojensi pienen astian miehen leuan alle. Miehen leuan alta putosi katumuksen kyyneleitä enkelin astiaan. "Nyt olen saanut sellaista mitä varmasti Jumala arvostaa ja mikä on Hänelle todella arvokasta" enkeli ajatteli. "Nyt voin matkustaa rohkeasti taivaaseen Jumalan eteen ja luovuttaa hänelle nämä arvokkaat kyyneleet."
Niin enkeli matkusti Jumalan eteen ja luovutti Jumalalle kyyneleet.
Jumala ilahtui enkelin onnistuneesta matkasta ja hänen tuomistaan arvokkaista kyyneleistä. Hän sanoi enkelille: "Sinä ole todellakin onnistunut tehtävässäsi. Sinä olet löytänyt minulle rakkaan syntisen ihmisen vuodattamia arvokkaita kyyneleitä. Tämä arvokkaampaa ei maan päällä ole muuta kuin luomani ihminen itse. Hyvin tehty. Kiitos sinulle!
http://www.youtube.com/watch?v=UHcbIvLT-v4
http://www.youtube.com/watch?v=svlSL7rWVFk&feature=related
Vastaukset 2
Vanhimmat
Monille uskovaisille kulta ja timantit ovat niin arvokkaita, että taivaskin pitäisi olla niitä täynnä kristallivirroista puhumattakaan.
Sääliksi käy sellaisia ihmisiä jotka ovat mammonan perään.
Terveen inhimillisyyden omaavalle ne ovat arvotonta roskaa.
Luonto ja sen vihreys ja monimuotoisuus, sekä onnellisuus on oikeasti ihmiselle arvokasta.
Joitakin ihmisiä Jumala kutsuu niin voimakkasti että heidän pitää olla jatkuvasti uskovien palstoilla lukemassa hengellisiä kirjoituksia.
Näin että aloitukseeni oli tullut yksi vastaus.
Mieleeni tuli hetpaikalka Pe.ku. Pe.ku on vastannut, minä ajattelin.
Sinä olet palstalla jatkuvasti. Ei se ole sattuaa.
Jumala kutsuu sinua seuraansa. Miksi viivyttelet.
Miksi viivyt sä poluil maailman,
vaikka kuulla saat äänen Jeesuksen?
Miksi kartat sä hellää katsettaan joka
kutsuu nyt sua armossaan?`
Riennä nyt, riennä nyt, riennä helmahan Jeesuksesi.
Riennä nyt, riennä nyt ennen kuin sinut yö saavuttaa.
Hälle itsesi uhraa kokonaan.
Onnen kestävän saat sä seurassaan.
Veri Jeesuksen sinut puhdistaa.
Etees aukenee kirkkauden maa.
Riennä nyt, riennä nyt........