Joku tuossa kyseli uskovien perään - provosoitaviksi palopuheisiin. Ehkäpä kovin moni, joka on todella miettinyt näitä asioita, ei halua keskustella tasolla, jossa jo kättelyssä väitetään uskovia heikoiksi ja tyhmiksi ihmisiksi.
Itselläni kävi niin päin, että lapsena ja nuorena halusin uskoa, mutta en pystynyt. Nyt aikuisena pystyn uskomaan, mutta tiedän myös miten turhaa on yrittää vakuuttaa Jumalan olemassaoloa ihmiselle, joka ei tunne tarvetta etsiä Jumalaa.
Se on mielenkiintoista miten tietyt ihmiset kokevat itsensä fiksuiksi haukkumalla uskovia, en ymmärrä sitä.
Itselläni kävi niin päin, että lapsena ja nuorena halusin uskoa, mutta en pystynyt. Nyt aikuisena pystyn uskomaan, mutta tiedän myös miten turhaa on yrittää vakuuttaa Jumalan olemassaoloa ihmiselle, joka ei tunne tarvetta etsiä Jumalaa.
Se on mielenkiintoista miten tietyt ihmiset kokevat itsensä fiksuiksi haukkumalla uskovia, en ymmärrä sitä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Miksi sinä uskot jumalaan? Älä heti hikeenny, en ole sinua tuomitsemassa! Kritisoin vain sellaisia, jotka kiihkoilevat. Mielestäni on tärkeää ylläpitää keskustelua, joten miksi sinun täytyy etsiä jumalaa ja miksi uskot häneen?
Minusta kirjoituksesi oli asiallisuudessaan ja rehellisyydessään lähes liikuttava.Minä en ole ketään näkemyksistään tuomitsija vaan hermeneutikko- ymmärtäjä. Se , että tilanne palstalla on aika mustavalkea, johtuu tuosta lähes kirosanaksi muodostuneesta Mikosta.Keskusteluun provosointi ei sinänsä ole kuin hyvä asia , sitten aina tulos on molemmista tai toisesta kiinni. Keskustelemaanhan tänne tullaan.Ei oikeassa olemaan- minun mielipiteeni.Ei mitään ihmisryhmää pidä tuomita tai nostaa ryhmänä , vaan ryhmä koostuu ERILAISISTA ihmisistä. Se on kaikkien tiedossa - toivottavasti.Minulle kävi uskon suhteen päinvastoin kuin sinulle , joten luulen ymmärtäväni.En ole sen fiksumpi kuin silloin kun uskoin. Sama fiksuus- näkökulma asioihin on muuttunut. Eikä se ole minun vikani. Se on elämää.En ole saatanasta ja en koe olevani syntinen.Kiitos kirjoituksestasi. Jatka vain niin vastaan kun ehdin.
Kiitos . Sinusta vois tulla sillan rakentaja tällä sivuilla. Kiitos vielä kerran
Tuntuu jotenkin säälittävältä, kun ei pystytä hyväksymään sitä, että toiset ajattelevat eri tavalla. Onko ihmisillä niin paha olla, että täytyy toisia haukkumalla yrittää nostaa itseään ylöspäin. Ainakin minun silmissä sellaisten ihmisten arvostus laskee kuin lehmän häntä.
Välillä täällä on ihan hyviä keskusteluja, eri näkökulmista eritavalla ajattelevien ihmisten välillä, mutta toisinaan ei voida puhua keskustelusta.
Siunausta sinulle
Olen huomannut samaa. Olen myös ihmetellyt samaa ja yrittänyt ainakin näin kirjoittaen pyrkiä kysymään MIKSI. Elävässä elämässä löytyy myös henkilöitä jotka aggressiivisesti hyökkäävät kristillisyyttä tai minun ajatuksiani vastaan. Toisaalta taas on suuri joukko ihmisiä, jotka antavat ymmärtää, että eivät halua keskustella asiasta, eivät halua kuulla mun juttuja ja että he ovat jo tiensä valinneet... Kerran lainasin gospel-musiikki-CD:n kaverilleni ja pyysin kuuntelemaan, koska siinä oli tosi hyvä biisi. Halusin myös samalla tietää mitä mieltä hän on näistä asioista, kun rohkeus ei riittänyt suoraan kysymään. Hän toi kuunneltuaan CD:n takaisin ja sanoi että ihan hyvä biisi....sanat vaan oli vähän huonot!!!!
Onkohan se väärin että haluisin nostattaa kavereitteni kesken keskustelun uskosta, niin, että kerron käyväni nuortenilloissa sun muuta.... onko se liian päällekäyvää tai liian itsensä esilletuomista? Muuten semmosta keskusteluu on puolituttujen porukas vaikee saada aikaan. Tai sit katotaan tooooosi pitkään, jos jotain liian henk. kohtasta väläyttää.
Toisaalta, on annettu käsky viedä sanomaa eteenpäin...
Tyttönen!
Varsinkin nuorena ja murrosiässä voi olla usein vaikeata erottua porukasta esim. uskovaisuuden takia. Siltikin on rohkeata olla näkyvästi erilainen ja aivan oikeasti osoittaa elämäntavoillaan kanssaihmisilleen olevansa uskossa. Se voi joskus olla vaikeata, mutta mielestäni on arvostettavaa ja kunnioitettavaa olla rehellisesti sitä mitä on.
Kiva, että sain noin asiallisia vastauksia - olin varautunut pahempaan. Particle, kysyit miksi uskon Jumalaan. Minulla on ollut tarve uskoa ihan pienestä pitäen, muistan kun murrosikäisenä olisin halunnut uskoa Jumalaan/Jeesukseen, mutta koin sen järjenvastaiseksi. Kohdallani kotikasvatus oli tavallaan este uskolle. Koen vapauttavana sen, että nyt pystyn uskomaan - maailmankuvani rakentuu niin, että Jumala on se kantava voima. Ajattelen myös, että kaikissa ihmisissä on kaipuu Jumalan luo, toisilla se tulee herkemmin esille, toisilla vasta jossain hyvin ahdistavassa tilanteessa. Eli se vanha juttu, että putoavassa lentokoneessa ei ole ateisteja.
Muistan tarpeeksi hyvin miltä uskovien sanat vaikuttivat silloin kun en itse vielä ollut uskossa eli uskon ja Jumalan kokee tietysti todeksi vasta kun on uskossa, joten se on vähän niin kuin:"sillä jolla on , sille annetaan". Mutta itselleni on täysin vierasta tuomita ihmisiä, jotka eivät usko, varmasti oma uskonikin on jonkun kiihkoilevamman mielestä "vääränlaista". Eli ihmiset ovat erilaisia niin kuin nimimerkki Ihminen kirjoitti ja jotenkin vaan ne, jotka aina raastavat ja solvaavat toisia tuntuvat kaivavan lopulta itselleen sitä kuoppaa.
Ihminen, kerro miksi et enää usko Jumalaan ja miltä todellisuutesi nyt näyttää verrattuna uskon aikoihin. Sanoit, että et koe olevasi syntinen. Minä ajattelen, että me kaikki olemme syntisiä, minulle se tarkoittaa sitä, että ihminen suostuu ihmisen osaan pyrkimättä Jumalan paikalle.
Se on liiankin tyypillistä mitä Hassan kirjoitti: ihmiset pyrkivät toisiaan haukkumalla nostamaan itseään ylöspäin. Se on varmaan jonkinlainen yritys muodostaa kuvaa itsestä, reagoida voimakkaasti toisiin, toisenlaisiin ihmisiin. Tyttönen, tuttu juttu tilanteesi. Uskon kanssakin on niin, että sen hyvän mitä on löytänyt haluaisi jakaa toisille, mutta tuputtaakaan ei voi eikä se hyödytä mitään. Mutta itse ainakin kerron sopivissa tilanteissa mitä ajattelen, siihenhän täytyy olla oikeus myös uskovilla. Kirjoitelkaa!