Suomalaisen Hyvinvointiyhteiskunnan selkäranka; positiivinen syrjintä on olut aihe josta ei julkisesti saa puhua, ei ainakaan esittää kritiikkiä.
Ajatus siitä, että jotain vähemmistöä tuetaan syrjimällä enemmistöä, on tieteellisen sosiaalipolitiikan ja sosialityön perusteita. Kun ne ovat tieteellisesti perusteltu oikeuteuiksi, ei niitä enää voi kritisoida: tämä on humanistisen tieteen kummallisuus.
Positiivinen syrjintä: kuten maahanmuuttajille tarjottava valtaväestöä suurempi sosiaalietuus, on vain yksinkertaisesti kiistetty. Jokainen joka on asiaa nostanut esille on leimattu rasistiksi.
Ylipäätään kaikki kriittisyys hyvinvointivaltiota kohtaan, on leimattu vain tieteestä ymmärtämättömien tunneperäisiksi puheiksi.
Toisaalta on pidetty täysin perusteltuna rajata tieteellisen sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksesta eri toimenpiteiden vaikutukset yksilön tasolla.
Eli positiivisen syrjinnän uhrin oikeuksi, häneen vaikuttaneiden toimien haitat ja aiheutetu vahinko ei ole sen saman tieteen tutkimuksen kohteena, joka on positiivisen syrjinnän hyväksynyt.
Jos koulutuksee pääsee kuulumalla vähemmistöryhmään, ei hakijan oppimis tai taitojen perusteella, niin mitä tämä koulutuksen epääminen vaikuttaa. Luulisi että se vaikuttaa epävarmojen hakijoiden haluun edes yrittää koulutukseen.
Ja tieteellinen sosiaalipolitiikka voi tulkita tämän osoituksena valtaväestön vähentyneenä halukkuutena ylipäätään hakea koulutukseen.
Toinen vaikutus on, että monien etuuksien myöntämisen perusteet on jätetty epäselviksi tai valintojen oikeudenmukaisuutta ei voi ulkopuolinen varmistaa.
Eli syrjintään syyllistyvä on osannut peittää jälkensä.
Positiivisen syrjinnän kannattajlta on syytä vaatia vastausta kysymyksen:
Mitä positiivista syrjinnän uhrin on syytä nähdä oikeuksiensa polkemisessa?
Myös rikoksen uhrilla on jotain oikeuksia: ainakin oikeusvaltiossa.
NINEL
Ajatus siitä, että jotain vähemmistöä tuetaan syrjimällä enemmistöä, on tieteellisen sosiaalipolitiikan ja sosialityön perusteita. Kun ne ovat tieteellisesti perusteltu oikeuteuiksi, ei niitä enää voi kritisoida: tämä on humanistisen tieteen kummallisuus.
Positiivinen syrjintä: kuten maahanmuuttajille tarjottava valtaväestöä suurempi sosiaalietuus, on vain yksinkertaisesti kiistetty. Jokainen joka on asiaa nostanut esille on leimattu rasistiksi.
Ylipäätään kaikki kriittisyys hyvinvointivaltiota kohtaan, on leimattu vain tieteestä ymmärtämättömien tunneperäisiksi puheiksi.
Toisaalta on pidetty täysin perusteltuna rajata tieteellisen sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksesta eri toimenpiteiden vaikutukset yksilön tasolla.
Eli positiivisen syrjinnän uhrin oikeuksi, häneen vaikuttaneiden toimien haitat ja aiheutetu vahinko ei ole sen saman tieteen tutkimuksen kohteena, joka on positiivisen syrjinnän hyväksynyt.
Jos koulutuksee pääsee kuulumalla vähemmistöryhmään, ei hakijan oppimis tai taitojen perusteella, niin mitä tämä koulutuksen epääminen vaikuttaa. Luulisi että se vaikuttaa epävarmojen hakijoiden haluun edes yrittää koulutukseen.
Ja tieteellinen sosiaalipolitiikka voi tulkita tämän osoituksena valtaväestön vähentyneenä halukkuutena ylipäätään hakea koulutukseen.
Toinen vaikutus on, että monien etuuksien myöntämisen perusteet on jätetty epäselviksi tai valintojen oikeudenmukaisuutta ei voi ulkopuolinen varmistaa.
Eli syrjintään syyllistyvä on osannut peittää jälkensä.
Positiivisen syrjinnän kannattajlta on syytä vaatia vastausta kysymyksen:
Mitä positiivista syrjinnän uhrin on syytä nähdä oikeuksiensa polkemisessa?
Myös rikoksen uhrilla on jotain oikeuksia: ainakin oikeusvaltiossa.
NINEL
Vastaukset 1
Vanhimmat
Tieteellinen ihmisoikeuksien polkeminen ei ole mitään uutta. Olihan Neuvostoliitto ja se sortokoneisto tieteen riemuvoitto.
Marxin oppeja vakuutettiin tieteellisiksi: tosin mitään Marxin esittämiä vaitteitä ei tarvinnut jostain syystä perustella tai näyttää toteen. Mutta kun tiede oli hienoa, niin myös kaikki mitä väitettin tieteeksi meni läpi.
Marxilainen oikeusjärjestelmä lähti siitä, että rikollisuus ja muut ongelmat ovat vain länsimaisen kapitalismin synnyttämää: Neuvostoliitossa ei rikollisuutta ollut, joten tieteellinen päätelmä oli, että rikoksia ei tarvitse tilastoida. Sen jälkeen totuus oli tieteellisen selvä: Neuvostoliitossa ei ollut rikollisuutta.
Toinen tärkeä asia oli, että tiede saattoi määrittää ennalta ehkäisevät toimet.
Kun työleireille ei tuomittu vain niitä, jotka olivat tehneet jotain Neuvostovastaista, vaan ennaltaehkäisevästi tuomittiin ne, joita voitaisiin tulevaisuudessa pitää Neuvostovastaisina.
Tämä on lainattu Suomeen Hyvinvointivaltioon siten, että riistetään etuuksia niiltä, jotka saattaisivat olla kriittisiä Hyvinvointivaltiota kohtaan. Työttömät, varsinkaan pitkäaikaityöttömät eivät luota enää Hyvinvointivaltioon, joten heidänleimaaminen etuuksien väärinkäyttäjiksi toimii Tieteellisen tarkasti.
Kukaan ei uskalla puoluetaa etuuksien väärinkäyttäjää: ei esimerkiksi lehdistö, sillä onhan erilaiset tuet päätoimittajien "toimituksellisten" päätöksen tukena; aina Tieteellisesti oikeaan suuntaan.
Ei kukaan puolusta tukien riiston kohdetta jos omat tuet ja etuudet ovat vaarassa.
Tiede on hieno asia; edistyksellinen Tiede on silkkaa korruptiota ja valhetta.