Hesari on lanseerannut näyttävästi keksustelun ryhmäkurin perustusliin vastaisuudesta?
Miksi sitten paraikaa Katainen sopii hallituskumppaneidensa kanssa sitovia ryhmäkuriin perustuvia sopimuksia hallituksen ohjelmaksi? Esimerkit näyttäisivät osoittavan hallityusohjelmasta lipeämisen olevan liki rikollista?
Hesarin mielipiteet ovat kaukana todellisuudesta. Ryhmäpäätökset nimenomaan perustuvat kansanvaltaan eivätkä poliittisen eliitin tekemiin mulle-sulle-kättäpäälle sopimuksiin. Kirjoituksissa on lisäksi uhottu yksityisen kansanedustajan oikeuksista olla mitä mieltä ikinä lystää.
Kirjoittajat tosiaan antavat palttua edustukseliselle demokratialle siinä mielessä, että yksikään äänestäjä ei voi tietää miten hänen eduskuntaan äänestämänsä edustaja kaikissa mahdottomissakin asioissa tulee neljän vuoden aikana nappia painamaan. Voi hyvinkin veikata, että suurin osa napinpainalluksista osuu aivan muuhun suuntaan kuin äänestäjä on ikinä kuvitellutkaan.
Ryhmäpäätökset sensijaan syntyvät puolueen kaikkien tunteman ohjelman mukaisesti, useat kaikenkukkuraksi erillisten "ruohonjuuritasolta "alkaen tehtyjen yhteisten päätösten mukaan!
Onkin ilmeistä, että voimakkaiden mielipiteitten esittäjät eivät ole tutustuneet puolueitten päätöksentekojärjestelmiin, vaan vouhottavat omia hataria käsityksiään perustuslain vastaisuudesta!?
Jos jokainen kansanedustaja tulevaisuudessa voi käytttäytyä asiassa kuin asiassa omien mieltymystensä mukaan, voikin kysyä mihin puolueita enää ikinä tarvitaan?
Miksi sitten paraikaa Katainen sopii hallituskumppaneidensa kanssa sitovia ryhmäkuriin perustuvia sopimuksia hallituksen ohjelmaksi? Esimerkit näyttäisivät osoittavan hallityusohjelmasta lipeämisen olevan liki rikollista?
Hesarin mielipiteet ovat kaukana todellisuudesta. Ryhmäpäätökset nimenomaan perustuvat kansanvaltaan eivätkä poliittisen eliitin tekemiin mulle-sulle-kättäpäälle sopimuksiin. Kirjoituksissa on lisäksi uhottu yksityisen kansanedustajan oikeuksista olla mitä mieltä ikinä lystää.
Kirjoittajat tosiaan antavat palttua edustukseliselle demokratialle siinä mielessä, että yksikään äänestäjä ei voi tietää miten hänen eduskuntaan äänestämänsä edustaja kaikissa mahdottomissakin asioissa tulee neljän vuoden aikana nappia painamaan. Voi hyvinkin veikata, että suurin osa napinpainalluksista osuu aivan muuhun suuntaan kuin äänestäjä on ikinä kuvitellutkaan.
Ryhmäpäätökset sensijaan syntyvät puolueen kaikkien tunteman ohjelman mukaisesti, useat kaikenkukkuraksi erillisten "ruohonjuuritasolta "alkaen tehtyjen yhteisten päätösten mukaan!
Onkin ilmeistä, että voimakkaiden mielipiteitten esittäjät eivät ole tutustuneet puolueitten päätöksentekojärjestelmiin, vaan vouhottavat omia hataria käsityksiään perustuslain vastaisuudesta!?
Jos jokainen kansanedustaja tulevaisuudessa voi käytttäytyä asiassa kuin asiassa omien mieltymystensä mukaan, voikin kysyä mihin puolueita enää ikinä tarvitaan?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ryhmäkurin kaksi muotoa:
1. Neuvotteluissa sovitun pitäminen.
Ryhmät antavat neuvottelijoileen valtuuden tehdä ryhmiä sitovia päätöksiä ja näistä sitoumuksista ryhmän jäsenten on pidettävä kiinni.
Valtuuksien antamiseen liittyy myös puolueen yhteisesti sopimien ohjelmien toteuttaminen. Neuvotteluissa ei koskaan saa läpi kaikkea, mutta valtuuksien mukaan voidaan sitoutua myös tehtyihin kompromisseihin.
Pelkkä sooloilu ei edistä luottamusta eri ryhmien välillä.
2. Edistyksellinen ryhmäkuri.
Puolue päättää edustajiensa puolesta miten pitää äänestää. Tämä on ollut perinteinen tapa edistyksellisten eli vasemmistolaisten puolueiden kesken. Myös kansandemokratioita ihannoivat talonpoikaispuolueet ovat aikoinaan toimineet tämän edistyksellisen linjan mukaan.
Ja tarpeen tullen edistykselliset kysyivät Moskovasta, miten heidän edustajien pitää äänestää.
Ryhmäkurista puhuttaessa on hyvä tehdä selkoa kummasta ryhmäkurin muodosta on kyse.
NINEL