Suomen kieli on metka, Houlinessiin se ottaa konsonantit pahalta ja vokaalit hyvältä. Kuitenkin, se mitä on kirjoitettu pyhyydestä, tarkoittaa, etteivät pyhät kuitenkaan tekisi pahoja päätöksiä, vaikka ovatkin "neutraaleja".
Tätä ei ole ollut Raamatun profeetoillakaan helppo näin päin tuomita, eikä kaikki Tuomarit sitä "usko"; vaan on olemassa myös "väärämielisiä tuomereita"; siis pahuuteen kallistuvia. Siitäkin huolimatta he ovat neutraaleja - jos todella ovat "keskellä" - kuinka se taas on mahdollista? Vastapainokseen heidän täytyy tehdä hyvää, vaikka väärin tuomitsisivatkin, väärän tuomarin oikeudellisuus tulee esille sitten, kun hänet TUHOTAAN väärien tuomioidensa tähden. Mikään tuho ei ole paitsi väärydessä ikuinen kuolema ja Helvetti, mutta Helvetti pitää elossa kuolleensakin....
Kuitenkaan oikeus ja totuus, ja "hyvyys", jotka asiat laki ymmärtää samoiksi, ei ole nautinnollisempaa fyysisessä nautinnon mielessä paitsi älyllisessä mielessä, sillä siinä ei ole loogista virhettä - paitsi jos sen tieto pahuuden puolustuksesta on riittämätön, ja siis vain hyvyyden varaan voi rakentaa todellisuutta, sillä se rakentaa totuudelle. Pahan puoli on hahmottaa pimeydessään kaikki vaihtoehdot, ja se on kaaos siinä mielessä, ettei näe koskaan,mikä oikeasti olisi hyvää tehdä, se olisi perustaa asiat sydämensä hyvän aikomuksen pohjalle. Sydänkin on toisaalta paha, sillä se haluaa enimmäkseen kuolemaa ja olemattomuutta tunteekseen.
Kaikki eivät ymmärrä Jeesuksestakaan sitä, että Hän oli todella "pyhä" Herra, mutta juurikin oikein tuomitseva. Saatana on toinen tuomari, ja Hän on pahuuteen kallistuva, mutta siltikin Hänenkin olemustaan voidaan pitää neutraalinakin, sillä Hän tekee työtä myös hyvien eteen....
Enkelit, hyvät enkelit ovat hyviä ja hyökkääviä toisin kuin pahat demonit, mutta eivät tee väkivaltaa - paitsi pahoille - sodassa ja peleissä. Pahalle ja puolustavauudelle hyvä ja paha on samaa, ja ne saattavat mielensä kaaoksessa arpoessaan tehdä pahaa kenelle sattuu. Myös paha osaa hyökätä, mutta pahan hyökkäys ei ole oikea, koska pyrkii silloinkin poistamaan kaikki hyökkääjät, minkä se tasapeli-asemassa ainoastaan osaa tehdä oikein.... Paha ei ilahdu hyökkääjän voitosta, edes silloin, kun se saa sen puolustaessaan itselleen voittoaseman, se ei sovi sen luonteeseen, ja siksi kaikessa pahassakin on ripaus oikeutta ja hyvyyttä, aivan kuten tiedätte katsoessaan Tai-Chi-kiinalaista kuviota. Jos pelkästään mustan haluaa pimeydestään tehdä, se ei ole elävää, vaan totaalinen liikumattomuus ja kuolema, valo siitäkin paljastaa kaikki "värit" ja tunteet....
Pyhyys on se, joka tekee tuomioita ja on todellakin eräänlainen "reikä" siinä mielessä, että siinä annetaan hyvyyden ja pahuuden vapaasti taistella vallasta, mutta jokaisen reiän "väri" paljastaa sen onko se tasajakoisen kaunis ja oikea vaiko likainen ja kaaoottinen, jolloin syntyy pahoja päätöksiä, pyhyydelläkin....
Tätä ei ole ollut Raamatun profeetoillakaan helppo näin päin tuomita, eikä kaikki Tuomarit sitä "usko"; vaan on olemassa myös "väärämielisiä tuomereita"; siis pahuuteen kallistuvia. Siitäkin huolimatta he ovat neutraaleja - jos todella ovat "keskellä" - kuinka se taas on mahdollista? Vastapainokseen heidän täytyy tehdä hyvää, vaikka väärin tuomitsisivatkin, väärän tuomarin oikeudellisuus tulee esille sitten, kun hänet TUHOTAAN väärien tuomioidensa tähden. Mikään tuho ei ole paitsi väärydessä ikuinen kuolema ja Helvetti, mutta Helvetti pitää elossa kuolleensakin....
Kuitenkaan oikeus ja totuus, ja "hyvyys", jotka asiat laki ymmärtää samoiksi, ei ole nautinnollisempaa fyysisessä nautinnon mielessä paitsi älyllisessä mielessä, sillä siinä ei ole loogista virhettä - paitsi jos sen tieto pahuuden puolustuksesta on riittämätön, ja siis vain hyvyyden varaan voi rakentaa todellisuutta, sillä se rakentaa totuudelle. Pahan puoli on hahmottaa pimeydessään kaikki vaihtoehdot, ja se on kaaos siinä mielessä, ettei näe koskaan,mikä oikeasti olisi hyvää tehdä, se olisi perustaa asiat sydämensä hyvän aikomuksen pohjalle. Sydänkin on toisaalta paha, sillä se haluaa enimmäkseen kuolemaa ja olemattomuutta tunteekseen.
Kaikki eivät ymmärrä Jeesuksestakaan sitä, että Hän oli todella "pyhä" Herra, mutta juurikin oikein tuomitseva. Saatana on toinen tuomari, ja Hän on pahuuteen kallistuva, mutta siltikin Hänenkin olemustaan voidaan pitää neutraalinakin, sillä Hän tekee työtä myös hyvien eteen....
Enkelit, hyvät enkelit ovat hyviä ja hyökkääviä toisin kuin pahat demonit, mutta eivät tee väkivaltaa - paitsi pahoille - sodassa ja peleissä. Pahalle ja puolustavauudelle hyvä ja paha on samaa, ja ne saattavat mielensä kaaoksessa arpoessaan tehdä pahaa kenelle sattuu. Myös paha osaa hyökätä, mutta pahan hyökkäys ei ole oikea, koska pyrkii silloinkin poistamaan kaikki hyökkääjät, minkä se tasapeli-asemassa ainoastaan osaa tehdä oikein.... Paha ei ilahdu hyökkääjän voitosta, edes silloin, kun se saa sen puolustaessaan itselleen voittoaseman, se ei sovi sen luonteeseen, ja siksi kaikessa pahassakin on ripaus oikeutta ja hyvyyttä, aivan kuten tiedätte katsoessaan Tai-Chi-kiinalaista kuviota. Jos pelkästään mustan haluaa pimeydestään tehdä, se ei ole elävää, vaan totaalinen liikumattomuus ja kuolema, valo siitäkin paljastaa kaikki "värit" ja tunteet....
Pyhyys on se, joka tekee tuomioita ja on todellakin eräänlainen "reikä" siinä mielessä, että siinä annetaan hyvyyden ja pahuuden vapaasti taistella vallasta, mutta jokaisen reiän "väri" paljastaa sen onko se tasajakoisen kaunis ja oikea vaiko likainen ja kaaoottinen, jolloin syntyy pahoja päätöksiä, pyhyydelläkin....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä tarkoittaa, että ainoastaan hyökäävää hyvää Jumalaa kannata pelätä. Paha ei tee pahaa kärpäsellekään, silloin kun tietää kärpäsen tappamisen aiheuttavan sille saman kohtalon.... Hyvä saattaa elintasonsa parantamisen vuoksi tappaa kärpäsen, ja siksi, ettei ole luonnolle ja evoluutiolle hyväksi, jos ei toisinaan tapa vieraita ja petollisen vaarattoman oloisia lajeja....
Ihminen luopui ylpydestään langetessaan syntiin. Täydellisestä logiikastaan ja täydellisen oikeista päätöksistään. Mutta siinä saattoi olla takana se, että Aadam oli kuitenkin nähnyt ihmisyydelle hyväksi jokin toisenalaisen täydellisyyden: Kunnialliset kuolemat, murheellisen syönnin ja syntymisen syklit.
Kuitenkaan vaikka ei ole absoluutisen väärin syyttää juurikin Jumalaa aivan kohtuuttomasta YLPEYDESTÄ, kaikessa täydellisyydessään ikuisuudessan ja kuolemattomuudessaan, niin se ei tarkoita, että se ylpeys olisi sellaista, mitä ihminen koskaan kykenisi - lähinnä ruumiinsa pienuuden vuoksi -kokemaan.
Kuitenkin juurikin viimeaikoina olen nähnyt KUMMALLISIA pappeja tv7:ssa, jotka hokevat: KUNNIA JUMALALLE? Ateismi on ainoa asia, joka antaa kunnian ja kuoleman Jumalalle, mutta ei hän sitä ensisijaisesti kyllä halua....
Ihmisyyden suuri kunnia on olla hullu kaikessa luonnon raiskaamisessaan, ja pienessä ylpeydessään rakentaa pikkukoneitaan ja valtavissa murhissaan a huoraamisissaan ja taas - kuolemassaan, mutta ei olisi väärin saada hieman oikeaoppista ylpeyden oppituntiakin - joskus - Jumalalta....