Poliittisesti korrekti liturgia

Nykyään alkaa monella olla vaikeuksia noudattaa tiukkaa poliittista korrektiutta kun halutaan elää virallisen liturgian mukaisesti.

Esimerkiksi afrikkalaisperäisiä mustia ei enää saa sanoa sillä etnisellä nimellä, mikä heitä parhaiten ja selkeimmin kuvaa. Heitä pitäisi kukkahattusetien ja -tätien mielestä sanoa vain mustiksi. Mutta miten sitten erotetaan esim. tummaihoinen intialainen ja australialainen aboriginaali afrikkalaisesta mustasta?

Läntisen naapurimaamme pari vuosisataa sitten Suomeen karkoittamaa kansanryhmää, jonka kellonmyyjät ovat pukeutuneet lyhyeen vaalenaruskeaan nahkatakkiin, ratsastushousuihin ja saappaisiin, ei enää saisi kutsua sillä etnisellä nimellä, joilla kansa on heidät aina tuntenut, ja jota he itsekin ovat itsestään käyttäneet. Nykyisin heidät sekoitetaankin iloisesti erilaisiin lukemistoihin. Ihmettelin juuri tällä viikolla erästäkin uutista, jossa kerrottiin, että romaanien keskipituus on kasvanut 200 sivusta 300 sivuun! Siis mitataanko romaanien pituus Suomessa nykyisin sivuina eikä sentteinä, kuten muu kansa? Kuuluuko tämäkin poliittisesti korrektiin liturgiaan? Montako senttiä on yksi sivu?

Läntisestä naapurimaastamme tulleita maahanmuuttajia ja valloittajia ei enää saisi sanoa ruotsalaisiksi, tai muuten heille tulee paha mieli. Tosin he itsekään eivät ole aina ihan varmoja siitä, keitä he ovat ja mihin etniseen ryhmään he kuuluvat; he kun tilanteen mukaan haluavat aina syödä rusinat kaikista pullista.

Kohta varmaan poliittisesti korrektia liturgiaa vahtivat kukkahattusedät ja -tädit kieltävät kutsumasta suomalaisia suomalaisiksi, koska se saattaa loukata sellaisia maahanmuuttajia, jotka vielä eivät ole saaneet Suomen kansalaisuutta.

Ja sitten nämä samat kukkahattusedät ja -tädit ovat suut ihmetyksestä ymmyrkäisenä, kun joku ihmeellinen perussuomalaisten puolue tulee ja pesee vaaleissa mennen tullen heidän poliittisesti korrektia liturgiaa tiukasti noudattavat ja kaikille muille paitsi suomalaisille kumartavat puolueensa...