Luottokorttivarkaudet ongelma pankkiasiakkaalle

Taskuvaras vei lompakkoni bussiin noustessa Teneriffalla. Mukana meni myös henkilötietoni ajokortin muodossa. Varas pystyi nostamaan MasterCard-kortilla heti 15 min aikana n. 1800 € ennen kortin kuoletusta, mutta ei Visa-kortilla. MasterCard-korttia en ole koskaan käyttänyt missään olosuhteissa. Olen toiminut huolellisesti luotokorttiyhtiön sääntöjen mukaisesti.
Eu-säännöillä uhkaamalla rikosilmoitus saatiin Teneriffan poliisi tekemään monen mutkan kautta. Myös suomessa olen tehnyt asiasta rikosilmoituksen. Espanjassa konsulaatin kertoman mukaan taskuvarkaat ovat ”diilissä” joidenkin poliisien ja automaattipankkien kanssa, koska se on siellä tuottoisaa rikollisuutta.

Luottokorttiyhtiö/Nordea ottaa sen kannan, että olen täysin vastuussa/syyllinen varkaustapahtumaan. Jos olisin korttia käyttänyt em. matkalla ennen varkautta, niin tulkinta olisi kohdallani lievempi ja voitaisiin sanoa, että joku on tietämättäni päässyt näkemään näpyttelemäni tunnusluvun aikaisemmin huolellisuudestani huolimatta. Toisin sanoen, kun en ole korttia käyttänyt, niin voidaan syyllistää rankemmin tulkinnoin ja laittaa kokonaan kortin käyttäjä vastuuseen. En voi mitenkään todistaa, ettei kortin tunnuslukua ollut saatavilla.
Nykyisen lain mukaan kortin haltija on vastuullinen kortin käytöstä ennen sen kuolettamista. Harva edes heti huomaa taskuvarkauden. Miten tämä on tulkittavissa rikollisissa tapauksissa vain kortin käyttäjän kannalta epäedulliseksi? Luottokorttiyhtiöllä/Nordealla on mielestäni myös vastuu osaltaan bisnes-toiminnan riskinä, joka varmasti on huomioitu tuloslaskelmissa.
Luottokorttiyhtiö/ Nordea saa korvauksen kortin käyttäjältä ja heillä itsellään on varmasti tiedossa, että korttia on mahdollista väärin käyttää muidenkin kuin itse kortin haltijan taholta.
Tämä on korttiasiakkaan raakaa hyväksi käyttöä luottokorttiyhtiön taholta kun mukaan tulee kolmas osapuoli eli rikollinen toiminta. Kortin käyttäjähän luottaa kortin toimintaan 100%:sti käyttäessään sitä saamiensa ohjeiden mukaan. Tällöin pitää olla luottokorttiyhtiöllä vastuu sen toiminnasta myös 100%:sti.
Jos sopijaosapuolilla ei ole mahdollista todistaa totuutta oikeaksi, on kohtuullista vastata asiasta silloin molempien osapuolten yhteisesti. Näinhän myös korttiehdot määrittelevät vastuunjaon.
Nordea Pankin korttiehdoissa kohdassa 3.1, 3.2 ja 3.8 määritellään vastuut kortin haltijalle oikeudettomasta käytöstä enintään 150 euroon saakka. Miksi tämä ehto ei toteudu monessakaan tapauksessa sopijapuolten kesken?
En ole vakuuttunut väittämästä, että korttia ei voi käyttää ilman tunnuslukua. Minun tapauksessani se näytti kuitenkin onnistuvan, koska rikolliset ovat aina edellä hyödyntäessään it-maailmaa rikolliseen toimintaan. Pääseväthän ”nörtitkin” murtautumaan esim. Pentagoniinkin vaikka on varmasti hyvin suojattu.

Minusta on syytä varoittaa luottokortin käyttäjiä siitä, että ei voi luottaa luottokorttiyhtiöön 100%:sti luottokortin käytön rikollisen toiminnan tilanteissa.
Kortin käyttäjän on mahdotonta todistaa huolellisuutensa pankkia vastaan.
Asiakas saa kärsiä vastuun kokonaan pankin tulkinnan perusteella, vaikka ei pysty todistamaan idioottivarmasti, ettei luottokorttia voida rikollisesti käyttää. Useimmat lomalaiset eivät jaksa ottaa asiaa esille, koska aikansa yritettyään byrokratiaa vastaan väsyvät. Sääntöjä tulkitaan helposti epäedullisesti kortinkäyttäjää vastaan, jolloin heidät saadaan hyväksymään säännöstön tulkinta itseään vastaan.