Päivän Suomenmaassa, kerrotaan "työreformi" Keskustan kanta ja käsitys pitkästä tulosopimuksesta.
Tärkeintä on alueellisesti se, että Utsjoella ja
Helsingissä maksetaan sama palkka, samasta työstä..
Että se siitä keskustalaisesta kilpailukyvystä..
Taisi päästä unohtumaan, että "Utsjokelaisten"
samanpalkkaisuuden lisäksi Kaupunkilaiset rahoittavat kaikki muut mahdolliset aluepoliittiset tuet ja tulonsiirrot. Mukaan lukien maatalous.
Tärkeintä on alueellisesti se, että Utsjoella ja
Helsingissä maksetaan sama palkka, samasta työstä..
Että se siitä keskustalaisesta kilpailukyvystä..
Taisi päästä unohtumaan, että "Utsjokelaisten"
samanpalkkaisuuden lisäksi Kaupunkilaiset rahoittavat kaikki muut mahdolliset aluepoliittiset tuet ja tulonsiirrot. Mukaan lukien maatalous.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Ottamatta kantaa tuohon asiayhteydestään irrotettuun samapalkka-asiaan, todettakoon, että eiköhän ne Brysselin kautta kiertäneet alue ja maataloustukirahat ole ihan yhtä lailla meidän ei-kaupunkilaisten verorahoilla kustannettu.
Ja jos utsjokinen leipuri maksaa työntekijälleen saman palkan kuin helsinkiläinen, niin millä perusteella se on kaupunkilaisilta pois?
Tupo-ratkaisua
kannattaa tavoitella
Sekä pääministeri Matti Vanhanen että valtiovarainministeri Antti Kalliomäki vetosivat viikonvaihteen aikana keskitetyn tulopolitiikan puolesta. Hallitukselle sopisi peräti kolmen vuoden pituinen kokonaisratkaisu. Sellaiseen valtiovalta olisi myös valmis toimineen osallistumaan.
Laajat, keskitetyt tulopoliittiset ratkaisut ovat olleet suomalaista konsensuspolitiikkaa parhaimmillaan. Niillä on yhä myös kansalaisten suuren enemmistön tuki. Suomalaiset ovat perinteisesti kohtalaisen solidaarisia toisilleen. He ovat myös järkeviä ja maltillisia. Lamavuodet opettivat kantapään kautta, että vain menestyvä yritys voi tarjota työtä, ja että vain menestyvällä yrityksellä on palkanmaksukykyä.
Tulopolitiikalla on toki heikkoutensa. Keskitetyssä ratkaisussa ei huomioida eri alojen eikä eri yritysten erilaista tuottavuuskehitystä. Kaikilla aloilla joudutaan tyytymään suunnilleen samaan tasoon ja joudutaan maksamaan suunnilleen saman tason mukaan.
Mutta nämä heikkoudet ovat myös tulopolitiikan vahvuuksia. Keskitetyt ratkaisut ja yleissitovat työehtosopimukset ylläpitävät tehokkaasti alueellista ja kansalaisten tasa-arvoa. Niin käy, kun Helsingissä ja Utsjoella maksetaan samasta työstä suunnilleen samaa palkkaa.
Tulopolitiikassa, keskitetyissä ratkaisuissa ja työehtosopimusten riittävässä yleissitovuudessa onkin tärkeää periaatteellista keskustalaisuutta, jota kannattaa puolustaa.
Jos työmarkkinaratkaisut olisivat puhtaasti liittokohtaisia, palkkakehitys eriytyisi. Vielä ankarampi sysäys erilaiselle tulevaisuudelle olisi, jos palkoista päättämistä siirrettäisiin nykyistä selvästi enemmän paikallistasolle. Se kehitys, jolla paikallista sopimista on esimerkiksi palkkausjärjestelmien uudistamisen kautta toteutettu, onkin Suomen sopivaa. Jyrkkää lisävauhtia sille ei tarvita.
Tulopolitiikkaa pitää puolustaa myös kansantalouden näkökulmasta. Laaja ratkaisu, johon mahdollisimman monet sitoutuvat, hillitsee inflaatiopaineita ja antaa vakautta ja ennustettavuutta.
Sitä paitsi työehtosopimuksilla sovitaan vähimmäispalkoista ja vähimmäistyöehdoista. Niiden yli voi mennä mutta ali ei. Laajassa ratkaisussa kasvualoillekin syntyy maltillinen palkkaratkaisu. Liittokohtaiset sopimukset yrityskohtaisista puhumattakaan pakottaisivat kasvualat väistämättä nykyistä ankarampaan palkkakilpaan.
Suomalaisen talousihmeen tärkeitä perustoja on ollut maltillinen konsensus työmarkkinoilla. Siihen luottaminen oli tärkeässä osassa lamasta nousussakin. Ei siitä nytkään kannata luopua.