”Eikö siellä Raamatussa puhuta Saatanasta? Jos Saatana petti uskovaisen Myllylän maineen ja kunnian takia , niin miten sitten tavallinen pulliainen ? Mitäs Mikko ,jos piru tarjoaisi sinullekin rahaa vähän paksummasta lompakosta? Ja taitaapi nykyään monen Härmän pojan ja tytön maine ja kunnia riippua saunapyyhkeen vieressä ainakin veroilmoituksen täytön ajan ”. Näin pohti eräs tuttu korpifilosofi, joka vuosien varrella oli erikoistunut ”kunnian ja omantunnon kautta” kysymyksiin.
Todellakin .Venyvältä kuminauhalta näyttää monen lähimmäisen kunnia ja omatunto. Ajankohtainen aihe haastaa miettimään omankin moraalisen kestävyyden rajoja. Myin äsken 300mk:n arvoisen pienen polttopuuerän .”Me ostetaan paljon puuta .Eikö 260 mk ole sopiva ilman kuittia?”, ehdotteli isovatsainen, miellyttäväkäytöksinen oman talon omistaja. Hän sanoi ostaneensa myös vieressä olevan talon lapselleen. Annoin köyhälle kympin alennuksen ja löin kuitin kouraan.
Ajan kuohuissa on syytä palauttaa mieleen eräs raamatullinen perustotuus. Sinulle ja minulle Jumala loi oman tahdon kuten Aatamille ja Eevallekin. He vain käyttivät vapaata tahtoaan kielletyn puun hedelmän syömiseen. Käärmeen muodossa esiintyvä Saatana houkutteli heidät syntiin. Jumalan käskyn rikkomisen seurauksena sitten synti, kuolema ja kärsimys tulivat maailmaan, ks. Room. 5:12.
Saatana elää ja voi hyvin tänäänkin. Usein se vihjaa, kuten Eevallekin: ”Onko Jumala todellakin sanonut…?” Eikö mm. Mika ja Harrikin sortuneet Saatanan houkutuksiin kuten niin moni veroilmoituksen täyttäjäkin ?Ja miten on sinun kunnian ja omantuntosi laita Herramme katseen edessä hyvä lukijani?
Pienellä ihmisellä on harvoin rohkeutta julkiseen synnintunnustukseen kansanedustaja Pentti Tiusasen tai pres. Clintonin tavoin .Sen sijaan keskuudessamme elää monta itsensä pettäjää ,jotka luulevat rakentavansa uuden elämän salaamalla syntinsä itseltään tai läheisiltään. Itseensä meneminen kun on se maailman pisin matka.
Raamatullinen totuus kuitenkin on että armon ja totuuden Jumala siunaa katumuksessa syntinsä tunnustavia ihmisiä. Heille Herramme antaa uuden armon ajan kuten Jeesuksen kieltäneelle Pietarille. Silloin ihmisellä on aivan erilainen pohja rakentaa kun uutta rakennetaan totuuden kalliolle. Eikä ylimieliselle lusmuilulle tai omien syntien halpahintaiselle vähättelylle tai niiden puolustamiselle.
Elävä Jumala tutkii ihmissydämet. Sillä Jumala on rakkaus. Hän haluaa Poikansa Jeesuksen kautta pelastaa syntisen ihmisen hukkumasta tulijärveen. Sinulle ja minulle luvataan: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Todellakin .Venyvältä kuminauhalta näyttää monen lähimmäisen kunnia ja omatunto. Ajankohtainen aihe haastaa miettimään omankin moraalisen kestävyyden rajoja. Myin äsken 300mk:n arvoisen pienen polttopuuerän .”Me ostetaan paljon puuta .Eikö 260 mk ole sopiva ilman kuittia?”, ehdotteli isovatsainen, miellyttäväkäytöksinen oman talon omistaja. Hän sanoi ostaneensa myös vieressä olevan talon lapselleen. Annoin köyhälle kympin alennuksen ja löin kuitin kouraan.
Ajan kuohuissa on syytä palauttaa mieleen eräs raamatullinen perustotuus. Sinulle ja minulle Jumala loi oman tahdon kuten Aatamille ja Eevallekin. He vain käyttivät vapaata tahtoaan kielletyn puun hedelmän syömiseen. Käärmeen muodossa esiintyvä Saatana houkutteli heidät syntiin. Jumalan käskyn rikkomisen seurauksena sitten synti, kuolema ja kärsimys tulivat maailmaan, ks. Room. 5:12.
Saatana elää ja voi hyvin tänäänkin. Usein se vihjaa, kuten Eevallekin: ”Onko Jumala todellakin sanonut…?” Eikö mm. Mika ja Harrikin sortuneet Saatanan houkutuksiin kuten niin moni veroilmoituksen täyttäjäkin ?Ja miten on sinun kunnian ja omantuntosi laita Herramme katseen edessä hyvä lukijani?
Pienellä ihmisellä on harvoin rohkeutta julkiseen synnintunnustukseen kansanedustaja Pentti Tiusasen tai pres. Clintonin tavoin .Sen sijaan keskuudessamme elää monta itsensä pettäjää ,jotka luulevat rakentavansa uuden elämän salaamalla syntinsä itseltään tai läheisiltään. Itseensä meneminen kun on se maailman pisin matka.
Raamatullinen totuus kuitenkin on että armon ja totuuden Jumala siunaa katumuksessa syntinsä tunnustavia ihmisiä. Heille Herramme antaa uuden armon ajan kuten Jeesuksen kieltäneelle Pietarille. Silloin ihmisellä on aivan erilainen pohja rakentaa kun uutta rakennetaan totuuden kalliolle. Eikä ylimieliselle lusmuilulle tai omien syntien halpahintaiselle vähättelylle tai niiden puolustamiselle.
Elävä Jumala tutkii ihmissydämet. Sillä Jumala on rakkaus. Hän haluaa Poikansa Jeesuksen kautta pelastaa syntisen ihmisen hukkumasta tulijärveen. Sinulle ja minulle luvataan: ”Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että hän antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka häneen uskoo, hukkuisi, vaan hänellä olisi iankaikkinen elämä.” Joh. 3:16
Mikko Lahti
saarnaaja
http://www.nettilinja.fi/~mlahti2
Vastaukset 5
Vanhimmat
Ja sinun taloutesi varmasti KAATUI siihen polttopuuerästä annettuun kympin alennukseen, vai mitä? Olisitko osannut antaa tuolle rikkaalle miehelle ilmaiseksi ne klapit, jos hän olisi pyytänyt?
Onko, Mikko, tullut luettua suurta venäläistä kirjailijaa, Dostojevskia? Sen sijaan, että olisi ylhäältä viisaista korkeuksistaan tuominnut ihmisiä tulijärveen ja kadotukseen, hän astui heidän rinnalleen ja kykeni kuvaamaan heidän elämäänsä rakastaen. Dostojevski näki ihmisessä ihmisyyden, puhtaan ihmisyyden, subjektiivisen tunnemaailman, jota rakasti sen tähden, että kärsimys on kaikkialla samaa - oli sen syy sitten mikä tahansa.
Yleensä ihminen näkee kanssaeläjänsä oman napansa näkövinkkelistä - miten tuo vaikuttaa MINUUN, miltä tuo MINUSTA tuntuu, onko tuo oikein MINUA kohtaan ja mitä MINÄ tässä menetän, miten MINÄ voisin tästä hyötyä, miten tuo sopii MINUN ajatusrakennelmiini, miten MINUN uskomuksiini? Tästä näkökulmasta lähtee tarve tuomita, ulkopuolisuus ja kyky käsitellä toista ihmistä objektina, hyväksikäytettävänä, esineenä.
Yleensä korostetaan omien tunteiden tärkeyttä niin, että ne paisuvat vastaamaan ainakin kymmenen ihmisen tunnelastia.
Oletko, Mikko, pysähtynyt ajattelemaan, että noissa "syntisien" ja "saatanan omien", (joita näet kuin juopot näkevät pikku-ukkoja) sisässä elää Jumalan silmissä aivan yhtä tärkeä sielu? Minusta tuntuu, että sinulle nämä "käännytettäväsi", pienet venäläiset orpolapset, ovat lähinnä kärsiviä ihmisobjekteja, mikä mahdollistaa sinun kerätä taivaspisteitä ja tuntea itsesi yleväksi säälissäsi ja voimakkaaksi tilanteessa, jossa voit vapain käsin tuomita ja hallita.
Näissä ihmisissä elää kuitenkin sama kärsimys, jonka olet ehkä sinäkin kokenut. Etkö kykenisi näkemään edes hitusta omaa kärsimystäsi noissa pienissä ihmisissä?
Hassua, miten häivyit näkyvistä, kun puhe kääntyi lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön :D ja sinun suhteeseesi siihen. Mitäs pelästyit?
kissa
Olen lukenut Dostojevskia jonkin verran.
Eikö kärsimyksen syvällinen pohdinta sekä oikeudenmukainen tuomio olekin hallitsevia teemoja tämän äiti-Venäjän suuren pojan tuotannossa.
Olin perheen kanssa lomaviikon hiihtelemässä Pyhätunturilla.Enkä muuten enää jaksa tahkota insesti-juttuasi.
Mitä arvelet rakas kissa? Oliko se Jumalan rangaistus vai oikeudenmukainen tuomio tyhmyydestä kun laskin tahallani hiekoitetulle tielle . Mursin todennäköisesti kylkiluuni kun pistää rintaan kävellessä.
Eiköhän tuo hiekkatielle lasketteleminen ole ihan omaa tyhmyyttäsi, jonka seurauksilta ei Jumala näköjään nähnyt tarpeelliseksi sinua säästää. Tai ehkä hän sinut säästikin: ties vaikka olisit kallosi halkaissut? Oikeata vastausta ei tiedä kukaan muu kuin Jumala itse, epäilen.
Minä en pengo oppikirjojani, Mikko. Minä luen niitä tarkoituksenani pyrkiä opiskelemaan psykologiaa, jotta voisin auttaa lapsena raiskattuja parhaani mukaan.
Vai olisiko oikein sanoa, että sinä "pengot" raamattuasi? Miltä kuulostaisi, jos vastaisin pitkään vuodatukseesi ihmisten syntisyydestä sävyyn: "Kappas Mikko, taasko olet selaillut amerikkalaisia uskonnonopuksiasi ja onkohan tultu hieman uutisiakin silmäillyksi?"
Viestissäni, jos luit sen tarkkaan, en pitäytynyt missään "insestiasian tahkomisessa" vaan puhuin lähinnä ihmisen kärsimyksestä ja sen ymmärtämisestä.
Insestiasiani on loppuun tahkottu, mutta mielestäni jokaisen ihmisen velvollisuus on pyrkiä ymmärtämään kanssaeläjäänsä niin, ettei heidän välillensä jää epäilyksen juopaa eikä syytä väärinkäsitysten pohjalta lähtevään toimintaan. Mielestäni tapasi suhtautua raiskauksiin ja lasten seksuaaliseen hyväksikäyttöön voi joidenkin ihmisten mielessä herättää epämieluisia luuloja ja ajatuksia, etenkin kun olet näillä "saarnamatkoillasi" lasten kanssa tiiviisti tekemisissä. Tapasi syyllistää raiskausyrityksen uhri "syntiseksi" (kirjoituksesi Huutoja syvyydestä) ja leimata hyväksikäytetyn lapsen puheet valheiksi ja lapsi itse mielisairaaksi ja saatanan omaksi, voivat joidenkin ihmisten mielessä synnyttää kysymyksen siitä, kenen puolella itseasiassa olet ja miksi koet tarpeelliseksi julistaa uhrin syntiseksi ja syylliseksi, vastuulliseksikin.
Toivon, että saan sinut näkemään tämän uhan ja suhtautumaan siihen vakavasti, jotta voisit pikimmiten korjata puheitesi pohjalta syntyneet harhaluulot. Onhan jo monesta nurkasta kuulunut mutinaa ja supatusta koskien omituisia ajatuksiasi lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä.
Netti on vaarallinen paikka, Mikko Lahti, jos siellä liikkuu omalla nimellänsä. En todellakaan halua, että insestiasian esilletuontini aiheuttaisi huhuja taikka epäilyjä kuulijakunnassasi, eikä tarkoitukseni todellakaan ole loukata sinua - päinvastoin: yritän parhaani mukaan sinua VAROITTAA!
Katsos kun uskovaisista yhteisöistä ja seurakunnan piiristä on hälyttävän paljon ilmennyt lasten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia ja monessa kuulemassani tarinassa hyväksikäyttäjä on ollut uskovainen, uskonnollisen yhteisön toimiva jäsen. Mutta onhan rikollista ja rasistista, jos nuo inhottavat tapaukset heittävät varjonsa myös viattomien uskonnollisten työntekijöiden ylle. Eiväthän kaikki ulkomaalaisetkaan ole rikollisia, vaikka heidän joukossaan rikollisuus onkin yleisempää kuin supisuomalaisten?
Vilpittömästi,
Olet oikeassa kissa että lasten kanssa eläminen on hyvin opettavaista.
Esim. viime marraskuussa kun olin Vladikavkazissa,lähellä Tshetsheniaa,niin eräässä kokouksessa isä tuli n.nelivuotiaan poikansa kanssa 1500 päisen yleisön eteen.
Poika alkoi puhua Jumalasta.Sitten hän laskeutui polvilleen ja alkoi hartaasti kiittämään Jeesusta.
Ehkäpä meillä on tästä vilpittömyydestä jotain oppimista. "Joka ei ota Jumalan valtakuntaa vastaan kuin lapsi,se ei pääse sinne sisälle" sanoo elävä Herra Jeesus.
Ihmeellistä miten tuossa kärsimyksen maassa lapsilla,sodan uhreilla ja monilla raiskatuilla naisilla on elävä usko Suureen Armahtajaan.
Mikä on tuon luottavan uskon ja anteeksiannon synnyttänyt?Ja miten me voisimme sen saada?
Oletko sinä synnitön?