Jokin aika sitten muutama vasemmistolainen kansanedustaja lähetti kirjeen Obamalle tukeakseen ns. viittä kuubalaista kommunistista "sankaria", heidän vapauttamistaan vankilasta. Tämä osoittaa, että vasurit eivät tiedä juuri mitään Kuuban todellisesta lähihistoriasta. Kyseessä on viisi rikollista, jopa terroristeja, joista esim. eräs oli mukana neljän todellisen sankarin, Rescaten veljesten, kahden pienkoneen alasampumisessa. Nuo viisi vakoojaa olivat viemässä aseita ja soluttautuneet USA:n puolustusvoimiin vakoilijoina. Kuuba on rummuttanut heistä vuosia, peittääkseen todelliset rikoksensa vuosikymmenten ajalta. Sadoissa (ennen Castroa pari kymmentä vankilaa)neuvostoliittolaista gulagia muistuttavissa vankiloissa viruu toisinajattelijoita, kuten sosiaalidemokraatti Rafael Ibarra Roque (20 v. tuomio sos.dem. ryhmän perustamisesta), ja maassa hakataan, vangitaan, ja kaikin tavoin sorretaan opposition mielipiteiden esittäjiä, samoin esim. kristittyjä pastoreita, jotka eivät hyväksy kommunistista/vasemmistolaista diktatuuria.
Meillä nyky-vasemmiston pitäisi edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja poliittisten vankien vapauttamista, eikä tukea valheelliseen ja vääristettyyn USA:ta vihaa tihkuvaan propagandaan perustuvaa politiikkaa, mukaan lukien viiden ns. sankarin myyttiä. Heidät on vangittu USA:n lakien mukaan vakaviin rikoksiin syyllistyneinä. Heitä oli alkujaan kymmenen, nyt on kuusi tunnustanut. Viisi muuta sai lievemmät tuomiot tunnustettuaan rikoksensa. Monet kuubalaiset pitävät näitä terroristeina.Todelliset rikokset ovat Kuuban toiminta koko 11 miljoonaista kansaa vastaan, jota se sortaa, kaikki tärkeimmät perusihmisoikeudet puuttuvat, kuten sananvapaus, kokoontumisvapaus, matkustusvapaus, maa on rappiotilassa ja ulospäin se näyttää siloteltua propagandakuvaa itsestään. Joka päivä asioita tunteva saa lukea räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Nälkälakot jatkuvat, toisinajattelijoita on jälleen pidätetty ja heitetty vankiloihin vailla asiallista oikeuskäsittelyä. Kuubassa ei saisi sanoa sanaakaan hallitusta vastaan, kaikki sellainen on rangaistavaa. Tässäkin asiassa reaalisosialistinen Kuuba on Pohjois-Korean tasolla rikollisuudessaan ihmisyyttä ja ihmisten perusoikeuksia vastaan. Ainoa oikea tapa tukea Kuuban kansaa, on edistää demokratiaa ja ihmioikeuksia. Näitä lännen johtajatkin edellyttävät Kuubalta, jotta osittaista kauppasaartoakin voitaisiin helpottaa, ja kaupankäynti ei yksityistäminen ei lähde kunnolla käyntiin, ennenkuin maa luo hyvät suhteet USA:han ja muihin demokraattisiin maihin. Obamakin on jo tehnyt useita kädenojennuksia. Kuuban fossiili kommunismi-sosialismi, kahden veljeksen diktatuuri, pitää maan lähes pysähtyneisyyden tilassa ja kansa on rutiköyhää. Vain kommunistijohto ja ylimmät armeijan herrat saavat taloudellista hyötyä, ja voivat asua esim. ulkomaalaisille tarkoitetuissa hotelleissa. Tavallisen kansan asunnoissa asuu kolmekin sukupolvea samassa, avioerot ja itsemurhat
ovat yleisiä. Kaupat ovat tyhjiä, kaikkea jonotetaan. Palkat ovat 10-20 dollarin luokkaa. Verotuloja ei juuri ole, musta pörssi, rikollisuus ja prostituutio (myös lapsia myydään) rehottaa.
Rescaten neljä veljestä,Hermanos de Rescate, olivat todelliset sankarit, viiden vakoojan uhreja, humanitääristä työtä tekeviä lentäjiä, jotka pelastivat merestä alkeellisilla lautoilla pakenevia tuhansia kuubalaisia, jotka pyrkivät pois castrolaisen sosialismin rappeuttamasta Kuubasta. Heidät ammuttiin alas kansainvälisillä vesillä, ja Kuuban sosialistisen armeijan ampujat riekkuivat ja kiroilivat julmasti, kun nämä hyvää työtä tekevät ihmishenkien pelastaja- nuorukaiset tapettiin työssään meren yllä. Kymmenet tuhannet hukkuivat mereen, yritäessään paeta diktatuurin julmuuksia. Yli kolme miljoonaa on joutunut diasporaan. Tuhansia on teloitettu Fidel Castron kaudella. Epätoivo jatkuu. Nälkälakot, kidutus vankiloissa. Virallinen Kuuba ei kerro näistä, paitsi puolitotuuksia ja valheita. Se jättää kertomatta uutiset omista, jatkuvista väärinkäytöksistään universaaleja ihmisoikeuksia vastaan.
Meillä nyky-vasemmiston pitäisi edistää demokratiaa, ihmisoikeuksia ja poliittisten vankien vapauttamista, eikä tukea valheelliseen ja vääristettyyn USA:ta vihaa tihkuvaan propagandaan perustuvaa politiikkaa, mukaan lukien viiden ns. sankarin myyttiä. Heidät on vangittu USA:n lakien mukaan vakaviin rikoksiin syyllistyneinä. Heitä oli alkujaan kymmenen, nyt on kuusi tunnustanut. Viisi muuta sai lievemmät tuomiot tunnustettuaan rikoksensa. Monet kuubalaiset pitävät näitä terroristeina.Todelliset rikokset ovat Kuuban toiminta koko 11 miljoonaista kansaa vastaan, jota se sortaa, kaikki tärkeimmät perusihmisoikeudet puuttuvat, kuten sananvapaus, kokoontumisvapaus, matkustusvapaus, maa on rappiotilassa ja ulospäin se näyttää siloteltua propagandakuvaa itsestään. Joka päivä asioita tunteva saa lukea räikeistä ihmisoikeusrikkomuksista. Nälkälakot jatkuvat, toisinajattelijoita on jälleen pidätetty ja heitetty vankiloihin vailla asiallista oikeuskäsittelyä. Kuubassa ei saisi sanoa sanaakaan hallitusta vastaan, kaikki sellainen on rangaistavaa. Tässäkin asiassa reaalisosialistinen Kuuba on Pohjois-Korean tasolla rikollisuudessaan ihmisyyttä ja ihmisten perusoikeuksia vastaan. Ainoa oikea tapa tukea Kuuban kansaa, on edistää demokratiaa ja ihmioikeuksia. Näitä lännen johtajatkin edellyttävät Kuubalta, jotta osittaista kauppasaartoakin voitaisiin helpottaa, ja kaupankäynti ei yksityistäminen ei lähde kunnolla käyntiin, ennenkuin maa luo hyvät suhteet USA:han ja muihin demokraattisiin maihin. Obamakin on jo tehnyt useita kädenojennuksia. Kuuban fossiili kommunismi-sosialismi, kahden veljeksen diktatuuri, pitää maan lähes pysähtyneisyyden tilassa ja kansa on rutiköyhää. Vain kommunistijohto ja ylimmät armeijan herrat saavat taloudellista hyötyä, ja voivat asua esim. ulkomaalaisille tarkoitetuissa hotelleissa. Tavallisen kansan asunnoissa asuu kolmekin sukupolvea samassa, avioerot ja itsemurhat
ovat yleisiä. Kaupat ovat tyhjiä, kaikkea jonotetaan. Palkat ovat 10-20 dollarin luokkaa. Verotuloja ei juuri ole, musta pörssi, rikollisuus ja prostituutio (myös lapsia myydään) rehottaa.
Rescaten neljä veljestä,Hermanos de Rescate, olivat todelliset sankarit, viiden vakoojan uhreja, humanitääristä työtä tekeviä lentäjiä, jotka pelastivat merestä alkeellisilla lautoilla pakenevia tuhansia kuubalaisia, jotka pyrkivät pois castrolaisen sosialismin rappeuttamasta Kuubasta. Heidät ammuttiin alas kansainvälisillä vesillä, ja Kuuban sosialistisen armeijan ampujat riekkuivat ja kiroilivat julmasti, kun nämä hyvää työtä tekevät ihmishenkien pelastaja- nuorukaiset tapettiin työssään meren yllä. Kymmenet tuhannet hukkuivat mereen, yritäessään paeta diktatuurin julmuuksia. Yli kolme miljoonaa on joutunut diasporaan. Tuhansia on teloitettu Fidel Castron kaudella. Epätoivo jatkuu. Nälkälakot, kidutus vankiloissa. Virallinen Kuuba ei kerro näistä, paitsi puolitotuuksia ja valheita. Se jättää kertomatta uutiset omista, jatkuvista väärinkäytöksistään universaaleja ihmisoikeuksia vastaan.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Juan Alfredo Soton, rauhanomaisen toisenajattelijan kuolemasta uutisoitiin Suomessakin termillä "luonnollinen kuolema". Todellisuudessa Kuuban julma poliittinen, puolisotilaallinen poliisi hakkasi Soton henkihieveriin, ja hän kuoli sairaalassa seuraavana päivänä. Näitä hyökkäyksiä, jotta oppositio, eli muut potentiaaliset puolueet ja niiden kannattajat, eivät saisi nousta esiin, tapahtuu Kuubassa joka päivä. Tapahtuu ns. Actos de Repudio: poliittinen poliisi menee lahjotun rupusakin kanssa häiriköimään toisinajattelijoiden kotitaloja, perheitä, sotkevat seinät, huutavat ruokottomuuksia, pelottelevat ja pidättävät ihmisiä mielipiteidensä johdosta. Toisinajattelijoita ajetaan myös maanpakoon. Esim. Ibarraa ei päästetä pois, koska hän haluaisi asua omassa maassaan.
Rauhanomaisen opposition jäseniä on palkittu ulkomailla rauhanpalkinnoin ihmisoikeustyöstä, vaikka sosialistinen Kuuba on estänyt monen palkinnonhakumatkat, kuten Yoani Sanchezin (bloggeri, joka kuvaa todellisuutta ympärillään rehellisesti ja avoimesti), tai Guillermo Farinasin, joka sai viime vuonna Saharov-palkinnon, mutta hänen tuolinsa Brysselissä oli tyhjä, koska häntä ei päästetty Eurooppaan.Farinas on nyt nälkälakossa, jälleen kerran, koska Juan Wilfredo Soton kuolemasta annettiin väärä kuva maailmalle - oikeasti hänet tapettiin ja tähän vaikutti myös Raul Castron puhe, jonka mukaan sosialistista taistelua pitää kaduilla ja toreilla jatkaa - eli poliittinen poliisi tapansa mukaan löi häntä julmasti, tappoi hänet. Oppositio vaatii tapahtuman tutkintaa ja rangaistusta tappajapoliiseille.
Saharov -palkittu ihmisoikeusaktivisti Fariñas aloitti jälleen nälkälakon
http://www.capitolhillcubans.com/2011/06/farinas-begins-new-hunger-strike.html
Vasemmistoaatteen pahin vihollinen on demokratia ja kansalaisvapaudet.
Yksikään vasemmistolainenen yhteiskunta ei ole pysynyt koossa ilman
piikkilankoja, aseta ja toisinajattelijoiden telkeämistä vankilaan.