Tunnen tehneeni syntiä. Syyllisyys painaa, ja pelkään rangaistusta. Joskus kauan sitten uskoin Jumalaan, mutta Hän kuoli silloin kun ihmiset tappoivat sieluni.
Näin usein valveunta.. haaveissani juoksin, pakenin.
Sateenkaaren takana minua odotti vapaus.
Olen kuin Eeva, joka himoitsee saada syödä hyvän-,ja pahan tiedon puusta.
"Et kulje totuuden teitä". Eräs vanhempi nainen on sanonut.
Tahtoisin kyllä.
Olen tuominnut itseni.
Olen määrännyt itselleni rangaistuksen, jonka avulla opin taas rakastamaan. Toista kuten toivoisin itseäni rakastettavan. Ja Jumalaa yli kaiken.
Tunnen myötätuntoa Jeesusta kohtaan. Myös minua on lyöty, mutta koskaan tahtominäni ei ole sallinut sanoa väärää oikeaksi. En tiedä mitä on viha.
Kuin lapsi joka sanoo"mä vihaan sua", ymmärtämättä mitä on viha, joskus ajattelen.
Mutta jos tutkin sydäntäni, ja pyydän totuuden Herran mukaan leikkiin, löydän vain surua.
Joskus kateutta, ja sitten pelkoa.
En kykene vihaamaan.
Oma syyllisyys, oma itsekkyys, saamattomuus, saa aikaan inhoa, mutta sekin kohdistuu häviäjään: minuun itseeni.
Satu Kuninkaasta hovienkeleineen ei ole Totuutta. Jostain valveunen takaa löytyy kyllä muisto, jossa Pyhä Henki täytti minut rakkaudella. Tukahdutin elämän liekin. Tiesin ettei rakkauden kohde ansainnut minua. Rakkauttani.
"Perkele on maailman ruhtinas". Sekin on satua, mutta minuun vetoaa surulliset tarinat.
Maailma on pahan vallassa.
Olen tuomittu elämään orjana, auttamaan ilman palkkaa.
Saanko anteeksi, Herra? Anna minun sytyttää kynttilä, ja anna mun olla haavoineni luonas.
Sytytä tähti ja katso minuunkin. Ne liian aikaisin poismenneet, ajatellaan heitä yhdessä. Sinä tiedät,vain sinulla on Totuus. Anna armosi, jos olet.
Näin usein valveunta.. haaveissani juoksin, pakenin.
Sateenkaaren takana minua odotti vapaus.
Olen kuin Eeva, joka himoitsee saada syödä hyvän-,ja pahan tiedon puusta.
"Et kulje totuuden teitä". Eräs vanhempi nainen on sanonut.
Tahtoisin kyllä.
Olen tuominnut itseni.
Olen määrännyt itselleni rangaistuksen, jonka avulla opin taas rakastamaan. Toista kuten toivoisin itseäni rakastettavan. Ja Jumalaa yli kaiken.
Tunnen myötätuntoa Jeesusta kohtaan. Myös minua on lyöty, mutta koskaan tahtominäni ei ole sallinut sanoa väärää oikeaksi. En tiedä mitä on viha.
Kuin lapsi joka sanoo"mä vihaan sua", ymmärtämättä mitä on viha, joskus ajattelen.
Mutta jos tutkin sydäntäni, ja pyydän totuuden Herran mukaan leikkiin, löydän vain surua.
Joskus kateutta, ja sitten pelkoa.
En kykene vihaamaan.
Oma syyllisyys, oma itsekkyys, saamattomuus, saa aikaan inhoa, mutta sekin kohdistuu häviäjään: minuun itseeni.
Satu Kuninkaasta hovienkeleineen ei ole Totuutta. Jostain valveunen takaa löytyy kyllä muisto, jossa Pyhä Henki täytti minut rakkaudella. Tukahdutin elämän liekin. Tiesin ettei rakkauden kohde ansainnut minua. Rakkauttani.
"Perkele on maailman ruhtinas". Sekin on satua, mutta minuun vetoaa surulliset tarinat.
Maailma on pahan vallassa.
Olen tuomittu elämään orjana, auttamaan ilman palkkaa.
Saanko anteeksi, Herra? Anna minun sytyttää kynttilä, ja anna mun olla haavoineni luonas.
Sytytä tähti ja katso minuunkin. Ne liian aikaisin poismenneet, ajatellaan heitä yhdessä. Sinä tiedät,vain sinulla on Totuus. Anna armosi, jos olet.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Anna anteeksi jumala, että kirjoitin noin"liian aikaisin poismenneet", ajattelen niitä ihmisiä jotka teki itsemurhan. Ja niitä neljää jotka poltti tupakkaa ja joi viinaa ja kuoli ennen aikojaan.
Enhän minä ole heistä vastuussa, vaan sinä Jumala.
Auta mua päästämään irti jo tästä surusta, ja niiden surusta jotka surevat omia surujaan.
Älä anna enää mun tulla liian ylpeäksi kuitenkaan. Sillä se voi osua kun ajattelee että onneksi minä en ole sentään niinkuin tuo.
Varjele mua likaisilta ajatuksilta ja vie turvaan, "Tulkoon sinun valtakuntasi". "Päästä minut pahasta", sillä sinun on voima ja kunnia iänkaikkisesti. Aamen.
Jonkun on nyt syytä hakeutua kiireesti lääkäriin hakemaan apua itselleen.
Olet pahassa jamassa. Älä viivyttele. Toivon kaikkea hyvää sinulle.
Sinulle nimimerkki su:
Kerroit avauksessasi että ihmiset tappoivat sinun sielusi ja silloin kuoli myös sinun Jumalasi.
Jumala kuoli, tämän sanoit oikein, meidän jokaisen omat synnit tappoivat Kristuksen. Mutta tämä ei olekaan surusanoma nyt meille syntisille, vaan se on ilosanoma.
Jumalan täytyi kuolla, ettei meidän tarvitsisi kuolla synteihimme ja syyllisyyteemme. Jeesus ei jäänyt kuolleena hautaan vaan hän nousi komantena päivänä YLÖS kuolleista . Jeesus elää.
Kerroit rehellisesti olevasi kuin Eeva. Sadat erilaiset synnin himot hallitsevat kehossamme Ahneus, haureus, välinpitämättömyys lähimmäisistämme, himot vastakkaista sukupuolta kohtaan. Moni elää valheessa koska pelkää paljastuvansa, monenlaiset naamarit estävät meitä kohtaamasta omaa todellisuuttamme. Pelko syyllisyys ja häpeä hallitsevat meit .
Ihanaa että sait kerrottua sinua vaivaavan asia, vielä ihanampaa on lukea että sinä toivot saavasi kääntyä pois nykyiseltä polultasi.
Syyllisyys on moniulotteinen asia. On oikeata tervettä syyllisyyttä mutta on myös sairasta syyllisyyttä.
Terve syyllisyys lähtee siitä, että olen tehnyt jotakin kohtaan väärin.
Sairas syyllisyys kohdistuu omaan olemukseen, siihen mitä olen.
On myös sairauksia joiden oireisiin kuuluu voimakas syyllisyyden tunne.
Usein me uskovat voimme haavoittaa kovilla puheillamme herkässä heräyksen tilassa olevaa ihmistä, "et kulje totuuden teitä". Mikä itsessään voi olla oikein sanottu, mutta ei oikeassa rakkauden hengessä, joka kutsuisi elämän taistelussa väsynyttä, tappioita kärsinyttä Isän syliin lepäämään.
Niin tragikoomista kun se onkin, mutta heräyksen tila on kuitenkin ihana tila, vaikka siinä on suorastaan helvetillistä elää tuon syyllisyyden ja oman riittämättömyyden polttavassa ristitulessa.
Sinä ja minä olemme totta totisesti häviäjiä, mutta kuule su ilosanomaa sinulle:
JEESUS ON VOITTAJA. Jeesuksen nimessä ja veressä on sinullakin kaikkien syntien anteeksiantamus, vain se että sinä otat tuon ilosanoman USKOLLA vastaan.
Keskustelen mielelläni kanssasi lisääkin, jos noista pelon alkulähteistä voisit jotakin lisää valottaa, lapsuudestasi lähinnä ja isästäsi ja äidistäsi, sekä suhteestasi heihin.
Jeesus tahtoo sinulle rauhan ja ilon. Hän poistaa pelon ja syyllisyyden. Me Jeesuksen todistajina olemme valmiit kulkemaan sinun rinnallasi silloin kun sinulla on vaikeata. Jumala on lohdutuksen JUmala eille syntisille.
Sinulla on raskaita kokemuksia menneisyydessäsi. Jumala kuulee lupauksensa mukaisesti rukouksemme, myös sinun rukouksesi, kun me häneltä Jeesuksen nimessä pyydämme apua.
Kirjoituksesi sisältävät paljon kohtia joihin pitäisi perehtyä hyvin, ymmärtääkseen edes vähän tilannettasi. Mutta voimakkaina viestistäsi
tulevat esiin itsesyytökset ja oma riittämättömyys.
Jumala kaikkitietävä kuuntelee kyllä sinun purkauksesi, hän ei niistä loukkaannu, hän tietää ne jo muutoinkin. Päinvastoin on hyvin tärkeätä ihmiselle itselleen lausua ääneen taikka kirjoittaa itselle kipeistä asioista,
se on valkeuteen tulemista, sellaisena kun olemme.
Kerrot myös surusta jonka (toisten) ihmisten itsemurhat ja tupakan polttaminen sinulle aiheiuttavat. Suru on itse asiassa sellainen tunne, joka syö pois vihaa, sulattaa sitä. Et kerro mitään kyvystäsi itkeä? Pahasti lukossa oleva ihminen ei aina kykene edes itkemään.
Jeesus on tie...
Vastaan, vaikka minun ei ehkä pitäisi. Kysyit millainen on suhde äitiini ja isään, millainen lapsuus.
En tässä kai mitään häviä. Niin hullua kun se onkin niin minusta tuntui aina lapsena että kaikki olisi toisenlaista, jos en olisi sattunut syntymään Lucianeidon päivänä, ja jos minulla ei olisi ollut vaaleita ja pitkiä hiuksia.
Koulussakin jäin useesti yksin, eikä kukaan siellä joulunaikaan koskaan tiennyt ketä oikeasti olisi pitänyt juhlia 13.päivä. Vain isä ja äiti tavallaan tiesivät/tunsivat minut. Siltä se tuntui.
Oli aika jolloin muistan heidän riidelleen, ja vaikka olin toisessa huoneessa niin kuulin kuinka äiti syytti minua heidän avioliittonsa ongelmista, ja isä oli samaa mieltä.
Tiesin silloin mistä oli kyse koska kaiken aikaa minulla oli ollut tunne että isä viihtyy enemmän minun seurassa. Ei äidin.
Isä oli korkeasti koulutettu ateisti ja toi meille työporukkansa naisia kylään. Muistan erään kerran kun äiti oli tehnyt suklaakakun, ja siitä olin nuolaissut...
Vieras nainen, jolla oli sama nimi ku äidillä.. isä tarjosi hänelle paukkua, ja täti varotti ettei voi ottaayhtään, tai saa kohtauksen. Sinisiä enkeleitä isä teki vieraille..
Se nainen sai epilepsiakohtauksen siitä yhdestä huikasta...
Äiti ei silti tullut pois sieltä missä lie piileksi.
Alituinen huoli kaikista..
Ja varsinkin äidin tunteista.. hän kun ei ollut sieltä kauneimmasta päästä ihmisiä... Sen muistan.
Tiedän että se on sairasta mutta liitin itseni syntymäpäiväni vuoksi Jumalaan, liityin Häneen samoin kuin Lucianeito.. eli jotenkin.
Ja siksi äiti kärsi.
Syyllistin lapsena itseni siitä että äiti ei saanut tarpeeksi huomiota koska minä olin olemassa.
Siitä samasta väärästä syyllisyydestä taidan vieläkin kärsiä, ja tiedän ettei siihen ole aihetta.
Sitli tämä"anteeksi että olen olemassa"ei lopu. Aina tunnen olevani kuin jokin ilonpilaaja.. olen ylikiltti.. yksin viihdyn parhaiten. Ja omassa rauhassa.
""Hän poistaa pelon ja syyllisyyden." "Jumala on lohdutuksen Jumala meille syntisille."
Kirjoitit mulle kauniisti.. kiitoss.
Kyllä itkin kun luin viestisi, sen minkä ennen tätä kirjoitit. Harvoin tässä kovassa kylmässä maalimassa kukaan huomaa
Kiitos JUmalalle sinusta sisar Herrassa. Joo rakkautta me jokainen kaipaamme. Sinulle on helppo kirjoittaa koska olet rehellisesti se mikä olet, teeskentelemättä parempaa mitä olet sitä kutsutaan valkeudessa vaeltamiseksi.
Jeesus on tullut pelastamman juuri meidän kaltaisiamme, siis syntisiä ja heikkoja, jotka kaipaamme lohdutusta ja vakuutusta Jumalan armosta ja anteeksiantamuksesta.
Jumalalla on vahva sana kaikkia niitä sisaria ja veljiä varten, jotka syntejään katuen tulevat hänen luokseen armoa rukoilemaan. Jumalan palvelijoina meillä on velvollisuutemme Jeesuksen käskyn ja Jumalan sanan mukaisestri todistaa syntien anteeksianmuksesta katuville syntisille.
Jeesus kuoli siksi että sinä saat elää, ja kaikki me jotka Jumala on armossaan armahtanut ja antanut syntimme anteeksi Jeesuksen nimen ja sovintoveren tähden.
1. Tim. 1:15 Varma on se sana ja kaikin puolin vastaanottamisen arvoinen, ...
... että Kristus Jeesus on tullut maailmaan syntisiä pelastamaan, joista minä olen suurin.
1. Tim. 1:16 Mutta sentähden minä sain laupeuden, ...
... että Jeesus Kristus minussa ennen muita osoittaisi kaiken pitkämielisyytensä, esikuvaksi niille, jotka tulevat uskomaan häneen, itsellensä iankaikkiseksi elämäksi.
1. Tim. 1:17 Mutta iankaikkiselle kuninkaalle, katoamattomalle, näkymättömälle, ainoalle Jumalalle, kunnia ja kirkkaus aina ja iankaikkisesti! Amen.
Usko siis nyt kaikki syntisi anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Kun sen uskot vahvasti, et tule petetyksi. Vaan pääset helvetin vaivasta ja tulet taivaaseebn vedetyksi. Aamen.
Ps. 103:8 Laupias ja armahtavainen on Herra, pitkämielinen ja suuri armossa.
Ps. 103:9 Ei hän aina riitele eikä pidä vihaa iankaikkisesti.
Ps. 103:10 Ei hän tee meille syntiemme mukaan eikä kosta meille pahain tekojemme mukaan.
Ps. 103:11 Sillä niin korkealla kuin taivas on maasta, niin voimallinen on hänen armonsa niitä kohtaan, jotka häntä pelkäävät.
Ps. 103:12 Niin kaukana kuin itä on lännestä, niin kauas hän siirtää meistä rikkomuksemme.
Ps. 103:13 Niinkuin isä armahtaa lapsiansa, niin Herrakin armahtaa pelkääväisiänsä.
Ps. 103:14 Sillä hän tietää, minkäkaltaista tekoa me olemme: hän muistaa meidät tomuksi.
Kiitos armostasi Herra Jeesus.
Kiitos pelastuksen lahjasta.
Vakuuta rakas Jeesus puoleesi kääntyneen ysväni hengelle sinun armosi ja sinun laupetutesi.
Jäämme yhdessä sinun armosi haltuun Jeesus, hallelujaa.
Sinulle Jeesus on tie; Jumala ei ole kuollut. Hän elää tänäpäivänäkin.
Älä sekoita jo ennestään sekaisin olevan aloittajan päätä. Edelleen kehoitan häntä tekemään asialleen jotakin ja pikaisesti.
Olen jo erittäin hyvässä hoidossa.. kiitos vain...Toimi.
Onnittelut sinulle tuosta!
Minunkin pitäisi, mutta ei vielä. Odotan vielä, josko tämä vaihe menisi itsellään ohi. Toivottavasti ihmissuhteet kestää tämän vaiheen yli, ne on ny kovilla. Yritän pärjätä ilman ulkopuolista apua, mutta kuitenkin rukoilen. Ehkä uskoni riittää selvitäkseni tästä vaiheesta.
Jotkut sanovat ettei pakko ole uskoa Jumalaan, riittää että uskoo parantumiseensa ja paranee. No, minä uskon Jumalaani ja siihen että paranen kyllä.
Kirjoituksesi (lähes kaikki) sisälsivät sitä samaa tunnetta mitä itse kannan sisälläni.
Miten voi rakastaa muita, jos vihaa itseään. Miten voi olla ystävällinen muilla jos itselleni olen katkera ja vihaan itseäni.
Ja miten voin arvostaa muita, jos itseäni en arvosta lainkaan.
Sininen enkeli ja hellari83. Hyvä jos jotakin auttoi kirjoitus.
Olen huojentunut jos olet jo erittäin hyvässä hoidossa niinkuin kerrot.
Kirjoituksesi vain oli niin jotenkin musta ja masentava että hätäännyin.
Hyvää jatkoa edelleen ja pidä itsestäsi huolta rakas tuntematon ihminen
samoin sinä hellari83.
terv. Heli
Päinvastoin su:kirjoitus oli erittäin positiivinen rehellinen ja rakentava. Hän tuli esiin sellaisena kun on, sitä Jumalakin jokaiselta odottaa, - totuutta salatuimpaan asti.
Minkä vuoksi joillekin opetetaan rypemään synneissä? Ja ennen kaikkea saako anteeksiantaja tyydytystä pitäessään isoa taikasauvaa antaessaan anteeksi ja onko anteeksisaajalla parempi olo kun joku toinen on antanut anteeksi.
Voi taivaan isä, kunpa ihmiset tietäisivät minkälaisia traumoja ihmiset aiheuttavat toisilleen toiminnallaan.