rakasta ei tule, ei vieläkään?? Onko joku muukin joutunut pitkästymään odotellessaan oikeaa?
Miksihän
Ihmeissään
4590
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
jospa hän saapuu aavistaa jossain että ollaan olemassa .. ja löytää tietenkin .
Ainahan sadut niin menee.
Tuskin se vain niin menee että pelkästää olemalla oottelemalla ja ajatellen kukaan ketään löytää.
Lähde liikkeelle sitten on jo 50 prosenttia mahdollista löytää se ihana ja toisella siisHänellä on ne toiset 50 prosentiia ja silloinhan se on napakymppi eli onnistuu 100 prosenttiseesti .
Näin se menee itse voi vain vaikuttaa puolet ja toinen sen toisenpuolen ja hiukkasen vain onnea matkaan kohtalo määrää lopusta
mistäs sitä etsit?
missä sitte lie. Kyllä, jos tietäisin, missä hän on, niin varmaan tekisin asialle jotain. Niinpä luulen. Oikea ei myöskään hylkäisi, ja mullekin kelpaisi.
Juuh, ei ole häntä näkynyt, mutta kuten jo tullut itseään edellä ilmaistua, koko elämä aikaa ja päiviä edessä. Odotellessa. Tai kai toivoessa, pitäisi sanoa. Pitkästymistä ei sentään kuitenkaan, huonoja päiviä joskus.
Ja voihan olla, että se on mun onneni(??), tai sen toisen, ettemme koskaan kohtaa. Tai voisiko olla niin, ettemme kumpainenkaan näe metsää puilta. Hassua se olisi :)
Mutta aiheesta pohtimaani: en juurikaan ravintoloissa käy, joten kohtaamisen todennäköisyys kai hyvin pieni. Totta se on, useimmat tapaavat toisensa jossain hippaamisen merkeissä. Kirjastoja olen kolunut elämässäni kai liikaakin, siellä ei ole kukaan tullut juttelemaan, harva siellä edes hymyilee. Virkailija korkeintaa hyvänä päivänään mukavalle ja helpolle asiakkaalle. Kaupan kassajonossakaan ei kukaan ole jäänyt jutustelemaan tai tullut tekemään tuttavuutta. Ei nykyään käy edes pölynimurikauppiaita kotiovella. Sellasen mahdollisuuskin kadonnut :) Olen käynyt teattereissa, konserteissa, kauppakeskuksissa, kuljen julkisilla ja vr:n rataa pidemmällekin, osallistun ilmais- ja kaupunkilaistapahtumiin ja konsertteihin, kohtuudella sosiaalinen, vähintään. Silti en ole omaa rakastani kohdannut.
Taitaa olla hankalaa, tositarkoituksella, ainakin liki nelikymppisen yh-naisen löytää tavallista, kunnollista ja omasta mielestään komeaa ja silmää hivelevää loppuelän kumppania. Hyvää parisuhdetta, juuri häntä,jonka kanssa sellaista rakentaisi. Onneksi elämässänsä voi tehdä muutakin. Siis pitkästymiseltä välttymiseksi. Ainakin nauttia uuden päivän mahdollisuuksista :)