Onkohan tällä palstalla keskusteltu ns. vanhuspalvelulakiluonnoksesta, jonka virallinen nimi on luonnos laiksi iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta? Luonnos ja siihen liittyvää aineistoa löytyy Sosiaali- ja terveysministeriön sivuilta.
Ensilukemalta laista saa käsityksen, että se selvästi lisäisi kunnan velvollisuuksia palvelujen järjestämisessä. Vanhusten palvelutarve olisi arvioitava määräajassa, arvion perusteella pitäisi tehdä palvelusuunnitelma ja suunnitelman mukaiset palvelut pitäisi järjestää määräajassa.
Varsinaisia ns. subjektiivisia oikeuksia laki ei ( tietenkään) vanhukselle anna.
Subjektiivisella oikeudella tarkoitetaan kunnan erityistä järjestämisvelvollisuutta, jolloin palvelun saamisen kriteerit täyttävälle on palvelu tai taloudellinen tuki järjestettävä kunnan talousarviosta riippumatta. Tällaisia oikeuksia on mm. vammaispalvelulaissa ja toimeentulotukilaissa.
Jos laki nyt otetaan tulevan hallituksen ohjelmaan ja eduskunta lain hyväksyy, jää nähtäväksi, miten kunnat alkavat lakia toteuttaa. Mielenkiintoista on myös nähdä, millaisen kannan hallinto-oikeudet ottavat palvelujen järjestämisvelvollisuuteen ja määräaikoihin. Kokemukseni on, että vain subjektiiviset oikeudet todella turvaavat tarpeelliset palvelut. Muissa tapauksissa kunta on voinut pätevästi vedota siihen, että rahaa palvelujen järjestämiseksi ei ole. Tässä tilanteessa kunnille ei sitovaa velvoitetta tietenkään voida antaa.
Käsitykseni mukaan laki ei millään tavalla turvaa lain toteuttamisen rahoitusta. Laissa ei myöskään ole esimerkiksi henkilöstömitoitusta, joka jää edelleen suositukseksi.
Tässä muutamia alustavia ajatuksia. Lisäksi varoitan, että olen saattanut ymmärtää luonnoksen tekstiä myös väärin. Toivoisin mahdllisten keskustelijoiden tutustuvan alkuperäiseen aineistoon.
Ensilukemalta laista saa käsityksen, että se selvästi lisäisi kunnan velvollisuuksia palvelujen järjestämisessä. Vanhusten palvelutarve olisi arvioitava määräajassa, arvion perusteella pitäisi tehdä palvelusuunnitelma ja suunnitelman mukaiset palvelut pitäisi järjestää määräajassa.
Varsinaisia ns. subjektiivisia oikeuksia laki ei ( tietenkään) vanhukselle anna.
Subjektiivisella oikeudella tarkoitetaan kunnan erityistä järjestämisvelvollisuutta, jolloin palvelun saamisen kriteerit täyttävälle on palvelu tai taloudellinen tuki järjestettävä kunnan talousarviosta riippumatta. Tällaisia oikeuksia on mm. vammaispalvelulaissa ja toimeentulotukilaissa.
Jos laki nyt otetaan tulevan hallituksen ohjelmaan ja eduskunta lain hyväksyy, jää nähtäväksi, miten kunnat alkavat lakia toteuttaa. Mielenkiintoista on myös nähdä, millaisen kannan hallinto-oikeudet ottavat palvelujen järjestämisvelvollisuuteen ja määräaikoihin. Kokemukseni on, että vain subjektiiviset oikeudet todella turvaavat tarpeelliset palvelut. Muissa tapauksissa kunta on voinut pätevästi vedota siihen, että rahaa palvelujen järjestämiseksi ei ole. Tässä tilanteessa kunnille ei sitovaa velvoitetta tietenkään voida antaa.
Käsitykseni mukaan laki ei millään tavalla turvaa lain toteuttamisen rahoitusta. Laissa ei myöskään ole esimerkiksi henkilöstömitoitusta, joka jää edelleen suositukseksi.
Tässä muutamia alustavia ajatuksia. Lisäksi varoitan, että olen saattanut ymmärtää luonnoksen tekstiä myös väärin. Toivoisin mahdllisten keskustelijoiden tutustuvan alkuperäiseen aineistoon.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Laki iäkkään henkilön sosiaali- ja terveyspalvelujen saannin turvaamisesta toteutuessaan takaisi laadukkaan vanhustyön kunnissa. Ihaillen luin luonnoksen sisältöä, näin maalaisjärjellä ajatellen noin asioiden kuuluisikin mennä, jos olisi mahdollisuuksia.Panostettaisiin palveluiden tarpeen kartoitukseen, apuvälineisiin, ennaltaehkäisevään neuvontaan,ympäristöön, palveluiden järjestämiseen kohtuuajassa. Näin mahdollistettaisiin ikäihmisten mahdollisimman pitkään pärjääminen kotona. Jokaikiselle ikäihmiselle.
Mutta..............
"vain subjektiiviset oikeudet todella turvaavat tarpeelliset palvelut"
Näinpä siinä tulee käymään, jotta kunnat vetoavat varojen puutteeseen. Olenkin kyllä aika pessimistinen tämän lakiluonnoksen toteutumiseen käytännössä. Mitä merkitystä on lailla, jonka mahdollisudet toteutua käytännössä ovat kuntien näkökulmasta mahdottomat. Suunta ikäihmisten palveluiden järjestämisessä on paremminkin kapeutumassa kuin laajenemassa.
Mitä pitää tapahtua, että henkilöstömitoitus saadaan lakiin? Eikä pelkästään niin että säädettäisiin montako henkilöä aina tietyntyyppisissä hoitopaikoissa vaan erikseen, millaista henkilökuntaa vaaditaan geriatrisilla akuuteilla päivystysosastoilla ja esimerkiksi vanhainkodeissa.
Mahdollisesti parin vuoden päästä tuleva vanhuspalvelulaki näyttääkin takaavan hoivan ja kuntoutuksen vasta 80-vuotiaalle. Mikäs se esim miesten oletettavissa oleva elinikä suomessa olikaan?
http://www.ilkka.fi/uutiset/maakunta/yle-vanhuspalvelulain-ikaraja-nousee-1.1031914?localLinksEnabled=false
http://www.stat.fi/org/historia/elinajanodote.html