Sanotaan, että ennenkuin Jeesus tulee takaisin Paholaisen hyökkäyksen kohteena ovat:
1. Perheet
2. Lepopäivä
Miksi juuri näitä kohtaan Paholainen hyökkää?
1. Miksi perheitä kohtaan? Sen takia, että Paholainen tietää, miten paljon hän tuottaa surua, murhetta, sekasortoa ja suunnattoman suurta tuskaa ihmisille hajottamalla perheitä, jakamalla lapset eri perheisiin, erottamalla isät ja äidit toisistaan ja vanhemmat lapsistaan. Miten paljon surullisia tarinoita on tässäkin maassa. Yksin Jumala taivaassa tietää lasten ja vanhempien tuskan. Ja sen tuskan, mikä on ns. uusioperheissä: sinun lapset, minun lapset ja meidän lapset! Me tiedämme, että olemme luonnostamme aina omien lapsiemme puolella, ja mitä se on kun vieras komentaa meidän lapsiamme.
Mitä se on kun ei aviosopimus pidäkään. "Tahdotko sinä rakastaa?" Ei kysytä, miltä sinusta tänään tuntuu. Me olemme kaikki syntisiä, mutta Jumala näkee sen pyrkimyksen, mikä meillä on, me tahdomme rakastaa. Ei voi pitää omia tunteita, sitä miltä milloinkin sattuu tuntumaan, ohjenuorana, vaan pitää muistaa, mitä tulikaan luvattua.
2. Lepopäivä. Tämäkin liittyy edelliseen, koska perheet eivät ole enää yhdessä. Vieraannutaan toisistaan. Äidit ja isät ovat aina töissä ja stressaantuneita. Turha edes puhuakaan, että mentäisiin yhdessä kirkkoon ja pidettäisiin yhdessä rukouksia tai edes kokoonnuttaisiin yhteiselle aterialle.
Jokaisella perheenjäsenellä on omat menonsa. Hyvä jos ovessa tullaan vastakkain ja "moikataan".
Mitään ei enää tarvitse kenenkään uskoa eikä totella, koska kukaan ei usko enää Jumalaan ja siksi kukaan ei enää rakasta ketään. Toinen ihminen on toiselle vain väline ja kaikki tekevät sitä, miltä kulloinkin itselle tuntuu mukavalta.
1. Perheet
2. Lepopäivä
Miksi juuri näitä kohtaan Paholainen hyökkää?
1. Miksi perheitä kohtaan? Sen takia, että Paholainen tietää, miten paljon hän tuottaa surua, murhetta, sekasortoa ja suunnattoman suurta tuskaa ihmisille hajottamalla perheitä, jakamalla lapset eri perheisiin, erottamalla isät ja äidit toisistaan ja vanhemmat lapsistaan. Miten paljon surullisia tarinoita on tässäkin maassa. Yksin Jumala taivaassa tietää lasten ja vanhempien tuskan. Ja sen tuskan, mikä on ns. uusioperheissä: sinun lapset, minun lapset ja meidän lapset! Me tiedämme, että olemme luonnostamme aina omien lapsiemme puolella, ja mitä se on kun vieras komentaa meidän lapsiamme.
Mitä se on kun ei aviosopimus pidäkään. "Tahdotko sinä rakastaa?" Ei kysytä, miltä sinusta tänään tuntuu. Me olemme kaikki syntisiä, mutta Jumala näkee sen pyrkimyksen, mikä meillä on, me tahdomme rakastaa. Ei voi pitää omia tunteita, sitä miltä milloinkin sattuu tuntumaan, ohjenuorana, vaan pitää muistaa, mitä tulikaan luvattua.
2. Lepopäivä. Tämäkin liittyy edelliseen, koska perheet eivät ole enää yhdessä. Vieraannutaan toisistaan. Äidit ja isät ovat aina töissä ja stressaantuneita. Turha edes puhuakaan, että mentäisiin yhdessä kirkkoon ja pidettäisiin yhdessä rukouksia tai edes kokoonnuttaisiin yhteiselle aterialle.
Jokaisella perheenjäsenellä on omat menonsa. Hyvä jos ovessa tullaan vastakkain ja "moikataan".
Mitään ei enää tarvitse kenenkään uskoa eikä totella, koska kukaan ei usko enää Jumalaan ja siksi kukaan ei enää rakasta ketään. Toinen ihminen on toiselle vain väline ja kaikki tekevät sitä, miltä kulloinkin itselle tuntuu mukavalta.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jumala on järjestyksen Jumala, ja siksi hän on rakkaudessaan antanut meille Rakkauden Käskyt eli dekalogin, että jos me sen mukaan eläisimme, olisimme onnellisia.
Emme tietenkään ansaitse pelastusta sen kautta, vaan se on ohje onnelliseen elämään. Se suojaa meitä pahalta. Se pitää meidät lähellä Jumalaa, joka pelastaa meidät.
Mitä rakkaus on? Se ei ole hetken huumaa eikä hullaantumista kuutamolla, vaan se on periaate, jota ei heiluta syksyn myrskyt eivätkä kovatkaan pakkaset.
Rakkaus on lupaus pitää se, mistä on kerran sovittu. Se on Jumalan mielen mukaista rakkautta. Jumala rakastaa meitä kaikkia riippumatta siitä, millaisia me olemme. Se on agape-rakkautta, ylitsevuotavaa, kaiken anteeksi antavaa, huolehtivaa, hellää Isän rakkautta. Sellaista rakkautta, jota me emme koskaan pystyisi ansaitsemaan.
Jos Jumalakin rakastaisi meitä siten, että "nyt ei tunnu siltä, että rakastan sinua, mutta ehkä huomenna", olisimme aivan täysin eksyksissä, onnettomia ja oman onnemme nojassa. Mekään emme voi hyljätä omaisiamme, rakkaitamme sen takia, miltä meistä joskus tuntuu ja joskus ei.
Romantiikka on harhaa. Oikea rakkaus on totta, se on toimintaa ja elämää paremman maailman puolesta. Ja rikkinäiset Jumala haluaa koota syliinsä kuten kana kokoaa poikasensa ja haluaa tehdä heidät eheiksi ja terveiksi jälleen omalla oikealla rakkaudellaan sillä Isän kestävällä rakkaudellaan.
http://www.youtube.com/watch?v=dGuCLA2QaNo
Jumala haluaa armahtaa ja koota kaikki harhaan kulkeneet lapsensa uudelleen luokseen. Hän sekä tahtoo että haluaa armahtaa niinkuin Isä armahtaa lapsiansa:
Hes. 34:16
"Kadonneet minä tahdon etsiä, eksyneet tuoda takaisin, haavoittuneet sitoa, heikkoja vahvistaa."
http://www.youtube.com/watch?v=jfzOlsBqwzQ