Kuolemanjälkeiset tapahtumat lienevät dokumentoidut perusteellisesti, mitä hihhuleiden
järjenjuoksua olen seuraillut. Mutta ratkaisemattomia kysymyksiä lienee heilläkin. Siihen
johtopäätökseen tulin, kun kysyin erästä minua askarruttavaa asiaa "viisaalta" hihhulilta:
Sanoin minua käännyttämään ryhtyneelle työtoverilleni, että kaikkihan sitä taivasta ja helvettiä
toitottaa, mutta onko kukaan arvon hurahtaneista tullut miettineeksi sitä, mitä on ollut ENNEN
syntymää. Enkä tarkoita mitään siittiö/munasoluasiaa, enkä edes kiiltoa isän silmissä.
Tuon kysymyksen kuultuaan kyseinen hihhuli jätti minut rauhaan.
Mitä mieltä muut?
Selvennettäköön vielä sanan "hihhuli" merkitys: Helluntailainen, jehova, tai muu senkaltainen
ihminen jolle tavallinen arkiusko ei riitä, vaan on niinsanotusti hurahtanut hihhuliksi ja potee
"todistamisen" tarvetta.
järjenjuoksua olen seuraillut. Mutta ratkaisemattomia kysymyksiä lienee heilläkin. Siihen
johtopäätökseen tulin, kun kysyin erästä minua askarruttavaa asiaa "viisaalta" hihhulilta:
Sanoin minua käännyttämään ryhtyneelle työtoverilleni, että kaikkihan sitä taivasta ja helvettiä
toitottaa, mutta onko kukaan arvon hurahtaneista tullut miettineeksi sitä, mitä on ollut ENNEN
syntymää. Enkä tarkoita mitään siittiö/munasoluasiaa, enkä edes kiiltoa isän silmissä.
Tuon kysymyksen kuultuaan kyseinen hihhuli jätti minut rauhaan.
Mitä mieltä muut?
Selvennettäköön vielä sanan "hihhuli" merkitys: Helluntailainen, jehova, tai muu senkaltainen
ihminen jolle tavallinen arkiusko ei riitä, vaan on niinsanotusti hurahtanut hihhuliksi ja potee
"todistamisen" tarvetta.
Vastaukset 25
Vanhimmat
monesta mainitsemiesi
kaltaisista "hihhulipiireistä" uskonnon saralla
(toisistaan turvaa/tukea hakevat yhteisöt), ovat
jättäneet tulkitsematta raamatusta, juuri
jälleensyntymis ja inkarnoitumis kohdat.
(itsekään en tiedä missä ne siellä on, koska en
ole lukenut raamattua, vai onko jätetty kokonaan
pois?)
Me olemme "tietoisuuksia" erilaisessa
olomuodossa, johon ei kuulu tämänkaltaista kehoa,
ennen syntymäämme, ja kehomme kuoleman jälkeen.
Tämä kehomme on muotoutunut, luotu hyvin tiheästi
värähtelevästä energiasta (materiaa), joka
mahdollistaa kehityksen ja sitoomuksen ja
unohduksen kokemuksien maailmassa. Laajentumisen
maailmassa.
Tietoisuuden nostamisessa ja laajentamisessa.
Jeesuksen kristuksen esimerkin mukaan se on
anteeksiantoa ja ylösnousemusta sen kautta eli
saattamista Universaalia, Valoa, sitä mikä vain
ON, hyväksynnän, ymmärryksen ja rakkauden tilaan,
Jumalallisuuden löytämistä sismpänsä kautta.
:)
mutta vähän tuo sinun kirjoituksesi sai
särähtämään.
"monesta mainitsemiesi
kaltaisista "hihhulipiireistä" uskonnon saralla
(toisistaan turvaa/tukea hakevat yhteisöt), ovat
jättäneet tulkitsematta raamatusta, juuri
jälleensyntymis ja inkarnoitumis kohdat.
(itsekään en tiedä missä ne siellä on, koska en
ole lukenut raamattua, vai onko jätetty kokonaan
pois?)"
Raamatussa ei missään puhuta jälleensyntymisestä,
eikä yksikään suuri kristillinen kirkkokunta sitä
opeta. Minä en laskisi luterilaista,
ortodoksista, anglikaanista ja roomalaiskatolista
kirkkoa suoraan hihhulipiiriksi.
Jälleensyntymisusko ei kuulu kristinuskon piiriin
eikä sitä ole ollutkaan raamatussa, ainakaan
tähän astisten arkeologisten löytöjen perusteella
(vrt. Qumran). Kaikki uskonnot eivät opeta samaa
asiaa, joten jos idän uskonnoissa uskotaan
jäleensyntymiseen, niin se ei tarkoita sitä, että
kristillinen kirkko sen tunnustaisi.
Inkarnaatiosta kyllä puhutaan, vaikka sitä ei
ihan sillä sanalla Raamatussa kutsutakaan. Jeesus
oli Jumala joka tuli maanpäälle ihmiseksi ja eli
synnittömän elämän ja kärsi ristinkuoleman
sovitusuhrina maailman synneistä.
Me muut ihmiset, emme ole Jumalallisia
inkarnaatioita kristinuskon mukaan, vaan Jumala
on luonnut meidät omaksi kuvakseen. Meitä ei siis
ole ollut olemassa ennen hedelmöitystä, Jumala
luo meidät.
Tämä oli minun mielipiteeni. Toivottavasti et
kokenut sitä liian tylynä, sillä ei ollut
tarkoitus. Olen vain eri mieltä kanssasi. En voi
todistaa olevani oikeassa, sillä tämä on uskon
asia.
Hyvää päivän jatkoa sinulle.
Mulla kyl toi muisti pätkii niin, etten mä muista
tosta ajast ennen syntymää mitään. Juku kyl
kertoo "ihmeellisist muistamisist", joissa
henkilö "tunnistaa paikkoja ja tapahtumii" ja
joihin sit haetaan selityst jälleensyntymis- ym.
ym. juttujen avulla. Toisaalt en voi lähtee
mitään tämmöst kieltäänkään, koska kuten jo
sanoin, muisti pätkii tos kohdas. Mä uskon, et
kaikessa elollisessa on vielä jotaki sellaista
paljastettavaa, josta me tänään ei tiedetä mitään
ja nähtäväx nää paljastuuko se sit koskaan...
tuota noin...käytin sanaa "hihhulit" sivutakseni
samalla sitä tosiasiaa, että KAIKKI
samankaltaiset pelkkään uskoon ja ulkoisiin
rajoitteisiin pitäytyvät ryhmittyvät/järjestöt
ovat hihhuleita, jos siksi halutaan jotain
nimetä, oli sitten kysymys uskonnosta tai rahasta
tai mistä vaan.
Itse en sydämessäni kategoroi noin ketään, käytin
sitä keskutelun välineenä ja vältän kyllä
käyttämästä edes tuollaista pelokasta
kategorointia. Eli kaikki mikä on itselle
tuntematonta on hihhulia ja hömppää, kovin
monelle. ;=)
Juuri nämä "pääuskonnot" sisältävät vankimman ja
perusteellisimman pohjan ja oikeastaan
todellisuuspohjan.
Näen niissä kaikissa totuuden siemenen ja ytimen.
Raamatusta on tietämykseni mukaan jätetty osioita
vielä pois ja unholaan, sillä emme ihmiskuntana
ole olleet valmiita vastaanottamaan niitä, emme
ole sitä itsellemme sallineet. Mehän tiettävästi
pelkämme tuntematonta ja egomme kumoaa kaiken
helposti, minkä sydän vastaanottaisi.
Eikö Jeesus ole sanonut jotain sinnepäin; että
tulkaa kaltaisikseni?!
(Onko minun tosiaan aika ottaa se raamattu käteen
ja alkaa lukea) :)
Jumalan kuvana oleminen tai Jumalan luotuna
oleminen, ei mielestäni pois sulje
uudestisyntymisen mahdollisuutta.
Meissä jokaisessa on "osa Jumalaa" "Jumalkipinä"
se mikä vain "ON"!
Me luomme syvien tunteidemme kautta ja olemme
ikäänkuin Jumalan tunteiden ilmentäjiä!
Kyse on hyvin pitkälti myös siitä mihin
samaistamme minuutemme.
Menneet-elämät ja tulevat mahdolliset on ihan
todellisia. Siinä missä kaikki tämä ympärillämme
näkyvä "todellisuuskin".
Me tarvitsemme niitä kokeaksemme kehityksemme
lineaarisessa ajassa ja dualismin maailmassa.
Ymmärtääksen kehityksen kaiken tuon edellä
mainitun alaisuudessa.
Inkarnoitumisetkin voi selittää monella tapaa.
Nykyään puhutaan pelkän materian ja kevyen
psykologian tasolla perimästä ja "sukuvioista"
tai -taidoista ja tieteen saralla geeniperimästä.
Menneet elämät näkemys on ehkä hieman
uskonnollinen, muttei välttämättä, vaan myös
näkemys, jossa ihminen on vastuullinen itselleen
siitä mitä on.
Tämmöttii...
En kokenut missään tapauksessa tylynä viestiäsi,
se oli hyvin asiassa pysyvää, ilman että olisit
sekoittanut asian arvointiin tai minun
näkemykseeni omia emootioitasi, se on aina
hedelmällistä ja kiinnostavaa keskustelua tässä
muodossaan! Ei olekaan tarkoitus todistaa jotain,
vain keskutella.
:)
Oletko koskaan ihan tiedostaen seurannut, miten
usein tulee dejavuita tai ihmeellisiä tuttuudeen
tuntemuksia tai outoja pelkotiloja jossain
paikassa ja tilanteessa. Meillä on uskomattoman
pitkä "kehomuisti" meillä on siis myös muita
kehoja kuin fyysinen. Astraali- mentaali-
kausaali- jne.
Se, että olemme sulkeneet mielikuvitusmaailman
joksikin epätodelliseksi ja ei realististiseksi,
sen mahdottoman luomisvoiman pelossa (silloin
siirtyy vastuu henkilötasolle) on sulkenut
tietoisuudestamme paljon mahtavia, kauniita
puoliamme, jumalaisuutamme!
Minulla on kokemuksia menneistä elämistä ja
mielenkiintosia yhdistymisiä nyt henkilöiden
kanssa ja joskus aiemmin jne.
Minusta hyvin antoisaa ja kivaa, jos ei tarvitse
pelätä järkensä menettämistä.....egonsa kuolemaa
tai västymistä!
;=)
Harvoin kuulee täälläkään nuin tyhmää. Ihan
oksettaa. Ja tuo oli neuvo jollekin. Ettei vaan
oo Heidi lähellä?
Harvoin kuulee täälläkään nuin tyhmää. Ihan
oksettaa. Ja tuo oli neuvo jollekin. Ettei vaan
oo Heidi lähellä?
...ettet sotke paikkoja, käsitellessäsi
tuntemattoimia alueita olevaisuudessasi!
Mutta usko pois, kyllä saat joskus voimaa ja
rohkeutta kohdata sellaisetkin ihmisen ja
olemisen muodot, jotka sinusta on kiteketty
varmasti hyvin voimmakkaalla tavalla, koska se
aiheuttaa oksetusta ja pahoinvointia....ehkä se
liittyy jopa menneisiin elämiisi, niin voimakas
tuntuu reaktio olevan....;=)
Hyvä puoli tässä on, että oksentaminen on aina
merkki puhdistumisesta myös mielen tasolla!
Tai ainakin sisimpäsi tietoisesta sellaisen
tarpeesta!
Ego kieltää, sydän huutaa rakkautta!
Hymyellen....ystävällisesti
Raamattu puhuu kyllä jälleensyntymisestä
monessakin kohdassa. Mm. Johannes Kastajan
sanotaan olleen profeetta Eliaan inkarnaatio ja
opetuslapset pohtivat myös sitä, kuka Jeesus oli
aikaisemmin ollut.
Lisäksi he pohtivat, mitä pahaa sokeana syntynyt
on kenties tehnyt, kun hänen piti sokeana
syntymän.
Tämän päivän juutalaisuuteen kuuluu edelleenkin
olennaisena osana jälleensyntymisoppi.
Taidatte olla juovuksissa kun noin umpitoikkeroa
kirjoittelette..
Uudestisyntymä on HENGELLINEN.
Oli Johanneksen Ja Jeesuksen aikanakin.
Uudestisyntyminen ON toki hengellinen tapahtuma.
Siinä on kysymys kääntymyksestä ja
mielenmuutoksesta mutta JÄLLEENSYNTYMINEN eli
reinkarnaatio on eri asia. Siinä on kysymys
hengen uudelleen ruumistumisesta. Molemmat
käsitteet ovat kuitenkin kuuluneet alkuperäiseen
kristinoppiin, kunnes Bysantin keisari
Justinianus kielsi 500-luvulla opettamasta enää
jälleensyntymistä kirkoissa. Tästä keisarin
päätöksestä on olemassa pöytäkirjatkin, jos joku
lähteitä kaipaa.
Niinpä niin kysymyksesi herätti vastauksen ,
Jumala antaa kaikille ihmisille syntymässä
hengen ,Ja kun ihminen kuolee niin tuo henki
palaa Jumalan tykö..
Ja taas kun uusi ihminen syntyy niin hän saa
Jumalalta hengen..
Ei se ole siis sama ihminen mutta sama henki.
Täsmälleen tuota tarkoitin.
"Jumala antaa kaikille ihmisille syntymässä
hengen ,Ja kun ihminen kuolee niin tuo henki
palaa Jumalan tykö.. "
Näin Raamattu opettaa.
"Ja taas kun uusi ihminen syntyy niin hän saa
Jumalalta hengen..
Ei se ole siis sama ihminen mutta sama henki."
Juuri tämä on kristillis-juutalaisen
jälleensyntymisopin sisältö. Se eroaa
ratkaisevasti esimerkiksi hindujen
sielunvaellusopista, jossa sielu kuoltuaan vain
hakee itselleen ikään kuin uuden "päällystakin"
ja saattaa mennä jopa eläimeen, jos huonosti käy.
Buddhalaisuus on hieman lähempänä tätä
kristillistä jälleensyntymiskäsitystä mutta siinä
ei siirry mikään henki, vaan ainoastaan karma,
jonka uusi ihminen saa perintönä joltakulta
menneisyyden ihmiseltä.
Raamatussa Jeesus paljastaa Johanneksella olleen
saman hengen, kuin profeetta Elialla ja pitää
tämän asian hyväksymistä vielä ikään kuin ehtona
sille, että voi hänen oppinsa vastaan ottaa.
Matteuksen 16. luvun jakeissa 13-17 on tuo
episodi, jossa opetuslapset arvuuttelevat sitä,
onko Jeesus kenties jälleensyntynyt Elias,
Jeremias tai joku muu profeetoista.
Matteuksen 17. luvun jakeissa 10-13 on toinen
todistus siitä, että Johannes Kastaja oli
jälleensyntynyt profeetta Elia.
Luukaan evankeliumin 1. luvun jakeessa 17
puhutaan siitä, kuinka Johannes Kastaja käy ikään
kuin Jeesuksen edellä ELIAAN HENGESSÄ JA
VOIMASSA. Tuo sana henki (pneuma) on tässä
konkreettinen ihmisen kolminaisuuden ylin osa.
Muita ovat sielu (psykhe) ja ruumis (sooma).
Elian henki meni hänen kuollessaan Jumalan tykö
ja sai uuden sielun ja ruumiin Johannes
Kastajassa.
K.T.S.
Minua on jo jonkin aikaa ihmetyttänyt (en nyt
tarkoita sinua) länsimaissa virinnyt romanttinen
kuva jälleensyntymisestä. Minusta se ei ole
lainkaan houkuttelevaa ja itämaisille
ihmisillekin se on taakka josta pyritään
irtautumaan. Minusta on esimerkiksi budhalainen
ajattelu on melko toivotonta. Synnymmekö
uudestaan ja uudestaan tänne kärsimään, kunnes
onnistumme elämän janomme sammuttamaan ja
raukeamaan tyhjiin? Lohdullisempaa olisi
ateistinen näkemys, jossa raukeamme tyhjiin heti
ensimmäisellä kuolinkerralla.
Minä koen kristillisen näkemyksen yhdestä
elämästä ihmisenä maapallolla, ja sen jälkeistä
ikuista elämää taivaassa rakastavan Jumalan
yhteydessä, huomattavasti positiivisemmaksi.
Raamatussa todella sanotaan, että meidän tulee
muuttua Jeesuksen kaltaiseksi. Muutos ei
kuitenkaan tapahdu itse ponnistelemalla, vaan
siten että annamme tilaa Jumalalle itsessämme.
Aina kun myönnämme tehneemme syntiä Jumalaa
vastaan, kadumme ja käännymme parannukseen,
Jumala saa tilaa meissä ja me muutumme enemmän
Jeesuksen kaltaisiksi. Vastaavasti kaikki ne
asiat, jotka haluamme pitää itsellämme, vaikka
tiedämme niiden olevan syntiä ja pahaksi myös
itsellemme, estävät Jumalaa muuttamasta meitä.
Tuntuu siltä, että enemmistö kristityistä, minä
mukaan lukien, pitää viimeiseen asti kiinni
erialisista synneistä ja selittelee niitä parhain
päin. Siksi me kritityt emme ole aina niin
esimerkillisiä, Jeesuksen kaltaisia, vaan lähinnä
Saatanan kaltaisia. Joskus olen kuitenkin nähnyt
ihmisiä ja tunnen joitakin henkilökohtaisesti,
jotka ovat niin täyttä kristuksen rakkautta, että
se ihan loistaa heistä. He ovat hyvin nöyriä
ihmisiä, ihmisiä jotka ovat myöntäneet, että he
eivät pysty itse elämään tekemättä pahaa. Kaikki
jotka minä tunnen ovat vanhoja ihmisiä, mutta
niin virkeitä ja iloisia, etten ole koskaan muita
tavannut. Joku voi pitää heitä hulluina ja
hurahtaneina, mutta eivät he sitä ole. He vain
elävät todeksi raamattua ja ovat muuttuneet hyvin
paljon Jeesuksen kaltaisiksi. Heidän seurassaan
on ihana olla, on niin levollista ja rakkauden
ihan aistii ilmassa.
paikaan kun yhteys tökki.
Minusta on kaiken kaikkiaan hyvin rajoittavaa
tavallaan, kun keskustellaan asioista niin, että
esim. nyt puhutaan ja väitellään, onko
jälleensyntymisoppi, yhden-elämänoppi vai elämä
ja taivas/helvetti-oppi oikea tai totuudellisin
asia ja ilmiö.
Minun kokemukseni mukaan mikään niistä ei ole
oikea ja kaikki ovat oikeassa, koska me jokainen
luomme joka hetki todellisuuttamme ja se todella
muokkautuu sen mukaan. Siitä johtuen on juuri
erilaisia ympäristöjä, kulttuureja, järjestöjä,
arvoja, aivan erilaisia "maailmoita", meillä
ihmisillä.(ne eivät siis ole armopaloja,
sattumankauppaa ja onnea)
Ei totuus löydy minkään jaottelun ja oikean ja
väärän jaottelun kautta itsenulkopuolella.
Totuus on sisimmissämme, jossa sijaitsee
Jumaluutemme, Valomme ja Rakkaudellisuutemme!
Minusta kaikki tuo itsemme ulkopuolisen elämän
jaottelu ja lokerointi on hyvin harhaanjohtavaa,
koska se luo erillisyyden tunnetta ja tarvetta
mitellä ja sotia. Näin toimii ihminen, jonka
minuus on egossa.
Kun minuus on sisimmissä, vallitsee tasa-paino ja
rauha, ja rakkaudellisuus, vain se voi yhdistää
ja rakentaa.
Sisimmpämme kautta maailmaa arvioidessa, näemme
aina ensin kaiken Jumallallisuuden ja jos
haluamme arvoida jonkin tilaa, onnistuu se ilman
tuomioita ja saatanan ja pahan luomista
itseulkopuolelle.
Ilman jaottelua. Silloin nähdään vain tosiasiat.
> Muutos ei
kuitenkaan tapahdu itse ponnistelemalla, vaan
siten että annamme tilaa Jumalalle itsessämme.
Aina kun myönnämme tehneemme syntiä Jumalaa
vastaan, kadumme ja käännymme parannukseen,
Jumala saa tilaa meissä ja me muutumme enemmän
Jeesuksen kaltaisiksi. Vastaavasti kaikki ne
asiat, jotka haluamme pitää itsellämme, vaikka
tiedämme niiden olevan syntiä ja pahaksi myös
itsellemme, estävät Jumalaa muuttamasta meitä.<
Miten käytännössä tulkitset tämän?
Annan esimerkin. Egonsa (jota jotkut saatanaksi
nimittää, jotkut Jumalaksikin:)) kautta
minuutensa kokevaa tulkitsee tuon jotenkin näin;
Jumala on siis vain Ukko-pilvenreunalla, jotain
mistä ei ole syvää kokemusta vain tieto, uskomus!
Synnit on kai kaikkea mitkä rikkoo
kymmenenkäskyn ohjeistoa?
Eli kun teemme jokin synniksi luokitellun
virheen, paneme kätemme ristiin, ripittäydymme,
näin tuli nyt tehtyä, sori Jumala, saanko
anteeksi!?
Nyt siis meissä on tilaa "pyhälle hengelle" ja
voimme huokaista helpotuksesta, taas kunnnes
hairahdumme synnin ja virheiden polulle ja sitten
taas juttelemme suullamme sanoin tai ajattelemme
sanoja ja pyydämme anteeksi......näinkö siis
Jeesuksen kaltainen tila lähestyisi silloin.
Ego saa joka kerran annoksen pöyhkeyttä, joka
naamioidaan näennäisen nöyryyden alle, joka ei
ulotu sydämeen asti, kun ajattelee, että nyt olen
taas parempi kun TEIN jotain sen eteen.
Meidän tekee mieli kaikkea kiellettyä hedelmää,
kaikkea herkkua ja nannaa ja nautintoja, jotka on
jossain luokiteltu synniksi.(Oletko havainnut,
että synnit on jokapuolella erilaisia ja hyvin
erilailla tulkittuja, näin niiltä putoaa koko
todellisuuspohja? )
Olemme urheita ja pidättäydymme siitä, vaikka
sisällämme palaa himon ja halun tuli.
Sisäinen tilamme on hyvin ristiriitainen, sillä
emmme sydämessämme tee tätä valintaa, vaan se on
ulkoinen kieltäymys, egon minuuden taistelua ja
tarvetta tulla hyväksytyksi tekojen kautta.
Tunnemme lisäksi "helvetin tuskia" ja valtavaa
syyllisyyttä, koska himoamme ja haluamme jotain
sellaista, jonka "Jumala" on meiltä syntinä
kieltänyt. Voiko tällaisessa tilassa ihminen olla
terve ja Rakastava muita kohtaan?
Kun taas tietoisuus on sisimmissämme ja
sydämissämme ja olemme kohdanneet luomisvoimamme
ja Jumaluutemme (edellyttää tutustumista ja
halituttavuutta omalle sisäiselle saatanalleen,
koska vastakkaiset, ääripäät, ovat samaa energiaa
ja voimaa, jotka eivät ole tasapainoitettuna),
tiedämme sydämissämme joka hetki mikä
on "rakkaudellinen" teko, se ei ole jotain mikä
on vain jonkun puolisko, se ei ole hyvä teko,
sillä kun hyvä ja paha on tasapainossa, ei ole
hyvää ja pahaa, vaan teko! Kun koemme tosiasain,
että olemme loukkannet jotain, tahi tehneet
jotain, joka ei ole sovussa sisimpämme kanssa,
koemme heti tosiasia syvällä sisimmissämme, syvät
tunteet sijaitsee siis samassa paikassa, jossa
Jumaluutemme ja se on "paikka"/"tapa"/"kieli"
missä todella olemme kokemuksellisesti yhteydessä
Jumalaamme. Itse ponnistelun näen siis juuri
egonminuuden ponnisteluna,
sisimmissä "ponnistelu" on juuri Jumalan "työtä"!
En tiedä miten epäselvästi ja sekavasti sanoin
asiani, mutta jotenkin olen aistinut monen
teksteissä harhauttavaa jaottelua, etsiessään
oikeaa ja väärää.
Ego meissä on se maaillinen ja inhimillinen
puolemme, sisimpämme on Jumalainen puolemme.
Kun nekin nähdään ja koetaan yhden "energian"
ääripäinä ja nähdään ja koetaan molemmat itsessä,
saadaan ne tasa-painoon!
Näin poistuu saatana ja Jumala erillisinä
taistelevina yksikköinä joukkoineen, on vain yksi
Jumala, Valo, ja Kaiken Alkulähde!
Hetki hetkeltä ja asia asialta, trauma traumalta,
ajatus ajatukselta, arvo arvolta, asenne
asenteelta......olemme lähempänä Jeesuksen
kristuksen kaltaista tilaa!
Olen myös tavannut kuvamasi kaltaisia ihmisiä,
joilla on Rauha sydämessään!
Tosin sydämemme ja sielumme lepää heidän
seurassan, mutta ego saattaa tuntea
pahoinvointia! ;)
Näin minä koen asian. Vaikka sanoilla en kykene
asiaa ilmaisemaan ehkä selkeästi vielä, niin
sydämessäni/sisimmissäni tieto on pala palalta
loksahdellut paikoilleen ja pikkuhiljaa muotoutuu
mahtavaksi ihanaksi iloiseksi Rakkaudeliseksi
kokonaisuudeksi!
Tämmöttii...
Iloista päivänjatkoa!
Helposti siis jaottelemme teot tekoina ja siltä
miltä ne ulospäin näyttää synneiksi ja ei
synneiksi, hyviksi ja pahoiksi teoiksi.
Näen tähteellisemmäksi, jos haluamme jaotella
jonkin synniksi, jaotella se niin, että kaikki
mikään tehdään pelosta ja egonminuudenkautta
(raamattu kuvaa tätä saatanana) <-yksi tulkinta
ja näkemys siitä!
on syntiä. Voit siis tappaa, julmasti murhata,
vaikka kukaan ei näe, kukaan egominuus ei huomaa,
sillä sitä ei ulkosena tekona ole siksi nimetty.
Ei näy puukon heilahdusta ei raakaa kuristusta,
ihminen näyttää niin hyvältä, teko näyttää niin
hyvältä ja synnittömältä.
Miten moni Jumalainen, Viaton, sisäinen lapsi,
murskataan, pilkotaan, kuristetaan, ja silvotaan,
lähimmäisemme sydämessä julmasti ja raaasti ja
ulospäin se saattoi näyttää huolehtivan
lähimmäisen teoilta.
Miten moni Jumalasta lähtöisin,
rakkaudellisuudesta lähtöisin murha, tuomitaan
rikolliseksi teoksi, koska siinä näemme ulkoisen
aseen. Emme ehkä näe sydäntä, sielua, joka
sisimmissään tietää totuuden asiasta!
Me elämme egonminuuksien valtaamassa
yhteiskunnassa, tosin hyvin hyvin hurjaa vauhtia
vähenemässä määrin!
Nyt on aika, jota on kai raamatusskain ennustettu
(?), että Kristus tietoisuus astuu esiin, se on
hyvin lähellä ja astumme uuteen tietoisuuden
aikakauteen.
Se ei ole mitään teatralista "helvetin tulien
leiskuntaa" (toki joilekin voi se olla sitä, jos
he luovat todellisuutensa siltä pojalta, ego
saattaa sen kokea niin), kyse on vain
hienosta "kvantti hypystä", jonka jokainen tekee
sisimmissään, ei siis mitään näyttävää, vain ego
hakee ilotulituksen kaltaista ja sodan kaltaista
näyttävyyttä, sisimmissä on HILJAISUUS!
;=)
"Jumala on siis vain Ukko-pilvenreunalla, jotain
mistä ei ole syvää kokemusta vain tieto, uskomus!
Synnit on kai kaikkea mitkä rikkoo
kymmenenkäskyn ohjeistoa?
Eli kun teemme jokin synniksi luokitellun
virheen, paneme kätemme ristiin, ripittäydymme,
näin tuli nyt tehtyä, sori Jumala, saanko
anteeksi!?"
Ei näin.
Jumala ei ole minulle ukko pilven reunalla. Hän
ei ole ukko lainkaan vaan kaikkivaltias rakkaus.
Josta ainakin minulla on syvä hankilökohtainen
kokemus. Olin kovin skeptinen, ennen kuin hän
henkilökohtaisesti kosketti minua. Pelkkä tieto
jota uskotellaan todeksi, ei riitä minulle
todisteeksi Jumalasta. Synnit eivät ole minulle
valmiiksi listattuja luokitettuja tekoja. Synti
on teko, ajatus tai tekemättä jättäminen. Kaikki
se mikä on Jumalan tahdon vastaista on syntiä.
minä koen että hän kertoo tahtonsa Raamatun ja
omantunnon avulla. Myöskään pelkkä
ripittäytyminen ei riitä, jos haluaa antaa
jumalalle tilaa vaikuttaa elämässä. Pitää tehdä
totaalinen ajatusmaailman muutos synniksi komansa
asian kohdalla. Ei vain niin, että päättää olla
tekemättä ja on pahoillaan, että teki, vaan tulee
määrätietoisesti muuttaa koko asennoitumista
elämään. Minusta tällainen ajattelu ei luo
ylpeyttä ja omahyväisyyttä, sillä ylpeys on
synneistä suurimpia, jos niitä nyt voi
järjestykseen laittaa. Olen huomannut, että mitä
enemmän annan Jumalalle tilaa minussa ja luvan
näyttää virheitäni ja syntejäni, sen vähemmän
koen ylpeyttä itsestäni, sillä ei ole enää
olemassa listaa, jonka suoritettuani olen pyhä ja
muita ylempänä, vaan on aina lisää pahuutta,
josta en ennen ole tiennyt, koska en ole ollut
niin herkkä sille. Rakkauteni muita ihmisiä
kohtaan on kasvanut, kokemus Jumalan rakkaudesta
on syventynyt.
En näe järkeväksi alkaa ruotia kirjoituksiasi, ja
väittelemään niistä asioista joista olen
erimieltä, sillä se ei johda mihinkään. Koen
paremmaksi kertoa omasta kokemuksestani ja
korjata, jos pystyn, mielikuviasi siitä mitä minä
tarkotan, lähemmäksi tarkoittamaani. Varmaan sinä
teet samoin.
vastauksesi oli hyvin "valaiseva".
Ymmärsin, että sinä todella koet Rakkauden
sisimmissäsi, eikä raamatttu ja uskonto ole
sinule vain keino, näyttää paremmalta tai saada
oloaan paremmaksi, kuitenkaan elämättä sitä
todeksi sisimmissään.
En tarkoittanut viestiä väittämäksi, että olet
tätä tai tätä, vaan juuri kysymyksesi, kumpaa
tietä koet kulkevasi.
On vaikeaa tunnistaa ihmisen todellista luontoa,
jos hän piiloutuu ainostaan raamatun lauseiden
taa.
Hyvää päivänjatkoa!
Sinä osaat tiivistää sanomasi.
olikos tuo tarkoitettu "piruiluksi",
vai.....noh...mielestäni nuin laaja aihe oli aika
tiiviisti tuossa....;=)
vaikka voisihan tuon kaiken tiivistaa parikisi
ramatun lauseeksi, mutta "palveleeko" sellainen
kuvaannolisuus ketään.....
mene ja tiedä,....
;=)
kun kirjaimet ei mennyt paikoilleen...hus
hus....menkääs siitä...onkohan näppäimistössä
vikaa?
Niin mitä tarkoitat ihmistäkö vai ennen
ajanlaskua..
Ennen ajanlaskua oli Jumala ja hänen henkensä
liikkui vetten päällä..Hän tosin oli jo ennen
vettäkin.
Ja ihmisestä tiedämme ett hänkin tulee tyjästä
jolle sitten Jumalamme antaa hengen.
antakaamme tipulle anteeksi, sillä hän ei
varmasti tiedä enää itsekään mistä hän puhuu.
Saisiko kukkopoika tietää mitä sinä puhut..
Mikä moisen möläyksen esiin toi?