Mitä luulette, voisiko olla mahdollista, että
aloittaisimme keskustelun vaikka sielusta?
Uskooko nykyihminen enää sieluun... ja jos sielu
on olemassa, onko sillä mitään tekemistä
persoonan kanssa? Nykyään, kun aivotutkimus alkaa
kehittyä, on yhä vaikeampi uskoa sieluun.
Tarkoitan, että minun persoonani määräytyy mm.
sen mukaan, millainen serotoniinintuotanto
minulla on aivoissani... Rikollisella, joka
varmasti uskovaisten mukaan joutaisi helvettiin,
saattaa olla jokin lääkkeillä hoidettava
sairaus... hän ei aivojen kemiasta johtuen esim.
pysty hillitsemään aggressioitaan. Onkos hänen
sielunsa sitten se, joka on viallinen vai saako
hän taivaaseen mukaan lääkkeillä korjaillun
version? Vai onko ajateltava, että elämä on kuin
hiihtokilpailu, jossa on kilpailtava niillä
eväillä mitkä on luoja antanut... ilman doping-
aineita? Kommentteja!
aloittaisimme keskustelun vaikka sielusta?
Uskooko nykyihminen enää sieluun... ja jos sielu
on olemassa, onko sillä mitään tekemistä
persoonan kanssa? Nykyään, kun aivotutkimus alkaa
kehittyä, on yhä vaikeampi uskoa sieluun.
Tarkoitan, että minun persoonani määräytyy mm.
sen mukaan, millainen serotoniinintuotanto
minulla on aivoissani... Rikollisella, joka
varmasti uskovaisten mukaan joutaisi helvettiin,
saattaa olla jokin lääkkeillä hoidettava
sairaus... hän ei aivojen kemiasta johtuen esim.
pysty hillitsemään aggressioitaan. Onkos hänen
sielunsa sitten se, joka on viallinen vai saako
hän taivaaseen mukaan lääkkeillä korjaillun
version? Vai onko ajateltava, että elämä on kuin
hiihtokilpailu, jossa on kilpailtava niillä
eväillä mitkä on luoja antanut... ilman doping-
aineita? Kommentteja!
Vastaukset 10
Vanhimmat
Koska palstan fundamentalistien näkökulma antaa
odotuttaa itseään rohkenen esittää oman arvioni
tapahtumien kulusta heidän näkökulmastaan.
Eli tapahtumaketju on tämä: synti -> katumus ->
anteeksipyyntö -> anteeksianto -> sielu
taivaaseen.
Sillä ei ole väliä onko tapahtumaketju
mahdollistettu lääkkeillä, äidin marjapuurolla
tai vaikkapa sieniä syömällä, pääasia on, että
näin toimitaan. Nothing else matters.
Huolettaa vähän. Väki lisääntyy ja sieluja on
kierrossa vain vakio määrä.
Johtuisiko nykyihmisten sieluttomuus siitä, että
on jäänyt jaossa ilman sitä ?
Onkos tavallisen duunarin, jonka ainoa elämänilo
on perjantaipullo ja nopea (hmm... jääköön
sanomatta) pärjättävä tällä persoonalla =
sielulla (mikäli hän siis katuu syntejään ennen
kuolemaansa) myös taivasten valtakunnassa? Vai
antaako taivaan herra uuden ehomman persoonan
(tietoisuuden)... luulenpa että juoppoparka ei
itsekään tahtoisi elämänsä jatkuvan täältä
ikuisuuteen vanhalla persoonallaan
(tietoisuudellaan). Eli siis - onko persoona
(tietoisuus) yhtä kuin sielu?
"Eli siis - onko persoona
(tietoisuus) yhtä kuin sielu?"
Jos olisin uskovainen vastaisin näin...
Persoona = sielu synnit -> sielu = persoona -
synnit -> synnit = persoona - sielu
...mutta kun uskovainen en ole, jätän
vastaamatta :-).
Kysymys sielusta aina putkahtaa aika-ajoin
palstalle, ja joka kerta ryhdyn pohtimaan mitä
itse käsitän tällä. Onhan se ikuisuuskysymys,
sielusta puhuttiin jo ennen kristinuskonnon
syntyä, joten ei se ole vain uskovaisten käsite.
En usko mihinkään kuolemattomaan sieluun. Miellän
sen joksikin kauneuden sisäistämiseksi siitä,
mikä on arkipäivän käytännön ja elämäntaistelun
yläpuolella, se pieni ylimääräinen lisä;
musiikin, jota ei voi tulkita sanoilla,
maalimankirjallisuuden kauniit ajatukset, runous,
joka voi herkistää kyyneliin saakka, luonnon
kauneuden oivaltaminen. Ehkä tämä on vain aivojen
kemiallinen tuote, mutta käsittääkseni juuri se,
joka kuuluu vain ihmisellä tällä pallollamme.
Sitten mietin taas, mitä tarkoitetaan sanottaessa
että jollain ihmisellä on suuri sielu, ja taas
alan pohtia ketkä nämä sitten ovat. Kirjailijat,
säveltäjät ym. taitelijat ovat yleensä
luonteeltaan aika paskoja tyyppejä, joten harva
heistä on näitä ns. suuria sieluja, joten ehkä
sitten vastaanottavassa puolessa? Niissä, jota
tajuavat kaiken kauneuden, ja sen lisäksi ovat
ymmärtäväisiä ja suvaitsevia. Ehkä näitä maan
hiljaisia, joiden on taivasten valtakunta?
Kiteyttääkseni ajatukseni minun on jälleen kerran
siteerattava Senecaa, joka mielestäni on hyvin
oivaltanut asian:
The soul has this proof of its divinity: that
divine things delight in it.
Voisiko siis sanoa, että samassa aivolohkossa,
jossa syntyvät taidenautinnot, majailee sielu?
Eli ihmisillä, jotka eivät tajua taidetta, ei ole
sielua =D
osa sanoa. Enhän minä tiedä onko ihmisellä
sielua. Mutta jos on, niin näin sen miellän, enkä
pelkästään taiteena, vaan myös hyvyytenä,
epäitsekkyytenä jne, Siis kaikilla ns. turhalla,
jota ei oikeastaan tarvita olemassaolostaan
kamppailtaessa.
En ota kantaa siihen mikä sielu on tai onko sitä.
Sen sijaan toteanpa vaan, et jos sä oot
tarkkaillu eläimii, esim. koiraa niin kyl nekin
musiikkii kuuntelee ja ihan silminnähden nauttii
kuulemastaan. Oon myöskin kuullut, et esim.
delfiinit ym. valaat on ihan otettuja
tietynlaisest musiikist. Et se siit eläinten
kauneudentajust. Kokeeks ne ihmisen muut
taidelajit samanlaisina kuin ihminen, siit en
osaa mitään kertoo koska en osaa koirien kielt
riittävästi.
mietin nimittäin juuri tuota samaa eilen kun olin
jo kirjoittanut tuon tekstini. Kissani nimittäin
rakastaa Verdiä, ja sen suosikki on La Traviata.
(Olen kuullut että yleensäkin Verdin musiikki on
kovasti kissojen suosiossa). Ehkä eläimilläkin on
sielu, ken tietää, jokin sisäistä joka ei
pelkästään edistä evoluutiota. Minusta ihmiset
eivät juuri eroa muusta luomakunnasta, joten
ajatus on mielenkiintoinen.
Jep, kehitys kehittyy ja aina ku uusii luukkui
(asioita) avataan (keksitään) sitä enemmän
paljastuu uusii luukkui jotka pitäis avata
kokonaisuuden ymmärtämisex. Me ny vaan ollaan
hiukka kehitytty tietämyksemme osalt niist
päivist ku se Raamattuki kirjoitettiin. Raamatun
sanomaa ymmärtääkseen nykyihmisen pitää entistä
enemmän "lukee rivien välist". Perussanoma -
olkaa ny perkeleet ihmisix - säilyy ja pysyy. Mut
mun mielest koko inhimillisen käyttäytymisen
käyttöjärjestelmä sanotaanko sitä sit Raamatux,
Koraanix vai mix tahansa pitäis nyt jo päivittää.
Ehkä samal voitais viskata koko sieluki
käsitteenä romukoppaan.....