Itse olen satunnaisesti törmännyt keskusteluissa uskonnollisten henkilöiden kanssa kysymykseen siitä kuinka todennäköisenä minä pidän jonkinlaisen jumaluuden olemassaoloa. Tätä tapahtuu yleensä silloin kun keskustelussa päästään pisteeseen jossa esitän että minä en suinkaan sulje pois mahdollisuutta siitä että jokin jumaluus voisi olla olemassa.
Valitettavasta olen saanut sellaisen kuvan että uskonnollinen henkilö katsoo tällöin voivansa esittää että jonkinlaisen jumaluuden olemassaolo olisi noin 50%, ikään kuin minun myönnytykseni siitä että saatan olla väärässä tarkoittaisi sitä että molemmat vaihtoehdot ovat yhtä pätevät.
Tästä johtuen ajattelin havainnollistaa sitä missä vaiheessa jonkinlainen jumaluus astuu kuvaan kun kyseessä on tapahtuma jonka varsinaista syytä en tiedä, tietenkin kaikkein todennäköisimmästä vaihtoehdosta alkaen.
1. Minun tietämykseni maailmankaikkeudesta on ollut sen verran puutteellinen, etten osaa yhdistää tapahtumaa tunnettuun syyhyn jonka seurauksena se on tapahtunut.
2. Yleinen tietämys maailmankaikkeudesta jonka ihmiskunta on kyennyt kokoamaan on näiltä osin puutteellinen ja kyseinen tapahtuma vaikka täysin luonnollinen on kyseisellä hetkellä vailla selitystä.
3. Joku on onnistunut saavuttamaan jonkinlaisen edistyksellisen tieteellisen saavutuksen joka mahdollistaa tämän suorittamaan jonkinlaisen tapahtuman joka voidaan tulkita myös ihmeenä.
4. Jonkinlainen korkeamman teknologisen edistyksen omaavat olennot suorittavat jonkinlaisia kokeita ja koska me emme kykene havaitsemaan näiden laitteiden toimintaa, vaikuttaa tämä meistä magialta.
5. Jotkin yksilöt ovat kehittäneet kykyjä jotka käytännössä antavat tälle henkilölle jonkinlaisen supervoiman.
6. Jonkinlaisia yliluonnolliseksikin kutsuttavia voimia omaavia olentoja, kuten keijuja taikka lampunhenkiä on sittenkin olemassa.
7. Jonkinlainen henkimaailma on olemassa ja materialistisen olemassaolon ulkopuolella on olemassa ulottuvuus josta käsin näiden henkiolentojen on mahdollista vaikuttaa todellisuuteen jonka me koemme.
8. Jonkinlaisia olentoja joita voitaisiin kutsua tietyssä mielessä...... parempien sanojen puutteessa.... demoneiksi tai jumaluuksiksi hyvin rajallisessa mielessä,samaan tapaan kuin idän- uskonnoissa, on olemassa.
9. Jonkinlainen klassisen teismin mukainen jumaluus on olemassa.
10. Jokin uskonnollinen käsitys siitä mikä tämä jumaluus on, pitää itseasiassa paikkansa.
Toisin sanoen, minä pidän kohtia 1-8 lähes tulkoon äärettömästi todennäköisempinä vaihtoehtoina, kuin sitä että jonkinlainen persoonallinen luojajumaluus olisi olemassa, olisi koskaan ollut olemassa taikka ylipäätään voisi olla olemassa.
Vielä absurdimmaksi tämä menee kun otetaan huomioon erilaiset klassiset käsitykset jumalien olemassaolosta jaettaessa noin karkeasti länsimaisiin ja itämaisiin uskontoihin( nykyisen tilanteen mukaan).
Kun joku sitten tulee esittämään millainen tämä jumaluus on...............
Valitettavasta olen saanut sellaisen kuvan että uskonnollinen henkilö katsoo tällöin voivansa esittää että jonkinlaisen jumaluuden olemassaolo olisi noin 50%, ikään kuin minun myönnytykseni siitä että saatan olla väärässä tarkoittaisi sitä että molemmat vaihtoehdot ovat yhtä pätevät.
Tästä johtuen ajattelin havainnollistaa sitä missä vaiheessa jonkinlainen jumaluus astuu kuvaan kun kyseessä on tapahtuma jonka varsinaista syytä en tiedä, tietenkin kaikkein todennäköisimmästä vaihtoehdosta alkaen.
1. Minun tietämykseni maailmankaikkeudesta on ollut sen verran puutteellinen, etten osaa yhdistää tapahtumaa tunnettuun syyhyn jonka seurauksena se on tapahtunut.
2. Yleinen tietämys maailmankaikkeudesta jonka ihmiskunta on kyennyt kokoamaan on näiltä osin puutteellinen ja kyseinen tapahtuma vaikka täysin luonnollinen on kyseisellä hetkellä vailla selitystä.
3. Joku on onnistunut saavuttamaan jonkinlaisen edistyksellisen tieteellisen saavutuksen joka mahdollistaa tämän suorittamaan jonkinlaisen tapahtuman joka voidaan tulkita myös ihmeenä.
4. Jonkinlainen korkeamman teknologisen edistyksen omaavat olennot suorittavat jonkinlaisia kokeita ja koska me emme kykene havaitsemaan näiden laitteiden toimintaa, vaikuttaa tämä meistä magialta.
5. Jotkin yksilöt ovat kehittäneet kykyjä jotka käytännössä antavat tälle henkilölle jonkinlaisen supervoiman.
6. Jonkinlaisia yliluonnolliseksikin kutsuttavia voimia omaavia olentoja, kuten keijuja taikka lampunhenkiä on sittenkin olemassa.
7. Jonkinlainen henkimaailma on olemassa ja materialistisen olemassaolon ulkopuolella on olemassa ulottuvuus josta käsin näiden henkiolentojen on mahdollista vaikuttaa todellisuuteen jonka me koemme.
8. Jonkinlaisia olentoja joita voitaisiin kutsua tietyssä mielessä...... parempien sanojen puutteessa.... demoneiksi tai jumaluuksiksi hyvin rajallisessa mielessä,samaan tapaan kuin idän- uskonnoissa, on olemassa.
9. Jonkinlainen klassisen teismin mukainen jumaluus on olemassa.
10. Jokin uskonnollinen käsitys siitä mikä tämä jumaluus on, pitää itseasiassa paikkansa.
Toisin sanoen, minä pidän kohtia 1-8 lähes tulkoon äärettömästi todennäköisempinä vaihtoehtoina, kuin sitä että jonkinlainen persoonallinen luojajumaluus olisi olemassa, olisi koskaan ollut olemassa taikka ylipäätään voisi olla olemassa.
Vielä absurdimmaksi tämä menee kun otetaan huomioon erilaiset klassiset käsitykset jumalien olemassaolosta jaettaessa noin karkeasti länsimaisiin ja itämaisiin uskontoihin( nykyisen tilanteen mukaan).
Kun joku sitten tulee esittämään millainen tämä jumaluus on...............
Vastaukset 1
Vanhimmat
"Itse olen satunnaisesti törmännyt keskusteluissa uskonnollisten henkilöiden kanssa kysymykseen siitä kuinka todennäköisenä minä pidän jonkinlaisen jumaluuden olemassaoloa"
Tuttu tilanne. Myös minulle on käynyt niin, että kun en raivokkaasti kiistä kaiken ns. yliluonnollisen olemassaoloa, niin uskova vetää johtopäätöksen, että tilanne Jumalan olemassaolon suhteen on mielestäni tasan. Vieläpä nimenomaan hänen jumalansa.
Minäkin olen joskus yrittänyt esittää erilaisten jumaluuksien todennäköisyyksiä seuraavasti, mahdollisin ensin:
1. Jokin maailmankaikkeuden alulle pannut voima, josta emme tiedä mitään.
2. Jokin siihen yhä vaikuttava voima, josta emme tiedä mitään.
3. Jokin persoonallinen, tavoitteellinen toimija maailmankaikkeudessa.
4. Jokin ed. kaltainen, jolla pyrkimyksiä maapallon ja ihmisen suhteen.
5. Jonkin uskonnon Jumala, joka ilmoittanut tahtonsa ko. uskonnolle.
Näistä mielestäni 4 on äärimmäisen epätodennäköinen ja 5 kutakuinkin mahdoton.