Minulla on ikävä häntä. Olen miettinyt mitä tulisi tapahtumaan, jos saisin nähdä hänet jälleen ja tämä ikävä purkautuisi rinnastani ulos. Iloinen olisin, sitä ainakin olisin. Hymyilisinkö siis? Vai rupeaisinkohan kenties sittenkin itkemään? Se ei vaan olisi kovin miehekästä. Mutta varmasti hän ymmärtäisi sen, tietäähän hän kuinka tärkeä on minulle. Varmaankin hymyilisin ja vähän itkisin tasapuolisesti. Eipä sillä silti niin väliä kunhan vaan saisin nähdä hänet jälleen ja samalla tämän ikävän ulos rinnastani.
Ei kai se voi olla kyynel jonka näet silmässäni, se on varmasti
vain pieni öttiäinen
1126
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Miehessä ja naisessa on molemmissa feminiinen ja maskuliininen puoli, että siitä vaan :)
Minusta tuntuu ihan samalta. Hän on jossakin enkä tiedä edes hänen nimeä.
Ei ole kyse siitä että olisin takertunut häneen vaan tuntuu siltä että hän on minun tieni. Jos olisin nainen ja hän mies, niin silloin myös voisin olla hänen kanssaan.