Milloin "jumala" päätti mitkä kirjoitukset
kelpaavat raamattuun ja mitkä eivät. Nyt varmaan
joku raamattua siteeraava vuohka väittää kaiken
olevan johdatusta. Ihmettelempä miksi ei
viimeiseen 50 vuoteen ole ollut pyhimyksiä.
Väittäisin ettei mitään ihmeitä tapahdu koska
nykytieteen avulla kaikennäköinen huuhaa voidaan
osoittaa järjestetyksi eikä miksikään ihmeeksi.
kelpaavat raamattuun ja mitkä eivät. Nyt varmaan
joku raamattua siteeraava vuohka väittää kaiken
olevan johdatusta. Ihmettelempä miksi ei
viimeiseen 50 vuoteen ole ollut pyhimyksiä.
Väittäisin ettei mitään ihmeitä tapahdu koska
nykytieteen avulla kaikennäköinen huuhaa voidaan
osoittaa järjestetyksi eikä miksikään ihmeeksi.
Vastaukset 30
Vanhimmat
se ollut joku kirkolliskokousta vastaava delegaatio joka aikoinaan valitsi kirjat raamattuun.
Valitsijat olivat selvästi pyhän hengen vallassa, ja täten saaneet oikeuden päättää
raamatun sisällöstä suoraan Jumalalta.
Pyhimyksiähän tulee jatkuvasti. Esimerkiksi äiti Theresa. Ihmeitä nykyajan, kuten
vanhankin ajan, pyhimykset tekevät vain ihmisten tarinoissa. Hyviä ihmisiähän he ovat ja
sillä tavalla poikkeavia uskovia.
Mun mielestäni Raamattu ei nyt välttämättä oo
kaiken viisauden alku eikä loppukaan, mut sieltä
kyl löytää paljon hyödyllisii asioit ihan
jokapäiväistä elämääki silmällä pitäen. Mä oon
lukenu sitä teosta (joskus vähän enemmänkin,
nykyisin tosi harvoin) ja oon löytäny ihan
mukavasti "kultahippuja" joista oon saanu lohtuu
ja tiettyjä ohjenuorii elämääni varten,
Kuitenkaan en katso itseäni nk. uskovaisex, koska
luen, katselen ja yritän joskus jopa miettii eri
jutzkii ihan omatoimisestiki.
Pyhimykset ovat katolisen kirkon hömpötystä.
Ihminen nostetaan Jumalan rinnalle, häntä
palvotaan tyyliin Neitsyt Maria, Stefanos, Pyhä
Olavi jne. Tämä ei ole oikein Raamatun valossa.
Luterilaisessa kirkossa ei pyhimyksiä ole, mikä
on yksi niistä harvoista valoisista puolista
kansankirkossamme.
Raamattu on kaiken pahan alku ja juuri, sillä eri
uskontokuntiin ja -suuntauksiin kuuluvat ihmiset
lukevat sitä "rivien välistä", omiin
tarkoitusperiinsä häikäilemättömästi soveltaen ja
"parhaat palat" poimien. Ja sitten näiden oppien
varjolla tehdään paljon pahaa.
jos olet noin järkevä ja voit sanoa että kaikki
voidaan todistaa tieteellä,sanoisin että ei
sullakaan hyvin mee!!!
Raamattu on kirjoitettu PyhänHengen vallassa jos
et sattunut tietämään,ja kaikki viisaudet joita
ihminen kesii on lähtöisin Jumalasta.mistäs
muusta kuin siitä joka meidät on luonut???
ja ei,ei todellakaan ole niin että kaikki viisaus
on lähtöisin Raamatusta,kaikki viisaus on
lähtöisin kaiken Luojasta.joko arvaat kua tämä
ks.henkilö on???!
sinuna yrittäisin parhaani mukaan kasvaa
aikuiseksi ja miettiä asioita uudelleen ennen
kuin kirjoittaisin jotain noin totaalisen
säälittävää!!!!!
sinua tuon kirjoituksesi johdosta säälin kyllä
enemmäån kuin ketään muut tällä hetkellä
en kyllä arvaa kuka olet, koska tollaisia on niin
helvetin paljo
"Raamattu on kirjoitettu PyhänHengen vallassa jos
et sattunut tietämään"
...on väite johon ei löydy todistetta taakse,
mutta johon ihmiset silti uskovat.
et ole tainnut koskaan nähdä himistä pyhän hengen
vallassa vai kuinka??
Jumala tekee yhä hyvää työtään ihmisissä Pyhän
Hengen avulla,joten siihen on todisteet.
kaipaisitko kenties huomiota??
epävarmuutesi loistaa läpi kirosanojesi kautta.
Ja joitakin asioita en usko vaikka näkisinkin.
Jotkut asiat uskoakseni minun pitää kokea ne. En
Usko jos joku tulisi sanomaan mulle, et: "Hei,
oon/olin just pyhän hengen vallassa". Vastaisin
varmaan, et joo joo ja mä oon Suomen tasavallan
presidentti. Tottakai jokainen saa uskoa mitä
haluaa, mutta pitääkö muiden uskoa jokaista
muuta? Saanko kysyä onko mielestäsi vain noin
2000 vuotta vanha kristinusko mielestäsi se ainoa
oikea ja että onko kaikki muihin uskontokuntiin
kuuluvat tuomittuja helvettiin?
kyl kaikki saa munki mielest uskoa periaattees
mihin haluaa.mutta mun uskoon kuuluu se,et ne
jotka ei usko "mun" Jumalaan on tuomittuja
helvettiin.
jotkut asiat asiat on todella sellaisia jotka
pitää nähdä ennen kuin uskoo.puhun kokemuksesta
koska niin oli minunkin kohdallani,en uskonut
ennenkuin näin.
mutta nyt todella uskon että Pyhä Henki on
todella olemassa;olen nähnyt sen.
mutta uskontooni kuuluu myös se että EN tuomitse
muita,vaan jätän sen Jumalan työksi.
Olen kanssasi osittain samaa mieltä. Ymmärrän,
että tarkoituksesi on hyvä, mutta silti tuomitsit
edellisen kirjoittajan tyhmäksi ja jonkun
idiottiksi, siksi otin kantaa.
Usko mitä uskot, mutta älä vaadi muita uskomaan
mitä uskot. En halua syyttää, vaan puhun ihan
yleisesti ottaen. En pidä kun uskovaiset tekevät
ns. lähetystyötä ja yrittävät tyrkyttää minulle
sitä mitä he uskovat. Haluan itse päättää sen
mitä uskon ja jos minua kiinnostaa (ja
itseasiassa minua kiinnostaakin hyvin paljonkin
eri uskonnot) osaan kyllä kysyä asiasta lisää.
No ihmisiähän me kaikki tietääkseeni olemme ja
myös hyvin erilaisia.
Hyvät jatkot sulle uskosi kanssa! :)
"et ole tainnut koskaan nähdä himistä pyhän
hengen
vallassa vai kuinka??
Jumala tekee yhä hyvää työtään ihmisissä Pyhän
Hengen avulla,joten siihen on todisteet. "
En ole! Sen sijaan olen nähnyt kristittyjä, jotka
ovat Pahan Hengen vallassa. Niitä liikkuu
tälläkin palstalla toisia tuomitsemassa
ristiriitaisine selityksineen
Sana Viisauskin merkitsee monille niin eriasioita
ja ilmentymiä, eikö?!
Kuka arvostaa LuovuudenViisautta, kuka
OpittuaViisautta......
Tosin nekään eivät ole mitään erillisiä asoita,
joista voi laittaa toisen taskuunsa ja jäljelle
jäävän jättää muille, missä sitä sitten
arvostelee, vaan yhden ilmentymän kaksi ääripäätä.
Tasa-painossa nämä kaksi, ovat mitä kauneinta
koetavaa, nähtävää ja aistittavaa.
Sinulle nämä ehkä peilaantuu (projisoit ne itse
niin) juuri tiede vastaan uskonto? eikö?
Ystäväiseni, on kyse yhdestä ja samasta, et voi
pistää saman "energian" toista puolta taskuusi,
ilman ettei, alati tuo toinen puolisko olisi
liimautuneena näkökenttäsi eteen.
Mutta voit ottaa sen kokonaan itsellesi, kokea
miten välillä käytät sen toista päätä
(intuitiota,luottamusta) ja toisessa hetkessä
ehkä tietoviisautta (muilta opittua, kansan-
asenteita ja -arvoja).
Kokonaisena se toimii ja on osa sinua, eikä
koskaan estä näkyvyyttäsi kun katselet
lähimmäisiäsi ja ympäristöäsi.
Ja huom. tosiasiassahan tiede ja uskonto ei
millään muotoa ole todellakaan ne ääripään
ilmentymät, monet asettelee näkymänsä vain niin
suhteuttaen.
Kyse on enemmän edellä mainitsemistani
ääripäistä; intuitio (luomisvoima) ja
itsenulkopuolella tapahtuvan tiedon omaksuminen,
ilman omaa sisäistä kokemusta.
Kaikki suuret oivallukset tapahtuu intuition ja
luomisvoiman kautta!
Se pätee uskonnoissa ja tieteissä.
Ne siis eivät ole mitään toisaan kumoavia
ilmentymiä, päinvastoin, hyvin toisaan tukevia,
koska lähestyvät samaa asiaa, vain pikkuisen
erilailla.
Niin kovin mielellämme kun sekoitamme oman
uskomusmaailmamme olevaisuuteen....
Katsos, jos sinun jumalkuvasi on niin suppea,
että se kattaa vain uskonnot(?), älä arvoi sillä
linssillä sentään uskontoja, vaan mielummin
itseäsi.
Jumala on kaikki ja kaikessa. Sinussakin!
Pyhimyksiä täällä on valtavasti, katsos kaikki ei
näytä siltä enää kuin 2000 vuotta sitten, oletko
huomannut???
Mutta iloista päivänjatkoa ja avaruutta
etsimiseen!! :)
tiede ja uskonto eivät ole minkään ääripäät
eivätkä toistensa vastakohdat,tarkoitukseni ei
ollut antaa ymmärtää mitään tuollaista.
tarkoitukseni oli sanoa, että mielestäni tiedettä
ei voi nostaa uskonnon kanssa samalle viivalle.
ja aivan kuten sanoit Jumala on kaikessa ja
kaikkialla:mitään ei olisi ilman Jumalaa,ja
kaikki mitä ihmiset keksivät on Jumalan armosta.
eli tiede ei mitenkään päin mahdu uskon rinnalle.
ja nimenomaan siinä tarvitaankin uskoa kun tiede
tuntuu selittävän kaiken,eikä uskolla tunnu
olevan mitään merkitystä.
Minä uskon konkreettiseen joten valitsen näin
ollen tieteen. mielestäni ei myöskään uskontoa ja
tiedettä voi rinnastaa. Tiede menee minun
maailmassani uskonnon ohitse
niin,kaikki ajattelee niinkuin haluaa.
minun maailmassani taas uskonto menee tieteen
edelle,mutta mielestäni se ei ole sellainen asia
josta kannattaisi "sotia"....
niin,kaikki ajattelee niinkuin haluaa.
minun maailmassani taas uskonto menee tieteen
edelle,mutta mielestäni se ei ole sellainen asia
josta kannattaisi "sotia"....
Ihmiset on erilaisia, joten jokain ajattelee
miten parhaakseen katsoo, eikä
asioista "sotiminen auta mitään"
Kuka päätti alkaa painamaan vanhaa ja uutta
testamenttia samoihin kansiin. Oliko se ihmisestä
vai Jumalasta ? Vanhoja juutalaisia satuja sekä
muuan messias-tarina samoilta suunnilta. Onko
muuta yhteistä.
Raamatun syntyminen on yli tuhatvuotinen
prosessi. Israelilaisten (sittemmin
juutalaisten) pyhinä pitämät kirjoitukset saivat
nykyisenlaajuisen koostumuksensa jo ennen
Kristuksen syntymän aikoja. Ohjeellinen Raamatun
(juutalaisen Raamatun) koostumus määrättiin n.
100 jKr. Samarialaiset pitivät vain Tooraa
(lakia) pyhänä kirjana. Ja voi sitä
halveksuntaa!
Juutalaiset pitivät hyvin tarkkaa huolta Vanhan
Testamentin kopioinnista (kun kirjapainoja ei
vielä ollut). Kuluneet kirjoitukset piti tuhota
kunnioituksesta niitä kohtaan (vrt. Suomen lippu
pitää tuhota, kun se likaantuu ja kuluu). Siis
täysin oikea kopiointi oli tärkeää.
Uusi Testamentti kehkeytyi tietenkin paljon
nopeammin. Sen lopullinen koostumus
virallistettin n. v. 400, ja sen kirjat olivat
syntyneet noin vuoteen 150 mennessä.
Eräiden "kirkkoisien" vaikutusvalta ja
vakaumukset, harhaoppisiksi katsottujen
suuntausten tuomitseminen ja
juutalaiskristillisyyden rippeidenkin
ulosjättäminen vaikuttivat Uuden Testamentin
kaanonin syntyyn. Muodollisesti kriteereinä
olivat: kirjoitusten apostolinen alkuperä
(apostolin tai hänen oppilaansa kirjoittama),
kirjoitus käytössä joka puolella kristikuntaa,
kirjoituksen piti olla harhaopista vapaa.
Viimeisin kriteeri tarkoittaa tässä tietenkin
sitä, että kirjoituksen pitäisi olla vapaa
sellaisesta opista, jonka KAANONISTA PÄÄTTÄVÄT
katsovat harhaopiksi. Itse asiassa muita
kriteereitä ei edes olisi tarvinnut; päättäjät
saattoivat tietenkin tulkita kahta ensimmäistä
valintaperustetta miten tahtoivat. Tuskin oli
saatavilla kattavia "levinneisyyslukuja", ja
apostolinen alkuperä taisi olla venyvä käsite.
Uuden Testamentin ulkopuolella olevan
varhaiskristillisen ja myös "harhaoppisen"
kirjallisuuden tunteminen toisi paljon ahaa-
elämyksiä - aivan niinkuin musta aukko selittää
avaruuden tiettyjä mekanismeja.
Pyhimykseksi julistamiselle on tarkat
perusteet, ja paavi voi edelleenkin julistaa
pyhimyksiä. Tietääkseni vähän "alempi" aste on
autuaaksi julistaminen.
kysyä käsitystäsi eräästä asiasta joka taannoin
jäi vaivaamaan, kävin nimittäin muutama kuukausi
sitten täällä erään kanssa keskustelun Raamatun
polyteismistä/monoteismistä.
Lähtökohtana minulla oli ensimmäinen käsky, jonka
tulkitsen kirjaimellisesti, eli että silloisen
maailmankuvan mukaan Jumala ei ollut yksin.
Väitin, että Juutalais-kristillinen uskonto
aikojen kuluessa kehittyi polyteismistä
henoteismiin, ja siitä monoteismiin.
Täytyy tunnustaa, että tämä mielipiteeni perustui
enemmän mutu-tunteeseen, mutta löysin kyllä
vahvistusta tälle oletukselleni. Kanssani
keskustelija oli Raamattunsa hyvinkin tunteva, ja
kun itse en tunne sitä kovin hyvin, niin emme
päässeet asiasta yksimielisyyteen, ja lopetimme
sovussa asiasta keskustelun. Valitettavasi häntä
ei ole enää näkynyt palstalla, vaikka meillä oli
tarkoitus keskustella muistakin aiheista.
Asia jäi vaivaamaan, ja kun tunnut olevan näin
hyvin perehtynyt raamatuntutkimukseen, niin
rohkenisinko pyytää mielipidettäsi aiheesta?
nyt hämäsit vähän aikaa minuakin, vaikka
partitiivit niin tutuilta tuoksahtivatkin.
Ajattele nyt vähän, minun piti selata kaikki
viiden sivun osiot uudelleen ja etsiä, olisiko
jotkut syrinksit jääneet epähuomiossa lukematta.
Ei semmoista kerta kaikkiaan ole lupa kamuille
tehdä!
Ystävyydellä
ymmärrän hyvin mitä tarkoitat. Minulla on myös
tapana avata otsikot ja etsiä määrättyjä
nimimerkkejä, sinun, Pseudohipin, Iiwarin,
Ramonin, Tupakkamiehen (missä ihmeessä nämä kaksi
luuraavat) ym. muiden, jotka kirjoittavat
kiinnostavia ajatuksia. Nyt kun viestejä on
näinkin paljon on pakko karsia, ohitan ne, jotka
tiedän vain chattailevan ilman ajatuksenhäivää,
sekä niitä, joiden ajatukset eivät kiinnosta, tai
ne, jotka ovat vain provosoimassa. Kaikkien
lukemiseen kestäisi tunteja, mutta ennestään
tuntemattomia nimimerkkejä avaan, josko niistä
löytyisi jotain ajatusta. Onneksi näin, muuten
Hertta olisi jäänyt huomaamatta.
Vanhasta nimimerkistäni luovuin julkisesti (olit
taas kerran poissa pitkät kaksi viikkoa!).
Vähäisin tähän johtava syy oli
nimimerkkiväärennös, pari taukkiviestiä, jotka
ohitin olankohautuksella, mutta olin harkinnut
nimimerkinvaihtoa jo jonkin aikaa. Alkoi tuntua
siltä, että olin luonut jonkin ihmeen virtuaali-
persoonallisuuden, johon rupesin itsekin
samaistumaan. Oikeassa elämässä olen melkoisen
syrjäänvetäytyvä, mieluummin sulaudun massaan
kuin erottaudun joukosta. Niinpä en enää käytä
yhtä nimimerkkiä, mutta jokin yhteinen nimittäjä
niillä on, asiaan vihkimättömälle kuitenkin
vaikea tunnistaa. Kaikki nämä ”sisarukset” ovat
hiljaisia eivätkö pidä itsestään kovaa meteliä,
ja se taas sopii paremmin omalle luonteelleni.
Käväisin tuolla naispappiketjussa, mutta siinä
mielipiteet olivat siksi kuvottavia, etten
viitsinyt ruveta enempää keskustelemaan asiasta.
Kaksipiippuinen juttu tämä ratkaisu on, kun
itsestäni on niin kiehtovaa luoda henkilökuva
nimimerkeistä, ja mielelläni pitäisin yhteyttä
niihin, johon tunnen ystävystyneeni. Ehkä voisi
sanoa että valitsen kulloisenkin nikkini aiheen
mukaan, ja samoista asioistahan me olemme
kiinnostuneita.
Hmm, miten tämä liittyi uskontoon, ja kun
yliluonnolliset aiheetkin ovat nyt erotettu
omaksi palstakseen? Mutta olkoon, jatketaan
uskonnosta joskus toisten. Pidetään me vanhat
kamut yhteyttä.
Heippa. En ole kyllä kauhean perehtynyt
mihinkään, kiinnostunut kylläkin. Tämä
mainitsemasi polyteismiasia on tullut jossakin
vastaan. Pitää etsiä sopiva opus ja tutkia
paremmin! Mutta kyllä israelilaiset pitivät
Jahvea OMANA Jumalanaan; muilla kansoilla oli
omat jumalansa. Uskoivatko he myös niiden
olemassaoloon? Johonkin USKOMINEN pitää erottaa
jonkun PALVELEMISESTA. Sen takia taisi olla niin
tärkeää kieltää PALVELEMASTA ja PITÄMÄSTÄ muita
jumalia. Jahve oli alunperin israelilaisten
heimojumala. Tällaisena hän teki liiton Israelin
heimojen kanssa. Näin on ymmärrettävissä myös
se, ettei Jahvea tehty aktiivisesti tunnetuksi
muille kansoille. Tänä päivänäkään juutalaisuus
ei ole lähetysuskonto.
Mutta tiedät varmaan enemmänkin - teepä lööppi!
"Paimentolaisten uskonnosta kirkkolaitokseksi" -
niminen kirjanen tupsautti pölyt kirjahyllystä.
Risto Lauhan asiantuntemus tässä kirjassa
valottaa hiukan asiaa. Teos on Raija Sollamon
toimittama, Suomen eksegeettisen seuran
julkaisema.
Israelin heimothan joutuivat elämään
kanaanilaisten kanssa, jotka olivat Palestiinan
kanta-asukkaita. Näiden ylijumala oli El,
samanniminen jumala, jota israelilaiset
palvelivat Mooseksen aikaan asti. "Jahve"-nimi
tuli kertoman mukaan tunnetuksi israelilaisille
Mooseksen aikana.
Kanaanilaisten jumala oli jumalten ja ihmisten
isä. Sana "Isra-EL" = "El-jumala taistelee", "El-
jumala säteilee". Elin puolisona esiintyi
jumalatar Asera. Kanaanilaisten jumalien
mahtivoimaksi nousi Baal. Jahve ei alkuaikoina
esiinny kanaanilaisten jumalien joukossa.
Kuitenkin kuningasajalle tultaessa Jahvesta on
mainintoja jopa kanaanilaisten
jumalten "perheessä"!
Jahve oli paimentolaisten jumala, ja tulokkaiden
ilmaantuessa ja liittyessä Palestiinan
vuoristoseudun uudisasukkaisiin, Jahve tuli
yhdeksi muiden jumalten joukkoon. Jahve alkoi
esiintyä Elin ja Baalin rinnalla. Selvää
polyteismiä. Huom Saulin pojat: IisBAAL ("Baalin
mies"), MeribBAAL ("Baalin soturi"), mutta
JOnatan ("Jahve antoi"). Gideon = JerubBAAL
kuvaa myös tällaista nimenantoa. Nimen antaneet
vanhemmat toivoivat erityisesti juuri tämän
jumalan suojelusta lapselle.
Varsinkin El ja Jahve samaistettiin usein,
sillä heprean sana "el" tarkoittaa erisnimen
lisäksi myös jumalaa yleensä (vrt. suomen kieli:
jumala, Jumala).
Daavid asetti jumalten joukosta Jahven
erikoisasemaan, Salomo jatkoi linjaa (temppeli
rakennettiin). Kuningashuoneen jumalasta tuli
maan ja valtiojumala. MUTTA Salomo ei palvellut
pelkästään Jahvea, Vanha Testamentti kertoo hänen
palvelleen useita jumalia, kanaaninlaisiakin.
Vaikka Jerusalemin temppeli oli Jahven, siellä
harjoitettiin useiden jumalten kultteja, myös
temppeliprostituutiota (ja siinä sukupuolten tasa-
arvo). Suora lainaus: "TÄLLAISENA POLYTEISTISENA
KULTTIKESKUKSENA TEMPPELI NÄYTTÄÄ TOIMINEEN AIVAN
JERUSALEMIN JA SEN TEMPPELIN HÄVITYKSEEN ELI
VUOTEEN 586 eKr. ASTI."
Kirjoittaja jatkaa käsittelemällä "Jahve
yksin" -liikettä. Se onkin sitten toinen
juttu. "Jahve-yksin" liike edusti monolatriaa:
Israelin kansa sai palvella vain yhtä jumalaa,
Jahvea, mutta muiden kansojen jumalien
olemasaoloa ei kielletty.
Mainitsemasi kirja löytyy varmaan kirjastosta,
jos aikaa riittää, luen sen joskus.
Oikeastaan kiinnostuin aiheesta, kun alettuani
seuraamaan tätä palstaa rupesin tarkastamaan mitä
oikein sanotaan tuolla kirjahyllylläni
pölyyntyneessä Raamatussa. Koska itse olen
kiinnostunut Rooman historiasta (ensimmäisestä
vuosisadasta jKr.), niin havaitsin, kuinka vähän
Vanhan testamentin kuvaamat palvontamenot
uhreineen itse asiassa poikkeavat sen ajan
maailmasta. Tästä lähti ajatus siitä, että sekin
olisi lähtöisin polyteismistä, ja tukea löysinkin
tälle oletukselle.
Minua kiinnitti huomiota jossain ketjussa että
mainitsit kristinuskon levinneen nopeasti, ja
tästä rohkenen olla eri mieltä (tai onhan aika
suhteellinen käsite) Yleensä väitetään, että se
olisi täyttänyt jonkin hengellisen tyhjyyden,
mutta tätä aikaa tutkiessani olen päätynyt
päinvastaiseen. Olihan Roomassa yli vuosisatojen
jatkunut akateeminen perinne ja hellenistinen
sivistys, ja he olivat myös hyvin suvaitsevia eri
uskontoja kohtaan (paitsi tietysti kristittyjä,
joita pidettiin paheellisina ja taikauskoisina).
Myös naisten asema oli aivan toista luokkaa kuin
muualla silloisessa maailmassa. Oikeastaanhan
vasta kristinuskon leviämien alisti naiset siihen
asemaansa, jossa se säilyikin vuosisatoja, ja
tätähän perinnettä tälläkin palstalla halutaan
kovasti vaalia.
Käytän tässä tilaisuutta hyväkseni kysyäkseni,
olisiko sinulla antaa kirjallisuusvinkkejä
kristinuskon levinneisyydestä ja merkityksestä
ensimmäisen vuosisadan puolessavälissä.
Hakkuammuntaan kuluu niin tavattomasti aikaa kun
yrittää kahlata joki-ikistä teosta läpi. Aioin
ensin sivuuttaa tämän aiheen, sillä eihän
kristinuskolla ollut vielä suurta merkitystä
tähän aikaa, mutta nyt aihe on alkanut kiinnostaa.
Kiitos jälleen kerran vaivannäöstäsi. Lainasin
muuten kirjastossa suosittelemasi Madonna ja
huora. Vaikutti kovin kiinnostavalta jo ensi
silmäyksellä. Lähdenkin tästä syventymään siihen.
Olet kyllä oikeassa siinä, ettei kristinusko
Roomassa "räjähdysmäisesti" levinnyt. 300-luvun
alkupuolen tilanne jonkun muistikuvani mukaan
oli, että kristittyjä oli 10-15 % valtakunnan
väestöstä.
Itselläni oli mielessä tämä kristinuskon nopea
nyhtäisy korkeimman maallisen vallan suosimaksi -
samanaikaisesti, kuin kristittyjen vainoamisen ja
syrjimisen teot vielä olivat "ilmassa". Tulee
kyllä mieleen tietty laskelmointi. Kaava on
tämä: keisari tai vallantavoittelija havaitsee
voittavansa jossakin "merkissä", ja asemansa
varmistuttua pitää mielessä suosiollisen
suojelijansa. Eräs keisari "sai apua" Sol
Invictukselta, ja liitti sittemmin Voittamattoman
Auringon palvonnan riitteihin. Konstantinus
(muistaakseni) koki voittaneensa tärkeän
taistelun kristillisen symbolin merkeissä, ja
liitti sen sitten arsenaaliinsa.
Keisarikunnassa vaikutti monia elinvoimaisia
ja suosittuja "uususkontoja": Kybelen kultti,
Isiksen mysteerit, Mithran kultti (tosin sallittu
vain miehille), lisäksi olivat tietysti
perinteisen roomalaisen uskonnon kannattajat.
Miten on mahdollista, että muut uskonnot jopa
KIELLETTIIN suhteellisen pian sen jälkeen, kun
itse asiassa pienehkönä vähemmistönä ollut
uskonto tuli sallituksi?
Enpä oikein tiedä, mistä löytyisi erikoisteos
kysymästäsi aiheesta. Tietoja löytyy, kuten olet
huomannut, sieltä täältä yleisen historian
lomasta. Kirjastosta tietysti voi
tarkistaa "kirkkohistoria"-hyllyn, mutta yhtä
hyvän tuloksen voisi antaa joku "yleinen
historia".
Kaikenlaista kiinnostavaa löytyy sattumalta.
Esimerkiksi Sakari Häkkisen "Köyhät
kerettiläiset", joka on väitöskirja ebioneista.
Ebionit olivat eräitä aivan ensimmäisiä Jeesuksen
seuraajia, juutalaisia tietenkin, kuten kaikki
muutkin niistä ensimmäisistä. Häkkinen tutkii
kirkkoisien esittämiä tuomioita ebioneista, joita
he pitivät kerettiläisinä, niinkuin monia
muitakin. Harhaopeista on säilynyt
useita "arvovaltaisia" luetteloita, ja niitä
Häkkinen esittää. Lisäksi Häkkinen esittelee
tutkijoiden käsityksiä ebioneista; suomalaisista
ebionitutkimuksista Häkkisen on ensimmäinen.
Kristinuskon "valtaväylän" kehittyminen alkoi
jo varhain. Jerusalem Jaakobeineen ja
juutalaiskristittyineen joutui paitsioon jo
senkin takia, että niskuroiva Jerusalem otettiin
täydelliseen Rooman valvontaan niin, että
juutalaiset eivät ylipäätään enää saaneet edes
olla siellä.
Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä, eikä
tietämys Rooman valtakunnasta täydellisty edes
ihmisiässä.
> Roomaa ei rakennettu yhdessä päivässä, eikä
tietämys Rooman valtakunnasta täydellisty edes
ihmisiässä
Tuon olen kyllä jo karvaasti kokenut :(, mutta
mielenkiintoinen aihe se on. Pahus vain, että
otin vielä mukaan tämän öh… mitättömän
kristinuskon sivunjuonteen kiinnostukseni
kohteeksi. Täytyisi vihdoin rohkaistua vaivaamaan
yliopistojen kirjastojen informaatikkoja, niin
kuin minua on monasti kehotettu tekemään. Luulen
jo kolunneeni kaiken, mitä aiheesta on saatavilla
eri kirjastoista suomen- englannin- ja
ruotsinkielellä. Suureksi harmikseni en taida
saksaa kovin hyvin, sillä kielellä
antiikintutkimuksesta on kirjoitettu kaiken
eniten.
Keisari Theodosius I kielsi tosin kaikki ei-
kristityt kultit v. 392 jKr., mutta siitä
huolimatta niitä harjoitettiin pitkään tämän
jälkeen, Isis-kulttia aina 500 luvun
puoleenväliin, ja siihen alkuaan pohjautuva
Eleusisin mysteerikultti oli ymmärtääkseni senkin
jälkeen elinvoimainen vielä lähes vuosisadan,
viimeisinä pesäkkeinään Sisilia. Mithran kultti
taisi jopa olla niitä viimeisiä, joka antoi
periksi kristinuskolle, mutta miehethän ovat aina
olleet niin uppiniskaisia :).
Jossain aivolohkoni on häilynyt kysymys, miksi
kristinusko yleensä sai jalansijaa, olihan se
alkujaan vain yksi kaikkien mysteeriuskontojen
joukossa. Se ei johtunut hengellisestä
tyhjyydestä, ehkä pikemmin silloisesta epätasa-
arvosta, siitä valtavasta kuilusta
yhteiskuntaluokkien välillä. Eilen kun luin
Madonnan ja huoran sain joitain uusia ajatuksia
naisten osuudesta tähän prosessiin. Täytyy
laittaa asia hautumaan…
joskus kyllä tuntuu kun lukee kaikkea
uskonpöpötystä ja kuuntelee kaikkia ainoita
oikeita oppi-isiä ja paasaajia, että taisi tuo
raamattu olla kaiken viisauden loppu