Uskovat ja politiikka

Olemmeko me uskovat oikeistoa vai vasemmistoa?

Kyllä me uskovat kuulumme ,mielestäni oikeiston ja vasemmiston välimaastoon. Siksi emme ihmettelekään kovin sitä, että ne, jotka katsovat olevansa oikeutettuja rahaan ja joilla on sitä vähän, pitävät ainakin joskus epäoikeudenmukaisena sitä että niillä, jotka ovat vähiten oikeutettuja rahaan(yleensä ateisteja/paatuneita ja tunteettomia virkamiehiä/poliitikkoja/liikemiehiä), on sitä eniten.

Kunka tämä yhteiskunta voisi olla oikeudenmukainen, kun ne, jotka kaikkein eniten raatavat, saavat kaikkein vähiten?
"Miksi minä en voi ansaita viikossakaan sitä, jonka verran esim. lakimies tai konsultti laskuttaa asiakkaaltaan vain muutamasta tunnista,puhumattakaan huikeita kokouspalkkioita nostavista optiomiljonääreistä?", kysyy ojankaivaja, joka hikoilee päivät pitkät löyhkäävän jäteojan pohjalla.

Kuinka tämä yhteiskunta voisi olla oikeudenmukainen, kun usein ne , joilla on eniten rahaa, eivät tee työtä lainkaan, ja kuinka he julistavat moraalisia tuomioita toisista, joilla ei ole rahaa eikä myöskään mitään todellisia mahdollisuuksia rahan hankkimiseen?

Tästä syystä käykin usein niin, että rikoksesta tulee kaikkein selkein tie oikeudenmukaisuuden toteuttamiseen, että rikoksesta tulee harkitsematon keino, jonka avulla vähävaraiset ja varattomat pyrkivät saamaan itselleen oikeutta-- eli oikeudenmukaisen osuutensa tarjolla olevasta vauraudesta.

Jos sitten ajatellaan ateisteja, joilla yleensä on paljon rahaa tai ainakin raha merkitsee heille miltei kaikkea ja uskovia/vähävaraisia(joilla on vähän rahaa) , niin mikähän erottaa nämä kaksi ryhmää toisistaan?
Toisien vanhemmat ovat jättäneet näille varakkaille paljon rahaa, kun taas toiset ovat saattaneet köyhtyä vanhemmistaan huolehtiessaan. Jotkut ovat varastaneet rahaa laillisesti. Monet uskovat taas eivät ole halunneetkaan rahaa.
Monella ei ole ollut tilaisuutta hankkia rahaa, eivätkä monet silti tilaisuuden tullen milloinkaan hankkisi "kovettuneita käsiä/mieltä", joilla rohmutaan rahaa lähimmäisiltä.

Näiden ihmisten(ateistit/materialistit vs. uskovat) välisessä erossa ei suinkaan ole aina kyse laista ,moraalista,kekseliäisyydestä tai laiskuudesta,hyveestä tai paheesta.Heitä ei erota toisistaan edes rikos.Mutta heidät erottaa aina toisistaan raha, pelkkä kuollut raha.

Joskus käy niinkin, että ihmiset tulevat ahneiksi vanhoilla päivillään. He alkavat pelätä, etteivät rahat riitä, vaikka ovatkin vakavaraisia.Tämä voi olla vanhuuden oire. Mutta se voi myös johtua siitä, että heidän sydämensä riippuu kiinni tavarassa, niin että mitä lähemmäs he hautaa tulevat, sitä lujemmin he puristavat kukkaroa ikäänkuin uskoisivat voivansa ottaa sen mukaansa.